Tapaköyhien ja pitkäaikaistyöttömien näköalattomuus
Joka vuosi joulu tulee yllättäen näille. Ihan joka vuosi. Ikinä ei ole penninlatia laittaa joulua varten, vaikka se on vuoden välein. Ja joka vuosi sellaiset, joilla on töitä ja tekemistä ja elämänhallinta ollut aina omissa käsissä vastaa, että "osta pitkin vuotta, säästä jo keväästä, laita maltilla pikkuhiljaa".
Ja joka vuosi tällä palstalla, köyhyys-palsalla, yhteiskunnan tuet-palstalla tukiarahoilla elävät valittavat, ettei kertakaikkiaan ole yhtään rahaa laittaa jouluun.
Työskentelin pitkäaikaistyöttömien kanssa joku vuosi sitten. Jokaisella oli omat syynsä työttömyyteen, monilla oli 90-luvun alun lama tyssännyt kaiken. Oli entisiä yrittäjiä, jotka eivät markan devalvoinnin jälkeen olleet enää jaloilleen nousseet. Paljon niitä, joille työelämän muutos teki yllätyksen: pankkien alasajo heitti pihalle pelkkä kesikoulutodistus tai ylioppilaslakki kädessä palkattuja pankkivirkailjoita, joita ei enää todellakaan tarvita mihinkään. Siihen jäivät, työttömiksi.
Samoin monet teollisuustyöntekijät: Tehtaat alas ja keski-ikäiset naiset työttömiksi. Niistä ei monellakaan ole ollut intoa lähteä uudelleen kouluttautumaan ja muita töitä etsimään.
Sitten kun näille tarjoaa mitä tahansa muutosta, aktivointia, pientä porkkanaa (esim. maksetaan bussilippu, tulee verotonta kulukorvausta) niin MIKÄÄN muutos ei ole mahdollinen. Ei ei, ei siitä ole mitään hyötyä. Miten senkin osaa kaikki niin hyvin ennustaa?
Mistä sen tietää mitä hyötyä voi yllättäenkin tulla vastaan, kun edes lähtee sieltä kotoaan jonnekin.
Mitkään kurssit ei kiinnosta kun siitä ei ole suoraan sen kurssin aikana jo täyttä palkkaa ja suurta hyötyä. Miksi sitä ei voi ajatella niin, että kurssin jälkeen on mahdollisuus palkasta ja työstä. Minäkin opiskelin yliopistolla eikä silloin todellakaan siitä ollut mitään rahallista etua, päinvastoin. Vasta opintojen jälkeen sitä hyötyä aletaan poimimaan, jos aletaan...
Mua hämmästytti se passiivisuus, ja näköalattomuus. Mikään ei käynyt ,mitään ei voinut tehdä tai kotinurkilta poistua.
Esim semmoinen Heinäluoman ajama uudistus kuin että pitkäaikaistyöttömille maksettiin korvausta vielä pari kuukautta töiden alettua, jos ne lähti kauemmaksi töihin. Niin sehän meni ihan kiville. Ei lähde peräkylän työmarkkinatukilainen kuin hyvin harvoin kotilääniä kauemmaksi töihin, ei millään.
Miksi kaikkeen pitää vastata, että emmää ja ei se kannata?
Sitten istutaan kotona ja vedetään röökiä ja valitetaan kun ei taaskaan ole mitään ja ei voi edes joulua laittaa? Vois vähän edes kattoa eteenpäin ja tehdä itsekin jotain.
Joku feisbuukiin selittely ja muka-haaveilu että olis niin kiva laittaa jotain, se ei nyt pitkän päälle auta mitään.
Ja tiedoksi, että itse olen lähtenyt melkein kielitaidottamana toiseen maahan töihin, määräajaksi, kerämään senverran rahaa että suunitelmani suomessa taas voisi toteutua. Joskus pitää vähän uskalaakin jotain.
