HUHTIKSET ' 05 SE ON UUSI VIIKKO

sisaruksista todella on seuraa toisilleen! Jo 8-kuisena Amanda rupesi leikkimään isoveljen ja -siskon kanssa ja nuo kaksi jotka saivat olla yhdessä kotona puolitoista vuotta ovat aivan rakkaimmat ja parhaimmat kaverit. Viimeseksi illalla pussailevat ja painivat ja halivat sängyssä ja ekaks aamulla. Kun toinen on poissa niin toinen kyselee koko ajan missä on, ja kun ovat yhdessä niin voi sitä naurun ja pelleilyn määrää (ja juu, myönnän, kyllä myös riidellään...).

Ensiksi (jotta muistan) ONNEA kaikille plussanneille !!!!! Ja voimia kaikille odottajille. Mulla ei ole vauvakuumeesta tietoakaan ja rehellisesti ei tarvitse kuuluakkaan ;-) Kyllä nämä 3 pojan vekaraa pitävät huolen siitä, että äidillä ei tekeminen lopu kesken. Tällä hetkellä on mahdottoman hyvä olla...... siis lasten ja miehen osalta. Kaikille tuntuu olevan suht tarpeeksi aikaa ja voimia olla läsnä.

Mutta joo Mareilalle tsemppiä, kyllä meilläkin NOITA päiviä löytyy :-( Ei kiva, mutta onneksi ohimenevää.



Niin sitten hieman palailen siihen edelliseen purkaukseeni, kun se jotain , olikos errj:ä mietitytti. Elikkäs, olen sitä mieltä, että päiväkoti/päivähoito on suomessa todella korkeatasoista, henkilökunta ammattitaitoista ja hoitomuotona täysin varteenotettava vaihtoehto JOS MOLEMMAT VANHEMMAT OVAT töissä/ opiskelemassa/ sairaita/ lapsi erityistä tukea tarvitseva ja niin edelleen. Muo on vaan nyky-aikana ruvennut riepomaan sellainen yleinen asenne, että, kun uusi vauva syntyy taloon, niin esikoinen kiikutetaan automaattisesti hoitoon, koska siellä on virikkeitä/ystäviä/monipuolisesti lasta kehittäviä toimintoja etc. Ja sitten vielä nämä karkeimmat ääripäät eli lapset, jotka eivät edes isyysloman aikana saa olla perheensä parissa uuteen sisarukseen tutustumassa, puhumattakaan, että tekisivät lyhennettyä viikkoa/päivää.

Jonnekkin on hukkunut äitien ylpeys omasta itsestään ja ennenkaikkea usko itseensä äitinä !!! Sellainen maalaisjärjenkäyttö tässä asiassa: lapsi saa kotona aivan tarpeeksi virikkeitä, kunhan hän saa olla kodin askareissa läsnä. Ja kuka onkaan lapsen paras hoitaja/asiantuntija, elleivät omat vanhemmat...siis jos tämä on vaihtoehto!!!! Ja rehellisesti sanoen: jos sanotaan, että uuden lapsen syntymä on sisarukselle sama kuin mies sanoisi vaimolle tuovansa toisen vaimon seuraavalla viikolla, niin miltähän oikeasti mahtaa tuntua lapsesta viettää täyspäivää päiväkodissa poissa äidin luota ????? Olisiko se sama, kun mies sanoisi vaimolle, että tee sinä vaan akkakulta ylitöitä niin paljon kuin jaksat, kyllä me täällä kotona uuden vaimon kanssa pärjätään???? Okei , aika karkeaa, mutta jos ymmärsitte pointin ;-)

Eli siis tästä johtui purkaukseni...siis kiukkuunnuin tuohon yhteen ketjuun ;-) Siis ketju ihan hyvä ja kerrankin pysynyt aika asialinjalla, jes !!!



Näillä puhein, kiitos Katsura kauniista sanoistasi ja kyllä minä ainakin uskon, että jaksat 2 pienenkin kanssa, jos/kun asenteesi on kohdillaan. Ei se aina herkkua ole, mutta toisaalta hienoja kokemuksia tulee PALJON. Suosittelen esim. puistotoimintaa jos lähellänne on. Tulee uusia ystäviä niin lapselle kuin äidille. Ainakin meidän puistossa on tapana katsoa myös vähän vieraiden lapsien perään, jos näkee vaaratilanteen :-)



Kuningaskobralle tsemppiä vielä loppurutistukseen !!! Jahka kotiudut ja jaksat, niin kerrothan tärkeimmät ????



