Lue keskustelun säännöt.
Etävanhempi ja syntymäpäivä- ja joululahjat
06.10.2021 |
Ostaako muilla etävanhemmat lapsilleen syntymäpäivä- ja joululahjoja? Tai huomioiko noin muuten lasta näinä päivinä?
Mun ex ei ole tän eron jälkeisen 6v aikana ostanut lapsille ainoatakaan lahjaa. Ei edes niinä jouluina ja syntymäpäivinä kun hänet on tyttöystävänsä kanssa kutsuttu meille juhlimaan. Eivätkä ole siis osallistuneet tarjoamisiin tai tuoneet isäntäväelle mitään lahjaa. Ei lähetetä korttia vaikka lapset muistaa häntä joka joulu, syntymäpäivä ja isänpäivä. Ei edes puhelua. Ainoastaan ne Facebook-päivitykset kuinka isin rakas täyttää taas näin ja näin monta vuotta.
Ex:n mielestä kun se että mä saan elarit ja lapsilisät tarkoittaa että hänen ei kuulu käyttää lapsiin rahaa muuten ollenkaan. Aikanaan oli vääntöä siitäkin kun hänen mielestään mun olisi kuulunut maksaa ruuat, bensat ja muut kulut isäviikonloppuina.
Pienten lasten kohdalla näillä ei ollut väliä. Joululahjat tuli joulupukilta ja synttärilahjoista saatoin valehdella että oli molemmilta. Nyt taas kun esiteinit kaipaa jo kaikkea kallimpaakin laitetta ja ovat alkaneet itse kyseenalaistaa sitä miksi isiltä ei tule lahjaa. Siis eivät kysy isältään vaan multa sitä että miksi eivät voi saada jotain hintavampaa juttua niin että isä maksaisi puolet.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on ihan suoraan lasten kysyessä vastannut montako sataa euroa kuukausittain menee lasten äidin tilille lyhentämättömänä, ja lapset ovat muitta mutkitta ymmärtäneet miksi isä osallistuu vain maksamalla äidille. Se on paljon rahaa se. Toki synttäri ja joululahjat ostaa, ostanhan minäkin heille vaikka eivät edes ole lapsiani :D Raja on vedettävä johonkin, ja teet palveluksen lapsillesi kun kerrot heille että isä maksaa jo äidin tilille lapsista, joten hänen ei tarvitse erikseen lahjoja enää ostaa.
Siis huom, tämä on LASTEN EDUN mukainen toiminta. mikäli haluat ennemmin kiukutella lasten isälle, kostaa, tai jotain, niin muista ottaa myös vastuu tekemisistäsi, äläkä sysää sitä isälle :)
Eli siis miehesi vierittää syyn siitä, ettei lapsi saa isältään extraa, lasten äidin niskoille?
Kai tajuat, että lapsi kuulee tämä muodossa: "maksan äidillesi jo sen minimin mitä minun sopimuksen mukaan pitää maksaa ja se on paljon se, enkä halua sijoittaa sinuun penniäkään enempää." Tämä on tietty isän kannalta ihan pätevä - joskin lasta haavoitava - syy, mutta eikö äiti pitäisi pitää tästä yhtälöstä pois?
AP:lle pieneksi lohduksi: Lapset kyllä tajuaa tämän jutun juonenn viimeistään aikuisena. Siis sen, ettei isä halunnut / halua panostaa lapsiinsa pakollista enempää. Kannattaa käydä lasten kanssa asia joskus läpi ja alleviivata, ettei lapsessa ole vikaa, vaan isässä, joka syystä tai toisesta on katkera ja pihi.
Minkä ihmeen minimin? Kyllä ne elarit on ihan laskettu ja sen mukaan mennään. Mitä pihiä ja katkeraa siinä on että on sovittu siellä lastenvalvojalla, ihan sen äidin omasta halusta, että äiti maksaa lasten elämisen sopimuksen mukaisesti isän maksamilla rahoilla? Ei se ole mikään valtionsalaisuus, vaan sen paperin voi ihan hyvin näyttää lapsillekin. Läpinäkyvyys on lastenkin etu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta voit sanoa lapsille, että puhuvat asiasta isänsä kanssa.
Voit tuon ikäisille myös avata tarkemmin talousasioita: paljonko saat palkkaa, miten paljon on elarit+lapsilisät, mitä teidän kulut on. Se on todella hyvää talouskasvatusta. On vaan reilua, että lapset tietävät minkä verran isä osallistuu ja toisaalta, että tarjoat heille parasta, mitä tulojen pulesta on mahdollista.
Tietysti ostan lapsilleni joulu- ja synttärilahjat. Teemme vapaa-ajalla erilaisia reissuja tai aktiviteettejä. Kukin tyylillään toki. Ap:n kuvaama tapa tuntuu itselleni todella vieraalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ap yksin. Lapsen isä ei maksa senttiäkään enempää kuin minimielarit. Hän tosin eron jälkeen ilmoitti, että jos otan uuden miehen hänen rahallinen avustus loppuu siihen. Sanansa piti, kyseessä on siis kosto, ei lapsen elämä tai lapsen paras.
Mikään minimielari ei riitä kattamaan lapsen kustannuksia. Exän kosto on, että hän maksattaa lapsemme elämisen minulla. Hän itse tekee osan pimeää bisnestä ja ajelee kalliilla autolla. Elarisopimusneuvotteluun tuli ilman papereita ja ilmoitti minimin maksuksi.