Kommentit (76)
Olen työtön ja lähden ulkomaille VAPAAEHTOISTÖIHIN.
Eli AP kertoo huomioitaan pitkäaikaistyöttömistä TEHTYÄÄN PALJON TÖITÄ näiden kanssa, varmastikin kartoittaen heidän tilannettaan ja yksilöllisiä tarpeitaan laajasti, ja täällä porukka tulee "kumoamaan" väitteitä omien yksittäistapauksiin perustuvien esimerkkien kanssa?
Tämä on vähän sama kuin #notallmen -jupakka. On täysin ilmiselvää, etteivät kaikki miehet ole ahdistelijoita, seksistejä tai raiskaajia, mutta kuitenkin riittävän suuri osa, jotta voidaan puhua sosiologisesta ongelmasta yksittäisten ihmisten ongelmien sijaan.
Liian moni pitkäaikaistyötön on näköalaton ja passiivinen, jotta sitä voitaisiin ohittaa merkityksettömänä. Liian monesti käytetyt resurssit valuvat kuin vesi ankan selästä. Kyllä tästä pitää voida puhua.
Jos ongelmanne on, että tämä keskustelu on pitkäaikaistyöttömiä syyllistävää, niin voidaan myös hyvin todeta, että kyseinen elämäntilanne todellakin aiheuttaa psykologisia muutoksia. Mutta mitä muuta valtio voi tehdä kuin yrittää pitää ihmisen toimeliaana ja aktiivisena siihen asti, kunnes tämä saa töitä? Itse töiden saaminen on kuitenkin loppuviimein ihmisen itsensä vastuulla, yhteiskunta voi siinä vain tukea.
Asiaa on tutkittu.
"Ryhmän suorittamien kokeiden perusteella taloudelliset huolet vaikuttavat välittömästi siihen, kuinka hyvin ihmiset suoriutuvat kognitiivisia kykyjä ja loogista päättelyä mittaavista testeistä.
Tulokset eivät tarkoita, että köyhät olisivat muita tyhmempiä. Kyse on siitä, että rahojen riittävyyden murehtiminen ja taloushuolien aiheuttama stressi kuluttavat ihmisen rajallista henkistä kapasiteettia, jolloin sitä on vähemmän käytettävissä muihin asioihin. Tutkijat kutsuvat tätä kapasiteettia "henkiseksi kaistanleveydeksi"."
http://www.hs.fi/tiede/a1377826861166
Eli samoin voisi käydä kenelle tahansa meistä jos olisimme tuossa tilanteessa riittävän kauan.
Vierailija kirjoitti:
Asiaa on tutkittu.
"Ryhmän suorittamien kokeiden perusteella taloudelliset huolet vaikuttavat välittömästi siihen, kuinka hyvin ihmiset suoriutuvat kognitiivisia kykyjä ja loogista päättelyä mittaavista testeistä.
Tulokset eivät tarkoita, että köyhät olisivat muita tyhmempiä. Kyse on siitä, että rahojen riittävyyden murehtiminen ja taloushuolien aiheuttama stressi kuluttavat ihmisen rajallista henkistä kapasiteettia, jolloin sitä on vähemmän käytettävissä muihin asioihin. Tutkijat kutsuvat tätä kapasiteettia "henkiseksi kaistanleveydeksi"."
http://www.hs.fi/tiede/a1377826861166
Eli samoin voisi käydä kenelle tahansa meistä jos olisimme tuossa tilanteessa riittävän kauan.
Joku on näkjöjään ottanut tehtäväkseen tunkea topikki täyteen kokkelipropagandaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiaa on tutkittu.
"Ryhmän suorittamien kokeiden perusteella taloudelliset huolet vaikuttavat välittömästi siihen, kuinka hyvin ihmiset suoriutuvat kognitiivisia kykyjä ja loogista päättelyä mittaavista testeistä.
