Ootteko tehneet/meinanneet tehdä lastensuojeluilmoitusta

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 23:29"]Olen meinannut tehdä mutta joku toinen ehti ensin. Yh-äiti jonka luona kulki "poikaystäviä" ja muuta porukkaa ryyppäämässä viikonloppuisin. Äiti oli mm.pannut lasten nähden jonkun random äijän kanssa olohuoneessa, lapsille annettiin kaljaa jne. Lasten hygienista ei huolehdittu, isompi kävi meillä kun asuttiin silloin naapurissa ja pinttyneen lian haju oli poikaraukassa ihan kauhea :/ Lapsesta näki myös jo silloin että kaikki kotona nähty oli vaikuttanut mieleen. Asiaan puututtiin mutta tadaa, eukkohan pamahti myöhemmin taas paksuksi. En tiedä mikä on tilanne nyt, asun toisella paikkakunnalla.

 
[/quote]

Tästä tuli kyllä tosi paha olo. Lapsiparat :(

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 23:30"]No, aika sekava. Perheessä on ollu aikaa sitten ero, mutta rutiinit on ihan sekaisin. Lapset oireilee, ja nuorin heistä on aika väkivaltainen muita lapsia kohtaan. Kerran näin, kun perheen äiti puki aika kovaotteisesti lapselle vaatteet. Siis ei mitenkään silleen pikkukiukuissaan vaan aika kovaa. Lapsi alkoi itkee, ja äiti riehaantui entisestään. EI se mitään lyönyt tms, mutta musta se oli aika rajua. Hän on myös kertonut laittavansa lapsensa "jäähylle" yksin pimeään vaatekaappiin.

Onko liian ylireagointia ilmoittaa jollekin?
[/quote]

Ei minusta. Kuten joku sanoi, parempi katsoa kuin katua. Äiti voi olla tosi väsynyt, ei ehkä osaa pyytää apua. Tosin minusta tuo lapsen sulkeminen pimeään vaatekaappiin on ihan eläimellistä, en tekisi sitä edes koiralleni. Kamala niitä traumoja mitä saattaa jäädä.

Mulla oli pitkään ollut epäilys naapureista. Tai epäilin että vanhemmat juovat 14v lapsensa kanssa. No, sitten perheeseen syntyi lapsi. Kerran 14v piti bileet. Kävelin heidän kotinsa ohi ja huomasin että vauva itki pihalla ja kunnon kemut sisällä. Menin ringittämään ovikelloa ja joku nuori neiti "tuhannen päissään" avasi oven. Ei osannut sanoa että missä on vanhemmat tai tämä 14v. 

Soitin poliiseille ja sanoin että vauva sekä ilmeisesti 14v keskenään kotona. 14v noin 15 kaverinsa kanssa kännissä talossa ja vauva yksin pihalla vaunuissa.

Poliisit tulivat ja sitten päivystävä sosiaalityöntekijä. Haastattelivat minuakin. Eivät saaneet vanhempia kiinni (myöhemmin selvisi että olivat omissa illan istujaisissaan ja 14v:n oli pitänyt vahtia vauvaa mutta järkkäsi salaa bileet).

Olen tehnyt kerran. Oman lapseni harrastusryhmässä oli poika, joka kertoi näille kavereilleen että iskä lyö häntä kotona ja oli ihan mustelmilla (pukuhuoneessa pojat tämän näkivät). Ovat maahanmuuttajataustaisia ja kirjoitin valmiiksi pojan nimen lapulle että osaan sitten puhelimessa sen tavata virkailijalle kun soitan, mutta eipä tarvinnut, oli ihan tuttu perhe siellä :(

On nämä surullisia tarinoita. Monesti on niin, että vanhemmatkin ovat rikki sisältä, eivätkä enää osaa pyytää apua tai antaa hyvää hoivaa lapsilleen. Siksi olen sitä mieltä, että meidän kaikkien huolenpidon lisäksi tarvitaan ammattiapua. Sitä tarvitsevat niin lapset kuin vanhemmatkin. Välittäminen on meidän kaikkien asia. 

