Sinä, jonka isä on hyljännyt

Äitien vastauksetkin kelpaavat. Ap.

Nyttemmin tiedän että isä on jopa pärjännyt elämässään paremmin kuin äiti, joka siis ei antanut meidän tavata ollenkaan. Eli kumpikohan se olisi ollut parempi vaihtoehto sitten kuitenkaan? Tai edes tapailla?

Isäni oli naimisissa, aloitti työpaikkaromanssin nuoren naistyöntekijän kanssa, jolle ei kertonut olevansa naimisissa ja nainen tuli raskaaksi. Isä vaati aborttia, äitini ei suostunut. Olen tavannut isäni pariin kertaan, mutta eipä ole aikuisiällä pahemmin kiinnostanut pitää yhteyttä. Ääliö mikä ääliö.

Otetaanko itsemurha hylkäämiseksi? Isälläni oli uusi vaimo, eli äitini ei liittynyt tapaukseen. Olen surullinen ja vittuuntunut.

Isää ei yksinkertaisesti olisi voinut vähempää kiinnostaa. Hän oli kaikki vapaa-ajat harrastuksissaan ja omissa touhuissaan ja aina todella levoton silloin, kun me veljeni kanssa olimme hänen luonaan kylässä. Hän vaikutti aina vaan odottavan, että lähdemme pois. Ainoat asiat, jotka edelleen tuovat hänelle nautintoa, ovat hänen omat harrastuksensa ja uhkapelaaminen. Mua välillä oikein raivostuttaa kun jotkut miehet tekevät kaikista miehistä ihme vieraannuttamisen uhreja, vaikka yhtä lailla on mun isäukkoni kaltaisia välinpitämättömiä miehiä, jotka eivät vain ole kiinnostuneet lapsistaan! Isäkin puhuu, että kyllä hän halusi perheen, mut ei vaan sit ollutkaan perhettä varten...ja ikää 54 vuotta.

Isää ei kai kiinnostanut. Eikä minuakaan oikeastaan kiinnosta. Hyvin tulin toimeen yhdelläkin huoltajalla. Kai se on niin, että jos on tottunut siihen että on vain yksi vanhempi, niin ei osaakaan ajatella sitä toista.

Kiinnosti enemmän toisen naisen kanssa tehdyt lapset ilmeisesti.. Varhaisaikuisuudessani halusi tavata, jutella ym, mutta minä en. Jäljet jäivät, vaikka en sitä halua myöntää. Nyt olen pistänyt "välit poikki" en vastaa puheluihin, olen vaihtanut numeron ym. Rankkaa, mutta onneksi en lapsena sitä vielä ymmärtänyt täysin.