Tapaköyhien ja pitkäaikaistyöttömien näköalattomuus

Vierailija kirjoitti:

Joka vuosi joulu tulee yllättäen näille. Ihan joka vuosi. Ikinä ei ole penninlatia laittaa joulua varten, vaikka se on vuoden välein. Ja joka vuosi sellaiset, joilla on töitä ja tekemistä ja elämänhallinta ollut aina omissa käsissä vastaa, että "osta pitkin vuotta, säästä jo keväästä, laita maltilla pikkuhiljaa". 

Ja joka vuosi tällä palstalla, köyhyys-palsalla, yhteiskunnan tuet-palstalla tukiarahoilla elävät valittavat, ettei kertakaikkiaan ole yhtään rahaa laittaa jouluun.

Työskentelin pitkäaikaistyöttömien kanssa joku vuosi sitten. Jokaisella oli omat syynsä työttömyyteen, monilla oli 90-luvun alun lama tyssännyt kaiken. Oli entisiä yrittäjiä, jotka eivät markan devalvoinnin jälkeen olleet enää jaloilleen nousseet. Paljon niitä, joille työelämän muutos teki yllätyksen: pankkien alasajo heitti pihalle pelkkä kesikoulutodistus tai ylioppilaslakki kädessä palkattuja pankkivirkailjoita, joita ei enää todellakaan tarvita mihinkään. Siihen jäivät, työttömiksi.

Samoin monet teollisuustyöntekijät: Tehtaat alas ja keski-ikäiset naiset työttömiksi. Niistä ei monellakaan ole ollut intoa lähteä uudelleen kouluttautumaan ja muita töitä etsimään.

Sitten kun näille tarjoaa mitä tahansa muutosta, aktivointia, pientä porkkanaa (esim. maksetaan bussilippu, tulee verotonta kulukorvausta) niin MIKÄÄN muutos ei ole mahdollinen. Ei ei, ei siitä ole mitään hyötyä. Miten senkin osaa kaikki niin hyvin ennustaa?

Mistä sen tietää mitä hyötyä voi yllättäenkin tulla vastaan, kun edes lähtee sieltä kotoaan jonnekin.

Mitkään kurssit ei kiinnosta kun siitä ei ole suoraan sen kurssin aikana jo täyttä palkkaa ja suurta hyötyä. Miksi sitä ei voi ajatella niin, että kurssin jälkeen on mahdollisuus palkasta ja työstä. Minäkin opiskelin yliopistolla eikä silloin todellakaan siitä ollut mitään rahallista etua, päinvastoin. Vasta opintojen jälkeen sitä hyötyä aletaan poimimaan, jos aletaan...

Mua hämmästytti se passiivisuus, ja näköalattomuus. Mikään ei käynyt ,mitään ei voinut tehdä tai kotinurkilta poistua. 

Esim semmoinen Heinäluoman ajama uudistus kuin että pitkäaikaistyöttömille maksettiin korvausta vielä pari kuukautta töiden alettua, jos ne lähti kauemmaksi töihin. Niin sehän meni ihan kiville. Ei lähde peräkylän työmarkkinatukilainen kuin hyvin harvoin kotilääniä kauemmaksi töihin, ei millään.

Miksi kaikkeen pitää  vastata, että emmää ja ei se kannata?

Sitten istutaan kotona ja vedetään röökiä ja valitetaan kun ei taaskaan ole mitään ja ei voi edes joulua laittaa? Vois vähän edes kattoa eteenpäin ja tehdä itsekin jotain.

Joku feisbuukiin selittely ja muka-haaveilu että olis niin kiva laittaa jotain, se ei nyt pitkän päälle auta mitään.

Ja tiedoksi, että itse olen lähtenyt melkein kielitaidottamana toiseen maahan töihin, määräajaksi, kerämään senverran rahaa että suunitelmani suomessa taas voisi toteutua. Joskus pitää vähän uskalaakin jotain.

Eipä tässä ole tarjoiltu (hakemisesta huolimatta) töitä läheltä eikä kaukaa.