Tulokset eivät tarkoita, että köyhät olisivat muita tyhmempiä. Kyse on siitä, että rahojen riittävyyden murehtiminen ja taloushuolien aiheuttama stressi kuluttavat ihmisen rajallista henkistä kapasiteettia, jolloin sitä on vähemmän käytettävissä muihin asioihin. Tutkijat kutsuvat tätä kapasiteettia "henkiseksi kaistanleveydeksi"."
http://www.hs.fi/tiede/a1377826861166
Eli samoin voisi käydä kenelle tahansa meistä jos olisimme tuossa tilanteessa riittävän kauan.
Joku on näkjöjään ottanut tehtäväkseen tunkea topikki täyteen kokkelipropagandaa.
Laitatko vielä perustelut miksi ylläolevan linkin takana oleva tieto ei mielestäsi pidä paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Laitatko vielä perustelut miksi ylläolevan linkin takana oleva tieto ei mielestäsi pidä paikkaansa.
SIksi, että kouluttatuminen ja työnteko ei tarkoita, että on ilman muuta älykäs. Ihminen voi olla älykäs vaikka ei suostuisi koko elämänsä aikana olemaan päivääkään töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitatko vielä perustelut miksi ylläolevan linkin takana oleva tieto ei mielestäsi pidä paikkaansa.
SIksi, että kouluttatuminen ja työnteko ei tarkoita, että on ilman muuta älykäs. Ihminen voi olla älykäs vaikka ei suostuisi koko elämänsä aikana olemaan päivääkään töissä.
Eihän tuo tutkimus edes käsittelyt sitä vaan köyhyyden vaikutusta älyllisiin kykyihin.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo tutkimus edes käsittelyt sitä vaan köyhyyden vaikutusta älyllisiin kykyihin.
Tuskimpa se mun älyllistä kapasiteettia heikentää, etten ole jonkun paskaisen tehtaan liukuhihnalla tuottamassa porvarille pääomaa.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo tutkimus edes käsittelyt sitä vaan köyhyyden vaikutusta älyllisiin kykyihin.
Tuskimpa se mun älyllistä kapasiteettia heikentää, etten ole jonkun paskaisen tehtaan liukuhihnalla tuottamassa porvarille pääomaa.
Nykyinen asenne aiheuttaa varmasti näköalattomuutta ja toivottomuuden tunnetta työttömälle.
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi joulu tulee yllättäen näille. Ihan joka vuosi. Ikinä ei ole penninlatia laittaa joulua varten, vaikka se on vuoden välein. Ja joka vuosi sellaiset, joilla on töitä ja tekemistä ja elämänhallinta ollut aina omissa käsissä vastaa, että "osta pitkin vuotta, säästä jo keväästä, laita maltilla pikkuhiljaa".
Ja joka vuosi tällä palstalla, köyhyys-palsalla, yhteiskunnan tuet-palstalla tukiarahoilla elävät valittavat, ettei kertakaikkiaan ole yhtään rahaa laittaa jouluun.
Työskentelin pitkäaikaistyöttömien kanssa joku vuosi sitten. Jokaisella oli omat syynsä työttömyyteen, monilla oli 90-luvun alun lama tyssännyt kaiken. Oli entisiä yrittäjiä, jotka eivät markan devalvoinnin jälkeen olleet enää jaloilleen nousseet. Paljon niitä, joille työelämän muutos teki yllätyksen: pankkien alasajo heitti pihalle pelkkä kesikoulutodistus tai ylioppilaslakki kädessä palkattuja pankkivirkailjoita, joita ei enää todellakaan tarvita mihinkään. Siihen jäivät, työttömiksi.
Samoin monet teollisuustyöntekijät: Tehtaat alas ja keski-ikäiset naiset työttömiksi. Niistä ei monellakaan ole ollut intoa lähteä uudelleen kouluttautumaan ja muita töitä etsimään.
