Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla yli kolmekymppisillä vaikeuksia löytää kavereita illanviettoon?
05.10.2021 |
Välillä olisi kiva nähdä kavereita ja viettää ihan kunnolla iltaa pitkän kaavan kautta, mutta enää ei yksinkertaisesti löydy sellaisia kavereita. Melkein kaikki ovat sellaisia, että lähtevät aikaisin kotiin. Ei tee mieli edes sopia mitään juttuja, vaikka joku ehdottaakin, kun kokemuksesta tietää, että tämä tyyppi lopettaa illanviettomme aikaisin ja sitten saa puolet iltamasta viettää yksinään.
Itse vietän niin satunnaisesti moisia iltamia, että haluaisin sitten viettää sen kerran kunnolla, kun tulee lähdettyä. Tuntuu vaan, että kaikista on tullut sellaisia varhaisvanhuksia.
Onko kukaan muu kokenut samaa?
Kommentit (42)
Olen joskus miettinyt, että eivätkö jotkut oikeasti kaipaa ikinä muuta elämää kuin mitä se oma sillipurkki-parisuhde tarjoaa. Parisuhteessa olen minäkin, mutta välillä sielu suorastaan huuta silti sitä omaa irtiottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itseänikin kiinnostaisi kaikki remppaamiset ym sekä perhe-elämästä keskustelu jos vain itselläkin se perhe lapsineen olisi. Ikisinkkuna sitä vaan ei elä mitenkään kamalan hohdokasta tai kiinnostavaa elämää eikä siitä kiinnosta itseäkään avautua tai puhua. Jokainen käy töissä, lenkillä, tekee ruokaa, siivoaa, ulkoilee ja harrastaa eikä siitä oikein keskusteltavaa löydy. Ja perhe-elämän haasteisiin yövalvomisineen ei taasen ole mitään sanottavaa, Ja jos on, niin heti ärähdetään kuinka lapseton/sinkku ei tiedä mistään eikä ainakaan oikeasta elämästä mitään. Sinkkuudesta haasteineen toki voisi itse keskustella, mutta vähempi siihenkään löytyy pariutuneiden joukosta myötätuntoa tai edes ymmärrystä sille, ettei se parisuhde tule kaikille ihan tuosta noin vaan kun sellaisen haluaa.
Yhteistä keskusteltavaa ei vaan ole.
Lisäksi se kaveripiirin ainoa sinkku herkästi pullautetaan porukasta pois eikä enää ole asiaa edes mukaan mökkireissulle, baariin tai festareille.
Vierailija kirjoitti:
No itseänikin kiinnostaisi kaikki remppaamiset ym sekä perhe-elämästä keskustelu jos vain itselläkin se perhe lapsineen olisi. Ikisinkkuna sitä vaan ei elä mitenkään kamalan hohdokasta tai kiinnostavaa elämää eikä siitä kiinnosta itseäkään avautua tai puhua. Jokainen käy töissä, lenkillä, tekee ruokaa, siivoaa, ulkoilee ja harrastaa eikä siitä oikein keskusteltavaa löydy. Ja perhe-elämän haasteisiin yövalvomisineen ei taasen ole mitään sanottavaa, Ja jos on, niin heti ärähdetään kuinka lapseton/sinkku ei tiedä mistään eikä ainakaan oikeasta elämästä mitään. Sinkkuudesta haasteineen toki voisi itse keskustella, mutta vähempi siihenkään löytyy pariutuneiden joukosta myötätuntoa tai edes ymmärrystä sille, ettei se parisuhde tule kaikille ihan tuosta noin vaan kun sellaisen haluaa.
Yhteistä keskusteltavaa ei vaan ole.
Lisäksi se kaveripiirin ainoa sinkku herkästi pullautetaan porukasta pois eikä enää ole asiaa edes mukaan mökkireissulle, baariin tai festareille.
