Miten jaksatte te joilla on lapset reilu vuoden ikäerolla?

Onhan se tavallaan rankkaa, mutta myös ihanaa kun perheessä on kaksi pientä saman aikaan. Aika leppoisaahan se arki kahden pienen kanssa vielä on. Tietty toisille jo yhden lapsen hoitaminen on vaikeaa, mutta kyllä meillä ainakin arki sujui ihan mukavasti. Meille syntyi kolmaskin laspi vuoden erolla toiseen, eli meillä oli samaan aikaan vastasyntynyt, 1v ja 2v. Siinä sitten vain varattiin tunti pukemiseen, kun ulos lähdettiin. Sanotaanko vaikka niin, että kaikkeen varattiin triplasti aikaa.

Kun kolmas lapsi oli 2v, meille syntyi neljäs lapsi ja hän täytti juuri 2v ja odotan viidettä, joten... :) ei tämä todellakaan kaikille sovi, mutta meille unelmien täyttymys.

Ei se mun mielestä mitenkään ylivoimaisen rankkaa ollut, mutta tottakai tekemistä riitti. Meillä helpotti se, että lapset olivat hyviä nukkumaan, eli nukuttiin yöt hyvin ja päiväunetkin sain usein nukuttua, kun lapset nukkuivat yhtäaikaa. Meille tuli myöhemmin kolmaskin lapsi, kyllähän tällaisen porukan pyörittäminen puuhailua vaatii, mutta jos ei muutenkaan ole mikään sohvaperuna, niin ei mitenkään ylivoimaista. Mun mielestä oli toisaalta jopa helppoa, kun lapset olivat lyhyellä ikäerolla, kun leikit sujui kaksin tosi pienestä. Oli aina kaveri kotona, eikä tarvinneet mua leikkikaveriksi.

Nyt lapset ovat jo teinejä ja kuopuskin koululainen ja elämä on aika helppoa. Nykyään riittää, kun toimii harrastuskuskina ja ruokaa on valmiina :) Meillä on kyllä mieskin tehnyt paljon kotitöitä ja hoitanut lapsia, mutta on reissuhommissa eli ei ole aina ollut kotona auttamassa.

Kyllä siitä varmasti selviää, mutta ei se yhtä leppoista ja rauhallista ole kuin yhden lapsen kanssa. Meillä vain yksi lapsi, ihan tietoisesti. Molemmissa omat hyvät puolensa, minä kaipaan omaa aikaa ja rauhaa sen verran, että en jaksaisi kahden pienen kanssa samaan aikaan. 

Meillä on kaksi lasta 2- ja 1-vuotiaat, tasan vuoden ikäerolla. Ikävintä on ollut ihmisten "tietäväinen" katse ja suoratkin kysymykset vahingosta... Olen alkanut vain suoraan sanoa, että halusimme tahallamme mahdollisimman pienen ikäeron. Ystäville kerrottiin jo etukäteen.

Ei ole ollut kamalan rankkaa, synnytyksenjälkeinen masennus hieman yllätti, kun siltä säästyttiin esikoisenkin kanssa... Kolmatta en ehkä olisi jaksanut "putkeen", eikä kroppakaan olisi varmaan kolmatta sektiota kahden vuoden sisään jaksanut. Kolmas on kuitenkin suunnitelmissa, toivottavasti niihin aikoihin kun kuopus täyttää kolme.

Työmäärä yllätti, se ei kaksinkertaistunut vaan pikemminkin nelinkertaistui. Samoin se, että vaikka esikoinen nukkui täydet yöt 3kk vanhana, herättelee kuopus kerran yössä vielä yli vuoden ikäisenä... Kiirettä pitää, ja käsiä tarvitsisi useamman parin välillä, mutta ei voi sanoa, ettö ompa ollut kamalan rankkaa. Itse asiassa on ollut masennusta lukuunottamatta aika ihanaa :)

Meillä ikäeroa puolitoista vuotta, pari vuotta oli aika rankkaa aikaa, mutta sitten työmäärä helpottui radikaalisti, kun kaikki leikit olivat sellaisia, joissa kumpikin oli mukana. Leikkivät edelleen paljon kahdestaan eli vaikka lasten hoitoon käytettävä työmäärä ensin tuplaantui, niin parin vuoden kuluttua se väheni 50%. Mikäli lapset tekee pienellä ikäerolla, niin nelilapsisen perheen työmäärä ei nelinkertaistu, vaan ehkä kaksinkertaistuu lopulta...

[quote author="Vierailija" time="30.11.2014 klo 17:23"]Meillä on kaksi lasta 2- ja 1-vuotiaat, tasan vuoden ikäerolla. Ikävintä on ollut ihmisten "tietäväinen" katse ja suoratkin kysymykset vahingosta... Olen alkanut vain suoraan sanoa, että halusimme tahallamme mahdollisimman pienen ikäeron. Ystäville kerrottiin jo etukäteen.

Ei ole ollut kamalan rankkaa, synnytyksenjälkeinen masennus hieman yllätti, kun siltä säästyttiin esikoisenkin kanssa... Kolmatta en ehkä olisi jaksanut "putkeen", eikä kroppakaan olisi varmaan kolmatta sektiota kahden vuoden sisään jaksanut. Kolmas on kuitenkin suunnitelmissa, toivottavasti niihin aikoihin kun kuopus täyttää kolme.

Työmäärä yllätti, se ei kaksinkertaistunut vaan pikemminkin nelinkertaistui. Samoin se, että vaikka esikoinen nukkui täydet yöt 3kk vanhana, herättelee kuopus kerran yössä vielä yli vuoden ikäisenä... Kiirettä pitää, ja käsiä tarvitsisi useamman parin välillä, mutta ei voi sanoa, ettö ompa ollut kamalan rankkaa. Itse asiassa on ollut masennusta lukuunottamatta aika ihanaa :)
[/Quebec

no jo on erikoinen masennus. jos on ihan ihanaa.

Ei tarvitse odottaa 10 vuotta, että helpottaa, kaksi riittää. Ainakin meillä arki helpotti selvästi siihen mennessä, kun nuorin oli tasan 2 vuotta. Sen jälkeen lapset leikkivät tosi paljon keskenään, ja suurimman osan aikaa heidän kanssaan oli paljon helpompaa kuin mitä olisi ollut yhden 2-5-vuotiaan kanssa.