Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi katkaisi välit lapseen
06.10.2021 |
Kirjoitan nyt tänne jos saisin jotain hyviä näkökulmia. Tästä on hankala puhua kenenkään tutun kanssa, kun ihmiset alkaa vain päivittelemään ja kummastelemaan ja sellaista en jaksa nyt yhtään kuunnella. Kyse on puolisoni toisesta vanhemmasta, joka ei ilmeisesti halua enää olla tekemisissä viisivuotiaan lapsemme kanssa. Hän asuu 200 km päässä eli tapaamiset ei ole koskaan olleet mitään viikkottaisia, mutta vuosi pari on mennyt niin että hän ei tule enää käymään eikä pyydä käymään, ei pyydä valokuvia, ei lähetä edes korttia syntymäpäivänä. Syytä en tiedä. Puolisoni ei suostu aiheesta puhumaan, olen odottanut koska olisi siihen valmis mutta pidän mahdollisena että ei halua ollenkaan tästä myöhemminkään puhua. Lapsi ei vielä kysele, mutta ehkä joskus kyselee.
Onko kellään käynyt samoin?
Kommentit (30)
Kai ne kuvat voi lähettää pyytämättäkin ja soitteletteko kuulumisia muuten jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Ei ole sinun ongelmasi ollenkaan. Miehen sukulainen.
No eihän AP tässä toivokaan mitään omaa suhdetta tuohon ihmiseen, vaan on huolissaan nimenomaan lapsen suhteesta isovanhempaan.
Mistä suhteesta? Ei sellaista ole ja mieshän sen päättää kenellä hänen sukulaisellaan sellaisia on.
Lapsella on oikeus isovanhempiin ja saattaa jossain vaiheessa surra sitä, että yhteys on katkennut jo näin nuorena.
Toki se satuttaa vähemmän kuin joku jonka kanssa on ollut paljon tekemisissä, mutta silti. Oma suhteeni isänisään oli etäinen ja olen siitä vieläkin vähän surullinen, etten saanut lapsena häneen tutustua. Isänisä ei ollut kiinnostunut lapsista ja kuoli kun olin 10-vuotias. En oikein koe edes tunteneeni häntä.
No voi kyynel. Elämä on.
Mahdatko olla itse tuollainen isovanhempi, kun on niin hirveä tarve puolustella?
Vaarilla on uusi muori, ja muorin jälkeläiset ovat kiinnostavampia kuin omat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Ei ole sinun ongelmasi ollenkaan. Miehen sukulainen.
No eihän AP tässä toivokaan mitään omaa suhdetta tuohon ihmiseen, vaan on huolissaan nimenomaan lapsen suhteesta isovanhempaan.
Mistä suhteesta? Ei sellaista ole ja mieshän sen päättää kenellä hänen sukulaisellaan sellaisia on.
Lapsella on oikeus isovanhempiin ja saattaa jossain vaiheessa surra sitä, että yhteys on katkennut jo näin nuorena.
Toki se satuttaa vähemmän kuin joku jonka kanssa on ollut paljon tekemisissä, mutta silti. Oma suhteeni isänisään oli etäinen ja olen siitä vieläkin vähän surullinen, etten saanut lapsena häneen tutustua. Isänisä ei ollut kiinnostunut lapsista ja kuoli kun olin 10-vuotias. En oikein koe edes tunteneeni häntä.
No voi kyynel. Elämä on.
Mahdatko olla itse tuollainen isovanhempi, kun on niin hirveä tarve puolustella?
En ole.
Aivan naurettavaa draamailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Ei ole sinun ongelmasi ollenkaan. Miehen sukulainen.
No eihän AP tässä toivokaan mitään omaa suhdetta tuohon ihmiseen, vaan on huolissaan nimenomaan lapsen suhteesta isovanhempaan.
Mistä suhteesta? Ei sellaista ole ja mieshän sen päättää kenellä hänen sukulaisellaan sellaisia on.
Lapsella on oikeus isovanhempiin ja saattaa jossain vaiheessa surra sitä, että yhteys on katkennut jo näin nuorena.
