HUHTIKSET ' 05 SE ON UUSI VIIKKO

TÄytyy myöntää, pieni kateuden pisto kaikkia teitä odottajia kohtaan on. Eli kadoksissa ollut vauva kuume alkaa palata. Tosin ristiriitaisena, tavallaan haluan kolmannen vauvan nyt, mutta tavallaan en. Anton kun ei osoita mitään rauhoittumisen merkkejä, vaan yhä edelleen vaatii lähes jatkuvaa viihdytystä ja tempperamenttia löytyy, joten oma jaksaminen mietityttää. Toisaalta tämä isän sairaus vie aika paljon voimia, joten ehkä nyt ei ole oikea aika pikku kolmoselle. Se ei estä minua haaveilemasta =)



Muuten menee aika lailla entiseen malliin, onnellinen olen, että meillä nyt nukkuminen ja syöminen onnistuvat oikein hyvin. Suu aukeaa ja uni tulee omassa sängyssä =) Olen unohtanut kertoa teille Antonin unilelusta, joka ei olekaan perinteinen pupu vaan....HAMMASHARJA. Aina nukkumaan mennesssä Anton haluaa hammasharjan sänkyyn =0



Nyt siivoamaan, mukavaa viikkoa kaikille



Mareila+Anton

Heipähei,

Empä muista, koska tänne vauva-lehden puolelle olen pinoutunut, mutta parempi nyt kun ei koskaan;).

Ensinnä Mareilalle paljon tsemppiä ja myötätuntoa isäsi sairauden johdosta!!!!

Ja Ompunäidille mielettömät onnittelut vauvan-odotuksesta!! Ja kaikille muillekkin massua kasvattamaan ryhtyneille.Myönnetään - kateellisena täällä seuraa kun joka puolelle satelee vauvoja:) Ehkä meillekin joskus...yrittämättömyydestä ei ainakaan voi syyttää..;)

Ekaks viime viikon gallupiin, jottei unohdu:

1) Onko hipulla viela tutti ?

On - enkä tiedä yhtään koska raaskin luopua...

2) Juoko viela pullosta? Juo - kaikkein mieluiten pullosta, nokkis kelpaa vain joskus...

3) Nukahtaako itsellaan?

Nukahtaa - ei tarvitse kuin laittaa rievun kanssa maate ja ovi kiinni:))

4) Nukkuuko omassa huoneessa? Nukkuu...

5) Syoko itse lusikalla/haarukalla? Syö - sottaistahan se on, mutta pääasia on että ainakin yrittää osua suuhun asti..



Meillä siis ollaan oltu hoidossa jo huhtikuusta ja hienosti on mennyt, äidlle kyllä tuli kesäloman jälkeen sellainen olo, että kotiin olisi kyllä ollut kiva jäädä pidemmäksikin aikaa. Kävely on viime aikoina muuttunuty juoksuksi ja jokainen sana minkä aikuinen suustaan päästää tulee pienellä viiveellä E:n suusta..pitää olla todella tarkkana mitä sanoo. Normi arkea vieteään ja kovaa vauhtia kehitytään!!



Ihanaa, tänään alkaa vihdoin täydelliset naiset - pakko alkaa valmistautumaan - yritän aktivoitua jälleen tälläkin saralla kun msn puolella on kovin hiljaista ollut taas viime aikoina.



Niin, E:n synttärikaimalle eli Helmin äidille myös onnittelut:)



Sma+E (26.4.05)

Sma, olipas kiva kun kirjoitit kuulumisianne! Hyvä, että E:n hoitokuviot ovat menneet kivasti. Ja kiitos onnitteluista. Toivottavasti teillä ja kaikilla muillakin uutta vauvaa toivovilla tärppäisi oikein pian.



Ihana toi Antonin hammasharja-unilelu! Ja hyvä että tajusit Mareila sen merkityksen! Laura on viimein kiintynyt yhteen nalleensa ja nukkuu sen kanssa, mutta mietin olisiko hällekin ollut joku muu esine ollut rakkaampi ja sopivampi unileluksi - esimerkiksi pipo tai kenkä... Tiesittekö muuten, että englanniksi unilelu on " Lovey" . Opin tämän siitä Pantleyn lempeän unikoulun kirjasta jokin aika sitten.



Meillepä ei taida nyt muuta kuuluakaan, päivä on ollut tosi tavanomainen maanantai, ihan ok. Lauran sain rauhoittumaan molemmille unille niin, että luettiinkin iltakirjaa meidän sängyllä niin, että L makaili kainalossani. Ennen hän ei ole sillai pysynyt yhtään paikallaan, mutta nyt se toimi ja meillä oli tosi ihanaa! Tämä siis Päivän Oivallus.



Lelut on hujanhajan pitkin kämppää, joten siirrynkin keräilemään niitä.

Hyvää yötä kaikille!



t. Ompunäiti

Sma, kiva että sinäkin löysit taas tiesi huhtisten iloiseen (vain silloin tällöin valittavaan... ) joukkoon =)



Syy miksi olen jo koneella on että esikoisella on tänään koulun retki ja hänen piti olla koulussa jo klo 07:15. Amanda nukkui koko yön heräämättä!! joten ei ollut kyllä mikään ongelma päästä aikaisin ylös. Amanda tietysti halusi mukaan varhaisella aamupalalalle ja automatkalle.



Mies tuolla vielä koisii meidän poika kainalossa. Mies on kipeenä, nyt vasta tarttui lapsista, mutta poika varmaan kohta heräilee.



Meillä on jotenkin nyt viikoilla aina niin paljon ohjelmaa että ne hurahtaa hetkessä. Esikoinen käy maanantaisin Ruotsi-koulussa ja hän sekä keskimmäinen tiistaisin sitten Suomi-koulussa, perjantaisin taas on esikoisen sähly. Amanda on ihan innoissaan kun ollaan paljon liikkeessä, siinä on vaan se että päiväuniajat on tosi epäsäännölliset kun ei ole mtään sellasta aikaa millon aina voisi nukkua.



