Lue keskustelun säännöt.
Olisiko teistä outoa, jos joku kaveri haluaisi nähdä aina vaan kahvilassa?
06.10.2021 |
Hän ei siis ikinä kutsu sinua heille kylään, etkä ole kertaakaan päässyt käymään hänen luonaan. Sama juttu toisin päin: jos olet kutsunut hänet luoksesi kylään niin hänellä on aina jotain muuta menoa/syitä, ettei tuo sovi. Hän ei myöskään itse ehdota sitä.
Tutustuin siis yhteen naiseen jo pari vuotta sitten, eikä hän jostain syystä halua vieläkään viettää aikaa muualla kuin kahvilassa. Olen siis itsekin nainen, ja olemme molemmat lapsettomia. Jotenkin ajattelisi, että meillä voisi olla kivaa kun vietettäisiin joskus aikaa toistemme luona vaikka leffojen/pelien parissa, koska ne kiinnostavat molempia. Ja miksei sitä kahvia voisi välillä keittää siinä kotonakin, koska loppujen lopuksi se kuvio olisi samanlainen kuin siellä kahvilassa; juodaan vaan kahvia ja jutellaan.
Toki ymmärrän, että monelle tekee hyvää päästä välillä sieltä neljän seinän sisältä ja lisäksi kahviloista löytyy paljon herkullisia vaihtoehtoja. Nyt kuitenkin yli kaksi vuotta niissä samoissa kahviloissa melko aktiivisesti ravanneena alan suoraan sanottuna hieman kyllästyä. Toinen vaihtoehto (mikäli en kahville haluaisi) on sitten kierrellä ostoskeskusta päämäärättömästi. Olen pian kolmekymppinen, en mikään himoshoppaaja ja rauhallisena tyyppinä väsyn todella helposti kauppakeskuksissa, kun joka paikassa pauhaa musiikit ja on hirveä ihmisvilinä ympärillä. Näillä tuloilla jo pelkästään se jatkuva kahviloissa herkuttelukin voi näkyä lompakossa. Ja mikäli en ottaisi mitään, niin pidemmän päälle sekin olisi vähän kiusallista olla jatkuvasti tyhjin käsin siinä pöydässä... Sama kun laittaisin lapun otsaani, että hei näin huono rahatilanne minulla on.
Kahviloissa on lisäksi toisinaan vaikea jutella, jos siellä on paljon porukkaa ja meteliä. Ystävä tuntuu miltei loukkaantuvan, jos en halua mennä kahville hänen kanssaan. Olen yrittänyt ehdottaa muuta tekemistä, mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Minulta löytyy taustaa mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ja vaikka olen nykyään tästä parantunut niin edelleen voi tulla tilanteita, joissa isot ihmismassat tai meluisat paikat saattavat alkaa jännittää. Ystävä tietää tämän. Hänellä itsellään on ocd-taustaa, mutta kumma kyllä hänen luonaan sai käydä jokin toinen tuttava tässä jokin aika sitten, eli ei ilmeisesti ainakaan luulisi tuosta johtuvan ettei voida viettää aikaa jomman kumman luona. Tunsin itseni hölmöksi, enkä myöntänyt tätä hänelle, mutta ihmettelin tuota hieman ja ehkä jopa vähän loukkaannuin siitä. Miksi toinen kelpaa sinne, mutta minä en? Olen mielestäni ihan siisti, en haise hielle tai p*skalle minkä takia minua pitäisi karsastaa kotioloissa. :D
Hän selkeästi luottaa minuun kun jakaa aika isojakin asioita elämästään. On jotenkin ristiriitaista, että hän haluaa olla kanssani läheinen, mutta sitten tuntuu ettei tämä oikeastaan etene mihinkään. Olen siis joustanut tuon (vieläkin hieman esiin putkahtelevan) sos.tilanteiden jännityksen vuoksi aika paljonkin. Lisäksi itse koen, että toiset ystävyyssuhteet ovat lähentyneet paremmin juuri sen vuoksi, että ne tapaamiset ovat monipuolisia ja voimme olla rennosti ihan kotioloissakin, eikä siihen näkemiseen tarvitse aina liittyä jollain tavalla kuluttamista. =/ Miltä tämä kuulostaa, olenko mielestänne ihan hölmö kun ihmettelen tätä asiaa, tai ajattelen tällä tavoin? Pitääkö minun vaan joustaa vielä lisää ja aina vaan suostua sinne kahvilaan? Toki minullekin tekee hyvää tuon oman jännitystaustani vuoksi altistaa itseäni (ottaa muuten takapakkia), mutta pidemmän päälle se on tosiaan vähän kuluttavaa kun tätä ystävyyttä ei voi näköjään ylläpitää missään muualla.
