Tapaköyhien ja pitkäaikaistyöttömien näköalattomuus

Melko ironista. Ketjun aloittaja tuntuu eniten näköalattomalta toistellessaan liki kaikki kliseeet siitä mitä kaikkea jokainen pitkäaikaistyötön on.

Aloittajalle:

- näköalattomuus on omaan elämänkokemukseen pohjautuva selviytymiskeino. Työttömällä on enemmän kokemusta työttömyydestä ja köyhyydestä kuin sinulla, joka olet etuoikeutettu koska sulla niitä töitä on. Sun ei tarvitse sitä ymmärtää, mut älyllisellä tasolla olisi hyvä, että tajuaisit mitä jatkuva pelkkään selviytymiseen keskittyminen vuosikausia tekee ihmiselle. Pitkään työttömänä olleet on jo nähneet ne kurssit omalta ja muiden kohdalta. He ovat jo kokeneet ne kaupungille ja yrityksiin "työllistymiset" ja tietävät, että ne työt eivät johda mihinkään, koska se ei ole se tarkoitus. Tarkoitus on siivota tilastoja ja korvata pysyvässä työsuhteessa olevat ihmiset palkkatukea saavilla pitäaikaistyöttömillä.

Joku kysyi, että no missä se muka näkyy että ilmaistyö syrjäyttää aidon palkkatyön. Tervemenoa ihan minkä tahansa valtion toimipisteeseen. Laske moniko siellä on aidossa, pitkäaikaisessa työsuhteessa ja vertaa sitä sitten yksikössä pyörivien sivareiden ja harjoittelijoiden ja pätkäpalkkaisten määrään. Myös ne ilmaiset ja puoli-ilmaiset työntekijät tekevät ihan oikeaa työtä, sitä mistä joku saisi itselleen myös pysyvän työpaikan ilman tätä hullua työllistämiskarusellia. Siitä saat jo vähän mutu-tuntumaa siihen kuinka isosta asiasta on kyse. Monissa järjestöissä ja yksiköissä ei ole edes varattu mitään määrärahoja muiden kuin esimerkiksi toiminnanjohtajan ja toiminnanohjaajan palkkoihin. Vaikka työntekijöitä olisi paljonkin. He ovat kaikki siellä palkkatuella. Ei heistä kukaan voi jäädä sinne töihin, koska heidän palkkaamiseensa ns. kovalla rahalla ei olla varattu, eikä tulla koskaan varaamaan, minkäänlaisia määrärahoja.

Täällä yksi pitkäaikaistyötön hei.

Minulla alkaa toivottavasti ensi viikolla tämmöinen (melkein ilmais)työkokeilu. Kyllä siinä väläyteltiin mahdollisuutta työllistyä. Hyvällä ja innokkaalla asenteella olen tähän monen kuukauden työkokeiluun lähdössä. Etsin koko ajan joka päivä oikeaa työpaikkaa.

Työttömänä olo ei ole kivaa. Tulee todellakin olo että on toisen luokan kansalainen. Kaikenmaailman työkkärin kursseja olen käynyt. Tuntuu silti turhauttavalta.

Niin ja ne joululahjat on jo hankittu. Joulukoristeet odottavat laatikossa esille ottoa, ei niitä tarvitse joka vuosi uusia. Lasten kanssa askarrellaan joulukortit ja leivotaan jouluksi herkkuja.

Jos rahaa on vähän sitä oppii käyttämään niukasti ja ostamaan esim. lasten kavereiden synttärilahjat valmiiksi kun löytyy hyviä alennustarjouksia.

En jaksanut lukea koko paatosta, mutta olen ihan tietoisesti päättänyt olla satsaamatta jouluun. Olen opiskelija enkä aio nipistää normaali arjestani vain siksi, että saisin törsätä jouluna. Kun ei ole rahaa niin sitä ei ole ja sillä mennään.

Ok, sanottakoon ensin, että minä en ole pitkäaikaistyyötön, enkä köyhä. Minä kuitenkin tunnen sellaisia. Ja tosiasia on, että kyllä pitkään jatkunut köyhyys ihan oikeasti vähentää riskinottokykyä ja ennakointikykyä. Ei vain mentaalisesti, vaan myös taloudellisesti ja fyysisesti. Ts. Jos jo pitkään on ollut tilanteessa, jossa yhtään ylimääräistä senttiä ei päivittäiskulutuksesta vaan jää, niin huono siitä on säästää joulua tai mitään muutakaan varten. Samøin on mahdoton irrottaa koulutuksen vawtimaa taloudellista panostusta, sjos ei vaan ole,mistä sen irrottaisi. Velkaa on monilla jo enemmän kuin heidän tuloillaan edes kuulusi saada ja lisävelan saaminen on vaikeaa ja sen ottaminen oikeasti liian suuri taloudellinen riski, jos entisiäkään ei pysty maksamaan. Ja monilla työmarkkinatuella, eläkkeellä tai toimeentulotuella olevalla ei todellakaan jää yhtään ylimääräistä senttiä pakollisten menojen jälkeen.