En odota häneltä muuta. Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen niin eihän eroakaan olisi tapahtunut. Joillekin se kosto ja raha on omaa lasta tärkeämpää.
Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen, niin eihän teidän pariutumistakaan olisi tapahtunut.
Harmi hommahan se on, mutta näitä asioita kannattaa miettiä ennen kuin tekee lapsia, eroaa tai pariutuu lapsellisen ihmisen kanssa.
Tämä oli juuri se pointti. Kannattaa vähän tarkemmin katsoa kenen kanssa ne rakkaat lapsensa tekee. Jännästi eron jälkeen sitten toinen on hirviövanhempi. Silti piti lapset hirviön kanssa tehdä ;)
Meillä minä äiti elätän lapset. En ole vaatinut elatusmaksuja, en edes minimiä, pärjään nyt ilmankin. Isä ostaa aina vaatimattomat muutaman kympin jos sitäkään joulu- ja synttärilahjat. Jotain pientä muutakin maksaa lasten laskuja vastaan. Tapaa lapsia harvoin, uskon että antaa paljon kalliimmat lahjat nykyiselle perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Kyllä, koska vaikuttimenasi on katkeruus ja kosto. Se ei kuulu lapsille. Kyllä ne lapset itse huomaavat kun aika on, ei sinun tarvitse laverrella. Ja huom, tällä teet palveluksen sekä lapsillesi että itsellesi. Niele kiukkusi eksää kohtaan ja ole hyvä äiti lapsillesi. Mene vaikka terapiaan itse, jos se auttaa, mutta älä pura lapsiin, he ovat viattomia sinun ja isänsä valintoihin.
En mä omasta mielestäni ole lapsiin mitään purkamassa enkä edes koe omaavani sen ihmeellisempää pahaa oloa. Ero oli aikanaan parhaita ratkaisuja elämässäni ja olen onnellinen siitä että saadaan lasten kanssa nyt olla tiivis ta toimiva perhe joka viihtyy yhdessä. 😊
Mä saan mielestäni hankittua omilla tuloillani ja noilla minimielareilla sen mitä lapset tarvitsee. Toki se samalla rajoittaa joitain harrastuksia ym, mutta en pidä Sitä niin vakavana.
Nyt on tosissaan se tilanne että lapset täyttävät kohta 12v ja ymmärtävät asioita. He näkevät kuinka isällä on hieno asunto ja auto ja kuinka isä ja tyttöystävä tekevät ja ostavat paljon asioita joihin meillä ei ole mitään saumaa. Mua se ei haittaa millään lailla, mutta lapsia välillä loukkaa se kun isä esim esittelee heille noita kalliita lahjoja ja matkoja joita hän tarjoaa kumppaninsa sisaruksen lapselle.
Lapset ovat itse alkaneet kyseenalaistaa sitä miksi he eivät saa jotain kalliimpia asioita joihin mulla ei ole varaa. He sanovat itse mulle että voisihan isä maksaa puolet niistä. Näistä tilanteista olen yrittänyt luikerrella pois ja selitellä että en tiedä heidän isänsä asioista enempää eivätkä ne mulle kuulu.
Miten mun siis tässä toimia? Ostaa luotolla lapsille tavaroita joihin mulla ei ole varaa ja valehdella niiden olevan isältä saatuja? Ostaa yhä niitä mun budjettiin sopivia lahjoja ja selittää että isä on maksanut niistä puolet? Tai ylipäätänsä laittaa isä lahjoittajaksi puoliin lahjoista?
Älähän unohda lapsilisiä. Lapsilla on se elintaso mikä sinullakin on. He eivät sitten harrasta, jos sinun rahasi, yhteiskunnan tuet plus elarit eivät siihen riitä.
Kysytkö oikeasti pitääkö lapsille ostaa härpäkkeitä yli varojensa? Oikeasti?
En tietenkään lapsilisiä unohda, ne on meille myös tärkeä tulo.
En nyt osaa paremmin asiaa selittää. Olen itse vähävaraisemmasta perheestä ja tottunut pienestä pitäen siihen ettei lapsen tarvitse kaikkea haluamaansa saada. Olen taitava etsimään tavaroita käytettynä ja hyvällä alennuksella, olen hoitanut kodin menot niin ettei hirveämmin rahaa pala turhaan jonka takia sanonkin että me kyllä pärjätään näin ihan ok.
En halua opettaa lapsia elämään yli varojen tms, se on Itsellenikin vieras ajatus. Kysymys oli juuri siitä että millä tavalla minun kuuluisi yhteisen hyvän eteen suojella lasten isää ja luoda lapsille käsitys siitä että isänsä osallistuu heidän lahjoihin ym?
Itse vaan pelkään että teini-iän myötä lasten halut kalliimpiin tavaroihin vain kasvaa ja samalla he näkevät yhä selvemmin kuinka isällään on huomattavasti enemmän rahaa ja kuinka hän ostaa ja tarjoaa kalliita asioita omille läheisilleen.
Mä haluaisin vain ohittaa lasteni kysymykset sanomalla että mun ja heidän isän erosta on jo ikuisuus aikaa eikä isänsä asiat kuulu mulle. Mä ostan heille kaiken tarpeellisen ja lahjat omalta osaltani enkä lähde isänsä kanssa keskustelemaan mistään yhteislahjoista ym (koska tiedä ettei hän niihin suostuisi). Että jos lapset haluavat isältään jotain, oli se lahjoja tai mukaanpääsy isän perheen lomareissuille heidän täytyy sitä itse isältään pyytää.