Me ollaan miehen kanssa ihan ihastuneita tuohon Amandaiseen =) Se on NIIN ihanassa iässä kun touhottaa kauheasti ja koko ajan sillä on jotain " tärkeetä" tekemistä, sitten puhumisella ja laululla ei ole loppua. Voi, kyllä mä odotin tätä aikaa kun Amanda vauvana huusi ja huusi...



Jeps, nyt muille puheenvuoro. Hauskaa alkanutta päivää!



Ps. Ompunäiti, toivottavasti pahoinvointi ei ylly ihan hirveäksi!

Sma,olipa kiva kuulla sinustakin!



Mareila; Ihana juttu, tuo Anton ja hammasharja!



Miia nyt äskettäin löysi yhden hatun,jonka sai 1-vuotislahjaksi.Silloin ei millään suostunut laittamaan sitä,eikä muitakaan hattuja päähänsä, mutta nyt tyttö kuljeskelee pitkin päivää se hattu päässä:)



Kent;Kysyit,miten Miia pysyy sängyssään,kun ei pinniksessä enää nuku..No,meillä kun nukutetaan vielä,eli ei voi poistua patjan läheltä,ennen kuin tyttö on nukahtanut,niin siis pysyy siinä..Jos jätettäisi itsekseen nukahtamaan,niin varmasti lähtisi siitä vaeltamaan.



Palstalla oli juttua 1,5 v. lapsen ruualla sotkemisesta..Pitääkö sen ikäisen jo osata syödä itse ihan " oikealla tavalla" ? Miia on saanut muutamia kertoja itse käyttää lusikkaa syödessä, mut muutn syötetään vielä. Itse syödessään innostuu välillä lätskyttämään ruokaa lusikalla,eli roiskeita tulee, mut kun sanotaan että syöppäs nätisti,niin yrittää sit ihan kunnolla..Rupesi vaan mietityttämään.



Nyt pitää taas rientää..

-Milenna ja Miia 27.4.05-

Jospa vihdoinkin reipastuisin...jotenkin on mennyt vähän matalalentoa........



Nyt sisältää patoutunutta vihaa, joten skipatkaa alku, jos ette jaksa purkautumisia......

Ensiksi purkaudun, mutta muo ihan oikeesti suututtaa toi ihmisten sinisilmäinen ajattelutapa, että päiväkoti on maailman ihmeellisin laitos.......GRRRRRRRR tai siis sorry maailmalla on monta miljoonaa ammattitaitoista päiväkotiammattilaista, mutta kun vanhemmat eivät oikein tajua, etä nykysillä resursseilla ei oikein sitä " laadukasta pedagogiikkaa" pysty toteuttamaan. Kerronpa esimerkin:

Olipa kerran lastentarhanopettaja, joka halusi tehdä työnsä niin hyvin kuin pystyi. Ope teki töitä 3-6 vuotiaiden lasten ryhmässä, jossa pääluku oli vaatimattomat 21 lasta ( todella persoonallista). No tulipa sitten yhden lastenhoitajan vapaaviikko, toinen lastenhoitaja sairastui, sijaista ei saatu....no siinäpä sitten tuo lastentarhanopettaja täti ja yksi laitosapulainen yrittivät hoitaa kaikki lapset hengissä päivästä seuraavaan....... (tapahtunut tosielämässä)

tai jatketaan : olipa kerran yksi lto, joka oli töissä 3-6 vuotiaiden ryhmässä...... yhtenä vuonna tuo täti hoiti 3 lapselle erikoislapsen paperit ( yksi dysfasia, yksi sos.em, yksi adhd) olipa ryhmässä yksi insesti-epäilykin (vahva). Samana vuonna 6 perhettä erosi (mikä tietenkään ei näy lapsen käyttäytymisessä), yksi laitosapulainen koki burnoutin, keittäjä pantiin viralta ( mm huoritteli henkilökuntaa), yksi lastenhoitaja kutoi sukkaa, yksi lastenhoitaja suunnitteli elämäänsä laihduttajana painonvartijoissa...

summarum summarum.....ei se päiväkoti-elämä aina niin laadukasta, pedagogista ja hohdokasta ole.........grrrrr



Lopetan purkaukseni siis tähän



Elmo kehittyy joka päivä ( kuten teidän muidenkin murut :-))

Kiukuttelu on meillä tällä hetkellä POP. Ilmeisesti herran " pikkuinen" tempparamentti nostaa päätään. ja juuh vahva on tämäkin persoona (=tulee siis pärjäämään) elämässä ;-)



Galluppiin

TUTTI

kyllä ollaan tällä hetkellä ihan ärsyttävän riippuvaisia tuosta vekottimesta.

PULLO

juodaan edelleen päiväunille ja yöunille mentäessä. Suomeksi selkärangaton äiti ei halua riistää lapseltaan tätä suurta onnen lähdettä :-)

NUKAHTAA

pääsääntöisesti yksin. Joskus vaatii taputtelua, useinmiten ei.

OMA HUONE

Kyllä on ja sillä hyvä.

SYÖKÖ ITSE

Vaatii saada syödä ja aika karmeaa katsottavaa on ;-) Äiti varmistaa vieressä varsinaisen " ravinnon saannin" toisella lusikalla....muu menee harjoittelun piikkiin ja tietysti koiran iloksi ;-)



Ompun äiti...... mulla on mennyt hieman viestit ohi, joten olen siinä vaiheessa, kun menkat olivat 3 päivää myöhässä. Teitkö testin???? Jos teit ja positiivista näytti, niin HURRRRRJASTI onnitteluja :-)

Muista lukea kasvatusoppaita kuitenkin pienen suodattimen läpi, jookos ;-) Ei sillä, että tunnut lukevan kaikkia mun " suosikki" kasvatusfilosofeja :-)



Nyt nukkumaan...sainpas kiukun laantumaan, kiitos ( koska jouduitte purkaustani kestämään)

En ole piiiitkään aikaan kirjoitellut, lukemassa vaan olen kerennyt käydä teidän kuulumisia. Meillä poika on vilkas kuin elohopea ja etenee lähes ainoastaan juoksien, joko työntäen jotakin samalla tai muuten vaan hölkyttelee =). Sanoja on alkanut viimeisen viikon sisään tulla ihan hurjasti (ihan oikeita siis) ja loppuaika tuleekin omaa kieltä, ei vielä ihan kaikesta saada selvää ;), mutta asiaa on paljon.