Yrittäminen, ennakointi ja riskinotto vaativat tiettyä alkupääomaa. Minä olen rikastunut työlläni, mutta sen edellytys on ollut, että olen voinut luottaa siihen, että kun kouluttaudun, voin maksaa opintovelat työttömäksi jäädssänikin vaikka hitaasti, ja olen voinut ajatella, että että minua hädän tullen autetaan, verkostoissa joku yrittää löytää tai jopa kehittää mulle työpaikkaa jne. Jos en olisi voinut noin ajatella, en olisi voinut ottaa riskejä, ja olisin jäänyt köyhemmäksi. Se on matteusvaikutus: jolla on, sille annetaan. Kenellä ei ole, siltä otetaan loputkin pois.

matteusvaikutus se on tosiasia, eikä meidän onnekkaiden kammata sitä kieltää, vaan pikemminkin yrittää levittää itse saamaamme turvaa ja sen luomia mahdollisuuksia muille: ole se, johon joku vo luottaa, niin taas yksi ihminen vähemmän on näköalaton.

""Mua hämmästytti se passiivisuus, ja näköalattomuus. Mikään ei käynyt ,mitään ei voinut tehdä tai kotinurkilta poistua. "
No siitähän sitä sitten pitää aloittaa. Eli näköalattomille on tarjottu vääränlaista "apua".

Me olimme olosuhteiden pakosta toimeentulotuella eli "sossutuella" reilun vuoden. Sinä aikana oloni oli jollain tavalla turvallinen, mutta samaan aikaan erittäin toivoton; mielessäni ei käynytkään esim. säästäminen, koska sossu olisi katsonut ne tuloksi. Vaikka olen ihan taitava käyttämään rahaa, monta kertaa rahat loppuivat ennen kuukauden vikaa viikkoa, ja kerran jopa tili ylittyi. En osaa sanoa, miten siinä niin pääsi käymään, oli kai jonkinlainen pakkomielle rahasta ja ruoan riittävyydestä?

Kun mieheni sai sitten töitä, koko asenteeni elämää kohtaan muuttui. "Voimme alkaa säästämään- jopa omaan asuntoon!", "Maksan nämä laskut heti pois enkä tilaa nyt mitään turhaa tälläkään viikolla" jne. Toivottomuudesta tuli toiveikkuutta ja vaikka miehen palkka oli joinakin kuukausina vajaa tonnin eli jäimme ns. sossun rajojen alle, ei käynyt mielessäkään mennä takaisin "luukulle". Elämä tuntuu nyt aivan erilaiselta.

Mutta jos jouluksi laittaa rahaa sivuun, niin pesukone hajoaa, ja ne menevätkin sitten siihen. Tai tulee joku muu yllättävä meno. 

Mitä järkeä on kituuttaa henkihieverissä joka kuukausi, jotta voi "näennäisesti" säästää rahaa? Kun rahaa ei ole niin sitä ei ole. 

Sitäpaitsi ne syyt, joiden takia on köyhä saattavat masentaa niin, että aloitekyky on vähän nollissa. 

Onpa negatiivinen asenne työttömiä kohtaan, ja leimaava. Lopussa tämä asenne oikein tiivistyy, ja paljastuu että ap leimaa työttämät ja köyhät johonkin white trash porukkaan: röökiä vaan vedetään ja facebookkiin valitetaan, ja istutaan laiskana perseellään.

Itse olen onneksi elämässäni välttynyt työttömyydeltä, mutta olen suvussa ja lähipiirissä tietenkin nähnyt työttömiä. Pääosin korkeasti koulutettuja sellaisia, mutta joitain myös ihan duunareita joilla ei ammattikoulutusta. Yksikään ei minusta ole vastannut ap:n esittämää stereotyyppiä, ei ainakaan pariin ekaan vuoteen työttömyyttä. Mutta joo, kyllä jokunen näistä on sitten, kun on kursseja käyty ja menty työllistämistöihin ja yritetty, ja mikään ei ole johtanut työllistymiseen, on luovuttanut ja alkanut hyväksyä osansa olla yhteiskunnan tuilla loppuelämä. Yksi näistä tällaisista on myös alkoholisoitunut, koska ei meinaa kestää tarkoituksetonta yksinäistä elämää työttömänä kaupungin vuokrakämpässä. 