Miten muuten lastensuojelusta tulisi jotain muuta kuin mörkö? Jos siitä tulisi "hyvä apu", eikä häpeän leima. Olisiko apua helpompi hakea ja helpompi ulkopuolisillakin ottaa yhteyttä? 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:34"]

Miten muuten lastensuojelusta tulisi jotain muuta kuin mörkö? Jos siitä tulisi "hyvä apu", eikä häpeän leima. Olisiko apua helpompi hakea ja helpompi ulkopuolisillakin ottaa yhteyttä? 

[/quote]

Ei auta, vaikka sen nimi olisi mikä niin ne jotka oikeasti tarvitsevat apua eivät sitä yleensä osaa itse hakea. Eihän heillä muuten olisikaan ongelmaa, jos osaisivat itse etsiä apua!

Haluaisin sanoa tähän, että jos joku tekisi meistä ls-ilmoituksen, olisin kiitollinen. En siksi että olisimme pahoissa ongelmissa, vaan siksi että joku näyttäisi välittävänsä: "miten teillä pärjätään?". Olen erityislapsen äiti ja arki on usein lähellä helvettiä, vaikka parhaani teenkin. Lapsi nyt ei voi käytökselleen mitään. Ymmärrän, ettei kyseessä ole asia, josta voi tulla avautumaan päin naamaa. Toistaiseksi kukaan ei ole tehnyt ilmoitusta.

Tein itse lastensuojeluilmoituksen perheestä, jossa myös erityislapsi. Perheen äiti vakuuttelee kaikille, että hienosti sujuu, ei ongelmia, hänellä on kaikki hanskassa jne. Tosiasiassa koti on kuin pommin jäljiltä kuukausi toisensa perään, lapsi on väkivaltainen ja valehtelee jatkuvasti, lapsen ruoka on luokkaa keksit ja murot. Kun sitten lastensuojelu päätti alkaa käymään viikottain paikalla, perheen äiti suuttui minulle ja katkaisi välit "aiheettomasta ilmoituksesta".

Olen miettinyt ilmoituksen tekemistä ystävästäni. Ok äiti, työssäkäyvä ja hoitaa normaalitilanteessa asiansa hyvin. Nyt erokriisi päällä ja se veloittaa voimia niin paljon ettei tahdo enää selvitä normaaleista arkiasioista, tukiverkkoa on mutta meillä kaikilla on omat lapset ja työt joten kukaan ei voi yötä päivää olla hänen tukenaan. Olen huolissani siis hänen jaksamisestaan, en siitä että laiminlöisi lapsiaan.

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 11:58"]

Olen miettinyt ilmoituksen tekemistä ystävästäni. Ok äiti, työssäkäyvä ja hoitaa normaalitilanteessa asiansa hyvin. Nyt erokriisi päällä ja se veloittaa voimia niin paljon ettei tahdo enää selvitä normaaleista arkiasioista, tukiverkkoa on mutta meillä kaikilla on omat lapset ja työt joten kukaan ei voi yötä päivää olla hänen tukenaan. Olen huolissani siis hänen jaksamisestaan, en siitä että laiminlöisi lapsiaan.

[/quote]

Ei välttämättä auta kaveriasi "omien asioidensa" kanssa jaksamisessa jos saa viranomaiset kimppuunsa. Masennus voi pahentua, koska alkaa pitämään itseään huonoa ja syyttelemään itseään väsymyksestä. En ottaisi LS-viranomaisiin yhteyttä jos ei ole pelkoa että lapsilla olisi kotona uhkaa tai heitteillejättöä. Ystäväsi ongelmat pitäisi ratkoa muuta kautta. Harvan vanhemman elämää ls-viranomaisten ilmestyminen helpottaa.