Lämpimät ajatukset kaikille ja suokaa anteeksi paasaukseni ;-(

Yhdyn ehdottomasti Kenttiin : mustakin oli hurjan paljon helpompaa, kun kaikki lapset olivat kotona/ ovat kotona. Mulle ne soitti viime keväänä perään, että voisinko mä tuoda esikoisen esikouluun, kun mä sanoin, että me pidetään, nyt vauvalomaa :-)

Ja muuten meidän elmo hokee myöskin teletapit (vaikka ei jaksa seurata) ja toinen suosikki on hmmmpete (puuhapete ;-)). Sitäkään ei seurata, mutta veikalta perityllä Nossella, Puskulla ja Kaivurilla huristetaan ympäri kämppää ;-)

huoh, meidan piti tulla tanaan suomeen ja huomenna hautajaiset. Lontoo vei taas voiton, kuusi tuntia autossa ruuhkissa eka ehditty koneeseen. Nyt siis kotona, rakas sukulainen siunataan ilman meita ja rahat kankkulan kaivoon...niinkuin ei tassa jo ois ollut takaiskuja omastakin takaa...



Mutta muuta, gallupin jalkeen Annalta on jaanyt pullo pois ja on nukahtanut kaksi kertaa itellaan sankyyn, siis meidan sankyyn. Ekana kertana meilla oli kahden tunnin nukutussessio miehen kanssa kunnes mies kyllastyi - jatti Annan sankyyn - johon tama nukahti!!! Seuraavana iltana mina istuin lattialla selka sankyyn pain n 10 minsaa ja Anna nukahti. Nyt kyllakin ku tultiin kentalta niin Anna ripustautui muhun sangyssa enka hennonnut jattaa yksin nukahtamaan..mutta ei mennyt ku 15minsaa. Nyt en oikein tieda pitasko jatkaa tata yksinnukahtamis opettelua vai tehda sen mukaan kuinka vasynyt Anna on i.e. jos ei nukahda puolessa tunnissa niin sitten meen lattialle istumaan ?? Hankalaa ettei sekota ihan sen paata.



En ole edes mennyt paivakotikeskustelua katsomaan ku mua alkaa raivostuttamaan kaikki ketjut missa kritisoidaan suomen etuuksia ja paivakoteja, kouluja yms. Siella kun todistetusti ne on huippuluokkaa ja esim taalla on sata kertaa kalliimpaa eika mitaan etuja mistaan. Tuntuu niin kiittamattomilta ne kitisijat, vaikka kaikessa on aina kehittamista ja rakentava kritiikki ok mutta menee valilla niin yli. Yksikin ketju valitti etta isat alkaa saamaan enemman jotain tukea etta voivat olla lapsen kanssa niin sekin oli huono koska imetys karsii jos aiti menee toihin...ja TAAS lapsiperheita sorretaan yms. huoh



No niin ehka tama paansarky ei talla helpota.



Tsemppia kaikille mahankasvattajille ja pian tuloksen ponnistaville...ihme kylla mullakaan ei ole vauvakuume vaikka ei haittaisikaan jos tulisin raskaaksi.



Oita kullanmurut



Korde

Ihan alkuun, kiitos kovasti kannustavasta viestistä Netalle ja Kentille. Voi näitä raskausajan hormooneja... Kaikki tunteet on niin pinnassa. Esimerkiksi muutama päivä sitten T istui isänsä sylissä ja yhtäkkiä puri tätä tosi lujaa. Mieheni huusi melko lujaa ai, koska häntä siis sattui tosi kovasti, jonka seurauksena T huutaa isi ja purskahtaa sydäntäriipaisevaan itkuun, koska säikähti huutoa ja mitä teen minä, no tietenkin purskahdan itkuun. Mies raukka. Otti vaan niin äidin sydämestä pienen itku. No joo. Eli siis, olen ollut hyvin luottavaisella mielellä, että kyllä kaikki lutviutuu.



