Koyona omeminen on tehnyt musta surullusen ja katkeran

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:11"]

Koen niin valtavaa velvollisuudentuntoa joulusta, että sukulaisia en voi mitenkään estää tulemasta tänne ja minun on pakko mennä sukulaisiin. En voi oikein kirjoittaa kaikkea tänne, koska en halua, että kukaan tunnistaa minua, mutta jos ilmoitan, että me ollaan kotona, alkaa puhelin soida miksi miksi miten voi olla, voidaanko tulla hakemaan teidät, tulkaa nyt pliispliis. Pilaatte muuten muidenkin joulun. Sitä ei sanota ääneen, mutta sitä tarkoitetaan. Vaihtoehto on siis jäädä kotiin ja itkeä koko joulu huonoa omatuntoa.

[/quote]

Hyvä, mutta ei teille ketään passattavaksi. Menkää sukulaisiin ja viipykää, minkä voitte ja jaksatte (teillä on 2kk ikäinen vauva!!), muttei teille ketään kylään tänä jouluna. Sano, ettet ehdi valmistella ja vauva itkee yöt ettei teillä kukaan voisi nukkua. Mutta tulette itse mielellänne ja ihanaa päästä valmiiseen pöytään vauvahärdellin keskellä (pieni valkoinen valhe, mutta näin ilmaiset, että haluat nähdä heitä, vaikka teille ei nyt voikaan tulla).

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 10:37"]Nyt tulee sekava sepustus. Oon synnyttänyt kuukausi sitten, ollut pois töistä pari vuotta esikoisen kanssa.

Nyt on jotenkin tosi negatiivinen olo. Mulla on niin tylsää kotona. Käydään muskarissa ja perhekerhossa ja niissä toki näkee ihmisiä mutta ei ole löytynyt ketään näkemään perhekerhon ulkopuolella. Se tunti pari siellä ei oikein riitä, olen yksinäinen.

Siihen negatiivisuuteen: olen alkanut tuntea tosi voimakasta kiukkua äitiä, siskoa ja ystäviäni kohtaan. Niistä jokainen vituttaa mua. Nuo sukulaiset asuu kaukana, mutta kun käyvät, mulla menee niihin täysin hermo. Odotan kauhulla joulunaikaa kun miehen sukulaisia yöpyy täällä. Toisaalta koen olevani yksinäinen, toisaalta toivoisin ettei kukaan tulusi kylään koska vieraat alkaa heti votuttaa, kunnei ne osaa käyttäytyä. Paradoksaalista enkä todellakaan ole aina ollut tällainen.

Olen kroonisen vihainen ystävilleni.
Yksi tekee oharit ihan joka kerta, aina tulee jotain tärkeämpää. Toinen vitsailee lapsesta loukkaavasti kakkaruisku, kuolakone, sanoo vanhan papan näköiseksi. Kolmas ei komenna lapsiaan yhtään, jos tulevat kylään hyppivät huonekalujen päällä, puhuvat tylysti.

Normaalisti ohitan tällaiset asiat ihmisten vajavaisuutena ja mietin, että aivan varmasti myös minä tapoineni ärsytän muita. Nyt olen aivan raivona ja valmis laittamaan välit poikki kaikkiin. Toisaalta koen, että ystävät on hylänneet mut tässä elämäntilanteessa. Kaikilla on aina fokus niin siinä omassa elämässä ja omasa arjessa, ettei ne jaksa antaa aikaansa muille.

En osaa edes muotoilla kysymystä. Kuullostaako kenellekkään tutulle? En haluaisi muuttua katkeraksi kireäksi ämmäksi.

[/quote]

Miksi ihmiset kirjoittaa kuullostaa?? Se on yhdellä ällällä. Tässä se voi olla kirjoitusvirhe, mutta ärsyttävän moni kirjoittaa sen noin!

Itse aiheeseen: surullista ja toivon tsemppiä avun hakemiseen!

[quote author="Vierailija" time="01.12.2014 klo 11:11"]

Koen niin valtavaa velvollisuudentuntoa joulusta, että sukulaisia en voi mitenkään estää tulemasta tänne ja minun on pakko mennä sukulaisiin. En voi oikein kirjoittaa kaikkea tänne, koska en halua, että kukaan tunnistaa minua, mutta jos ilmoitan, että me ollaan kotona, alkaa puhelin soida miksi miksi miten voi olla, voidaanko tulla hakemaan teidät, tulkaa nyt pliispliis. Pilaatte muuten muidenkin joulun. Sitä ei sanota ääneen, mutta sitä tarkoitetaan. Vaihtoehto on siis jäädä kotiin ja itkeä koko joulu huonoa omatuntoa.

[/quote]

Niin, tämä on se oletus joka sulla on sun päässä juuri nyt. Sinä et kuitenkaan voi tietää, miten muut ihmiset käyttäytyvät. He todennäköisesti ymmärtävät sinua paremmin kuin mitä uskallat odottaa, ja jokainen kahden pienen lapsen äiti tunnistaa jotain näistä sun ajatuksistasi. En usko, että kenenkään joulu menee siitä pilalle, jos jäät kotiin ja levähdät. He ovat kaikki aikuisia ihmisiä, et sinä ole vastuussa heidän joulunsa onnistumisesta tai heidän onnellisuudestaan. Juuri tuollainen ajattelumalli, että sinun pitää olla sitä ja tätä että ihmiset ympärilläsi voisivat hyvin, on masentuneen ihmisen ajatuksia. Jokaisella on vastuu omista tunteistaan, ja aikuinen ihminen kestää varsin hyvin sen, että yhtenä jouluna tehdään asiat eri tavalla, tai kenties vaikka joka joulu siitä eteenpäin. Voi olla, että aika reippaasti aliarvioit muut ihmiset ympärilläsi, koska juuri nyt et ole voimissasi, koska kukaan normaali aikuinen ei ala syyttämään juuri synnyttänyttä äitiä siitä, että tämä asetaa lapsensa ja itsensä etusijalle.

Mitään pahaa ei tapahdu, jos ilmaiset omat tarpeesi. Ei se ole uhka kenellekään, vaan auttaa heitä ymmärtämään sinua. Mieti hetki, mitä tapahtuisi, jos nyt vain kerrot, rauhallisesti, että sinulla ei ole voimia viettää perinteistä joulua. Kuvittele, että saisitkin ymmärrystä. Saisit tunteen siitä että sinua kunnioitetaan ja rakastetaan ja sinun tarpeesi ovat tärkeät. Eivät muut ihmiset voi lukea ajatusiasi, sinun täytyy auttaa heitä ymmärtämään sinua.