Lue keskustelun säännöt.
Miksi irti päästäminen ja unohtaminen on niin vaikeaa?
29.11.2014 |
Luulin, että me oltiin jonkinlaisia kavereita. Enkä oikein osannut kuvitella, että toinen ei tule enää piipahtamaan, kun ei töiden takia tarvi. Luulin, että toinenkin haluaisi vielä joskus jutella mukavia. Mutta ei soita, ei tule moikkaamaan. Minä joskus soitan kuulumisia ja lähinnä ikävöin mielettömästi.
Miksi on niin vaikeaa vain luovuttaa, unohtaa ja päästää irti? Miksi on niin vaikeaa hyväksyä, että se elämänvaihe meni jo, ja että on aika katsoa eteenpäin uusiin tuuliin?
Kommentit (6)
Eroaminen on surullista. Ikävöiminen kuuluu asiaan. Ehkäpä se toinen haluaa ottaa etäisyyttä kunnolla eikä sen vuoksi pidä yhteyttä. Olisiko aika sinunkin lopettaa yhteydenpito? Onko sinulla ketään ulkopuolista, jolle voit puhua kaipuustasi? Kipu kestää aikansa, mutta aika auttaa, niin kuluneelta kuin se vaikuttaakin. Käännä katseesi ystäviisi ja sukulaisiisi. Etsi heiltä lohdutusta. Muista hyvät harrastukset, jotta saisit myös muuta ajateltavaa.
Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi. Miten tuo kaverisi reagoi soittoihisi? Jutteleeko ystävällisesti vai tuntuuko siltä, että haluaa lopettaa puhelun pikaisesti?
Kolmoselle kiitos kauniista ja ymmärtävistä sanoistasi. Teki todella hyvää kohdata inhimillisyyttä. Ja neloselle: Hän kyllä on puhelimessa oikein ystävällinen ja kohtelias. Jutellaan pitkähköjä puheluita. Minä jaksaisin jutella pidempään, hänelle riittää vähempi. Huomaan että hän tulee levottomaksi, jolloin lopetan puhelun. Hän on kohtelias, eikä koskaan sano, että lopetetaan jo. Paitsi kerran sanoi, että oli katsomassa porukalla elokuvaa, jolloin tajusin, ettei halua jutella. Ja toisen kerran oli töissä, jolloin ei sopinut jutella. Mutta yleensä siis aina vastaa heti ja on aikaa puhua. Mutta on puhelimessa välillä niin vähäsanainen, että mulle jää olo, että toivooko mun lopettavan soittelun. Ap
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 23:50"]
Kolmoselle kiitos kauniista ja ymmärtävistä sanoistasi. Teki todella hyvää kohdata inhimillisyyttä. Ja neloselle: Hän kyllä on puhelimessa oikein ystävällinen ja kohtelias. Jutellaan pitkähköjä puheluita. Minä jaksaisin jutella pidempään, hänelle riittää vähempi. Huomaan että hän tulee levottomaksi, jolloin lopetan puhelun. Hän on kohtelias, eikä koskaan sano, että lopetetaan jo. Paitsi kerran sanoi, että oli katsomassa porukalla elokuvaa, jolloin tajusin, ettei halua jutella. Ja toisen kerran oli töissä, jolloin ei sopinut jutella. Mutta yleensä siis aina vastaa heti ja on aikaa puhua. Mutta on puhelimessa välillä niin vähäsanainen, että mulle jää olo, että toivooko mun lopettavan soittelun. Ap
[/quote]
Suosittelen kysymään suoraan ja pyytämään rehellistä ja suoraa vastausta. Sitten voit jättää turhat miettimiset.
[quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 23:58"][quote author="Vierailija" time="29.11.2014 klo 23:50"]
Kolmoselle kiitos kauniista ja ymmärtävistä sanoistasi. Teki todella hyvää kohdata inhimillisyyttä. Ja neloselle: Hän kyllä on puhelimessa oikein ystävällinen ja kohtelias. Jutellaan pitkähköjä puheluita. Minä jaksaisin jutella pidempään, hänelle riittää vähempi. Huomaan että hän tulee levottomaksi, jolloin lopetan puhelun. Hän on kohtelias, eikä koskaan sano, että lopetetaan jo. Paitsi kerran sanoi, että oli katsomassa porukalla elokuvaa, jolloin tajusin, ettei halua jutella. Ja toisen kerran oli töissä, jolloin ei sopinut jutella. Mutta yleensä siis aina vastaa heti ja on aikaa puhua. Mutta on puhelimessa välillä niin vähäsanainen, että mulle jää olo, että toivooko mun lopettavan soittelun. Ap
[/quote]
Suosittelen kysymään suoraan ja pyytämään rehellistä ja suoraa vastausta. Sitten voit jättää turhat miettimiset.
[/quote]
Niinhän minäkin nyt huomasin, kun luin tuota kirjoittamaani vastausta, että eipä siihen kukaan muu osaa juuri mitään sanoa kuin vain se kaveri itse. Ja se osaa kyllä vastata rehellisesti. Ap
Ja mun sisin itkee ikävää hiljaa tauotta.