Miksi niin harva älykäs maisteri väittelee tohtoriksi?
Palstan maiserit ovat ylpeitä koulutuksestaan ja arvostavat älyä, sekä ahkeruutta. Miksi niin harva maisteri kuitenkin jatkaa opiskeluja ja väittele tohtoriksi?
Kommentit (87)
ei kannata ellei hakeudu tutkijan uralle ja työapaikaksi yliopistoa
muutenkin koko akateeminen maailma alkaa olla korruptoitunut yksityisen rahoituksen vuoksi: sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.
Tohtorinhattu ei edistä työnsaantia pätkääkään, päinvastoin. Sillä kouluttaa itsensä pois normaaleilta työmarkkinoilta.
Tuttu väitteli tohtoriksi. Hän opiskeli ensin Isossa-Britanniassa ja väitteli Suomessa.
Hän on lihava ja pienipalkkainen keski-ikäinen nainen, joka toimii esimiehenä.
Koska väikkärin tekoon menevä aika on pois muusta urasta ja usein myös palkkapussista. Ainakaan omalla alallani tohtorinpaperit eivät tuo kauheasti lisäarvoa.
Omalla kohdalla aika paljon vaikutti, että pääsin suoraan valmistuttuani hyvään työhön ja sain hyvää palkkaa.
Tutkijakoulutettavana tiedossa olisi ollut epävarma polku ja kai joku assarin paikka joskus?
Mitä olen työelämässä ja yksityiselämässä nähnyt näitä valtavasti koulutettuja niin pääasiallinen hyöty heille näyttää olevan saada joka toisessa sivulauseessa viitata itseensä valtavana koulutussuuruutena, sen sijaan korrelaatiota käytännön ammatinhallintaan en ole havainnut. T. Tusinamaisteri
Teollisuuden puolella ei mitään hyötyä ja koska olen vannonut etten koskaan tule duunimaan julkisella sektorilla, en näin ollen tarvitse tohtoroitumista. Toisaalta, lyhytpinnaisena tyyppinä olisin ikiväittelijä eli en saisi hommaa koskaan loppuun.
Vierailija kirjoitti:
Raha. Apurahat on tiukassa ja työnohessa ei paljon väitellä.
Seliseli. Itse väittelin työn ohessa.
Melko harva maisteri on kiinnostunut tutkimuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha. Apurahat on tiukassa ja työnohessa ei paljon väitellä.
Seliseli. Itse väittelin työn ohessa.
Kysymys on siitä, mitä painottaa elämässä. Työn ohessa voi ihan hyvin väitellä, jos on halua riittävästi panostaa tutkimukseen. Luuserit voivat puolestani ihan hyvin jäädä maistereiksi.
Tykkään työskennellä labrassa. Rakennella, mitata, laskea. Katsoa, miten teoria istuu mittaustuloksiin. Tehdä tilauskeikkaa teollisuudelle.
Ei paljon tohtoreita noilla töin näy. Joutuvat hallintobyrokraatin hommiin, arvailemaan viimeisimpiä bullshit bingon sanoja, jotka pitää hakemuksesta löytyä ja selostamaan sivutolkulla jotain sosiaalista impaktia ja lässynläätä. Not kinosted. Mulla oli peruskoulun päästötodistuksessa nelonen byrokratiassa.
Vierailija kirjoitti:
Helvetinmoinen työmäärä.
Tätä tuskin kukaan kiistää. Mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta, onko siitä mitään hyötyä väitellä. Lääkärinä kannattaa.
Kannattaako lääkärinäkään? Kerro miten? T. Lääkäri
Mä jätin väliin koko korkeakoulutus! Ei mitään järkeä!
Duunarina ei tarvitse maksa paljon mitään veroja, jää enemmän käteen, iloisempi elämä kun ei tartte stressata.
En ymmärrä miksi kaikilla on pakkomielle tohon korkeakoulutukseen. Nykyään tuo pelkkää harmia kun kaikesta säästetään.
Onko se rahanahneudesta kiinni vai mistä?
Nykyään ihan turha korkeakouluttautua. Koulutus on aivan epärealistinen verrattuna oikeeseen elämään.
T. Duunari joka saa enemmän palkkaa ja joutuu perehdyttää töissä korkeakoulutetut jotka eivät ole omalta alalta saanut töitä.
Tein artikkeliväitöskirjan, opettajatöiden ohessa.
Olin siinä välillä yliopistonlehtorina ja niin epätervettä työyhteisöä ei ole ollut missään vielä. Nähtyäni, mitä olisi taholla, pelästyin.
Palasin kiireen vilkkaa opettajaksi. Tekisinkö väikkärin uudelleen? Arvaatte kyllä.
No jos ei ole hirmuista poltetta tutkijaksi ja/tai tiedeyhteisön meiningit ei kiinnosta niin miksipä sitä hassaisi vuositolkulla aikaa sen sijaan että menisi maisterin papereilla töihin. Aika marginaalissa ne urapolut joilla tohtorin papereilla on kummemmin arvoa jos tutkimus joko julkisella tai yksityisellä puolella ei nappaa.
Olen kaikkea muuta kuin maisteri, lukiokin jäi kesken, joten kertokaapa te tietävämmät, onko jollain alalla muullalla maailmassa erityistä arvoa tohtorin tutkinnolla. Vaikkapa Saksassa jollain teollisuusalalla tai Ranskassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, entä jossain Afrikan maassa? Missä, millä aloilla, miten? Akateemisessa maailmassa, mutta erityisesti yritysmaailmassa ja hallinnossa.
Itsellä se oli ihan sitä että pitkän opiskelun teki mieli töihin jotta opiskelijaelämä loppuisi. Samoin en tiennyt kuinka tohtoriopinnot rahoitetaan eikä minulla oikein ollut mitään aihettakaan josta olisin voinut kuvitella väitöskirjaa tekeväni. En kyllä välttämättä ole kuvaamasi älykäs maisteri.
Oikeastaanhan se on hyvä ettei tohtoreita tule liikaa niin ei pääse se oppiarvo kärsimään inflaatiota.