Ykkösjuttuna on ikävä kyllä ruokapöydän tuoleille ja pöydälle kiipeäminen, juuri kun saatiin ikkunalaudoilla apinointi loppumaan. Meidän poitsulla ei taida olla kyllä tippaakaan itsesuojeluvaistoa, jatkuvasti saa olla vahtimassa ja silmät pitäisi olla selässä ja kyljissäkin. Mutta kyllä tuo osaa olla herttainen <3, juuri on oppinut " laulamaan" , loilottelee erilaisia aaaaa-aaaa aaaaa aa -säveliä ja tekee sormillaan hämähämähäkki -laulun aurinko-kohdan sormiliikkeitä samalla =).



Joku kyseli ruokajutuista, meillä pojalla on aina tarjolla oma lusikka, joskus (kun on hyvää ruokaa=) syö lähes koko ruoan itse, mutta sitten jos ei ole kova nälkä, tai ruoka ei houkuttele, tarjoan kurkkua tai leipäpalaa käteen ja yritän itse sitten välistä syöttää ruokaakin. Nykyisin lappaa ruokaa lusikalla lähinnä pöydälle ja lätsyttelee siinä, en jaksa ottaa siitä mitään pulteria (yleensä), kun taas kuitenkin menee tämäkin vaihe kohta ohi. Ilmeisesti tutkiskelee, mitäs ne vanhemmat nyt syöttävätkään. Mitäs te tarjoilette muuten välipaloina? Tuntuu, että meillä on aina samaa, joku hedelmä ja/tai hedelmäsose.



Meillekin on tulossa uusi vauva =). Maaliskuun lopussa pitäisi syntyä, mutta en ole kerennyt vielä ultraa varata (oon viikolla 11+), siellä sitten selviää onko siellä oikeesti ketään. Jotenkin peloittaa, että jos se onkin tuulimuna. Vointi on ollut aika karsea, vielä kamalampi kuin ekaa odottaessa, mutta onneksi oon ollut kotona, en olisi työtäni kyllä pystynyt hoitamaan. Niin ja onnittelut kaikille muillekin masunkasvattajille!



Ja sitten siihen galluppiin:

TUTTI

Käytetään yleensä unille mentäessä, en ole raaskinut vielä viedä pois.



PULLO

aamupullo, päikkäripullo ja iltapullo -varustettuna lämmitetyllä maidolla. Meidän poika katsoo meitä vähintääkin kuin myrkyttäjiä, kun yritämme säännöllisesti tarjoilla maitoa mukista ja iiiik jos se on vielä KYLMÄÄ!!!



NUKAHTAA

Nykyään hyvin, kannan omaan sänkyyn ja olen hetken vieressä, nukahtaa n. 2-10 minuutissa. (toista oli vielä pari kuukautta sitten)



OMA HUONE

On ja sinne viedään nukkumaan, josta sitten yöllä kipittää äidin ja iskän makkariin väliin nukkumaan/potkiskelemaan). Leikkiminen tapahtuu yleensä muualla.



SYÖKÖ ITSE

Välillä syö ja välillä ei. Jälki on itsesyödessä usein aika hurjaa.



Eipä meillä muuta, terkkuja kaikille!

Tai siis toki olet kun olet alan ammattilainen mutta mä olen AIVAN samaa puhissut päässäni että kaikki jaksavat tuosta päiväkotilaitoksesta valittaa ja valittaa ja valittaa. Mikään ei kelpaa ja kaikenlaisia extreme-elämyksiä pitäisi tarjota. Tuntuu varmaan ihan hirveältä kaikki se kritiikki henkilökunnasta joka takuulla menee ihan voimiensa äärirajoilla. Ja mä olen sitten varmaan jotenkin ihan pumpulissa saanut " kasvaa" kun noista päiväkodeista on meillä vaan hyviä kokemuksia (nyt kun ne meidän pojan itkutkin selvitettiin). Ihan välihuomautus Mareilalle ja Vaakikselle että nyt on mennyt tarhassa tosi hyvin ja poika on siellä jo iltapäivään asti, olen nyt kahden aikoihin hakenut.



Kashmir, kivakiva että sinäkin tulit pinoutumaan ja sulle myös HURJASTI onnea plussasta!! Ei voi mitään että kateus iskee...



Ei muuta nyt, heissan.

Joku jo ehtikin huhuilla, että mitä kuuluu, kun en ole kirjoitellut aikoihin. No eipä mitään erikoista kuulu, töissä riittää jälleen puuhaa kesälomien jälkeen ja kotona kotihommat - ei ole riittänyt aikaa kirjoitteluun. Me ollaan nyt viimein aloitettu remontti (taas) ihan tosissaan. Yhdestä huoneesta revittiin seinähaltexit alas ja muovimatot ylös ikään kuin koeluontoisesti. Positiivinen yllätys oli muovien alta paljastunut leveä lankkulattia, negatiivinen yllätys puolestaan seinälevyjen alta paljastuneet kirveellä oikaistut hirsiseinät. Siis negatiivinen sinänsä, että kun hirsiä oli vuoltu kirveellä tasaisemmaksi, niin nehän ei enää ole yksiväriset, vaan niissä on patinoituneita " kokonaisia" hirsiä ja sitten kirkkaan puun värisiä vuoltuja hirsiä. Negatiivinen yllätys se oli sikäli, että luultavasti näin on siis tehty koko talossa, ja me oltiin vähän haaveiltu, että saataisiin tupaan yksi seinä hirrelle. Se hirsistä.