Kerran olen tehnyt. Asiakkaakseni tuli nuori äiti, jolla vastasyntynyt vauva. Äiti oli vauvan kanssa ihan hukassa, lapsi oli avonaisena turvakaukalossa (ei turvavöitä) ja äiti iloisesti heilutteli turvakaukaloa kävellessään. Vauva huusi hikisenä kaukalossa kun juttelimme hänen äitinsä kanssa. Vauva oli aivan tulipunainen, toppapuku päällä sisällä. Jouduin sanomaan nuorelle äidille, että vähennäppä vauvalta vaatetta, tässä menee hetki. Äiti käsitteli vauvaa todella epävarmasti, ei tukenut päätä vaan heilautteli vauvaa puolelta toiselle, niin, että pää vatkasi puolelta toiselle. Teki ihan pahaa katsoa. 

Pisteenä i:n päälle oli kun vauva oli taas kaukalossaan ja oksensi. Siis kunnolla oksensi suuhunsa. Vauva oli suu täynnä oksennusta, eikä saanut happea. Äiti selvästi "shokissa" tai muuten vaan jotenkin jähmettyi, eikä tehnyt mitään. Nappasin vauvan kaukalosta ylös ja äkkiä toisinpäin ja oksennukset tulivat ulos vauvan kurkusta. Vauva huusi lohdutonta paniikki itkua, kun oli kauan haukkout henkeään turhaa. 

Kun asiakas (tämä äiti) lähti kotiin, niin en pystynyt olemaaan ajattelematta sitä vauvaa. Itkin työpaikan takahuoneessa sillä minusta tuntui, että tuo äiti vielä vahingossa "tappaa" vauvansa. Käsittelytaidot olivat niin hukassa, että olin aivan kauhuissani miten hänet oli päästetty kotiin sairaalasta vauvan kanssa. Katsoin asiakkaan tiedot järjestelmästämme ja soitin lastensuojeluun. Kerroin, että äiti ei varmastikaan tahtonut pahaa, mutta hän tarvitsisi ehdottomasti apua ja neuvoja vauvan käsittelyyn. Lastensuojelussa otettiin asia vakavasti ja sanottiin, että aikovat tarjota äidille apuja vauvan kanssa. Kyllä huojensi oloani. 

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:07"]

Kerran olen tehnyt. Asiakkaakseni tuli nuori äiti, jolla vastasyntynyt vauva. Äiti oli vauvan kanssa ihan hukassa, lapsi oli avonaisena turvakaukalossa (ei turvavöitä) ja äiti iloisesti heilutteli turvakaukaloa kävellessään. Vauva huusi hikisenä kaukalossa kun juttelimme hänen äitinsä kanssa. Vauva oli aivan tulipunainen, toppapuku päällä sisällä. Jouduin sanomaan nuorelle äidille, että vähennäppä vauvalta vaatetta, tässä menee hetki. Äiti käsitteli vauvaa todella epävarmasti, ei tukenut päätä vaan heilautteli vauvaa puolelta toiselle, niin, että pää vatkasi puolelta toiselle. Teki ihan pahaa katsoa. 

Pisteenä i:n päälle oli kun vauva oli taas kaukalossaan ja oksensi. Siis kunnolla oksensi suuhunsa. Vauva oli suu täynnä oksennusta, eikä saanut happea. Äiti selvästi "shokissa" tai muuten vaan jotenkin jähmettyi, eikä tehnyt mitään. Nappasin vauvan kaukalosta ylös ja äkkiä toisinpäin ja oksennukset tulivat ulos vauvan kurkusta. Vauva huusi lohdutonta paniikki itkua, kun oli kauan haukkout henkeään turhaa. 