Millä lailla mun siis tuon aiemman kirjoittajan mukaan kuuluisi tässä toimia? Jotta en lavertele lapsille mitään, yritä katkeruuksissani kostaa isälle tms.
Niitä toimintatapoja lähinnä kaipailen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ap yksin. Lapsen isä ei maksa senttiäkään enempää kuin minimielarit. Hän tosin eron jälkeen ilmoitti, että jos otan uuden miehen hänen rahallinen avustus loppuu siihen. Sanansa piti, kyseessä on siis kosto, ei lapsen elämä tai lapsen paras.
Mikään minimielari ei riitä kattamaan lapsen kustannuksia. Exän kosto on, että hän maksattaa lapsemme elämisen minulla. Hän itse tekee osan pimeää bisnestä ja ajelee kalliilla autolla. Elarisopimusneuvotteluun tuli ilman papereita ja ilmoitti minimin maksuksi.
En odota häneltä muuta. Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen niin eihän eroakaan olisi tapahtunut. Joillekin se kosto ja raha on omaa lasta tärkeämpää.
Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen, niin eihän teidän pariutumistakaan olisi tapahtunut.
Harmi hommahan se on, mutta näitä asioita kannattaa miettiä ennen kuin tekee lapsia, eroaa tai pariutuu lapsellisen ihmisen kanssa.
Tämä oli juuri se pointti. Kannattaa vähän tarkemmin katsoa kenen kanssa ne rakkaat lapsensa tekee. Jännästi eron jälkeen sitten toinen on hirviövanhempi. Silti piti lapset hirviön kanssa tehdä ;)
Ihmiset muuttuvat. En voinut itsekään käsittää miten ex ja suhde muuttui. Taustalla rakkauden loppuminen. Tuli vähättelyä, pilkkaa ja itsekkyyttä. Ilmeisesti suhteen ensi vuodet oli teeskentelyä ja sitten ex muuttui omaksi itsekseen. Eron jälkeen toimii todella itsekkäästi lapsia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm..hieman katkeruus paistaa tekstistäsi läpi.
En ole sen kannalla, että laittaisit isän nimeä lahjoihin, jos eivät ole yhdessä hankittuja, vaan sinä maksat ne elareilla, olkoon ne sitten minimejä. Sensijaan kerro lapsille, kuinka paljon saat heistä elareita kuukaudessa ja kerro myös mitkä ovat teidän pakolliset menot kuukautta kohden.
Miehen tyttö muutti meille syksyllä, 13.v kyseessä, ja hänelle annamme kuukausirahana 40€. Tyttö kun tahtoi tietää miten äitillä ei riitä rahat ikinä mihinkään kuukausirahaan tai yhdessä tekemiseen, kerrottiin sitten, että äiti siirtää nyt kuukausittain isälle lapsilisän 94€ ja että äiti on saanut aikaisemmin 165€ minimimäärän elatusapua+lapsilisän joka kuukausi…ja että isä ei aio hakea elatusapua, koska me pärjätään ihan hyvin näinkin, että ihmisillä on erilaisia tapoja käyttää rahaa ja esim.kaupungissa asuminen maksaa enemmän, kuin täällä maalla asuminen.
Tyttö ei ole ennen saanut omaa rahaa ja maksulliset menot ovat olleet harvassa. Äidin mielestä kautta aikojen tyttöön on mennyt aivan järkyttävän paljon rahaa ja on pyytänyt isää maksamaan elareiden lisäksi esim.kenkä ja puhelinhankinnat. Nämä on kyllä maksettu ja pidetty vain visusti huoli, että eivät mene äidin muille lapsille kiertoon ilmaiseksi, vaan sitten palautuvat meille takaisin ja torin kautta myyntiin uuden kamppeen hankintaa varten.
Ei ole ollut tarve käydä kinaamaan näistä lisäostoksista tai harrastusmaksuista, koska toisen rahankäyttö siinä on suurin syy siihen ettei ole varaa..äiti tulee huomaamaan sen viimeistään tässä loppuvuoden aikana, kun tulot tipahtavat enemmän, mitä menot.
En tarkoita että pitäisi käydä arvostelemaan yhtään isän rahankäyttöä lapsille, varsinkaan siis ääneen, koita pysyä neutraalina kommenteissasi ja anna lapsen tehdä omat johtopäätökset. On täälläkin tyttö pohtinut, että jos äiti lopettaisi tupakoinnin, heillä olisi mahdollisuus käydä yhdessä leffassa ainakin kerran kuussa ja toisella kerralla vaikka ulkona syömässä keskenään, kun vierailut ovat joka toinen viikonloppu. Mitä tällaiseen voi kommentoida muutakun että ihmiset pitää eri asioita tärkeänä😬
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Kyllä, koska vaikuttimenasi on katkeruus ja kosto. Se ei kuulu lapsille. Kyllä ne lapset itse huomaavat kun aika on, ei sinun tarvitse laverrella. Ja huom, tällä teet palveluksen sekä lapsillesi että itsellesi. Niele kiukkusi eksää kohtaan ja ole hyvä äiti lapsillesi. Mene vaikka terapiaan itse, jos se auttaa, mutta älä pura lapsiin, he ovat viattomia sinun ja isänsä valintoihin.