Siinäkö ne puhenaiheet oikeasti on? Olen sinkku itsekin ja kavereiden kanssa puhutaan ajankohtaisista asioista, ilmiöistä, maailman tapahtumista, tieteestä, tekniikasta, molempien kiinnostuksen kohteista, milloin mistäkin. Tai vaikka siitä remontoinnista, miksi en voisi sinkkuna remontoida ja puhua siitä siinä missä perheellisetkin. Älä anna sinkkuuden estää elämästä.
Ei aikuiset jaksa hillua baarissa yötä myöten, se kuuluu nuoruuteen.
Tuttua. Olen ainut lapseton kaveriporukasta ja muut menevät nukkumaan kun baarit on auki. Eikä ikinä löydy sopivaa aikaa kun aina viikonloppuaamuisin kaikki lähtee viemään niitä tenavia eri harrastuksiin. Muilla on elämä mennyt lapsikeskeiseksi suorittamiseksi missä ei ollenkaan voi enää rentoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On toki. Kaikki on paennu jo taajaman taakse ja naimisiin ja lapsia.
Mulla vieläki punavuoren yksiö ja ikuisuusmusaprojektit.
Mä oon just tommonen kaveri, jota ei huvita lähteä pitkän kaavan illanviettoon. Ei vaan kiinnosta. Haluan nukkua yöllä, ihan sama kuinka tylsää se jonkun toisen mielestä on. Mielelläni kyllä näen ystäviä, mutta minulle riittää kertaistumalla vähän lyhyempi tapaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Olen ainut lapseton kaveriporukasta ja muut menevät nukkumaan kun baarit on auki. Eikä ikinä löydy sopivaa aikaa kun aina viikonloppuaamuisin kaikki lähtee viemään niitä tenavia eri harrastuksiin. Muilla on elämä mennyt lapsikeskeiseksi suorittamiseksi missä ei ollenkaan voi enää rentoutua.
Tämä oli kyllä hyvin kiteytetty. Ensinnäkin tuntuu, että mikään ajankohta ei ikinä käy. Sitten jos kerran miljoonassa vuodessa joku ajankohta ja illanvietto sopii, niin sekin pitää hoitaa nopeasti juosten kusten alta pois, kun seuraava päivä on buukattu täyteen kaikkea (omasta mielestäni usein toissijaista) ohjelmaa.
sohaisen tällä nyt ehkä ampiaispesää, mutta onko monellakin naisystäviä, joiden kanssa keskustella ajankohtaisista asioista? Siis seuraako teidän ystävänne uutisia ja aikaansa? Mulla ei jostain syystä ole ystävissä sellaisia vaan keskustelu pyörii aiheissa parisuhteet, treenaaminen, perhe, työt ja arkiset asiat. Miehen kanssa jutellaan sitten politiikkaa, arvoista yms. Olen aina ihmetellyt tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Olen ainut lapseton kaveriporukasta ja muut menevät nukkumaan kun baarit on auki. Eikä ikinä löydy sopivaa aikaa kun aina viikonloppuaamuisin kaikki lähtee viemään niitä tenavia eri harrastuksiin. Muilla on elämä mennyt lapsikeskeiseksi suorittamiseksi missä ei ollenkaan voi enää rentoutua.
Tämä oli kyllä hyvin kiteytetty. Ensinnäkin tuntuu, että mikään ajankohta ei ikinä käy. Sitten jos kerran miljoonassa vuodessa joku ajankohta ja illanvietto sopii, niin sekin pitää hoitaa nopeasti juosten kusten alta pois, kun seuraava päivä on buukattu täyteen kaikkea (omasta mielestäni usein toissijaista) ohjelmaa.
Ja porukassa on aina joku, joka peruu kaksi tuntia ennen, koska "Minna-Orvokille on tulossa hampaita ja meidän Kari ei kyllä sen kanssa pärjää". No eipä voi sitten mitään, nähdään taas miljoonan vuoden päästä.
Tinder pelastaa - kaikkien kaverihakujen äiti, samaan hintaan vielä edut päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet mies, lei kai se haitta vaika osan illasta tai koo illa on yksin. Jos olet nainen, voit ainakin ison kaupungin keskustassa käydä yksin ulkona kapakassa, kolmekymppinen voi laittautua kakskymppisen opiskelijan näköiseksi ja löytää uusia kavereita tästä viiteryhmästä.