Muutenkin jos budjetti on semmoinen että pakollisten (ruoka, peseytyminen, parturi, netti, puhelin) menojen jälkeen jää ehkä 50€ kuussa "tuhlattavaksi" niin siitä ei hirveästi säästellä. Siinä vaiheessa kun työttömyys pidentyy niin tuo 50 tuppaa menemään yllättäviin investointeihin, esim. hajonneisiin vaatteisiin tai kodinkoneisiin tai milloin mihinkin. Vaikka se joulu joka vuosi onkin tasan samaan aikaan niin siitä huolimatta siihen ei voi juurikaan varautua koska ei ole mitään hemmetin säästövaraa ja pienikin ongelma vie kaiken säästön eikä välttämättä edes riitä.

Ihmisillä ON erilaiset resurssit. Eri määrä älyä, järkeä, ymmärrystä, tarmoa, sitkeyttä, luovuutta. Eri määrä elämänhalua ja -iloa.

Rutiinit luovat turvaa muuten epävarmassa maailmassa. Kierre ruokkii itseään.

Pidempi työttömyys tylsistää ihmistä. Myös ikä ja muut elämänkokemukset syövät jaksamista.

Silti kannattaa yrittää päästä alistumisen ja toivottomuuden kierteestä pois.

On helppo myös mukaútua työttömyyteen ja joustaa unelmista sekä varallisuudesta. Riittää kun korjaa tavaransa itse ja hankkii mahdollisimman paljon ruokaa itse, eikä kaipaa telkkareita, älypuhelimia tai sähköposteja. Kuka muka sanoo että se olisi stressaavaa elämää? Tietenkin monista asioista joita muut haluavat on luovuttava kokonaan tai tehtävä itse. Ymmärrettävää on että olisi syytä olla porkkana osallistua varsinkin kun monelle on poliittinen hierarkia(rahan valta) on nostattanut seinän eteen.

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa kaikki työssäkäyvät jotka luulevat olevansa Jumalasta seuraavia, oikeasti ikänsä muiden hyväksi rehkivä on vain muurahainen keossa joka on helppo korvata uudella muurahaisella koska tahansa.

Kai se auttaa jotenkin siinä työnteossa että kuvittelee olevansa korvaamaton.

Olen pitkäaikaistyötön, jo vuodesta 2012. Lopetin keväällä työnhaun. Siitä ei tule kuin paha mieli. Työnantajat eivät vaivaudu edes "kiitos, mutta ei kiitos" viesteihin. Satoja hakemuksia lähetetty eikä yhtään töitä. Vuokrafirmalta sain määräaikaisen pestin mutta koeaikana purettiin soppari. Sen jälkeen ei mitään. Olen varmaan kirottu koska en pääse edes työvoimapoliittiseen koulutukseen.

Seuraavaksi yritän oppisopimukseen, jos siitä tärppäisi.

Yhtään en ihmettele ettei pitkäaikaistyöttömät jaksa kovin pitkälle ajatella. Mulla sentään on varaa joulua viettää ja matkustaa muuallekin kuin Tallinnaan koska osaan säästää ja pidänkin siitä. Tosin siihen tarvitsee pitkän aikavälin mutta entäs sitten. Sossusta en ole hakenut juuri säästöjen takia mitään.

Miksi piti nostaa jonkun riistoporvarin ikivanha itkuvirsi etusivulle?

Vierailija kirjoitti:

On helppo myös mukaútua työttömyyteen ja joustaa unelmista sekä varallisuudesta. Riittää kun korjaa tavaransa itse ja hankkii mahdollisimman paljon ruokaa itse, eikä kaipaa telkkareita, älypuhelimia tai sähköposteja. Kuka muka sanoo että se olisi stressaavaa elämää? Tietenkin monista asioista joita muut haluavat on luovuttava kokonaan tai tehtävä itse. Ymmärrettävää on että olisi syytä olla porkkana osallistua varsinkin kun monelle on poliittinen hierarkia(rahan valta) on nostattanut seinän eteen.