Nyt tilanne on se, että uudet levyt on seinissä, lattiasta on vanhat maalit höylätty ja se on hiottu, katto on kertaalleen maalattu. Vielä pitäisi kitata seiniä ja lattiaa, maalata katto ainakin kertaalleen, maalata lattia ja maalata listat. Tapetit on tulossa, ne on iiiiihanat (ja sikakalliit). Siitä huoneesta tulee hyvä :) Minä pidin maanantain ja tiistain vapaata, tarkoitus oli saada remppaa vauhdikkaasti eteenpäin, mutta yllätysyllätys, Helka tuli sunnuntaina kipeäksi. Aika paljon me saatiin silti aikaiseksi. Mikähän kuudes aisti tuolla muksulla oikein on, viimeksikin kun oli tarkoitus pitää remonttivapaata, se sairastui. Oli siis alkuperäisenä ajatuksena, että Helka ois ollut osan päivää hoidossa, että me ois saatu tehdä täysillä remppaa.



Sitten muihin asioihin. ONNEA kaikille uusille odottajille! Ilmeisesti siis Ompunäitikin oli saanut varman viivan? (Viimeksi kävin lukemassa kun oli vasta haamu). Mulla on nyt vauvakuume taas vähän vähenemään päin ollut, johtuu varmaan siitä, että pitäis saada tuo asunto vähän enemmän asumiskuntoon ennen uutta vauvaa, sitten on taas vähään aikaan ihan turha kuvitella tekevänsä mitään remonttia.



Galluppiin:

1) Onko hipulla viela tutti ?

On, unikäytössä. En ole sen kummemmin miettinyt vielä tutista luopumista, koska se edellyttäisi kotiharjoittelua ja se taas edellyttäisi pidempää lomaa.

2) Juoko viela pullosta?

Ei ole oikeastaan koskaan juonut. On meillä pari pulloa, jotka silloin tällöin käytössä jos kaikki nokkamukit on pesussa.

3) Nukahtaako itsellaan?

Miten määritellään itsellään ;) Helkan nukahtamisessa ollaan saavutettu sellainen tilanne, että Helka nukahtaa itse ilman ulkopuolisen apua (esim. tassuttelua, hytkyttelyä, silittelyä), mutta Helka ei kuitenkaan ole yksin nukahtaessaan. Me ei kyllä olla edes kokeiltu mennä huoneesta pois, koska nukkumajutut sujuu tällä hetkellä niin hyvin, että ollaan ihan tyytyväisiä. Joinain iltoina, kun Helka ei ole simahtanut aivan heti, olen lukenut itse kirjaa vieressä. Jonkun aikaa se on rymistellyt pinniksen laitoja ja tarkistanut, että olen paikalla, mutta lopulta sitten kellistynyt sänkyyn ja nukahtanut. Ei siis valittamista, ja uskallan myös hehkuttaa tilannetta, koska mielestäni me ollaan myös " kärsitty" vastineeksi koko typykän eka vuosi pätkäunineen, iltahuutoineen ja yökukkumisineen :)

4) Nukkuuko omassa huoneessa?

Ei nuku, vaan meidän huoneessa. Ja aamulla herätään edelleen kaikki samasta sängystä.

5) Syoko itse lusikalla/haarukalla?

Syö, ja hyvin menee. Helkalla oli joskus vuoden ikäisenä lusikkalakko, eli syöttö ei kelvannut. On siis syönyt itsenäisesti jo pitkään, sormilla tai välineillä. Mun mielestä se osaa nykyään syödä jo aika hyvin, noin 90% ruuasta menee sinne minne pitääkin.



Yks hehkutus on vielä pakko kirjoittaa! Pari viikkoa sitten viikonloppuna Helka " kertoi" mulle kaksi kertaa, että siltä oli tulossa kakka!!! Eka kerta oli aamulla, Helka pörräsi makuuhuoneessa ja me yritettiin venyttää ylösnousua. Helka tuli nykimään mua kädestä, sanoi " öh öh" ja osoitti vaippaa. Kysyin, tuleeko kakka, tyttö nyökkäsi ja sitten mentiin potalle. Toisen kerran seuraavana päivänä ihan samalla tavalla! Välillä se tosin alkoi ihan suvereenisti kakata vaippaansa, eikä noiden kertojen jälkeen ole vastaavaa tapahtunut, mutta silti! :)



Juu ja Helkahan ei edelleenkään puhu mitään " oikeita" sanoja. Ihan satunnaisesti se saattaa laukaista jotain merkityksellistä, kuten esimerkiksi yhtenä päivänä kaupassa olin ihan varma että se sanoi " hissi" kun mentiin hissiin. Mutta ei se suostu ikinä toistamaan mitään, vaikka kuinka yritän :D



Toivottavasti Mareila isäsi paranee. Joku jo viime viikolla (?) sanoikin, että omia vanhempiaan pitää kuolemattomina ja heidän sairaukset ja vanheneminen tulee aina jotenkin yllätyksenä. Mun isä pääsi juuri varhaiseläkkeelle... Tuntuu ihan omituiselta, koska se mielikuva, joka minulla on omista vanhemmistani, perustuu vieläkin siihen aikaan, kun asuin kotona. Äidin ja isän vanhenemisen huomaa ehkä eniten valokuvista, aina ihmettelee, miten ne yhtäkkiä noin vanhoilta näyttävät.



Mä en tiedä mistä Vaakamomin päiväkotipurkaus sai alkunsa. Siitä vaan tuli mieleen, että itse mieluummin ajattelen positiivisia asioita päivähoidosta ja haluan ainakin uskoa, että Helkalla on ihan hyvä olla hoidossa. Kun näin on nyt asiat, että me molemmat ollaan töissä, niin en halua kauheesti kieriskellä tuskassa päivähoidon takia, kun se kuitenkin vaikuttaa ihan hyvältä paikalta. Varmaan mun asennetta vois pitää pään puskaan laittamisena, ja onhan se sitä tavallaan. Mutta ei mun mielestä ole myöskään minua parempaa hoitajaa lapselleni, joten siitä näkökulmasta kaikki vaihtoehdot on huonoja.