Vähän vielä tarkennusta päiväkotikeskusteluun. Erillinen pino aiheesta on pysynyt melko hyvin asialinjalla. Mutta ei siitä sen enempää. Omalta osaltani yritän selittää mietteitäni. Minä mietin osittaista ryhmikseen laittamista nimenomaa siltä kantilta, että poika saisi virikkeitä yms sieltä. Syyksi en ainakaan helpolla myönnä oman mukavuudenhalun/laiskuuden, vaan muut syyt. Oma lapsuuteni ei ollut mitenkään onnellinen ja haluan niin kovasti, että omat lapseni kokisivat onnellisen lapsuuden. Ja trendi tuntuu olevan ainakin meilläpäin olevan se, että vanhempi lapsi viedään hoitoon, kun vauva syntyy. Ja sitä perustellaan juuri lapsen parhaalla. Ja toisekseen huomaan asettavani itselleni aivan järjettömän kovia paineita ollakseni hyvä äiti. Äitiydestä on tullut suorittamista, vaikka sen ei tietenkään pitäisi olla niin. Nyt toisen synnyttyä toivon, että pystyisin erilailla nauttimaan hänen vauva-ajastaan ja oppisin luottamaan enemmän omiin vaistoihini ja kykyyni olla paras hoitaja lapsilleni. Sekavaa sepustusta, toivottavasti ymmärsitte...



Kaippa sitä pitäisi ruveta tekemään jotain hommeleitakin!



Mukavaa viikonloppua kaikille!



K rv 34+5 ja T 030405

Uskollisesti olen käynyt pinoja lukemassa, mutta tuntuu aina ettei vaan ehdi itse kirjoittelemaan. Jospa nyt jotain yrittäisin...

Ihan ensimmäiseksi Sma:n galluppiin:

1) Onko hipulla tutti? Kyllä ja siitä onkin viime aikoina tullut todella tärkeä. Päiväkodissa syö tuttia vain nukkumaan mennessä, mutta kotona sitä kysellään koko ajan... Mutta en ole vielä mitään stressannut vieroittamisesta.

2) Juoko vielä pullosta? Iltamaidon juo pullosta, siitä on tullut meillä sellainen rauhoittumishetki, kai sekin aikanaan jää pois...

3) Nukahtaako itsekseen? Eipä juuri, päivisin makoilen viereisellä sängyllä ja iltaisin nukahtaa yleensä syliin. Päiväkodissa taas nukahtaa yleensä itsekseen.

4) Nukkuuko omassa huoneessa? Ei, samassa huoneessa nukutaan. Ehkä sitten kun joskus saadaan se haaveidemme omakotitalo...

5) Syökö itse? Kyllä jonkin verran. Usein vaan kädetkin eksyy lautaselle ja sotku on kyllä karmaiseva. Välillä tarvittaisiin painepesuria että saisi keittiön ja pojan puhtaaksi...



Tuohon päiväkotikeskusteluun voisin korteni kantaa siltä osin (ketjua lukematta), että itse olen todella tyytyväinen päiväkotiin jossa Oskari on. Alkukankeuden jälkeen Oskari selvästi tykkää olla siellä ja mun mielestä se on oppinut ihan hirmuisesti. Siis liikkuminen, syöminen, ¿laulaminen¿ on kehittyneet. Mutta, jos olisi mahdollista, hoitaisin kyllä hänet kotona. Ja uskon kyllä että pystyisin yhtä lailla tarjoamaan virikkeitä joita tämän ikäinen ¿tarvitsee¿.



Ompunäidille ja kaikille muillekin plussanneille ihan hirmuisesti onnea!!! Mulla myös tuo vauvakuume nostaa päätään... Mutta ihan ensimmäiseksi pitäisi synnyttää se omakotitalo, eli järki sanoo ei vielä, sydän sitten jotain ihan muuta...



Kiva kuulla että on muitakin kiukkuilijoita:) Oskarilla tuntuu myös olevan jokin kiukutteluvaihe menossa. Illat on varsinkin todella vaikeita, mutta olen ajatellut että kai sekin on väsynyt hoitopäivistä ja hakee sitä huomiota. Kuitenkin hänen ryhmässään on 11 taaperoa joten ei niillä tädeillä varmaan sitä aikaa niin hirveästi jokaiselle erikseen riitä. Kaikkea kiellettyä tehdään koko ajan, alkaa jo ärsyttää kun sata kertaa kieltää saman asian, poistaa herran tilanteesta ja hetken päästä sama homma. Ehkä tämä sitten ennakoi jo uhmaikää?



Voi, Korelialle pahoittelut vastoinkäymisistä. Joskus tuntuu kaikki menevän päin seiniä. Jaksamisia kuitenkin sinne!



Mitä teidän hiput syö iltapalaksi? Meillä tehtiin edellisiltana totaalikieltäytyminen puurosta ja nyt yritän pähkäillä että mitäs sitten syötäisiin. Muroja herra veteli eilen illalla kulhollisen ja leipää päälle, mutta oisko muita ehdotuksia?