Monille se on myös huomattavasti sosialisempaa elämää kuin työnteko joten sosiaalisuus sekä taidot kertyvät. Tämä palsta nyt vain on tätä nykypäivän vihaa muita ihmisiä kohtaan vailla mitään perusteluita väitteille. Työttömyys ei aiheuta oikeastaan mitään tiettyä muuta kun antaa aikaa ilman rahaa.

Olen itse yrittänyt saada kahta n. 26-vuotiasta nuorta miestä töihin. Taidoista ja ällistä olisi nimenomaan kysymys. Oppivat nopeasti ja osaavat soveltaa oppimaansa itsenäisesti.

Toinen oli töissä muutaman vuoden kiltisti ja irtisanoutui sitten kesäksi jääden ansiosidonnaiselle. Tämän jälkeen ei suostu palaamaan takaisin vaikka tiedän ansiosidonnaisen loppuvan muutaman kuukauden päästä. Toinen taas on koko aikuisikänsä notkunut kotona ja tehnyt puolen vuoden sopimuksia aina kun alkaa laskut kasaantumaan. Ei halua pitkiin sopimuksiin ja nyt pystyy tekemään vain 30 h kuukaudessa ilman Kelan tukien katkeamista.

Kun termi "syrjäytynyt" keksittiin niin sen turvin saa sitten olla laiska.

nostan

Vierailija kirjoitti:

Olen itse yrittänyt saada kahta n. 26-vuotiasta nuorta miestä töihin. Taidoista ja ällistä olisi nimenomaan kysymys. Oppivat nopeasti ja osaavat soveltaa oppimaansa itsenäisesti.

Toinen oli töissä muutaman vuoden kiltisti ja irtisanoutui sitten kesäksi jääden ansiosidonnaiselle. Tämän jälkeen ei suostu palaamaan takaisin vaikka tiedän ansiosidonnaisen loppuvan muutaman kuukauden päästä. Toinen taas on koko aikuisikänsä notkunut kotona ja tehnyt puolen vuoden sopimuksia aina kun alkaa laskut kasaantumaan. Ei halua pitkiin sopimuksiin ja nyt pystyy tekemään vain 30 h kuukaudessa ilman Kelan tukien katkeamista.

Kun termi "syrjäytynyt" keksittiin niin sen turvin saa sitten olla laiska.

t. takakireä moralisti.

Syrjäytynyt mistä? Laiskuus taas ei ole työttömyyden aiheuttamaa vaan henkilököhtaista. Omaakin älliä kannattaisi osata kyseenalaistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Ok, sanottakoon ensin, että minä en ole pitkäaikaistyyötön, enkä köyhä. Minä kuitenkin tunnen sellaisia. Ja tosiasia on, että kyllä pitkään jatkunut köyhyys ihan oikeasti vähentää riskinottokykyä ja ennakointikykyä. Ei vain mentaalisesti, vaan myös taloudellisesti ja fyysisesti. Ts. Jos jo pitkään on ollut tilanteessa, jossa yhtään ylimääräistä senttiä ei päivittäiskulutuksesta vaan jää, niin huono siitä on säästää joulua tai mitään muutakaan varten. Samøin on mahdoton irrottaa koulutuksen vawtimaa taloudellista panostusta, sjos ei vaan ole,mistä sen irrottaisi. Velkaa on monilla jo enemmän kuin heidän tuloillaan edes kuulusi saada ja lisävelan saaminen on vaikeaa ja sen ottaminen oikeasti liian suuri taloudellinen riski, jos entisiäkään ei pysty maksamaan. Ja monilla työmarkkinatuella, eläkkeellä tai toimeentulotuella olevalla ei todellakaan jää yhtään ylimääräistä senttiä pakollisten menojen jälkeen.

 

 

Yrittäminen, ennakointi ja riskinotto vaativat tiettyä alkupääomaa. Minä olen rikastunut työlläni, mutta sen edellytys on ollut, että olen voinut luottaa siihen, että kun kouluttaudun, voin maksaa opintovelat työttömäksi jäädssänikin vaikka hitaasti, ja olen voinut ajatella, että että minua hädän tullen autetaan, verkostoissa joku yrittää löytää tai jopa kehittää mulle työpaikkaa jne. Jos en olisi voinut noin ajatella, en olisi voinut ottaa riskejä, ja olisin jäänyt köyhemmäksi. Se on matteusvaikutus: jolla on, sille annetaan. Kenellä ei ole, siltä otetaan loputkin pois.