Sitten kun näille tarjoaa mitä tahansa muutosta, aktivointia, pientä porkkanaa (esim. maksetaan bussilippu, tulee verotonta kulukorvausta) niin MIKÄÄN muutos ei ole mahdollinen. Ei ei, ei siitä ole mitään hyötyä. Miten senkin osaa kaikki niin hyvin ennustaa?Mistä sen tietää mitä hyötyä voi yllättäenkin tulla vastaan, kun edes lähtee sieltä kotoaan jonnekin.
Mitkään kurssit ei kiinnosta kun siitä ei ole suoraan sen kurssin aikana jo täyttä palkkaa ja suurta hyötyä. Miksi sitä ei voi ajatella niin, että kurssin jälkeen on mahdollisuus palkasta ja työstä. Minäkin opiskelin yliopistolla eikä silloin todellakaan siitä ollut mitään rahallista etua, päinvastoin. Vasta opintojen jälkeen sitä hyötyä aletaan poimimaan, jos aletaan...
Mua hämmästytti se passiivisuus, ja näköalattomuus. Mikään ei käynyt ,mitään ei voinut tehdä tai kotinurkilta poistua.Esim semmoinen Heinäluoman ajama uudistus kuin että pitkäaikaistyöttömille maksettiin korvausta vielä pari kuukautta töiden alettua, jos ne lähti kauemmaksi töihin. Niin sehän meni ihan kiville. Ei lähde peräkylän työmarkkinatukilainen kuin hyvin harvoin kotilääniä kauemmaksi töihin, ei millään.
Miksi kaikkeen pitää vastata, että emmää ja ei se kannata?
Sitten istutaan kotona ja vedetään röökiä ja valitetaan kun ei taaskaan ole mitään ja ei voi edes joulua laittaa? Vois vähän edes kattoa eteenpäin ja tehdä itsekin jotain.
Joku feisbuukiin selittely ja muka-haaveilu että olis niin kiva laittaa jotain, se ei nyt pitkän päälle auta mitään.
Ja tiedoksi, että itse olen lähtenyt melkein kielitaidottamana toiseen maahan töihin, määräajaksi, kerämään senverran rahaa että suunitelmani suomessa taas voisi toteutua. Joskus pitää vähän uskalaakin jotain.
onko tuo uudistus vielä voimassa? jos muuttaisin täältä savosta hesaan niin saisin tukea vielä parin kuukauden jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määrä kertoo kaiken oleellisen.
Jos ei yritä ei ikinä mitään saavuta, se on nähty.
http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/419220-datanomi-rami-23-on-tehny…
Välillä ei auta yrittäminenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määrä kertoo kaiken oleellisen.
Jos ei yritä ei ikinä mitään saavuta, se on nähty.http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/419220-datanomi-rami-23-on-tehny…
Välillä ei auta yrittäminenkään.
Tuon Ramin mahdollisuudet saada oman alansa työpaikka paranevat huomattavasti, jos hän tekee työttömyysaikanaan erilaisia omia projekteja (tai tutuille) ja kasaa niistä portfolion, jonka voi esitellä työnantajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määrä kertoo kaiken oleellisen.
Jos ei yritä ei ikinä mitään saavuta, se on nähty.http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/419220-datanomi-rami-23-on-tehny…
Välillä ei auta yrittäminenkään.
Tuon Ramin mahdollisuudet saada oman alansa työpaikka paranevat huomattavasti, jos hän tekee työttömyysaikanaan erilaisia omia projekteja (tai tutuille) ja kasaa niistä portfolion, jonka voi esitellä työnantajille.
Olisikin noin helppoa. Entäs minä jolla on 15 vuoden kokemus ohjelmistokehityksestä ja portfoliota vaikka muille näyttää, miksi olen työttömänä? Mikä enää voi selittää tällaisen? Olenko joutunut jollekin mustalle listalle?