No tässä olikin kuukauden kuulumiset päällisin puolin ;)

mutta yllättäen huomaan, ettei minulla ollutkaan iltavuorossa niin ruhtinaallisesti aikaa näihin omiin hommiin. Yleensä kun illoissa on luppoaikaa aivan liiaksikin.



No, ekaksi siihen galluppiin:

1. Meillä ei ole syöty tuttia ekan leikkauksen jälkeen,eli nelikuisesta asti on menty ilman.

2. Tuttipullo piti jättää pois toisen leikkauksen yhteydessä tammikuussa.

3. Pihla nukahtaa usein itsekseen, mutta nyt on ollut aika silittelyä kaipaava vaihe.

4. Tytsi nukkuu veljensä kanssa samassa huoneessa.

5. Pihla syö ihan itse ja usein aika siististikin.



Tulikohan oikeassa järkässä sittenkään...



Minä olen ollut vauvakuumeessa ja pyöritellyt hedelmällisyysasioita mielessäni, sillä paras ystäväni on juuri ekoilla viikoilla raskaana (hyvin hankalan kohdunulkopuolisen jälkeen) ja siskollani on menkat myöhässä (viiden vuoden yrityksen ja ekan hoidon jälkeen). En ole koskaan kokenut olevani " elämäni kunnossa" raskausaikana eikä vauva-aika ole mielestäni maailman ihaninta, silti vaan sellainen fyysinen vauvakuume vaivaa. Tuntuu, että kroppa huutaisi kolmannen perään vaikka järki sanoo aivan muuta.. mukavuudenhalusta puhumattakaan. Tyydyn siis kuuntelemaan toisten odotuksista :)



Pihla on ollut myös tuossa paljon puhutussa ylisuloisessa vaiheessa. Olin haljeta ylpeydestä, kun tyttö leikki ja " lauloi" muskarissa ja soitti ihan itse triangelia. Ja arvatkaa, miten hyvä olo tulee, kun tyttö aina hoidosta lähtiessään pusuttelee perhepäivähoitajaansa pitkään ja hartaasti hymyssä suin. Meillä on meidän perhepäivähoitopaikasta pelkkää hyvää sanottavaa! Pakko muuten sanoa, että päivähoidosta voi puhua aina joko yleisellä tasolla tai sitten omasta kokemuksesta käsin. Ja nämä kaksi voivat kertoa hyvinkin erilaista tarinaa. resurssit mättää, mutta toki Errj on sallittua olla tyytyväinen oman lapsen hoitopaikkaan :)



Saas nähdä, millainen neiti minua illalla odottaa kotona. Viime yönä Pihla huusi kahteen asti: kurkku on käheä ja halkion kohtaan pukkaa hammasta.. kipuja siis? Ihmeen pirteenä meikäläinen silti on.. ja nyt on tosissaan mentävä työn pariin.



Hauskaa keskiviikkoiltaa!

Laura nukahti hetki sitten, ja minä täällä yritän sinnitellä " vielä" (?) hereillä. Väsyttää ja se varmaan johtuu siitä, että me tosiaan saatiin sunnuntain testissä aikaiseksi vähän tummempi viiva. Olen ihan tyytyväinen että on edes jotain oireita, sillä jotenkin olen tällä kertaa, tässä vaiheessa, selkeesti pelokkaampi tämän raskauden onnistumisen suhteen. Ällöä oloakaan ei ole tänään ollut. Toivottavasti siellä on kuitenkin elämää!



Me aiotaan muuten laittaa Laura kertomaan asiasta sukulaisille. Se nimittäin oppi tänään vastaamaan kysymykseen: " Laura mikä äitin mahassa on?" Vastaus: " vauva" (ja neidin itsetyytyväiset aplodit päälle!) Toinen asia tietysti on se, suostuuko Laura tositilanteessa sanomaan yhtään mitään... meilläkin on vähän kuin Helkalla, että L ei yleensä suostu toistamaan sanomiaan juttuja millään. Eikä puhu vielä muille kuin ehkä muutaman tunnin yhdessäolon jälkeen. Muuten, näin kotioloissa, Lauralla on jotain 50 sanaa enemmän tai vähemmän aktiivisessa käytössään. Kaksi lausettakin hän on muodostanut: 1) " kakka tuli" ja 2) " tyttö ukkuu" (yhdessä kuvassa jota katsottiin). Elämämme tärkeimmät asiat tulivatkin niissä kiteytettyä! : )



Hauska toi Helkan hissi -toteamus! Se on tosi jännää, mitkä jutut lapsi mieltää niin kiinnostaviksi, että ne pitää päästä ekana sanomaan!



Milenna mietti, kuuluisiko 1,5 -veen osata syödä " oikein" . En mä oikein usko, opetteluahan se varmaan suurimmalla osalla vielä on. Meillä Laura tosiaan syö itse mutta aika usein vielä sormin (paitsi puurot ja jugurtit). Välillä yritän innostaa häntä lusikoimaan tai haarukoimaan, mutta luulisin että lopulta hän oppii sitten itse, kun on riittävän kiinnostunut asiasta.



Kiva kun Kashmirkin kirjoitteli ja onnea sinun odotukseesi! Kyselit välipaloista. Meillä syödään tavallisesti hedelmää, leipää, karjalanpiirakkaa tai jugurttia. Välipaloja en kauheasti suunnittele etukäteen, vaan syödään mitä kaapissa sattuu olemaan. (tosin kyllä kauppareissuilla huomioin tämänkin asian tietty!)



Mitenköhän se Kuningascobra voi, joko vauva on syntynyt?



Kaipa tästä pitää mennä nukkumaan tai ainakin lojumaan sohvalle.

Öitä!



t. Ompunäiti, Laura ja Haamuska La 10.5.



ps. Vaakamom, yritän tosiaan pitää järjen päässä noita opuksia lukiessani! : ) En oikeastaan etsikään suoria ohjeita lapsenkasvatukseen, vaan enemmänkin suuntaviivoja ja " filosofiaa" . Ja musta on kyllä mielenkiintoista tietää vähän kehityspsykologiasta, noin niin kuin taustatiedon omaisesti - siis että ymmärtäisin paremmin, mistä saattaisi olla milloinkin kyse.