En mä omasta mielestäni ole lapsiin mitään purkamassa enkä edes koe omaavani sen ihmeellisempää pahaa oloa. Ero oli aikanaan parhaita ratkaisuja elämässäni ja olen onnellinen siitä että saadaan lasten kanssa nyt olla tiivis ta toimiva perhe joka viihtyy yhdessä. 😊
Mä saan mielestäni hankittua omilla tuloillani ja noilla minimielareilla sen mitä lapset tarvitsee. Toki se samalla rajoittaa joitain harrastuksia ym, mutta en pidä Sitä niin vakavana.
Nyt on tosissaan se tilanne että lapset täyttävät kohta 12v ja ymmärtävät asioita. He näkevät kuinka isällä on hieno asunto ja auto ja kuinka isä ja tyttöystävä tekevät ja ostavat paljon asioita joihin meillä ei ole mitään saumaa. Mua se ei haittaa millään lailla, mutta lapsia välillä loukkaa se kun isä esim esittelee heille noita kalliita lahjoja ja matkoja joita hän tarjoaa kumppaninsa sisaruksen lapselle.
Lapset ovat itse alkaneet kyseenalaistaa sitä miksi he eivät saa jotain kalliimpia asioita joihin mulla ei ole varaa. He sanovat itse mulle että voisihan isä maksaa puolet niistä. Näistä tilanteista olen yrittänyt luikerrella pois ja selitellä että en tiedä heidän isänsä asioista enempää eivätkä ne mulle kuulu.
Miten mun siis tässä toimia? Ostaa luotolla lapsille tavaroita joihin mulla ei ole varaa ja valehdella niiden olevan isältä saatuja? Ostaa yhä niitä mun budjettiin sopivia lahjoja ja selittää että isä on maksanut niistä puolet? Tai ylipäätänsä laittaa isä lahjoittajaksi puoliin lahjoista?
Älähän unohda lapsilisiä. Lapsilla on se elintaso mikä sinullakin on. He eivät sitten harrasta, jos sinun rahasi, yhteiskunnan tuet plus elarit eivät siihen riitä.
Kysytkö oikeasti pitääkö lapsille ostaa härpäkkeitä yli varojensa? Oikeasti?
En tietenkään lapsilisiä unohda, ne on meille myös tärkeä tulo.
En nyt osaa paremmin asiaa selittää. Olen itse vähävaraisemmasta perheestä ja tottunut pienestä pitäen siihen ettei lapsen tarvitse kaikkea haluamaansa saada. Olen taitava etsimään tavaroita käytettynä ja hyvällä alennuksella, olen hoitanut kodin menot niin ettei hirveämmin rahaa pala turhaan jonka takia sanonkin että me kyllä pärjätään näin ihan ok.
En halua opettaa lapsia elämään yli varojen tms, se on Itsellenikin vieras ajatus. Kysymys oli juuri siitä että millä tavalla minun kuuluisi yhteisen hyvän eteen suojella lasten isää ja luoda lapsille käsitys siitä että isänsä osallistuu heidän lahjoihin ym?
Itse vaan pelkään että teini-iän myötä lasten halut kalliimpiin tavaroihin vain kasvaa ja samalla he näkevät yhä selvemmin kuinka isällään on huomattavasti enemmän rahaa ja kuinka hän ostaa ja tarjoaa kalliita asioita omille läheisilleen.
Mä haluaisin vain ohittaa lasteni kysymykset sanomalla että mun ja heidän isän erosta on jo ikuisuus aikaa eikä isänsä asiat kuulu mulle. Mä ostan heille kaiken tarpeellisen ja lahjat omalta osaltani enkä lähde isänsä kanssa keskustelemaan mistään yhteislahjoista ym (koska tiedä ettei hän niihin suostuisi). Että jos lapset haluavat isältään jotain, oli se lahjoja tai mukaanpääsy isän perheen lomareissuille heidän täytyy sitä itse isältään pyytää.
Millä lailla mun siis tuon aiemman kirjoittajan mukaan kuuluisi tässä toimia? Jotta en lavertele lapsille mitään, yritä katkeruuksissani kostaa isälle tms.
Niitä toimintatapoja lähinnä kaipailen.
Voit sanoa ettet tiedä isän asioista mitään ja lapset voivat itse isältä kysyä. Ei valehtelua tai asioiden siloittelua. Ei spekulointia, vaan tosiasioita. Isä voi itse kertoa tai valehdella asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero muuttaa asioita. Kun ei asuta yhdessä niin ei haluta samalla tavalla panostaa. Lapset kärsii se on ikävää.
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei.. näin lähi-isänä hävettää tuollaiset isät....
Ei oo taas etävanhemmalla ymmärrystä siitä että lapselle ne jutut ostetaan... ei sille lähivanhemmalle.
Toki ymmärrän sen että jos etää kiukuttaa esimerkiksi se että jos rahamäärä jonka lähi saa ei näy lapsen arjessa. Itselle on päivänselvää että lapsilisät ja elatustuilla haluan ostaa kaikkea sitä mitä lapsi tarvitsee.
Kyllä mä ymmärtäisin sen että eksääni joka on se etävanhempi kiukuttaisi jos käyttäisin itse lapsilisät ja elatustuet kaikkeen muuhun kuin suoraan lapsiin.
Esimerkiksi käytettyjä kenkiä, takkeja jne en ikinä suostu ostamaan, haluan että lapsillani on hyvät, kelin/sään ja vuodenaikaan sopiva vaatetus. Tämä nyt vain yksi esimerkki.