Sanotaan se nyt vaikka näin. Joustavuus ja mukautumiskyky on luonteen piirre. Kaikilla ei sitä ole eikä kaikki sitä opi. Ja sitten se, että se mitä sinä pystyt tekemään ei tarkoita samaa kuin = kaikki pystyy tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alapeukutusten määrä kertoo kaiken oleellisen.
Jos ei yritä ei ikinä mitään saavuta, se on nähty.http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/419220-datanomi-rami-23-on-tehny…
Välillä ei auta yrittäminenkään.
Tuon Ramin mahdollisuudet saada oman alansa työpaikka paranevat huomattavasti, jos hän tekee työttömyysaikanaan erilaisia omia projekteja (tai tutuille) ja kasaa niistä portfolion, jonka voi esitellä työnantajille.
Olisikin noin helppoa. Entäs minä jolla on 15 vuoden kokemus ohjelmistokehityksestä ja portfoliota vaikka muille näyttää, miksi olen työttömänä? Mikä enää voi selittää tällaisen? Olenko joutunut jollekin mustalle listalle?
Sulle pitäisi maksaa isompaa palkkaa kuin Ramille. Hyvän portfolion kasaamalla Rami olisi edelleen vastavalmistunut ( = pienempi palkka), mutta silti pystyisi osoittamaan harrastuneisuuttaan, osaamistaan ja kiinnostuneisuuttaan alaan.
Huvittaa kaikki työssäkäyvät jotka luulevat olevansa Jumalasta seuraavia, oikeasti ikänsä muiden hyväksi rehkivä on vain muurahainen keossa joka on helppo korvata uudella muurahaisella koska tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi joulu tulee yllättäen näille. Ihan joka vuosi. Ikinä ei ole penninlatia laittaa joulua varten, vaikka se on vuoden välein. Ja joka vuosi sellaiset, joilla on töitä ja tekemistä ja elämänhallinta ollut aina omissa käsissä vastaa, että "osta pitkin vuotta, säästä jo keväästä, laita maltilla pikkuhiljaa".
Ja joka vuosi tällä palstalla, köyhyys-palsalla, yhteiskunnan tuet-palstalla tukiarahoilla elävät valittavat, ettei kertakaikkiaan ole yhtään rahaa laittaa jouluun.
Työskentelin pitkäaikaistyöttömien kanssa joku vuosi sitten. Jokaisella oli omat syynsä työttömyyteen, monilla oli 90-luvun alun lama tyssännyt kaiken. Oli entisiä yrittäjiä, jotka eivät markan devalvoinnin jälkeen olleet enää jaloilleen nousseet. Paljon niitä, joille työelämän muutos teki yllätyksen: pankkien alasajo heitti pihalle pelkkä kesikoulutodistus tai ylioppilaslakki kädessä palkattuja pankkivirkailjoita, joita ei enää todellakaan tarvita mihinkään. Siihen jäivät, työttömiksi.
Samoin monet teollisuustyöntekijät: Tehtaat alas ja keski-ikäiset naiset työttömiksi. Niistä ei monellakaan ole ollut intoa lähteä uudelleen kouluttautumaan ja muita töitä etsimään.
Sitten kun näille tarjoaa mitä tahansa muutosta, aktivointia, pientä porkkanaa (esim. maksetaan bussilippu, tulee verotonta kulukorvausta) niin MIKÄÄN muutos ei ole mahdollinen. Ei ei, ei siitä ole mitään hyötyä. Miten senkin osaa kaikki niin hyvin ennustaa?Mistä sen tietää mitä hyötyä voi yllättäenkin tulla vastaan, kun edes lähtee sieltä kotoaan jonnekin.
Mitkään kurssit ei kiinnosta kun siitä ei ole suoraan sen kurssin aikana jo täyttä palkkaa ja suurta hyötyä. Miksi sitä ei voi ajatella niin, että kurssin jälkeen on mahdollisuus palkasta ja työstä. Minäkin opiskelin yliopistolla eikä silloin todellakaan siitä ollut mitään rahallista etua, päinvastoin. Vasta opintojen jälkeen sitä hyötyä aletaan poimimaan, jos aletaan...