Vierailija kirjoitti:
sohaisen tällä nyt ehkä ampiaispesää, mutta onko monellakin naisystäviä, joiden kanssa keskustella ajankohtaisista asioista? Siis seuraako teidän ystävänne uutisia ja aikaansa? Mulla ei jostain syystä ole ystävissä sellaisia vaan keskustelu pyörii aiheissa parisuhteet, treenaaminen, perhe, työt ja arkiset asiat. Miehen kanssa jutellaan sitten politiikkaa, arvoista yms. Olen aina ihmetellyt tätä.
On kyllä, oikeastaan kaikkien ystävieni kanssa keskustelen ajankohtaisista asioista sekä myös arvoista, filosofiasta ym. Ystävillä on monenlaista koulutus- ja perhetaustaa, yhdistävä tekijä ainoastaan naissukupuoli ja ikä, joka on n. 30-35. Arkisistakin asioista jutellaan, mutta erityisesti kunnon illanvietoissa päästään syvempiin aiheisiin. Siksi minulle ainakin on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni näistä yhteisistä hetkistä, eikä vain pikaisesti tavata pullakaffien merkeissä ja jutella remonttilainoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla kurjaa, mutta puhutko alkoholin käytöstä? Jätätkö tuttujen kanssa menoja sopimatta, koska et osaa katkaista iltaa?
Kyllä näin on. Se kaveriporukka (minä mukaanlukien 4 hlö), jonka kanssa ennen syötiin ravintolassa ja bailattiin sitten pitkän kaavan mukaan, on kuivunut kasaan.
Kaveri A:lla on kaksi pientä lasta joten illanvietot olivat kauan sellaisia että vauva oli mukana. Nyt kun on lopettanut rintaruokinnan, lapsivapaat lauantait vietetään tietenkin oman miehen ja sen kavereiden kanssa.
Kaveri B:llä on hevonen, koira ja talonrakennusprojekti. Ei siinä oikein ehdi bailata, ja tallillakin pitää olla selvinpäin ysiltä aamulla.
Kaveri C erosi ja lähti uudestaan opiskelemaan, vapaa-aika kuluu opiskelukavereiden kanssa. Jos lähdetään jonnekin porukalla, tämä tilaa taksin kotiin viimeistään klo 22 koska aamulla on bodypump.
Onneksi on sentään yksi vanha ystävä joka yrittää kyllä lasta mutta ei ole tärpännyt. Hänen kanssaan voidaan edelleen vetää vanhaan malliin aika ex tempore-meiningilläkin.
Kauhulla odotan tulevaa kun olen porukassa ainut joka ei aio lisääntyä. Onneksi miehen kaverit ovat kaikki sinkkuja, istuvat meillä usein iltaa ja käydään pubeissa.
Vierailija kirjoitti:
No itseänikin kiinnostaisi kaikki remppaamiset ym sekä perhe-elämästä keskustelu jos vain itselläkin se perhe lapsineen olisi. Ikisinkkuna sitä vaan ei elä mitenkään kamalan hohdokasta tai kiinnostavaa elämää eikä siitä kiinnosta itseäkään avautua tai puhua. Jokainen käy töissä, lenkillä, tekee ruokaa, siivoaa, ulkoilee ja harrastaa eikä siitä oikein keskusteltavaa löydy. Ja perhe-elämän haasteisiin yövalvomisineen ei taasen ole mitään sanottavaa, Ja jos on, niin heti ärähdetään kuinka lapseton/sinkku ei tiedä mistään eikä ainakaan oikeasta elämästä mitään. Sinkkuudesta haasteineen toki voisi itse keskustella, mutta vähempi siihenkään löytyy pariutuneiden joukosta myötätuntoa tai edes ymmärrystä sille, ettei se parisuhde tule kaikille ihan tuosta noin vaan kun sellaisen haluaa.
Yhteistä keskusteltavaa ei vaan ole.