Muuten tänne kuuluu ihan hyvää, Oskarilla myös halailu ja pussailuvaihe menossa. Tai no välillä saattaa ensin läjäyttää äitiä päin naamaa ja sitten halaa perään:) Suloista vaan kun toinen ottaa oikein kaulasta kiinni ja rutistaa<3



Pitiköhän vielä jotain kommentoida... No en pysty muistamaan, poistun ruuan laittoon. Hyvää viikonloppua kaikille!



Miiru ja Oskari

Näköjään, mulla on enemmän aikaa viikonloppuisin roikkua netissä, kuin muulloin ;-)

Ei vaineskaan, mies on duunissa (yleensä, eläköön baarityö) ja anoppi halusi Elmon yökylään, joten täällä ollaan. Meillä on ollut tänä viikonloppuna yksi 9 v. poika viikonloppukylässä ja ihan hyvin on mennyt. Kyseessä on siis tälläinen " sosiaalinen perhe " tapaus, eli ollaan tälläinen tukiperhe pojalle, kun muuten pojalle ei tule " äidin mallia" , niinkuin isä sanoi :-)

No, jos tällä tavalla voi tarjota isälle yhden hengähtämisviikonlopun kuussa ja pojalle vähän erillaista perhemallia, niin kyllä se mulle passaa. Tietenkään en pojan kuullen mitään sano, mutta kyllä musta jotenkin on järkyttävää, että ÄITI voi lapsensa tuolla tavalla hylätä, että ei edes silloin tällöin pidä poikaa luonaan :-0 Ja kyseessä on mitä suloisin pienisuurimies ;-) Mitä nyt huomaa, että on tottunut olemaan vähän turhankin hissunkissun ketään suututtamatta/ärsyttämättä... surullista :-( Kyllä lapsen pitäisi saada välillä antaa paukkua tunteita ulos niin, että tuntuu, valitettavasti emme vielä ole niin läheisiä, että uskaltaisi täällä mitenkään kiukutella, toivottavasti joskus uskaltaa.



Elmo sensijaan antaa kyllä tunteiden näkyä ja kuulua :-)

Meilläkin vuoroin pusutellaan, vuoroin yritetään läpsäistä ;-)

Eilen kysyin Elmolta, että kuka on ihana? (siis tarkoittaen, että Elmo on). No Elmopa vastasi, että :" äiti" . No siihen sitten kysyin, että " äitikö on ihana?" Johon Elmo vastasi, että : " no joo, joo" . Vähänkö inana ;-)



Sen verran vaan, että juuri kun kehuin, että tuo pk- ketju keskustelu on asiallinen, niin eikös se alkanut mennä mustavalkoinen tappelulinjalle :-( No näinhän näissä yleensä käy. Tämä on hieman hankala tämä kirjoittamis ilmaisu, kun vaikka kuinka luulee, että toinen ymmärtää mitä tarkoitat, niin kuitenkaan et saa itseäsi ilmaistua siten, että kaikki ymmärtäisi.

Joten jälleen kerran kiitos, että huhtihippusissa on niin IIIIHANIA äitejä, jotka eivät ainakaan kiipeä puihin, vaikka eivät ehkä ymmärtäisi kirjoituksiani oikein...niin ja ainahan voi tarkentaa kysymystä/kirjoitusta ;-)

Hyvää loppulauantaita, nyt iltapesulle ja iltapalalle

...tiedän tunteen tuosta suorittamisesta ja yli-äitiydestä :-)

Mulla oli esikoisen kanssa vielä nekin paineet, että, " kun kerran olen alan ammattilainen, niin kyllähän tämän pitää sujua" ....hmmm

ja äitiyttä voi opiskella missä???????? ;-)

Lohdutukseksi sanoisin, että kyllä se toisen kanssa jo sujuu paremmin !! Vaikka uusi vauva olisi (ja onkin) aivan erillainen kuin esikko, niin ainakin sinulla onjo jotain keinoja takataskussa ja ainakin tieto siitä, että olet jo YHDEN LAPSEN PITÄNYT HENGISSÄ ;-)

Lisäksi ikä tuo armeliaisuutta !!!! Kyllä se vaan tuo ;-)

Mun lapsuus oli....no jostain aika syvältä, mutta loppujen lopuksi olen käsittänyt, että ei ne lapset muuta kaipaa, kuin aitoa läsnäoloa ( ja tällä en nyt väitä , että vieläkään osaisin aina olla läsnä, ikävä kyllä ).

