Olisiko teistä outoa, jos joku kaveri haluaisi nähdä aina vaan kahvilassa?

Hän ei siis ikinä kutsu sinua heille kylään, etkä ole kertaakaan päässyt käymään hänen luonaan. Sama juttu toisin päin: jos olet kutsunut hänet luoksesi kylään niin hänellä on aina jotain muuta menoa/syitä, ettei tuo sovi. Hän ei myöskään itse ehdota sitä.

Tutustuin siis yhteen naiseen jo pari vuotta sitten, eikä hän jostain syystä halua vieläkään viettää aikaa muualla kuin kahvilassa. Olen siis itsekin nainen, ja olemme molemmat lapsettomia. Jotenkin ajattelisi, että meillä voisi olla kivaa kun vietettäisiin joskus aikaa toistemme luona vaikka leffojen/pelien parissa, koska ne kiinnostavat molempia. Ja miksei sitä kahvia voisi välillä keittää siinä kotonakin, koska loppujen lopuksi se kuvio olisi samanlainen kuin siellä kahvilassa; juodaan vaan kahvia ja jutellaan.

Toki ymmärrän, että monelle tekee hyvää päästä välillä sieltä neljän seinän sisältä ja lisäksi kahviloista löytyy paljon herkullisia vaihtoehtoja. Nyt kuitenkin yli kaksi vuotta niissä samoissa kahviloissa melko aktiivisesti ravanneena alan suoraan sanottuna hieman kyllästyä. Toinen vaihtoehto (mikäli en kahville haluaisi) on sitten kierrellä ostoskeskusta päämäärättömästi. Olen pian kolmekymppinen, en mikään himoshoppaaja ja rauhallisena tyyppinä väsyn todella helposti kauppakeskuksissa, kun joka paikassa pauhaa musiikit ja on hirveä ihmisvilinä ympärillä. Näillä tuloilla jo pelkästään se jatkuva kahviloissa herkuttelukin voi näkyä lompakossa. Ja mikäli en ottaisi mitään, niin pidemmän päälle sekin olisi vähän kiusallista olla jatkuvasti tyhjin käsin siinä pöydässä... Sama kun laittaisin lapun otsaani, että hei näin huono rahatilanne minulla on.

Kahviloissa on lisäksi toisinaan vaikea jutella, jos siellä on paljon porukkaa ja meteliä. Ystävä tuntuu miltei loukkaantuvan, jos en halua mennä kahville hänen kanssaan. Olen yrittänyt ehdottaa muuta tekemistä, mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Minulta löytyy taustaa mm. sosiaalisten tilanteiden pelosta ja vaikka olen nykyään tästä parantunut niin edelleen voi tulla tilanteita, joissa isot ihmismassat tai meluisat paikat saattavat alkaa jännittää. Ystävä tietää tämän. Hänellä itsellään on ocd-taustaa, mutta kumma kyllä hänen luonaan sai käydä jokin toinen tuttava tässä jokin aika sitten, eli ei ilmeisesti ainakaan luulisi tuosta johtuvan ettei voida viettää aikaa jomman kumman luona. Tunsin itseni hölmöksi, enkä myöntänyt tätä hänelle, mutta ihmettelin tuota hieman ja ehkä jopa vähän loukkaannuin siitä. Miksi toinen kelpaa sinne, mutta minä en? Olen mielestäni ihan siisti, en haise hielle tai p*skalle minkä takia minua pitäisi karsastaa kotioloissa. :D

Hän selkeästi luottaa minuun kun jakaa aika isojakin asioita elämästään. On jotenkin ristiriitaista, että hän haluaa olla kanssani läheinen, mutta sitten tuntuu ettei tämä oikeastaan etene mihinkään. Olen siis joustanut tuon (vieläkin hieman esiin putkahtelevan) sos.tilanteiden jännityksen vuoksi aika paljonkin. Lisäksi itse koen, että toiset ystävyyssuhteet ovat lähentyneet paremmin juuri sen vuoksi, että ne tapaamiset ovat monipuolisia ja voimme olla rennosti ihan kotioloissakin, eikä siihen näkemiseen tarvitse aina liittyä jollain tavalla kuluttamista. =/ Miltä tämä kuulostaa, olenko mielestänne ihan hölmö kun ihmettelen tätä asiaa, tai ajattelen tällä tavoin? Pitääkö minun vaan joustaa vielä lisää ja aina vaan suostua sinne kahvilaan? Toki minullekin tekee hyvää tuon oman jännitystaustani vuoksi altistaa itseäni (ottaa muuten takapakkia), mutta pidemmän päälle se on tosiaan vähän kuluttavaa kun tätä ystävyyttä ei voi näköjään ylläpitää missään muualla.