Kommentit (23)
Ehdota vaikka että menette kävelylle vaihteeksi ettet aina halua mennä kahvilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En viitsi lukea kokonaan. Ap kuulostaa rasittavalta.
Toinen osapuoli ei halua olla niin läheinen ystävä, että tulisi kotiin käymään.
Kahvila voi tuntua neutraalilta maaperältä,varsinkin jos ei olla ihan sydänystäviä.Lisäksi kahvilassa ei itse tarvitse siivota.
Jos se tykkää käydä kahviloissa mutta tulee harvoin tilaisuuksia mennä kaverin kanssa ja yksin ei halua mennä? Mistä näitä tietää.
Voisin olla tuo ystäväsi. Minulle on tosi ahdistavaa jos kotiini tulee vieraita, eikä ole väliä onko kyseessä kavereita, perheenjäseniä, sukulaisia, huoltomiehiä tms. Kärsin melko pahasta kotihäpeästä ja jos saisin valita niin tapaisin kaikkia ihmisiä jossain muualla kuin kotona. Voiko olla niin että kaverisi ei halua vieraita kotiinsa ja ei halua vastavierailun pelossa tulla sinunkaan kotiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli pitkäaikainen kaveri, jonka kanssa nähtiin usein. Sekä meillä että hänellä. Sitten hän muutti kauas toiseen kaupunkiin ja menin seuraavana vuonna kutsuttuna kylään. Tapaaminen olikin raviradalla ja illan päätteeksi sitten lähdin satojen kilometrien päähän kotiin junalla. Totesin itselleni että tämä olikin sitten tässä. Ei olla sen koommin nähty eikä soiteltu. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, mutta jokainen saa minun puolesta tehdä oman elämänsä valinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdota vaikka että menette kävelylle vaihteeksi ettet aina halua mennä kahvilaan.
Olen ehdottanut, mutta se ei kelpaa. On perustellut sitä sillä, ettei ole urheilullinen tyyppi ja väsyy kävelyistä. Senkin takia tämä kahvilatouhu on erikoista, koska kuitenkin hän jaksaa kävellä sen matkan sinne kahvilaan ja pyöriä siellä ostoskeskuksessa... No, en sitten tiedä. :D
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli pitkäaikainen kaveri, jonka kanssa nähtiin usein. Sekä meillä että hänellä. Sitten hän muutti kauas toiseen kaupunkiin ja menin seuraavana vuonna kutsuttuna kylään. Tapaaminen olikin raviradalla ja illan päätteeksi sitten lähdin satojen kilometrien päähän kotiin junalla. Totesin itselleni että tämä olikin sitten tässä. Ei olla sen koommin nähty eikä soiteltu. En vieläkään tiedä mitä tapahtui, mutta jokainen saa minun puolesta tehdä oman elämänsä valinnat.
Raviradalla? Siis miksi? Oliko siellä ravikisat joita hän halusi mennä katsomaan vai se oli ihan vaan tyhjä paikka ja hän halusi, että istuskelette siellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymällähän se selviää. Minulla oli pitkään läheinen ystäväsuhde, jossa tapasimme vain kahviloissa tai käytiin jossain tapahtumassa yhdessä. Tutustuimme töissä, ystävystyimme, mutta emme koskaan käyneet toistemme kotona. Ihan maantieteellinen etäisyyskin oli yksi syy, minusta olisi tuntunut tyhmältä käyttää lähes 2 h matkoihin käydäkseni hänen luonaan kahvilla, hän puolestaan työskenteli samassa kaupungissa, missä minä asuin, mutta kun molemmat työskentelimme keskustassa niin hölmöähän se olisi ollut pyytää häntä ajamaan minun luokseni lähiöön ja sieltä sitten kotiinsa (johon nähden asuinpaikkani oli kaupungin toisella laidalla).