Laura nukahti hetki sitten, ja minä täällä yritän sinnitellä " vielä" (?) hereillä. Väsyttää ja se varmaan johtuu siitä, että me tosiaan saatiin sunnuntain testissä aikaiseksi vähän tummempi viiva. Olen ihan tyytyväinen että on edes jotain oireita, sillä jotenkin olen tällä kertaa, tässä vaiheessa, selkeesti pelokkaampi tämän raskauden onnistumisen suhteen. Ällöä oloakaan ei ole tänään ollut. Toivottavasti siellä on kuitenkin elämää!



Me aiotaan muuten laittaa Laura kertomaan asiasta sukulaisille. Se nimittäin oppi tänään vastaamaan kysymykseen: " Laura mikä äitin mahassa on?" Vastaus: " vauva" (ja neidin itsetyytyväiset aplodit päälle!) Toinen asia tietysti on se, suostuuko Laura tositilanteessa sanomaan yhtään mitään... meilläkin on vähän kuin Helkalla, että L ei yleensä suostu toistamaan sanomiaan juttuja millään. Eikä puhu vielä muille kuin ehkä muutaman tunnin yhdessäolon jälkeen. Muuten, näin kotioloissa, Lauralla on jotain 50 sanaa enemmän tai vähemmän aktiivisessa käytössään. Kaksi lausettakin hän on muodostanut: 1) " kakka tuli" ja 2) " tyttö ukkuu" (yhdessä kuvassa jota katsottiin). Elämämme tärkeimmät asiat tulivatkin niissä kiteytettyä! : )



Hauska toi Helkan hissi -toteamus! Se on tosi jännää, mitkä jutut lapsi mieltää niin kiinnostaviksi, että ne pitää päästä ekana sanomaan!



Milenna mietti, kuuluisiko 1,5 -veen osata syödä " oikein" . En mä oikein usko, opetteluahan se varmaan suurimmalla osalla vielä on. Meillä Laura tosiaan syö itse mutta aika usein vielä sormin (paitsi puurot ja jugurtit). Välillä yritän innostaa häntä lusikoimaan tai haarukoimaan, mutta luulisin että lopulta hän oppii sitten itse, kun on riittävän kiinnostunut asiasta.



Kiva kun Kashmirkin kirjoitteli ja onnea sinun odotukseesi! Kyselit välipaloista. Meillä syödään tavallisesti hedelmää, leipää, karjalanpiirakkaa tai jugurttia. Välipaloja en kauheasti suunnittele etukäteen, vaan syödään mitä kaapissa sattuu olemaan. (tosin kyllä kauppareissuilla huomioin tämänkin asian tietty!)



Mitenköhän se Kuningascobra voi, joko vauva on syntynyt?



Kaipa tästä pitää mennä nukkumaan tai ainakin lojumaan sohvalle.

Öitä!



t. Ompunäiti ja Laura 9.4. sekä Haamuska La 10.5.



ps. Vaakamom, yritän tosiaan pitää järjen päässä noita opuksia lukiessani! : ) En oikeastaan etsikään suoria ohjeita lapsenkasvatukseen, vaan enemmänkin suuntaviivoja ja " filosofiaa" . Ja musta on kyllä mielenkiintoista tietää vähän kehityspsykologiasta, noin niin kuin taustatiedon omaisesti - siis että ymmärtäisin paremmin, mistä saattaisi olla milloinkin kyse.

Olipas kiva kuulla Errj:n ja Kashmirin kuulumisia, jälkimmäiselle onnittelut tulevasta vauvasta.



Milennan pohdiskeluun, itse olen sitä mieltä, että ei lapsen sinänsä ole pakko tehdä mitään. Siis esim. luopua tutista 1-vuotiaana, nukahtaa itsekseen tai osata syödä itse. Pieniähän nämä vielä ovat ja ainakin oma kokemukseni syömisestä, nukkumisesta, nukahtamisesta, rinnasta vierotuksesta etc on, että lapselle tulee tietty herkkyys kausi, milloin on valmis nukahtamaan itse tai syömään itse tai mikä nyt onkaan kulloinkin ajankohtaista. Ei Antonia ole varsinaisesti opetettu syömään itse, annan lusikan ja poika syö jos haluaa (yleensä haluaa) ja minä autan vierestä, jos tarvitsee. Samoin meillä meni nukahtaminen, yksi ilta poju vaan jäi tyytyväisenä sänkyyn, kun menin vessassa käymään. Eli suora vastaus, ei tarvitse vielä osata syödä itse. Loppujen lopuksi ne jutut tulevat usein nopsaan, kun sen aika on.



Päiväkodeista; Meiltä löytyy sekä hyviä, että huonoja kokemuksia. Aikaisemmassa päiväkodissa aikuiset eivät todellakaan valvoneet lapsia ulkona (seisoivat ringissä selkä lapsiin päin ja puhuivat) Tulin kerran töistä, niin, että esikoinen (silloin 3v) oli itkien jäisellä kalliolla (mitä pitkin lapset laskivat, matkalla oli mm.rautainen lampputolppa ja mäen alla oli varaston seinä) ja kun kysyin, että mikä on, sanoi lyöneensä pään kallioon, ja vähättelivät lasten tekemiä piirrustuksia, tosi rumasti. Pikkuisen liian extremeä minulle. Tämä uusi tarha taas on tosi ihana. Minä en kaipaa tarhaan mitään suuria elämyksiä, vaan likinnä seuraa esikoiselle ja ihan tavallista ulkoilua etc. Arvostan tosi paljon tarhan työntekijöitä.



Juu, nyt taidan painua sohvalle, hyvää yötä kaikille



Mareila+Anton

Pliis älkää lynkatko minuu ku en oo nii pitkää aikaa kirjotellu...lueskellu olen kyllä aina silloin tällöin muiden kuulumisia, se on näin yksinhuoltajana toi aika kortilla.