Lisäksi se kaveripiirin ainoa sinkku herkästi pullautetaan porukasta pois eikä enää ole asiaa edes mukaan mökkireissulle, baariin tai festareille.
Tuollaisilla ystävillä ei tee mitään, jotka luulee ettei sinkku tai lapseton muka tiedä oikeasta elämästä mitään! Itse eivät ymmärrä että elämää on monenlaista, vaikeuksia, käsimyksiä, iloja...
Ei niistä pullamössösukupolven vässyköistä mihinkään ole. Ota ap tällainen viisikymppinen setämies niin ei illanvietosta vauhtia puutu ja illan päätteeksi panen kuin paha henki.
Vauvaperheellisen näkökulma:
Se lapseton vapaa-aika on todella kortilla ja siksi on vaikea irrottaa pitkiä aikoja johonkin, vaikka haluaisi.
Jos lähtisin sinkkuystävän kanssa joskus ulos, mulla on pitkä aika irrottaa vauva-arjesta ensin ilta, yö ja vielä seuraava aamu tuohon. Sillä aikaa se oma puoliso hoitaa kodin ja lapsen. Jos käyttäisin esim. pe-illasta klo 18 la-päivään klo 12 tuollaiseen baari-iltaan etkoineen ja jatkoineen 18 tuntia, niin se on tällaisessa elämänvaiheessa todella pitkä aika. Mieluummin jakaisin tuon 18 tuntia niin, että ehtisin tekemään monta asiaa (tyyliin käymään pari tuntia lasillisilla kaverin kans, kävisin ulkona syömässä, nukkuisin kerrankin hyvin jne). Hyvä myös muistaa, että se perheellinen ei saa siltä baarireissulta kotiin palatessa rauhaisaa rentoilupäivää, vaan kotona odottaa ne samat kotityöt ja lasten asiat, vaikka pää olisi kipeä. Ja ainakin meillä on tapana, että molemmat saavat suunnilleen yhtä paljon "vauvavapaata". Jos olisin 18 tuntia illanviettoreissulla etkoineen ja jatkoineen, pitäisi johonkin väliin mahduttaa puolisolle yhtä pitkä poissaolo.
En tarkoita tätä pahalla, en itsekään ymmärtänyt täysin, miten sitovaa lapsiperhe-elämä on ennen kuin itse sen koin. Sitä toivon, että parisuhteessa olevilla lapsettomilla olisi edes silloin tällöin aikaa lähteä baariin tai muualle sinkkukaverin pyytäessä. Itsekin mielellään kävin aina kun pyydettiin/itse ehdotin toiselle. Oli virkistävää!
Tsemppiä, toivottavasti löydät seuraa illanviettoihisi! :)
Vierailija kirjoitti:
Jep. Pääsääntöisesti johtuu siitä, että ovat hankkineet lapsia ja eivät jaksa enää valvoa. Puheenaiheetkin on lähinnä lapset, työ ja asuntolaina/remontti tms. Krooh pyyh, alkaa itseänikin nukuttaa.
Minulla on 2 koululaista, isänsä luona ollessaan olisi mukava joskus mennä kaveriporukalla jonnekin, mutta lapsettomatkaan pariskunnat harvoin liikkuu kotoaan viihteelle. Tai sitten tekevät senkin pariskuntana.
No yksi on-off sinkkukaveri on mutta aina vapaana ollessaan juoksee yökerhossa miehen luota toiselle ja seisoskelen sitten itsekseni. Olen aina ollut se joka jaksaa valvoa pisimpään kun muut jo nuokkuvat tai lähtevät kotiin. Usein saa itsekseen olla joko kotona tai mennä bändikeikalle, baareissa en jaksa yksin pönöttää.
Osasta kavereista tuli niin tylsiä, etten halunnut enää viettää aikaa ollenkaan. Siitä tuli ihmeellinen velvollisuus ettei saanut kieltäytyä, vaikka osa ei tuntunut edes nauttivan seurastani. Samat ihmiset kuitenkin sanoivat, ettei ystävyys muutu mihinkään, vaikka ei näkisi vuoteen.