Mutta muutenkin minä tykkään tavata ystäviä muualla kuin kotona. Silloin kumpikaan ei ole vieraana eikä kumpikaan koe tehtäväkseen "passata". Eikä kummankaan tarvitse miettiä, että jokohan olisi sopivaa lähteä/koskahan tuo lähtee, kun haluaisin jo päästä tekemään jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Voisin olla tuo ystäväsi. Minulle on tosi ahdistavaa jos kotiini tulee vieraita, eikä ole väliä onko kyseessä kavereita, perheenjäseniä, sukulaisia, huoltomiehiä tms. Kärsin melko pahasta kotihäpeästä ja jos saisin valita niin tapaisin kaikkia ihmisiä jossain muualla kuin kotona. Voiko olla niin että kaverisi ei halua vieraita kotiinsa ja ei halua vastavierailun pelossa tulla sinunkaan kotiisi?
Hei kiitos tästä kommentista! Tämä vähän avasi silmiäni. Tuo voisi olla kyllä ehkä yksi syy tähän kaikkeen. Ystäväni siis on itse ilmaissut, että olen hänelle todella tärkeä ja hän haluaisi, että pysymme läheisinä. Sen takia tämä kaikki kuvio on ollut jotenkin vähän erikoista, koska tuntuu, etten tule tosiaan oikein kohdatuksi tuon mun oman tilanteen kanssa (tarkoitin vaikeaa rahatilannetta ja sitä, että jännitän vieläkin toisinaan julkisilla paikoilla; olen parhaimmillani jossain vähän rauhallisemmassa paikassa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olisi outoa. Ei monet varsinkaan nuoremmat kaupunkilaiset halua tavata kodeissa vaan nimenomaan erilaisissa julkisissa tiloissa. Tämä tapa on hyvin eurooppalainen: monissa suurkaupungeissa varsinkin eletään hyvin ahtaasti tai koti ei muuten vaan ole muuta kuin nukkumapaikka. Ei siihen panosteta eikä sielllä haluta viettää ystävien kanssa aikaa, sieltä halutaan pois aina kuin mahdollista.
kauhean pitkää jankutusta AP:lta. En minäkään haluaisi yhtään kahvilaa lähemmäs päästää tuollaista ihmistä. Tuskin jaksaisin edes nähdä kahvilassa, vaan viettäisin aikani mukavampien ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta muutenkin minä tykkään tavata ystäviä muualla kuin kotona. Silloin kumpikaan ei ole vieraana eikä kumpikaan koe tehtäväkseen "passata". Eikä kummankaan tarvitse miettiä, että jokohan olisi sopivaa lähteä/koskahan tuo lähtee, kun haluaisin jo päästä tekemään jotain muuta.
Ymmärrän kyllä ajatuksesi vaikka olenkin tästä hieman eri mieltä. Minusta olisi ihanaa, kun olisi vielä niitä ihmisiä joiden kanssa voisi viettää aikaa myös toistemme luona. Harmi kyllä en ole jotenkin onnistunut tuollaisia löytämään. En myöskään kokisi sitä toisen passaamiseksi, jos nyt tarjoaisin toiselle kahvit ja leivonnaisia omassa kotonani. Onkohan nykyään jotenkin yleisempää tuo, että vietetään aikaa jossain muualla? Minusta olisi ihanaa joskus esim. laittaa vaikka ihan ruokaakin ja kutsua toiset syömään... Ja sitten kukaan ei kiinnostu tästä kun halutaan vaan johonkin keskustaan hienoon pihviravintolaan...
Vierailija kirjoitti:
kauhean pitkää jankutusta AP:lta. En minäkään haluaisi yhtään kahvilaa lähemmäs päästää tuollaista ihmistä. Tuskin jaksaisin edes nähdä kahvilassa, vaan viettäisin aikani mukavampien ihmisten kanssa.