Mua hämmästytti se passiivisuus, ja näköalattomuus. Mikään ei käynyt ,mitään ei voinut tehdä tai kotinurkilta poistua.Esim semmoinen Heinäluoman ajama uudistus kuin että pitkäaikaistyöttömille maksettiin korvausta vielä pari kuukautta töiden alettua, jos ne lähti kauemmaksi töihin. Niin sehän meni ihan kiville. Ei lähde peräkylän työmarkkinatukilainen kuin hyvin harvoin kotilääniä kauemmaksi töihin, ei millään.
Miksi kaikkeen pitää vastata, että emmää ja ei se kannata?
Sitten istutaan kotona ja vedetään röökiä ja valitetaan kun ei taaskaan ole mitään ja ei voi edes joulua laittaa? Vois vähän edes kattoa eteenpäin ja tehdä itsekin jotain.
Joku feisbuukiin selittely ja muka-haaveilu että olis niin kiva laittaa jotain, se ei nyt pitkän päälle auta mitään.
Ja tiedoksi, että itse olen lähtenyt melkein kielitaidottamana toiseen maahan töihin, määräajaksi, kerämään senverran rahaa että suunitelmani suomessa taas voisi toteutua. Joskus pitää vähän uskalaakin jotain.
Oot kova poika kantamaan kaunaa. Kannattaisko kuitenkin keskittyä siihen omaan menestykseen?
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa kaikki työssäkäyvät jotka luulevat olevansa Jumalasta seuraavia, oikeasti ikänsä muiden hyväksi rehkivä on vain muurahainen keossa joka on helppo korvata uudella muurahaisella koska tahansa.
Ainoa Jumalasta seuraaavana esiintyvä tässä on sinä.
"Niin sehän meni ihan kiville. Ei lähde peräkylän työmarkkinatukilainen kuin hyvin harvoin kotilääniä kauemmaksi töihin, ei millään. "
ei se nyt vaan ole ihan niin yksinkertaista kun siellä helsingissä kuvitellaan. Oletko itse , ap, ollut avioerolapsi, tai eronnut yhteishuoltaja, monen lapsen kanssa? Jos olet mennyt perustamaan perheen kouluttamattomana, ja sulla on vaikka 4 lasta kahden eri miehen kanssa, ja vaikka kaikkien kanssa yhteishuoltajuus (joka toimii tällä hetkellä hyvin lapsen kannalta=molemmat vanhemmat asuu lähekkäin) niin siitä muutto toiselle puolelle suomea, vaikkapa Rovaniemeltä Helsinkiin, ei ole ihan niin yksinkertaitsa. Itse olin avioerolapsi, ja toinen vanhempi pitkäaikaistyötön.Välillä molemmat olivat työttömiä, ja suurin pelko oli juuri se että toinen muuttaa työn perässä etelä- suomeen, koska siitä ole puhetta. Tämä olisi romuttanut koko silloisen herkän elämän.
Elämässä on muutakin kuin se työ, etenkin jos on toiveita että omalla paikkakunnalla kuitenkin avautuu jatkuvasti uusia ja uusia paikkoja myöhemmin.Ei sitä lasten/nuorten koko elämää voi laittaa uusiksi aina työpaikan perässä, kun muutos voi tulla puolen vuoden välein! Lapsillakin on koulut, harrastukset, ystäväpiiri, välit molempiin vanhempiin, tai sukulaisiin, joita ei joka vuosi voi muuttaa äidin työpaikan vaihtumisen myötä. Psykologit varoittavat etenkin tästä, ettei lasta saa repiä juuriltaan kovin usein. Mitenkäs luulit että sen kodin saa myytyä jos on poismuuttopaikkakunta, ja ostettua uuden kun mikään asuntokauppa ei käy.on paikkakuntia joilla asunnot ei vaan liiku.Jumissa oot.