Toisaalta olen ajatellut, että, jos itse olen käynyt läpi aikamoisen helvetin tulematta tämän enempää kusipäiseksi, niin kyllä ne lapset aika paljon kestävät ;-)

Vaakamom ehkä käsitit mun viestini päivähoitoasiasta vähän väärin. Nimittäin kun kirjoitin, etten tiedä mistä purkauksesi sai alkunsa, tarkoitin sitä ihan kirjaimellisesti. En nimittäin ole käynyt palstalla vähään aikaan, enkä ollut edes huomannut koko päiväkotikeskustelua. Ja ne mun omat ajatukset oli lähinnä asioita, joita on tällä hetkellä mielessä hoidon suhteen, tulivat mieleen viestistäsi.



Nuo hoitokeskustelut tosiaan on sellaisia, että ne menee yleensä niin mustavalkoiseksi inttämiseksi, ettei kellään ole lopulta hyvä mieli. Minä kyllä myönnän, että koen jonkin verran syyllisyyttä siitä, että Helka meni niin aikaisin hoitoon. Kuten edellisessä viestissäni sanoinkin, niin mielestäni minä olen paras hoitaja lapselleni, kaikki muut on vähemmän hyviä :) Mutta ei kuitenkaan huonoja! Meillä on mukava ryhmis ja ollaan siihen tyytyväisiä. Totta kai se on laitos, eikä hoito ole niin yksilöllistä kuin mitä kaikki omalle lapselleen toivoisivat - mutta en minä muuta oletakaan.



On hoidosta ollut hyötyäkin, esimerkiksi syömisen suhteen. Varmaan Helka ois kyllä kotonakin oppinut samat asiat, en edes epäile, mutta kyllä mun mielestä myös mallioppimisella hoidossa on ollut iso merkitys. Ja yhtä lailla hoidosta on haittaakin. Yksi suurimmista ongelmista on se, että hoidossa on lounas jo klo 11, välipala tais olla joskus kahden - puoli kolmen maissa. Ja kun me päästään töistä klo 16, haetaan Helka, käydään kaupassa, kokataan - hups kello on helposti puoli kuusi kun päivällinen on pöydässä. Ei ole mitenkään ihanaa kokkailla kun Helkalla on tietysti silloin jo tosi kova nälkä ja se roikkuu lahkeessa ja kiljuu... Pitäis jaksaa tehdä viikonloppuisin ruokaa pakkaseen, mutkun mutkun.



Ei mulla nyt sen kummempaa, aattelin vaan selventää, etten ole kauheen vahvasti mitään mieltä näistä päivähoitoasioista, tilanteita kun on niin monenlaisia ja yleensä mitä tahansa päätöstä tehdessä pitää punnita niin monia asioita. Elämä ois kyllä niin paljon helpompaa, jos se ois vähän enemmän mustavalkoista!



öitä öitä!

ei vaineskaan :-)

En tainnut tulkita kirjoitustasi väärin, vaan aika oikein :-) siksi selvitykseni. Mulla on sellainen perustavaa laatua oleva ongelma (ainakin mieheni mielestä ;-)) , että oletan ihmisten lukevan ajatukseni, toisin sanoen sen, mitä olen jo ½ tuntia pääni sisällä ajatellut. Sitten puen sen lauseeksi odottaen, että vastaanottava ihminen on jo tietoinen kaikista edellisistä pohdinnoistani. Ymmärtääkö kukaan???? Please ;-)

Ymmärrän myöskin ongelmasi/Helkan kiukun tuosta myöhäisestä ateriasta. Me ratkaistiin asia (silloin kun molemmat olivat kello 17 töissä), joko eineksillä/eilisen tähteillä/välipalalla, mikä johti hieman tuhdimpaan iltapalaan. Onneksi tuokin asia helpottuu iän myötä ja lapsi jaksaa odottaa hieman pidempään ;-)

Unohdin sellasen asian, että HELP!!!!! Nyt tarvitaan kikkakolmosia lapsilukkoihin! Helka oppi avaamaan jääkaapin. Tartteeko selittää enempää? Mitä teen? Onko munalukko ainoa vaihtoehto? (Vois ehkä vähentää myös itse kunkin turhaa napostelua!)



Btw, mun mies aina valittaa, että mulla on ärsyttävä taipumus aloittaa äänen puhumani jutut ajatukseni keski- tai loppupuolelta. Saatan myös kesken ihan toisen asian laukaista jotain ihan muuhun asiaan liittyvää, joka vain sattui tulemaan siinä sivussa mieleen... :)