Oma kokemus on siis, että lähes kaikki kyllä alkuun yrittävät olla positiivisia, hakevat työtä, menevät kiltisti niille työvoimaviranomaisten järkkäämille työnhaku- tai atk-ajokorttikursseille vaikka vähän turhina pitäisivätkin, pitävät omatoimisesti yllä oman ammattialan osaamista. Mutta jossain vaiheessa vaan, jos tilanne työllistymisen osalta näyttää ihan toivottamalta, ihmiseltä loppuu vaan voimat ja into. Ei sitä tuulimyllyjä vastaan jaksa loputtomiin taistella, kun tietää että voittaminen on äärimmäisen epätodennäköistä. 

Lähtökohtaisesti kaikki varmasti tuomitsevat sen, että verovaroista subventoidaan yksityisille yrityksille täysipalkkaisia ihmisiä. Epätervettä kilpailua. Toisaalta julkisen sektorin turvotusta ei varmastikaan kannata paikata sillä, että kuntoutuksella oleville ihmisille maksetaan täyttä palkkaa työstä, johon ei välttämättä tarvitsisi palkata ketään. Ainoa vaihtoehto on maksaa sitä työkkärikorvausta ja ajatella positiivisesti, että se pitkäaikaistyötön pääsisi takaisin palkkatyöhön tätä kautta. Saisi elämänhallintaa lisää, suhteita, virkistyisi kun pääsisi neljän seinän sisältä pois jne. Mikä kenellekin se työllistymisen este sitten onkin. Ilmaistöistä kiletäytyminen ei kannata kenellekään. Ei niitä työpaikkoja täydellä palkalla voi keksiä työkkärikään. 

Kertokaapas onko muiden suvussa tällaista; pitkäaikaistyöttömät naiset huolehtivat käytännössä koko suvun sosiaalisesta pääomasta. He toimivat sukulaisten omaishoitajina joko virallisesti tai epävirallisesti, hoitavat omia ja muiden lapsia ja lapsenlapsia ja ovat niitä joiden luo voi aina mennä, kun he ovat yleensä kuitenkin kotona.

Meillä näin ja suorastaan sieluun sattuu katsoa sitä työssä olevien sukulaisten ylenkatsetta. He eivät tietenkään koskaan viettäisi vuosikausia elämästään toisia ihmisiä hoivaten. He ovat siihen liian tärkeitä ihmisiä. Onhan se nyt vähän arvokkaampaa hommaa pyöritellä papereita kaikki päivät kuin hoitaa esimerkiksi omaa äitiään. Tehköön sitä ne joutilaat joista ei muuhun oikein ole.

Minusta on usein tuntunut siltä, että tykkään enemmän näistä maanläheisistä "rupusukulaisistani", joiden pottukattilan ympärille on kaikki tervetulleita, kuin näistä itseään täynnä olevista uraa luoneista jäpiköistä jotka ovat sitä mieltä, että elämä on ollut heille hyvä koska he ovat vaan niin mahdottoman paljon parempia ihmisiä kuin kukaan muu.

Töissä käyvällä pienipalkkaisellakaan ei ole välttämättä senenempää rahaa käytössä kuin työttömällä, siitä pitävät huolen verotus ja sosiaalituet. Joka joulu ajattelen, että olisihan sitä voinut kerätä esim lahjoihin rajaa enemmän etukäteen, mutta nykyään se ei vaan onnistu koska joka ikinen kuukausi on tiukkaa eikä siitä ylimääräisiä keräillä. No, ehkä joulun tarkoitus onkin jotain muuta kuin runsaat lahjat.

Taas joku ahne porvari valittamassa.

Vierailija kirjoitti:

Töissä käyvällä pienipalkkaisellakaan ei ole välttämättä senenempää rahaa käytössä kuin työttömällä, siitä pitävät huolen verotus ja sosiaalituet. Joka joulu ajattelen, että olisihan sitä voinut kerätä esim lahjoihin rajaa enemmän etukäteen, mutta nykyään se ei vaan onnistu koska joka ikinen kuukausi on tiukkaa eikä siitä ylimääräisiä keräillä. No, ehkä joulun tarkoitus onkin jotain muuta kuin runsaat lahjat.

Niin, kun ihmisellä nyt yleensä on niitä yllättäviä kuluja muutenkin pitkin vuotta. Hullua ajatella, etteivätkö pienituloisetkin säästäisi. Ne säästöt vaan menevät niihin kuluihin, eikä niistä sen jälkeen jää mitään käteen. Silmälasit ja lääkkeet maksavat saman pienituloiselle kuin isotuloisellekin, samoin auton huolto ja näin päin pois.

Vierailija kirjoitti:

Töissä käyvällä pienipalkkaisellakaan ei ole välttämättä senenempää rahaa käytössä kuin työttömällä, siitä pitävät huolen verotus ja sosiaalituet. Joka joulu ajattelen, että olisihan sitä voinut kerätä esim lahjoihin rajaa enemmän etukäteen, mutta nykyään se ei vaan onnistu koska joka ikinen kuukausi on tiukkaa eikä siitä ylimääräisiä keräillä. No, ehkä joulun tarkoitus onkin jotain muuta kuin runsaat lahjat.

