Miksi niin harva älykäs maisteri väittelee tohtoriksi?

Olen tarpeeksi älykäs maisteri tajutakseni, ettei tohtoriksi väitteleminen kannata ajallisesti tai rahallisesti.

Tohtorin tutkinto tuntuu ainakin omalla alalla olevan pelkkä rasite suurinta osaa työpaikkoja hakiessa, saattoipa olla enemmän työttömiä tohtoreita kuin maistereita. Tämä ei kauheasti houkuta työskentelemään huonolla palkalla ja määräaikaisuuksilla monta vuotta väitöskirjan eteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen kaikkea muuta kuin maisteri, lukiokin jäi kesken, joten kertokaapa te tietävämmät, onko jollain alalla muullalla maailmassa erityistä arvoa tohtorin tutkinnolla. Vaikkapa Saksassa jollain teollisuusalalla tai Ranskassa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, entä jossain Afrikan maassa? Missä, millä aloilla, miten? Akateemisessa maailmassa, mutta erityisesti yritysmaailmassa ja hallinnossa.

Tuotekehityspuolelta löytyy kyllä pestejä missä tohtorintutkintoa ja julkaisuhistoriaa voidaan arvostaa jos se osuu sopivasti kohdilleen. Ilmiselviä esimerkkejä löytyy vaikkapa lääketeollisuudesta mutta myös monilta muilta teollisuuden aloilta. Käytännössä tällöin on tietysti usein kyse enemmän tai vähemmän perinteisestä tutkimustyöstä tai sen johtamisesta. 

Tämä pätee kyllä ihan Suomessakin, siinä pienessä joukossa firmoja jotka oikeasti pyrkivät jotain ihan uutta kehittämään. Nokiakin rahastaa edelleen valtavia summia muhkealla patenttisalkulla, jonka taustalla on huomattava joukko tohtoreita (ja toki muitakin).

Tohtorin tutkinto on ihan ok jos olet oikeasti tieteen tekijä ja saat sen isolta osin "kaupan päälle" normaalissa tutkimustyössäsi. Muuten siitä ei ole juurikaan hyötyä.

Suomessa monessakaan yrityksessä ei tunnisteta tohtorien osaamista ja heidän tuomaa potentiaaliaan. Siihen liittyy varmaan sekin, ettei maisteripomo ehkä halua palkata tohtoria alaisekseen.

Toisekseen, monella maisterilla ei ehkä ole sellaista pitkäjänteisyyttä tai paloa tutkimustyöhön mitä väitöskirjan tekeminen vaatii, vaikka älyä olisikin. Tosin maistereitakin on moneen junaan.

Tohtoreiden vähyys on harmi, koska tohtorit voisi osaamisellaan perustaa menestyviä korkean teknologian yrityksiä ja siten tehdä Suomeen lisää menestystarinoita.

t. tohtoriksi 33vuotiaana palkollisena

Jos haluaa väitellä tohtoriksi niin täytyy olla joku aihe jonka tutkiminen todellakin kiinnostaa.

Koska älykäs maisteri hokaa, että tutkijakammio on pölyttynyt ammatti, jossa tutkitaan nollatutkinuksa ja puukotetaan kollgeoita selkään apurahojen vuoksi. Älykäs maisteri hokaa, ei järkeä maksaa vaivaa.

Siksi.

Suomessa ei oikein ole sellaista kulttuuria. Ei sitä arvosteta.

Suurin osa tohtorien väitöksistä on melkoista kuraa. Myötähäpeä tulee niitä silmäillessä. Yliarvostus akt titteleissä Suomessa on huvittavaa.

Mutta kysymys kuuluu.. Miksi ap ei ole vieläkään selvinnyt oidipaalisesta kompleksistaan?

Ja olisko kannattanut käydä edes s e peruskoulu loppuun.

Yleensä ne ns hyödylliset idiootit väittelee. Ja sellaiset kympin tytöt raivokkaalla kato mua äiti asenteella, kun skippaan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Tohtorin tittelillä ei paljoa tee ja työtä hakiessakin saa melkein peitellä. 

Tämä. Tohtorin tutkinnosta on iloa lähinnä akateemisella uralla joitakin poikkeuksia lukuunottamatta.

Itse suoritin mieluummin MBA:n, josta arvioin olevan enemmän hyötyä urakehityksen kannalta.

Tein mielummin toisen maisterin, työelämän kannalta parempi combo.

Mitäpä tuolla oikeastaan  yksityisellä sektorilla tekisi. Hirveä duuni tehdä se tutkinto eikä siihen käytettyä aikaa ja vaivaa saa mitenkään palkkana takaisin. 