Tuosta ei varmaan ole kyse meilläkään. Mulle on aina ollut tärkeää että lapset ovat asiallisesti ja siististi puettuja. Saavat harrastaa mieluisia lajeja ja noin yleisesti saavat ne lelut ja tavarat mitä tarvitsevat. Koti on pitkälti lapsia ajatellen hankittu ja laitettu, itse sinkkuna asuisin erilaisessa paikassa. Me ollaan matkusteltu ja käyty huvituksissa sen mitä mun kukkaronnyörit antaa periksi näin kahden lapsen yksinhuoltajana. Olen huomattavasti pienituloisempi kuin lasten isä ja maksan itse kaiken lasten harrastuksia myöten, omista huvituksistani ja harrastuksista sitten tinkien. Isä maksaa minimielarit vaikka tulojen mukaan voisi maksaa huomattavasti enemmänkin.
Tyttöystävän sisaruksen lapselle isä taas kertoi ostaneensa juuri yli 1000€ maksaneen syntymäpäivälahjan. Tämä lapsi samaa ikää kuin meidän lapset ja tosissaan omilla lapsilla on taas syntymäpäivät tulossa ilman lahjoja. Tyttöystävän sisaruksen lapsi on kulkenut heidän kanssaan ulkomaanmatkoilla ties missä ja viettää osan lomistaan heillä. Meidän yhteiset lapset pääsevät isälleen hädintuskin viikonlopuksi kuussa, näissäkin paljon perumisia, ja silloin ei tosissaan tehdä mitään maksullista ”koska äiti kieltäytyy maksamasta”.
Mä kyllä hoidan lapseni ja maksan kaiken, ymmärrän että meidän tilanne voisi olla paljon huonomppkin. Nyt lähinnä mietin sitä kun lapset itse ovat alkaneet kyseenalaistaa tilannetta, tietävät että kavereiden etäisät ostelee lahjoja ja tarjoaa matkoja ym.
Kuuluuko mun vielä tämänikäisten lasten kanssa kaunistella tilannetta? Selitellä jotain valheita kuinka isällä on just nyt vaikeaa tai teeskennellä että isä on maksanut puolet lahjasta? Vai voinko sanoa suoraan lapsille että voivat itse kysyä ja pyytää isältä jos jotain haluavat?
Kyllä, koska vaikuttimenasi on katkeruus ja kosto. Se ei kuulu lapsille. Kyllä ne lapset itse huomaavat kun aika on, ei sinun tarvitse laverrella. Ja huom, tällä teet palveluksen sekä lapsillesi että itsellesi. Niele kiukkusi eksää kohtaan ja ole hyvä äiti lapsillesi. Mene vaikka terapiaan itse, jos se auttaa, mutta älä pura lapsiin, he ovat viattomia sinun ja isänsä valintoihin.
En mä omasta mielestäni ole lapsiin mitään purkamassa enkä edes koe omaavani sen ihmeellisempää pahaa oloa. Ero oli aikanaan parhaita ratkaisuja elämässäni ja olen onnellinen siitä että saadaan lasten kanssa nyt olla tiivis ta toimiva perhe joka viihtyy yhdessä. 😊
Mä saan mielestäni hankittua omilla tuloillani ja noilla minimielareilla sen mitä lapset tarvitsee. Toki se samalla rajoittaa joitain harrastuksia ym, mutta en pidä Sitä niin vakavana.
Nyt on tosissaan se tilanne että lapset täyttävät kohta 12v ja ymmärtävät asioita. He näkevät kuinka isällä on hieno asunto ja auto ja kuinka isä ja tyttöystävä tekevät ja ostavat paljon asioita joihin meillä ei ole mitään saumaa. Mua se ei haittaa millään lailla, mutta lapsia välillä loukkaa se kun isä esim esittelee heille noita kalliita lahjoja ja matkoja joita hän tarjoaa kumppaninsa sisaruksen lapselle.
Lapset ovat itse alkaneet kyseenalaistaa sitä miksi he eivät saa jotain kalliimpia asioita joihin mulla ei ole varaa. He sanovat itse mulle että voisihan isä maksaa puolet niistä. Näistä tilanteista olen yrittänyt luikerrella pois ja selitellä että en tiedä heidän isänsä asioista enempää eivätkä ne mulle kuulu.
Miten mun siis tässä toimia? Ostaa luotolla lapsille tavaroita joihin mulla ei ole varaa ja valehdella niiden olevan isältä saatuja? Ostaa yhä niitä mun budjettiin sopivia lahjoja ja selittää että isä on maksanut niistä puolet? Tai ylipäätänsä laittaa isä lahjoittajaksi puoliin lahjoista?
Älähän unohda lapsilisiä. Lapsilla on se elintaso mikä sinullakin on. He eivät sitten harrasta, jos sinun rahasi, yhteiskunnan tuet plus elarit eivät siihen riitä.
Kysytkö oikeasti pitääkö lapsille ostaa härpäkkeitä yli varojensa? Oikeasti?
En tietenkään lapsilisiä unohda, ne on meille myös tärkeä tulo.
En nyt osaa paremmin asiaa selittää. Olen itse vähävaraisemmasta perheestä ja tottunut pienestä pitäen siihen ettei lapsen tarvitse kaikkea haluamaansa saada. Olen taitava etsimään tavaroita käytettynä ja hyvällä alennuksella, olen hoitanut kodin menot niin ettei hirveämmin rahaa pala turhaan jonka takia sanonkin että me kyllä pärjätään näin ihan ok.