 

matteusvaikutus se on tosiasia, eikä meidän onnekkaiden kammata sitä kieltää, vaan pikemminkin yrittää levittää itse saamaamme turvaa ja sen luomia mahdollisuuksia muille: ole se, johon joku vo luottaa, niin taas yksi ihminen vähemmän on näköalaton.

Minäkään en ole pitkäaiakaistyötän, enkä köyhäkään, mutta kyllä lämmitti mieltä lukea täältä kerrankin järkevä, ajatustoimintaa osoittava kommentti. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse yrittänyt saada kahta n. 26-vuotiasta nuorta miestä töihin. Taidoista ja ällistä olisi nimenomaan kysymys. Oppivat nopeasti ja osaavat soveltaa oppimaansa itsenäisesti.

Toinen oli töissä muutaman vuoden kiltisti ja irtisanoutui sitten kesäksi jääden ansiosidonnaiselle. Tämän jälkeen ei suostu palaamaan takaisin vaikka tiedän ansiosidonnaisen loppuvan muutaman kuukauden päästä. Toinen taas on koko aikuisikänsä notkunut kotona ja tehnyt puolen vuoden sopimuksia aina kun alkaa laskut kasaantumaan. Ei halua pitkiin sopimuksiin ja nyt pystyy tekemään vain 30 h kuukaudessa ilman Kelan tukien katkeamista.

Kun termi "syrjäytynyt" keksittiin niin sen turvin saa sitten olla laiska.

Ilmeisesti työsi on aika tylsää ja huonosti palkattua vai miksi pitää just noita kahta koittaa jahdata töihin? Työttömiä on jotain puolisen miljoonaa, hae siitä porukasta pari sellaista jotka haluavat olla firmassasi töissä niin ei tarvitse kitistä.

Emmää.

Avasin juuri Ipa oluen, Joulua en vietä. Kun jäin työttömäksi niin palkka oli yli keskipalkan. Ei paljoa houkuta lähteä jollain kitupalkoilla töihin, joita tuli tehtyä alle parikymppisenä. Kusetukseen sellaiset työt perustuvat, että kuukausi tehdään ja käteen saa vain känsät. Kuka hullu sitä ilmaiseksi muille töitä tekee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukutusten määrä kertoo kaiken oleellisen.

Jos ei yritä ei ikinä mitään saavuta, se on nähty.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/419220-datanomi-rami-23-on-tehny…

Välillä ei auta yrittäminenkään.

Tuon Ramin mahdollisuudet saada oman alansa työpaikka paranevat huomattavasti, jos hän tekee työttömyysaikanaan erilaisia omia projekteja (tai tutuille) ja kasaa niistä portfolion, jonka voi esitellä työnantajille. 

Laitanko sinne sporttivolioon sen kun äsken laitoin yli 20 litraa kanttarelleja pakkaseen. Katselin torilla maksoivat 7e litra. Sellaiset 150e olisi maksanut töissä käydessä. Huomenna laitan muut sienet pakkaseen.

On tämä työttömän elämä kauheata.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisillä ON erilaiset resurssit. Eri määrä älyä, järkeä, ymmärrystä, tarmoa, sitkeyttä, luovuutta. Eri määrä elämänhalua ja -iloa.

Rutiinit luovat turvaa muuten epävarmassa maailmassa. Kierre ruokkii itseään.

Pidempi työttömyys tylsistää ihmistä. Myös ikä ja muut elämänkokemukset syövät jaksamista.

Silti kannattaa yrittää päästä alistumisen ja toivottomuuden kierteestä pois.

Ihmisillä on myös erilaiset lähtökohdat. On aivan eri asia syntyä tasapainoiseen perheen kuin moniongelmaiseen. Jo lähtökohta määrittelee usein elämän kulkua. Rakastavien vanhempien lapsi kasvaa huomattavasti vahvemmaksi kuin vauvasta saakka laiminlyöty.