Toki se satuttaa vähemmän kuin joku jonka kanssa on ollut paljon tekemisissä, mutta silti. Oma suhteeni isänisään oli etäinen ja olen siitä vieläkin vähän surullinen, etten saanut lapsena häneen tutustua. Isänisä ei ollut kiinnostunut lapsista ja kuoli kun olin 10-vuotias. En oikein koe edes tunteneeni häntä.
No voi kyynel. Elämä on.
Mahdatko olla itse tuollainen isovanhempi, kun on niin hirveä tarve puolustella?
En ole.
Aivan naurettavaa draamailua.
Ai minäkö tässä draamailen? Minä en sanonut "voi kyynel, elämä on" ihan asialliseen kommenttiin.
Kaikki nyt eivät koe asioita samoin kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhemmalla on varmasti oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
So? Ei ole sinun ongelmasi ollenkaan. Miehen sukulainen.
No eihän AP tässä toivokaan mitään omaa suhdetta tuohon ihmiseen, vaan on huolissaan nimenomaan lapsen suhteesta isovanhempaan.
Mistä suhteesta? Ei sellaista ole ja mieshän sen päättää kenellä hänen sukulaisellaan sellaisia on.
Lapsella on oikeus isovanhempiin ja saattaa jossain vaiheessa surra sitä, että yhteys on katkennut jo näin nuorena.
Toki se satuttaa vähemmän kuin joku jonka kanssa on ollut paljon tekemisissä, mutta silti. Oma suhteeni isänisään oli etäinen ja olen siitä vieläkin vähän surullinen, etten saanut lapsena häneen tutustua. Isänisä ei ollut kiinnostunut lapsista ja kuoli kun olin 10-vuotias. En oikein koe edes tunteneeni häntä.
No voi kyynel. Elämä on.
Mahdatko olla itse tuollainen isovanhempi, kun on niin hirveä tarve puolustella?
En ole.
Aivan naurettavaa draamailua.
Ai minäkö tässä draamailen? Minä en sanonut "voi kyynel, elämä on" ihan asialliseen kommenttiin.
Kaikki nyt eivät koe asioita samoin kuin sinä.
Lässytit naurettavan lapsellisen nyyhkytarinan ja kehität peruselämästä draamaa.
Elämä on. On paskoja ihmisiä, kaikkia ei kiinnosta jne.
Ei lapsi siihen kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuo korttien lähetteleminen ym ei ole isovanhemmalle luonteva tapa? Nyt on tietty jo ihan koronakin voinut vähentää tapaamisia viime vuosina ja jos isovanhempi ei näin ole päässyt itse aktiivisesti tutustumaan lapsenlapseen voi yhteydenpito tuon ikäiseen tuntua haastavalta joillekin.
Onko hän siis katkaissut välit koko teidän perheeseen? Jos yhteydenpito on noin kokonaan loppunut niin veikkaisin syyn olevan enemmän väleissä vanhempiin kuin lapseen.
Mun täytyy myöntää että kauempana suvustani asuvana ei mullakaan ole sellaista henkilökohtaista kontaktia esim sisarusteni pieniin lapsiin joita en ole pariin vuoteen tavannut enkä koskaan ole ollut aktiivisesti arjessaan. Vanhempiinsa pidän kyllä yhteyttä ja toki lapsia näen videopuheluissa ym. Mutta hädintuskin muistan synttärikortit tai lahjat laittaa. En ole mikään pikkulapsi-ihminen muutenkaan ja nyt kun omat lapset on teinejä ja aikuisia en oikein edes jaksa yrittää esittää ylikiinnostunutta. En silti koe että olisin välejä heihin katkaissut. He ovat samaa pakettia kuin perheensä ja ehkä joskus tulevaisuudessa meistä tulee läheisempiä.
Vahva veikkaus dementiasta, johon kuuluu ensioireina eristäytyminen.
Mistä olet päätellyt, että kysymys on lapsesta jos kaikki käynnit ja kutsut on lakanneet?