En halua opettaa lapsia elämään yli varojen tms, se on Itsellenikin vieras ajatus. Kysymys oli juuri siitä että millä tavalla minun kuuluisi yhteisen hyvän eteen suojella lasten isää ja luoda lapsille käsitys siitä että isänsä osallistuu heidän lahjoihin ym?
Itse vaan pelkään että teini-iän myötä lasten halut kalliimpiin tavaroihin vain kasvaa ja samalla he näkevät yhä selvemmin kuinka isällään on huomattavasti enemmän rahaa ja kuinka hän ostaa ja tarjoaa kalliita asioita omille läheisilleen.
Mä haluaisin vain ohittaa lasteni kysymykset sanomalla että mun ja heidän isän erosta on jo ikuisuus aikaa eikä isänsä asiat kuulu mulle. Mä ostan heille kaiken tarpeellisen ja lahjat omalta osaltani enkä lähde isänsä kanssa keskustelemaan mistään yhteislahjoista ym (koska tiedä ettei hän niihin suostuisi). Että jos lapset haluavat isältään jotain, oli se lahjoja tai mukaanpääsy isän perheen lomareissuille heidän täytyy sitä itse isältään pyytää.
Millä lailla mun siis tuon aiemman kirjoittajan mukaan kuuluisi tässä toimia? Jotta en lavertele lapsille mitään, yritä katkeruuksissani kostaa isälle tms.
Niitä toimintatapoja lähinnä kaipailen.
Ei se ole isän suojelua jos suojelee omia lapsiaan. Miksi et voi sanoa että isä maksaa elarit, ja sillä selvä. Miksi pitäisi valehdella että se ostaa lahjoja jos ei osta?
Tottakai teinit haluaa kalliita tavaroita, se kuuluu ihan siihen ikäänkin. Ei kaikki lapset saa kaikkea, eikä ihmiset ylipäätään, se on hyvä nyt jo oppia.
Minkä takia lapset ei käy isällään, mutta joku koko ajan kertoo heille että isä maksaa kaikille muille sitä ja tätä? Pakkoko sitä on lasten naamaan hieroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole ap yksin. Lapsen isä ei maksa senttiäkään enempää kuin minimielarit. Hän tosin eron jälkeen ilmoitti, että jos otan uuden miehen hänen rahallinen avustus loppuu siihen. Sanansa piti, kyseessä on siis kosto, ei lapsen elämä tai lapsen paras.
Mikään minimielari ei riitä kattamaan lapsen kustannuksia. Exän kosto on, että hän maksattaa lapsemme elämisen minulla. Hän itse tekee osan pimeää bisnestä ja ajelee kalliilla autolla. Elarisopimusneuvotteluun tuli ilman papereita ja ilmoitti minimin maksuksi.
En odota häneltä muuta. Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen niin eihän eroakaan olisi tapahtunut. Joillekin se kosto ja raha on omaa lasta tärkeämpää.
Jos hän ei olisi kostonhimoinen, lapsellinen ja itsekeskeinen, niin eihän teidän pariutumistakaan olisi tapahtunut.
Harmi hommahan se on, mutta näitä asioita kannattaa miettiä ennen kuin tekee lapsia, eroaa tai pariutuu lapsellisen ihmisen kanssa.
Tämä oli juuri se pointti. Kannattaa vähän tarkemmin katsoa kenen kanssa ne rakkaat lapsensa tekee. Jännästi eron jälkeen sitten toinen on hirviövanhempi. Silti piti lapset hirviön kanssa tehdä ;)
Ihmiset muuttuvat. En voinut itsekään käsittää miten ex ja suhde muuttui. Taustalla rakkauden loppuminen. Tuli vähättelyä, pilkkaa ja itsekkyyttä. Ilmeisesti suhteen ensi vuodet oli teeskentelyä ja sitten ex muuttui omaksi itsekseen. Eron jälkeen toimii todella itsekkäästi lapsia kohtaan.
Sinä olet itsekin saattanut muuttua sietämättömäksi. Se on vähän erossa aina se kummalta kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Hmm..hieman katkeruus paistaa tekstistäsi läpi.
En ole sen kannalla, että laittaisit isän nimeä lahjoihin, jos eivät ole yhdessä hankittuja, vaan sinä maksat ne elareilla, olkoon ne sitten minimejä. Sensijaan kerro lapsille, kuinka paljon saat heistä elareita kuukaudessa ja kerro myös mitkä ovat teidän pakolliset menot kuukautta kohden.Miehen tyttö muutti meille syksyllä, 13.v kyseessä, ja hänelle annamme kuukausirahana 40€. Tyttö kun tahtoi tietää miten äitillä ei riitä rahat ikinä mihinkään kuukausirahaan tai yhdessä tekemiseen, kerrottiin sitten, että äiti siirtää nyt kuukausittain isälle lapsilisän 94€ ja että äiti on saanut aikaisemmin 165€ minimimäärän elatusapua+lapsilisän joka kuukausi…ja että isä ei aio hakea elatusapua, koska me pärjätään ihan hyvin näinkin, että ihmisillä on erilaisia tapoja käyttää rahaa ja esim.kaupungissa asuminen maksaa enemmän, kuin täällä maalla asuminen.