Työssäkäyvän ei tarvitse erikseen anoa ison paperi/selvitysnipun kanssa kuukausipalkkaansa, lisäksi aina voi olla varma että se maksetaan mistä on sovittu eikä sitä ruveta mielivaltaisesti leikkaamaan "kannustamisen" nimissä.

Työssäkäyvän ei tarvitse pelätä että heitetään seuraavaksi kuukaudeksi johonkin palkattomaan ja tarkoituksettomaan "työkokeiluun" pelkän tilastonsiivoamisen nimissä.

Työssäkäyvän ei tarvitse joka kuukausi anoa oikeutta olemassaololleen sekä virkamiehiltä että kanssaihmisiltä.

Työssäkäyvää ei syyllistetä jatkuvasti siitä omasta tilanteestaan ja työssäkäyvä voi säästää, tuhlata, ottaa lainaa, hankkia lisätyötä tai kouluttautua avoimessa korkeakoulussa ilman lupaa niiltä joka asiaan puuttuvilta virkamiehiltä.

Työssäkäyvä kontrolloi omaa tilannettään. Pitkäaikaistyöttömän tilannetta kontrolloivat virkamiehet.

Jos etsitään syytä tähän joidenkin työttömien apatiaan niin osa siitä johtuu juuri vaihtoehdottomuudesta ja siitä että virkamiehet "kannustavat" eli piiskaavat koko ajan monin eri tavoin. Kuitenkaan niitä työpaikkoja ei riitä kuin murto-osalle halukkaista ja yleensä nekin menevät jo työssä oleville jotka ovat vaihtamassa työtä.

Eli yksinkertaistettuna toisesta suunnasta työnnetään ja painostetaan, toisessa suunnassa ei ole tilaa liikkua -> työtön ahdistuu.

Vierailija kirjoitti:

Työssäkäyvä kontrolloi omaa tilannettään.

Työssäkäyvä ei ole mitään muuta kuin porvarin orja, joka suostuu rahaaa vastaan myymään persettään ja vapaa-aikansa porvarille.

nojoo on työttömiä ja työttömiä. mulla on kokemusta työttömyydestä useampaan kertaan ja ensin sitä masentuu, sitten yrittää löytää "jotain" ja joskus tärppää että pääsee jopa töihin ja ihan vakituiseen. monesti on ollut paniikki rahan riittämisen kanssa, usein on itketty, tämä kuuluisa pesukoneen hajoaminenkin kävi ja sitten pestiin hetki käsin ja onneksi äitillä oli toimiva pesukone. mutta kyllä mä joitain kohtia noista tiedän todeksi. miten helppoa olisi ollutkaan silloin parikymppisenä vaan heittääntyä että nyt saa sossu huolehtia. istua pubissa ja voivotella. hakea lapset päiväkodista sitten kun on pubitsufeet ja yksi kalja juotu. aikaa oli. mutta en vaan pystynyt jättäytymään toisten maksettavaksi. kyllä sinne moni jäi ja osa on varmaan vieläkin. yksi ystäväni reipas 45v nainen sai muuten 2kk harjoittelun jälkeen työpaikan toimistosta mutta jaksoi sitä alle kuukauden. kotona sai 550 e ja töistä "vain" 1350 eli perusminimipalkan millä minäkin muuten aikoinani aloitin ja se oli ihan liian vähän että oisi jaksanut aamuisin nousta ja vaeltaa työpaikalle..

Sen takiahan sitä kannattaakin käydä töissä, vaikka pienelläkin palkalla. Saat lainaa, tosin ei sekään ole niin helppoa nykyisin. Mutta periaatteessa kuitenkin esim mahdollisuus ostaa esim asunto. Kaikki työttömät eivät kuitenkaan ajattele kuin pelkkiä tuloja.

Erittäin hyviä kirjoituksia, kiitos teille. Kovin tuttua elämää oli itellekin. Takana pakkopullakursseja, työharjoittelua, jopa pari hyvää ja hyödyllistä kurssia, ammattitutkinnon suorittaminen, lisää työharjoittelua. Viimein työllistämistuella löytyi työpaikka, hyvä niin. Onnellisessa asemassa olen, kaikille ei sitä paikkaa löydy. Ymmärrän hyvin sen toivottomuuden, vuosi vuodelta kelpaat työmarkkinoille huonommin ja huonommin. Ja se lippujen ja lappujen määrä, selvitystä sinne ja tänne, tiliotteiden ja elämänsä esittelyä jatkuvasti. Inhottaa hyväosaisten henkselien paukuttelu ja ilkkuminen.

*Kaikki-jotkut