Eivät olekaan kovin älykkäitä.

Yhteenvetona vastauksista voidaan todeta, että maisterit arvostavat omaa koulutustaan korkealle, mutta pitävät väittelyä turhana, jopa halviksuttavana ponnistuksena.

Kuitenkin he muissa ketjuissa vaativat arvostusta maisterintutkinnolleen muilta. Se on jopa tärkeä valintakriteeri puolisolle. Samaan aikaan ammatti- tai ammattikorkean käyneet suhtautuvat maistereihin aivan kuin maisterit itse tohtoreihin.

Minusta tämä on kerrassaan hupaisiaa. 

ap. kirjoitti:

Yhteenvetona vastauksista voidaan todeta, että maisterit arvostavat omaa koulutustaan korkealle, mutta pitävät väittelyä turhana, jopa halviksuttavana ponnistuksena.

Kuitenkin he muissa ketjuissa vaativat arvostusta maisterintutkinnolleen muilta. Se on jopa tärkeä valintakriteeri puolisolle. Samaan aikaan ammatti- tai ammattikorkean käyneet suhtautuvat maistereihin aivan kuin maisterit itse tohtoreihin.

Minusta tämä on kerrassaan hupaisiaa. 

Kukaan ei ole halveksinut väittelyä, mutta se nyt vaan on karu tosiasia että työmarkkinoilla siitä voi olla jopa haittaa. Ihan vastaavasti kuin Hesburger tuskin palkkaisi maisteria myymään hampurilaisia. Mielestäni tässä keskustelussa on ainoastaan todettu että maisterit itse eivät koe että saisivat väittelystä mitään lisäarvoa, se ei silti tarkoita että he eivät arvostaisi niitä jotka sille tielle lähtevät.

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Yhteenvetona vastauksista voidaan todeta, että maisterit arvostavat omaa koulutustaan korkealle, mutta pitävät väittelyä turhana, jopa halviksuttavana ponnistuksena.

Kuitenkin he muissa ketjuissa vaativat arvostusta maisterintutkinnolleen muilta. Se on jopa tärkeä valintakriteeri puolisolle. Samaan aikaan ammatti- tai ammattikorkean käyneet suhtautuvat maistereihin aivan kuin maisterit itse tohtoreihin.

Minusta tämä on kerrassaan hupaisiaa. 

Kukaan ei ole halveksinut väittelyä, mutta se nyt vaan on karu tosiasia että työmarkkinoilla siitä voi olla jopa haittaa. Ihan vastaavasti kuin Hesburger tuskin palkkaisi maisteria myymään hampurilaisia. Mielestäni tässä keskustelussa on ainoastaan todettu että maisterit itse eivät koe että saisivat väittelystä mitään lisäarvoa, se ei silti tarkoita että he eivät arvostaisi niitä jotka sille tielle lähtevät.

Hesburgerissa ja kaupoissa on paljon huonostityöllistävän maisterin tutkinnon tehneitä. Tämä todistaa, ettei maisterinpaperitkaan takaa vihreää oksaa työelämässä. Tämän moni maisteri tosin myöntää, mutta haluaa sitten korostaa laajaa yleissivistystään, jota muiden pitäisi kovasti arvostaa. Tämä ei kuitenkaan näytä pätevät korkeammin koulutettuihin tohtoreihin.

Ilmaistyö ei kiinnosta, eikä joku ohjaaja, joka ei ymmärrä aiheen soveltamisesta mitään. Mitä iloa hänen kanssaan olisi keskustella? Mitä apua ohjaajan pölyyn tukehduttavista kommenteista olisi? Ankeuttaisi vaan.

Mä tähtäsinkin nimenomaan tutkijaksi ja tällä polulla se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että se kirja väsätään. Se on se normialku tutkijan uralla. (Ja tutkinto kyllä vaikuttaa palkkaan yliopistolla.) Mitä älykkyyteen tulee, niin valmistuakseen tohtoriksi ei tarvitse olla huippuälykäs (tuskinpa itsekään olen!) jo yksinkertaisesti siitä syystä, että työtä tehdään tutkimusryhmässä eikä nyherretä yksin jossain kammiossa. Ne muutamat maisteriksi valmistuneet opiskelukaverini, jotka eivät ole jatkaneet opintoja, toimivat esim. lääketeollisuudessa, pienemmissä yrityksissä, asiantuntijoina tietyissä yliopiston yksiköissä tai ovat jääneet yliopistolle assareiksi.