Tyttö ei ole ennen saanut omaa rahaa ja maksulliset menot ovat olleet harvassa. Äidin mielestä kautta aikojen tyttöön on mennyt aivan järkyttävän paljon rahaa ja on pyytänyt isää maksamaan elareiden lisäksi esim.kenkä ja puhelinhankinnat. Nämä on kyllä maksettu ja pidetty vain visusti huoli, että eivät mene äidin muille lapsille kiertoon ilmaiseksi, vaan sitten palautuvat meille takaisin ja torin kautta myyntiin uuden kamppeen hankintaa varten.
Ei ole ollut tarve käydä kinaamaan näistä lisäostoksista tai harrastusmaksuista, koska toisen rahankäyttö siinä on suurin syy siihen ettei ole varaa..äiti tulee huomaamaan sen viimeistään tässä loppuvuoden aikana, kun tulot tipahtavat enemmän, mitä menot.
En tarkoita että pitäisi käydä arvostelemaan yhtään isän rahankäyttöä lapsille, varsinkaan siis ääneen, koita pysyä neutraalina kommenteissasi ja anna lapsen tehdä omat johtopäätökset. On täälläkin tyttö pohtinut, että jos äiti lopettaisi tupakoinnin, heillä olisi mahdollisuus käydä yhdessä leffassa ainakin kerran kuussa ja toisella kerralla vaikka ulkona syömässä keskenään, kun vierailut ovat joka toinen viikonloppu. Mitä tällaiseen voi kommentoida muutakun että ihmiset pitää eri asioita tärkeänä😬
Mujuten olen samaa miletä mutta melko törkeää sanoa että tupakoitsija pitäisi tupakkaa lastaan tärkeämpänä. Oman lapseni isä on alkoholisti, ja lapsi kyllä ymmärtää että isä on hävinnyt viinalle taistelun, ja että isä kyllä rakastaa lastaan, mutta on alkoholisti myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero muuttaa asioita. Kun ei asuta yhdessä niin ei haluta samalla tavalla panostaa. Lapset kärsii se on ikävää.
Tämä on totta. Onneksi nykyään aletaan jo heräämään siihen että sitouttaminen omiin lapsiin kannattaa. Hyvä alku tälle on se että lapsille avataan yhteinen tili josta yhdessä lapsille maksetaan tarvittava. Mies, eli isä, eli yleensä se etävanhempi haluaa suurimmassa osassa tapauksia jatkaa lapsen kanssa elämistä ja hänen elämisensä maksamista. Tämän tulee olla mahdollista myös isälle, ja niin, että hänkin saa päättää lapsen asioista, ja menoista, eikä ole vain maksajana.
Mä en siis tarkoita tässä olla katkera tai mitään. Ex:llä saa mun puolesta olla ihan niin korkea elintaso ja suuret tulot kun vaan on. Ei heidän mun puolestani tarvitsisi ottaa lapsia ollenkaan, toki lapsille itselleen on kiva päästä tutustumaan isäänsä. Mutta siis mä saan meidän niin käytännönarjen kuin taloudellisen puolen hoidettua ihan hyvin näin minimielareiden turvin enkä omasta puolestani ole heiltä mitään vaatimassa. Noista että elareita tulee vain minimit ja ettei isä maksa mitään muuta mainitsin lähinnä vain siksi ettei oleteta isän maksavan jo isoa määrää asioita.
Eikä mua sinänsä edes kiinnosta millaisia ja miten kalliita lahjoja ja matkoja ex tarjoaa tälle tyttöystävänsä sukulaislapselle. Ne ei mun mielestäni edes kuuluisi mulle ja itse pidän lähinnä outona sitä että ex kokee tarvetta näitä mainostaa mulle ja meidän lapsille.
Ikävä kyllä lapset kuitenkin näkee tämän vähän erilailla ja heidän mielestään on outoa ja väärinkin että isä hankkii kaikkea kivaa ja hienoa Xxxxx:lle ja he eivät saa mitään vastaavaa. Samalla lapset näkee myös muualla ympärillä sitä kuinka kavereidensa etävanhemmat ostelee lahjoja, järjestävät synttärijuhlia, ottavat lapsiaan mukaan lomareissuille ja käyvät seuraamassa harrastuksia ym.
Mä mietin tuotakin että enemmän kertoisi lapsille taloudellisesta tilanteestamme. Mistä tulee rahaa ja minkä verran ja mitä on nämä pakolliset menomme ym. Ollaan siis jo pienempiä valintoja harjoiteltu niin viikkorahojen, vaatehankintojen kuin ruokakauppareissujen yhteydessä.
Se elatusmaksuista tai siis niiden määrästä kertominen lapsille. Tietävät siis että isä maksaa äidille rahaa joka vastaa isän osuutta lasten kuluista. Ymmärtäisivätkö lapset kun ihan rahasummista puhutaan että tuo raha kuluu nopeasti erilaisiin juokseviin menoihin vai jääkö heillekin se mielikuva että tuo on summa joka heidän kuuluisi saada itselleen käyttörahaa kuussa? Jos taas tarkemmin käy läpi tulot ja menot niin en halua että lapset kokisivat vielä vastuuta ja huolta perheen taloudellisesta tilanteesta. Että eivät esim ajattelisi harrastustensa olevan liian kalliita tai muuta vastaavaa.
Eli ongelma on oikeasti se etteivät lapset tiedä mitä eläminen maksaa? Netistä löytyy runsaasti vinkkejä miten puhua raha-asioista lasten kanssa, ja kirjastosta myös. Jos sormi menee itsellä suuhun niin varaa aika perheneuvolaan, siellä osataan myös neuvo lasten talouskasvattamisessa jos itse ei oikein osaa.