Kun asiakas (tämä äiti) lähti kotiin, niin en pystynyt olemaaan ajattelematta sitä vauvaa. Itkin työpaikan takahuoneessa sillä minusta tuntui, että tuo äiti vielä vahingossa "tappaa" vauvansa. Käsittelytaidot olivat niin hukassa, että olin aivan kauhuissani miten hänet oli päästetty kotiin sairaalasta vauvan kanssa. Katsoin asiakkaan tiedot järjestelmästämme ja soitin lastensuojeluun. Kerroin, että äiti ei varmastikaan tahtonut pahaa, mutta hän tarvitsisi ehdottomasti apua ja neuvoja vauvan käsittelyyn. Lastensuojelussa otettiin asia vakavasti ja sanottiin, että aikovat tarjota äidille apuja vauvan kanssa. Kyllä huojensi oloani. 

[/quote]

Itkemisen sijaan olisit ehkä voinut näyttää nuorelle naiselle miten vauva puetaan ja antaa enemmän ohjeita pukeutumiseen ja turva-asioihin. Harva nainenkaan kaikkea osaa luonnostaan. Varsinkaan lapsen säänmukaista pukeutumista. Suurin osa miehistä olisi ihan täysin pihalla jos joutuisivat parin vuoden ikäistä tai vauvaa pukemaan säätilan mukaan. Itse olisin ohjannut esimerkiksi neuvolan tai muun tahon pariin, joka voisi auttaa käytännön lapsenhoitotaidoissa.

2

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:09"]

[quote author="Vierailija" time="02.12.2014 klo 12:07"]

Kerran olen tehnyt. Asiakkaakseni tuli nuori äiti, jolla vastasyntynyt vauva. Äiti oli vauvan kanssa ihan hukassa, lapsi oli avonaisena turvakaukalossa (ei turvavöitä) ja äiti iloisesti heilutteli turvakaukaloa kävellessään. Vauva huusi hikisenä kaukalossa kun juttelimme hänen äitinsä kanssa. Vauva oli aivan tulipunainen, toppapuku päällä sisällä. Jouduin sanomaan nuorelle äidille, että vähennäppä vauvalta vaatetta, tässä menee hetki. Äiti käsitteli vauvaa todella epävarmasti, ei tukenut päätä vaan heilautteli vauvaa puolelta toiselle, niin, että pää vatkasi puolelta toiselle. Teki ihan pahaa katsoa. 

Pisteenä i:n päälle oli kun vauva oli taas kaukalossaan ja oksensi. Siis kunnolla oksensi suuhunsa. Vauva oli suu täynnä oksennusta, eikä saanut happea. Äiti selvästi "shokissa" tai muuten vaan jotenkin jähmettyi, eikä tehnyt mitään. Nappasin vauvan kaukalosta ylös ja äkkiä toisinpäin ja oksennukset tulivat ulos vauvan kurkusta. Vauva huusi lohdutonta paniikki itkua, kun oli kauan haukkout henkeään turhaa. 

Kun asiakas (tämä äiti) lähti kotiin, niin en pystynyt olemaaan ajattelematta sitä vauvaa. Itkin työpaikan takahuoneessa sillä minusta tuntui, että tuo äiti vielä vahingossa "tappaa" vauvansa. Käsittelytaidot olivat niin hukassa, että olin aivan kauhuissani miten hänet oli päästetty kotiin sairaalasta vauvan kanssa. Katsoin asiakkaan tiedot järjestelmästämme ja soitin lastensuojeluun. Kerroin, että äiti ei varmastikaan tahtonut pahaa, mutta hän tarvitsisi ehdottomasti apua ja neuvoja vauvan käsittelyyn. Lastensuojelussa otettiin asia vakavasti ja sanottiin, että aikovat tarjota äidille apuja vauvan kanssa. Kyllä huojensi oloani. 

[/quote]

Itkemisen sijaan olisit ehkä voinut näyttää nuorelle naiselle miten vauva puetaan ja antaa enemmän ohjeita pukeutumiseen ja turva-asioihin. Harva nainenkaan kaikkea osaa luonnostaan. Varsinkaan lapsen säänmukaista pukeutumista. Suurin osa miehistä olisi ihan täysin pihalla jos joutuisivat parin vuoden ikäistä tai vauvaa pukemaan säätilan mukaan. Itse olisin ohjannut esimerkiksi neuvolan tai muun tahon pariin, joka voisi auttaa käytännön lapsenhoitotaidoissa.