Juurihan ap kertoi, että tuo ystävä pitää häntä tärkeänä ja haluaisi olla läheisempi. Tuo ocd saattaa hyvinkin olla yksi syy tähän, että toinen on jollain tavalla rajoittunut noissa tapaamisissa.
Kaverit ja tutut tulisi aina meille. En ole käynyt kaikkien kotona, edes upouusissa taloissa. En pidä mitään yhteyttä oma-aloitteisesti enää. Olisipa tuttuja, jotka tapaisi kahvilassa. Minun ei tarvitse tuntea kotihäpeää, mutta ”vuoroin vieraissa” on hyvä sääntö.
Itse asiassa on hyvä, jos saa olla vaan perheen kanssa kotona, eikä kukaan tunge kyläilemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi outoa. Ei monet varsinkaan nuoremmat kaupunkilaiset halua tavata kodeissa vaan nimenomaan erilaisissa julkisissa tiloissa. Tämä tapa on hyvin eurooppalainen: monissa suurkaupungeissa varsinkin eletään hyvin ahtaasti tai koti ei muuten vaan ole muuta kuin nukkumapaikka. Ei siihen panosteta eikä sielllä haluta viettää ystävien kanssa aikaa, sieltä halutaan pois aina kuin mahdollista.
Minä sain mittani täyteen passaamisesta kun nyt opiskelevat lapset asuivat kotona. Ei ikinä enää koko huushollin kuurausta, järjestelyä jne vain siksi, että joku haluaa juoda meillä kahvia ja katsoa kuinka kotimme on laitettu! Ei kiinnosta tippaakaan, että kukaan tulee kyyläämään ja arvostelemaan esimerkiksi siitä, että likapyykkikorissa on muutama vaate.
Jos ei sovi nähdä kahvilassa tai ravintolassa niin sitten pitää keksiä muuta aktiviteettia. Kotini on yksityinen tila nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi outoa. Ei monet varsinkaan nuoremmat kaupunkilaiset halua tavata kodeissa vaan nimenomaan erilaisissa julkisissa tiloissa. Tämä tapa on hyvin eurooppalainen: monissa suurkaupungeissa varsinkin eletään hyvin ahtaasti tai koti ei muuten vaan ole muuta kuin nukkumapaikka. Ei siihen panosteta eikä sielllä haluta viettää ystävien kanssa aikaa, sieltä halutaan pois aina kuin mahdollista.
Juuri noin. Esim. italiassa aina tavataan kahvilassa tai ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei olisi outoa. Ei monet varsinkaan nuoremmat kaupunkilaiset halua tavata kodeissa vaan nimenomaan erilaisissa julkisissa tiloissa. Tämä tapa on hyvin eurooppalainen: monissa suurkaupungeissa varsinkin eletään hyvin ahtaasti tai koti ei muuten vaan ole muuta kuin nukkumapaikka. Ei siihen panosteta eikä sielllä haluta viettää ystävien kanssa aikaa, sieltä halutaan pois aina kuin mahdollista.
Minä sain mittani täyteen passaamisesta kun nyt opiskelevat lapset asuivat kotona. Ei ikinä enää koko huushollin kuurausta, järjestelyä jne vain siksi, että joku haluaa juoda meillä kahvia ja katsoa kuinka kotimme on laitettu! Ei kiinnosta tippaakaan, että kukaan tulee kyyläämään ja arvostelemaan esimerkiksi siitä, että likapyykkikorissa on muutama vaate.
Jos ei sovi nähdä kahvilassa tai ravintolassa niin sitten pitää keksiä muuta aktiviteettia. Kotini on yksityinen tila nykyään.
Kuka arvostelee toista siitä, että likapyykkikorissa on muutama vaate? Ja varsinkaan jos on joku läheinen ystävä niin jotenkin ajattelisi, ettei sellaisen vuoksi tarvitse kuurata joka paikkaa kiiltäväksi vaan voisi olla vähän rennommin...
No kysy suoraan miksei tule luoksesi kahville.