Aloittaja kirjoitti:
Mä en siis tarkoita tässä olla katkera tai mitään. Ex:llä saa mun puolesta olla ihan niin korkea elintaso ja suuret tulot kun vaan on. Ei heidän mun puolestani tarvitsisi ottaa lapsia ollenkaan, toki lapsille itselleen on kiva päästä tutustumaan isäänsä. Mutta siis mä saan meidän niin käytännönarjen kuin taloudellisen puolen hoidettua ihan hyvin näin minimielareiden turvin enkä omasta puolestani ole heiltä mitään vaatimassa. Noista että elareita tulee vain minimit ja ettei isä maksa mitään muuta mainitsin lähinnä vain siksi ettei oleteta isän maksavan jo isoa määrää asioita.
Eikä mua sinänsä edes kiinnosta millaisia ja miten kalliita lahjoja ja matkoja ex tarjoaa tälle tyttöystävänsä sukulaislapselle. Ne ei mun mielestäni edes kuuluisi mulle ja itse pidän lähinnä outona sitä että ex kokee tarvetta näitä mainostaa mulle ja meidän lapsille.
Ikävä kyllä lapset kuitenkin näkee tämän vähän erilailla ja heidän mielestään on outoa ja väärinkin että isä hankkii kaikkea kivaa ja hienoa Xxxxx:lle ja he eivät saa mitään vastaavaa. Samalla lapset näkee myös muualla ympärillä sitä kuinka kavereidensa etävanhemmat ostelee lahjoja, järjestävät synttärijuhlia, ottavat lapsiaan mukaan lomareissuille ja käyvät seuraamassa harrastuksia ym.
Mä mietin tuotakin että enemmän kertoisi lapsille taloudellisesta tilanteestamme. Mistä tulee rahaa ja minkä verran ja mitä on nämä pakolliset menomme ym. Ollaan siis jo pienempiä valintoja harjoiteltu niin viikkorahojen, vaatehankintojen kuin ruokakauppareissujen yhteydessä.
Se elatusmaksuista tai siis niiden määrästä kertominen lapsille. Tietävät siis että isä maksaa äidille rahaa joka vastaa isän osuutta lasten kuluista. Ymmärtäisivätkö lapset kun ihan rahasummista puhutaan että tuo raha kuluu nopeasti erilaisiin juokseviin menoihin vai jääkö heillekin se mielikuva että tuo on summa joka heidän kuuluisi saada itselleen käyttörahaa kuussa? Jos taas tarkemmin käy läpi tulot ja menot niin en halua että lapset kokisivat vielä vastuuta ja huolta perheen taloudellisesta tilanteesta. Että eivät esim ajattelisi harrastustensa olevan liian kalliita tai muuta vastaavaa.
Ei ne ihan helppoja keskusteluja tietty ole, koska pahimmillaan käy niin kuin pelkäsitkin, lapset ajattelee olevansa taloudellinen taakka. Kannattaa edetä juuri niin kuin olet tehnytkin, pikkuhiljaa lisätä ymmärrystä. Keskustella useaan kertaan, vähän eri näkökulmista.
Lasten tunteita isän rahan (ja ajan) käytöstä et pysty täysin suojelemaan. He alkavat olla siinä iässä, että jos kokevat sinun valehtelevan, pettyvät teihin molempiin. Ihan raatorehellinen ei tietysti kannata olla, mutta ei tarvitse myöskään selitellä asiaa isälle suotuisammaksi.
Totuushan on, että hän voisi tarjota omasta elintasostaan isomman siivun omille lapsilleen, mutta valitsee toisin.
Puhu suoraan ja rehellisesti lapsillesi asiasta ja menneisyydestä, kyllä teinit alkaa jo ymmärtää ja selvästi jo kyseenalaistavat. Mä en ryhtyisi valehtelemaan.
Voivat sitten itsekin kommentoida isälle, että oot aika paska faija.
Itsekäs mies.
Mun vanhemmat oli eronneet, faija oli vähäpuheinen ja viikonloppualkoholisti, mutta kyllä se synttärit ja joulut muisti. Ja jouluaattona ei ikinä kännissä. Joulu kun oli lasten juhla. Viikonloppuja isällä ei voinut viettää, mutta tapasimme keskiviikkoiltaisin, työviikolla se oli illat juomatta. Raitistui 50-veenä kun maksakirroosi. Ja sanoi mulle kerran, että vähemmän olisin voinut leikkiä sen viinan kanssa, kun olit lapsi, että anteeksi. Kuoli 65-veenä. Sen muistan, että synttäreillä isä vei Korkeasaareen, osti liput sirkukseen, antoi rahaa ja omaan vähäpuheiseen tyyliinsä kuusen alta löytyi paketti, kun olin kerran ikkunashoppaillessa maininnut että tuommoiset maalausteline ja öljyvärit olisi kiva. Ei ollut lahjan antajan nimeä, mutta tiesin että isältä oli.
Ei tuo ex mies välitä kuin itsestään.
Miten ne teinit nyt vasta tutustuu isäänsä? 12v ei ole kyllä teini vielä...
Ymmärrän, että sinua arvon kommentoija harmittaa se, että puolisosi edelliset lapset tarvitsevat rahaa elääkseen. Tai vastaavasti sen, että sinä joudut kustantamaan lastesi elämää. Harmi hommahan se on, mutta näitä asioita kannattaa miettiä ennen kuin tekee lapsia, eroaa tai pariutuu lapsellisen ihmisen kanssa.