[/quote]

En ollut sellaisessa asemassa, että olisin voinut alkaa äitiä siinä ohjaamaan. Hän oli asiakaani ja pahimmassa tapauksessa äiti olisi loukkaantunut ja koko firma olisi kärsinyt. Olisin voinut menettää työpaikkani. En ole mikään ammattilainen, joten minusta se ohjaaminen kuuluu niille jotka siinä ammattilaisia ovat. Minusta tuntui jo kovin tungehtelevalta kehottaa äitiä riisumaan vauvan toppapuku ja nostaa vauva ilman lupaa kaukalosta kun oksennukset olivat kurkussa. Siinäkin saattoi olla jo rajan ylitystä. Onneksi äiti ei kuitenkaan niistä hermostunut.

Jos olisin neuvonut äitiä juttelemaan neuvolassa asiasta, niin en olisi todellakaan saaut mielenrauhaa tuosta vauvasta ja hänen äidistään. Mistä olisin tiennyt olisiko äiti koskaan mennyt neuvolaan juttelemaan? Mielummin hoidin asian niin, että äiti todella sai sitä apua! Ja vauva todennäköisemmin selvisi hengissä. 

Olen tehnyt, 3 vuotiaasta tytöstä jonka äiti on serkkuni ja käytti huumeita. Äiti reissasi lapsen kanssa milloin missäkin ja käytti rauhoittavia siten ettei aamuisin herännyt tyttären kanssa yhtä aikaa. Sekoili myös, esim. Tyttären 2 v. Synttäreillä oli aivan pihalla. Tytöstä oli tehty 13 ilmoitusta aiemmin, mutta tämä minun tekemäni johti lapsen sijoittamiseen.
Ehkä siksi että tein sen omalla nimelläni?
Välit perheeseen menivät poikki, enkä tiedä missä tytär nyt asuu. Äiti on saanut lisää lapsia jotka asuvat hänen kanssaan.

Tekisi mieli tehdä joka hiton kerta ilmoitus kun joku valopää kulkee kaupassa vauva vaunuissa(kaukalossa tai missä ikinä) ja vauva on TOPPAPUVUSSA. Parhaimmillaan olen nähnyt vauvoja siellä vaunuissa makuupussissa ja toppapuvussa. En oikeasti tajua kuinka tyhmiä ihmiset ovat? Eikö siltä vauvalta voi vähän avata sitä toppapukua niin, että ei tukehdu sinne sisään? Eräskin äiti kärräsi huutavaa vauvaa ja ihmetteli ääneen, että mikähän sillä on? Sanoin, että sillähän on kuuma! En tajua miten ihmiset on oikeasti noin tyhmiä!!!!! Eilenkin eräs mamma työnteli vauvaansa ostoskärryissä (kaukalossa). Vauvan naama kirkkaan punainen. Toppapuku huppua myöten päällä sisällä. Ei hyvää päivää oikeasti!

2

2

Olen tehnyt heikon hygienian takia. Lapset haisee sille "itselleen" ja kämpässä on eläinten jätöksiä siellä täällä. Osa niin vanhoja, että ovat jo homehtuneet. Eikä kyse ole mistään yhdestä kakkareesta oven takana vaan niitä on siellä täällä, useita yhdessä huoneessa. Kai niitä välillä siivotaan, mutta kaikkea ei jaksa näköjään ja eläimiä on hirveä määrä.

Tein kerran poikani kaverin perheestä. Ko. lapsi oli meillä jatkuvasti yötä myös kouluviikolla, käytännössä asui meillä. Äitinsä oli jatkuvasti töissä, lapsi olisi joutunut olemaan yksin. Mielelläni autoin, mutta ilmoituksen tein sen takia ettei tilanne jatkuisi loputtomiin.