Miten pystytte tekemään töitä mitkä ei kiinnosta?

Ei töihin mennä viihtymään jos ei omistaitse firmaa. Viimeistään 5 v jälkeen joka työ on palkkatyö. Jos tähän ei sopeudu on köyhä koko ikänsä ja jos 30v on mennyt alkaa olla jo liian vanha töihin.

It-alalla töissä ja mietin harva se päivä miten tästä paskasta pääsisi eroon. Toistaiseksi en ole löytänyt mitään joten työssä jatketaan.

Haluaisin töihin jossa ei tarvitsisi koko ajan istua nenä kiinni ruudussa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ole koskaan mitenkään kiinnostanut oma työni (it, ohjelmointi). Totta kai pystyn sitä silti tekemään, kuten pystyn hoitamaan monet muutkin asiat jotka pitää vaan hoitaa vaikkei kiinnosta: siiivous, pyykit, hampaiden pesu, lasten arkirutiinit, auton huollattaminen jne.  

Minua motivoi raha ja kaikki mitä sillä voi tehdä. Voin kyllä mielelläni antaa 8 h päivästä 5 kertaa viikossa tylsälle, mutta ei "kamalalle" työlle, jotta kuittaaan 5800 euron palkkani. Toissiijaisest hieman motivoi myös arvostus ja itsensä haastaminen: haluan olla kova osaaja muiden silmissä. 

Ei tarvi muuta kuin sanoa sisäiiselle kitinälle: "hiljaa, nyt hoidetaan asialliset hommat", heti jos alkaa marinaa siitä miten en halua tehdä tätä, on tylsää, ahdistaa jne. 

Helpottaa kummasti elämää jos kykenee motivoitumaan rahasta, maineesta tai asemasta. Itseäni nuo eivät motivoi yhtään, siis yhtään, enkä tiedä miksi. Itsensä haastaminen kiinnostaa jotta on jotain uutta, mutta tämä ei heijastu esim. ammatilliseen kunnianhimoon tai kiinnostukseen harrastaa mitään jotta voi sanoa harrastavansa jotain. Kun ulkoiset asiat eivät motivoi, ei palkkakaan erityisesti motivoi kun sitä ei tule käytettyä mihinkään. Jäi kk palkka kerran saamatta enkä huomannut useaan kk mitään ennenkuin palkanlaskenta soitti ja ihmettelivät miksi en ottanut yhteyttä. Sori en huomannut mutta ok.

Mutta kyllä, motivaatio ja arvostukset on kiinnostava aihe. En ymmärrä mistä ihmiset repivät kiinnostuksen ikäänkuin ulkoapäin syötettyjen mallien tavoittelemisesta motivoitumiseen. Monet vielä luulevat että "tämä on niin mua", ennenkuin keski-iänkriisi kolkuttelee, mutta on siinä sisua suorittaa elämää jota ei ole halunnut.

Ainut motiivi on 120 k€ liksa vuodessa. Joka päivä ***uttaa mutta pakko on kestää koska en keksi muutakaan tapaa millä voisin rahoittaa tällaisen elämän mitä haluan elää.

Yksikään työ, jota olen tehnyt ei ole ollut kiinnostava, motivoiva tai edes millään tavalla haastava. Ne ovat kaikki olleet pakkopullaa ja jokainen työpäivä on itsensä pakottamista työntekoon ja kellon vilkuilua päivän päättymistä odotellen. Ei tuollaista kauaa kestä ja siksi työsuhteeni ovat lyhyitä ja osa-aikaisia. 

Olisi unelma päästä tekemään työtä, josta nauttisi alalle, joka kiinnostaisi, mutta sellaiseen ei ole mahdollisuuksia kohdallani, koska älykkyys ei riitä aloille, jotka kiinnostavat ja muutenkin ikääkin on sen verran liikaa, että en ikinä enää pääsisi uraputkeen, jonka seurauksena voisin joskus päästä tekemään aidosti itseäni kiinnostavia ja inspiroivia töitä.