Ensin toi galluppi ja sitten kerron mei kuulumisia lisää

TUTTI on meillä käytössä, oon yrittäny rajoittaa sitä vaan uni- ja itkukäyttöön mut jos Kaapo sen jostain löytää ni suuhun se menee.

PULLOsta K ei oo juonu kohta enää vuoteen..tavallisesta lasista juo itse..siististi.

NUKKUMAAN K käy itsekseen omaan sänkyyn ilman silittelyjä, tutti ja rätti mukaan ja peittoa päälle.

OMAA HUONETTA ei ole, miun kanssa samassa huoneessa nukkuu. Ja useasti aamulla herätään vierekkäin.

SYÖMINEN o sujunu siististi (jopa paksut keitot!) jo maaliskuusta itsekseen.



Mie sain toukokuussa nyt tämän hitmoitsemani kämpän lasten koulun läheltä (kouluun matkaa n. 200m) ja tässä ollaan nyt tyytyväisenä oltu.

Talossa on 4 asuntoa ja kahden samanlaisen talon välissä on kiva pieni piha jossa keinut ja hiekkis yms.



Ikävää on ollu se et eksä kielti ton miu vanhimman pojan vierailut luonaan..alussa siis oli tapaamisissa kaikki lapset koska mies ite nii tahto..nyt oli tullu ajatelleeks et hää hyvää hyvyyttään kasvattaa toisen miehen lasta! Ukko on ollu pojalle isänä 11 vuotta..sen oma isä ei oo koskaan pitäny mitään yhteyttä ja murrosikä alussa...gnnnn..miehet!!!



Iloista on ollut se et olen netin välityksellä tavannu upean miehen (sairaanhoitaja!) jonka kanssa olen viettänyt aikaa ku lapset ovat olleet isällään.



Iloista myös se et pääsein käymään ulkomailla Turkissa 17 vuoden tauon jälkeen reissu oli tosi ihana. Eksällä oli kesäloma ja lapset siis siellä paitsi toi kovaonninen teini jonka kanssa miun eno onneks sit oli. Juu ja kyllä siel niit pommeja pamahti, mut oltii sen verta paikasta kaukana ettei mitää hurjempaa siitä seurannu.



Ikävää myös se et reissun aikana (kotiin viime la) oli alkoholistiäitini otettu sairaalaan sisään heikon kunnon ja vainoharhaisuutensa vuoksi ja nyt oon tän viikkoa saanu sen asioita selvittää...ähh!!



Muistaako kukaan, tietääkö onko vielä jossain löydettävissä se vauvapuolella ollut pino niistä vuokaruuista!!???

Olikoha se alotus joku et ' kaikki vuokaan ja uuniin' tai jotai sellasta?!



Oikein hyvää jatkoa kaikille ja onnea jo lisääntyneille ja raskaina oleville :)



ryhävalas ja Kaapo

Vaikka viimeyönä oli jo lähtö tosi lähellä,eli supisteli tosi tiheesti ja kipeesti kokoillan aina sinne yö 2 asti,mutta tiedän että viimestään maanantaina nähdään millanen " Rusina" on ihan livenä..Joten eiköhän tän muutaman päivän kestä,jos vaan " Rusina" malttaa odottaa siihen asti.



Mutta asiasta toiseen..

Meillä on muuton takia menny Heinin yöunet vähän sekasin tai liekkö johtuu omasta huoneesta..Eli neiti havahtuu kerran yössä huutamaan,mutta eiköhän se jossainvaiheessa rauhoitu..

Syöminen on myös aika tappelua..Puoleenväliin asti menee hyvin,mutta sit neiti alkaa kiukkuamaan ilman mitään syytä..Tietty on päiviä jolloin ruokailu suju hyvin,mutta tollanen turhan kiukkuaminen on kieltämättä aika ärsyttävää..

Meillä on syöttötuoli historiaa,neitiä ei saa siihen enää kirveelläkään vaan hän on päättänyt olla isotyttö ja istua tuolilla,niinkuin me muutkin..

Tutti ollaan pyritty jättämään päiväsaikaan pois,mutta luulen,että menee vielä pitkään ennen kuin saadaan kokonaan se pois..Varsinkin kun uusi vauva tulee nyt taloon.

Pullosta juodaan myös,nokkamuki ei oikein innosta..Pillistä kyllä juotaisiin..

Joskus annan neidin syödä itse,jos ruoka on sellaista mikä ei sotke koko keittiötä ja ihan yllätävän hyvin hän syö..Sotkee vähemmän kuin veljensä aikanaan :)



Mutta nyt mä jatkan..Tarkoitus ois tänään vihdoinkin pakata sairaalakassi valmiiksi,jos vaikka lähtö tulee ennen maanantaita..

Pitää pakata myös " Rusinan" kotiintulo vaatteet valmiiksi..



Terkuin: Kuningascobra,Heini-neiti ja " Rusina" rv38

Varoitus sisältää valitusta:



Siis ei taas ymmärrä, mikä tota poikaa vaivaa. Kiukkua, kiukkua, kiukkua. Vaikka leikin ja olen pojan kanssa, ollaan ulkona, leikitään sisällä, poika saa olla sylissä, niin ei raivoa ja huutoa. Nyt on tullut myös mukavia uhma kohtauksia, annoin kerran Antonin kiivetä itse portaat kotiin, nio tuloksena, jos en muista laskea poitsua maahan, alkaa järjetön kirkuminen säestettynä potkuilla ja nyrkeillä. Ja muita samantapaisia " herttaisia" juttuja. Ja jos komennan poikaa/otan kielletystä paikasta, kostaa Anton sen nipistää tai puree tai lyö, jos ei ole varuillaan. Ideoita miten sen saisi loppumaan???? Kiellot ei tehoa. Tekee sitä myös miehelle ja esikoiselle, samperin pikku tyranni. Ja samaan aikaan esikoisella on joku ihme inttämis/vastaansanomis/rajojen kokeilu kausi, joka asiasta intetään ja ihan perusjutut ei onnistu syöminen/pukeminen. Aaaarghh...



Aikaa olen koittanut antaa molemmille yhdessä ja erikseen, mutta on vaan niin riittämätön olo, kun sairaalassa pitää (ja haluan) käydä ja pitäisi opiskella ja katsoa, että on ruokaa ja puhtaita vaatteita ja olla poikien kanssa ja vielä joskus muistaa mieskin....



Tänään on ollut suoraan sanottuna p***a päivä, A heräsi liian aikaisin ja HUUSI koko aamupäivän, huoh.



Mutta illalla näen onneksi ystäväni, mennään parille lasilliselle, ihanaa hetki rauhaa kaikista huolista ja murheista.



Pahoittelen, omanapainen teksti, joka sisälsi pelkkää valitusta.



Mukavaa viikonloppua kaikille



Mareila+Anton

Ryhävalas: mukava kuulla sustakin! Elämä tuntuu asettuneen teillä uomiinsa, vaikka varmasti rankkaa onkin. Tosi tylsältä kuulostaa teidän esikois-juttu, ex-mieheltäsi todella julmasti tehty.



Mareila: saman tekstin olisin voinut kirjoittaa, meillä myös koetellaan päivittäin useaan otteeseen. Selkeästi T on havainnut, että hän onkin oma yksilö ja pitää kyllä koetella kaikkia rajoja. Ihan pientä orastavaa merkkiä on antanut ei-sanan ymmärtämisestä, mutta varsinkin vähän väsyneenä koettelee kyllä urakalla. Ja raput pitää kävellä itse pystyssä, koskeakaan ei saa. Nyt alkaa tämä vauva-massu olla niin suuri, että sitäkin joutuu varjelemaan potkivilta pikku-jaloilta. Hiukan pelottaa, että mitenkä selviän kahden pienen kanssa, mutta kyllä kait se siitä. En muista, olenko kertonut teille, että pikkukakkkosemme on tyttö!



Vaakamom: Taisi olla tässäkin ketjussa ja sitten toisesta ketjusta olen lukenut ajatuksiasi päivähoidosta ja henkilökohtaisesti olen iloinen teksteistäsi. Olen jo hetken miettinyt, että pitäisikö viedä T ryhmäperhepäiväkotiin muutamaksi päiväksi viikossa, mutta nyt sain uutta uskoa siihen, että pystyn järjestämään hänelle aivan riittävästi ohjelmaa kotonakin. Täytyy katsoa, jos kevätpuolelle löytyisi joku kerho tmv. Nyt käydään perhekahvilassa kerta viikkoon ja naapurustossa on muutama lapsi. Avointa päiväkotia olen myös miettinyt, että siellä voisi ainakin käydä katsomassa, että minkälainen se on. T on erittäin sosiaalinen ja mielellään lähtee käymään jossain, aina haluaa mukaan. Ja on selkeästi iloisempi, jos ollaan käyty jossain.



Ruoanlaitto kutsuu!



K&T 030405 ja pikku-pippuri rv 34+4

Hippusiin olen viimeksi täällä vauvan puolella kirjoittanut odotusaikana, taustalla välillä käyn mut en ole halunnut kirjoitella kun ainakin yksi " tuttu" on mut täältä bongannut eikä ole kivaa et sellainen tuttu lukee mun kuulumisia näin netin välityksellä...



Mut nyt halusin kommentoida kun tuntuu olevan paljon uudelleen odottavia hippusten äitejä joten onnea kovasti odotuksesta! Oma hippuni syntyi siis 28.4 (la oli 15.4.) . Meillä on myös esikko 4 vee ja kolmonen joka on 2 kk. Eli hipustani on tullut isoveli ja ikäeroa näillä pikkuisilla on noin 1 v 2 kk. Ja haluan kaikille sanoa et kyllä kahden pienen tai useammankin kanssa selviää mainiosti kun vain on oikeaa asennetta. Itse olen aika paljonkin yksin lasten kanssa koska mies tekee reissutyötä ja ihan hyvin on mennyt vaikka kuopus onkin ollut aika vaativa vauva. Pakko myöntää et oma aika on ollut kortilla mut eipä tämäkään ikuisesti kestä vaan lapset kasvaa ja omaa aikaa tulee lisää. Hippuni ei ole ollut mustis vauvaa kohtaan vaan käy suukottelemassa ja halimassa, toki otteet välillä voi olla rajuja mut pahaa ei ole kertaakaan yrittänyt tehdä. Luulen että näistä pikkuisista on toisilleen pajon seuraa myöhemmin. Eli uskokaa hyvin kaikki menee!



Ei mua varmaan monikaan enää muista paitsi Msn:n palstailijat. Mutta jos vain ehdin koneella oleen niin saatanpa muutaman rivin käydä tännekin kirjoittamassa!

kun luin omaa kirjoitustani. Ei se arki toki ruusuilla tanssimista aina ole useamman pienen kanssa. Alku voi olla hyvinkin rankkaa ja se tosiasia kannattaa sanoa myös miehellekin ja toivottavasti myös miehet osallistuvat lasten hoitoon. Mun teksti antoi ehkä liiankin positiivisen kuvan. Mutta kyllä se palkinto on sitten suurin, ihana seurata omien lasten kasvua ja kehitystä niin iloineen kuin suruineen. Ja paljon iloa toisilleen on useammasta sisaruksesta.

Edelleenkin mukavaa kun tulee vanhoja palstailijoita mukaan! Ja errj, oli kiva kuulla teistäkin..



Mä en ole enää ollenkaan halunnut mennä lukemaan tuota pävähoitokeskustelua, kun ne paisuu tuon kokosisksi niin voi olla varma että siellä tapellaan... Enkä nyt jaksa mennä mukaan.



Minua on aina vaan ihmetyttänyt että eikö kenekään mielestä ole HELPOMPAA kun kaikki lapset on kotona? Minusta on aina ollut. Jos joku nyt vielä ei ole kuullut niin täällä lapset menevät kaikki 3-vuotiaana tarhaan vaikka suurin osa äideistä on kotiäitejä eli ei tule kenellekään valinnanvaikeutta. Ja minusta olisi useinkin, erityisesti mitä pienempi ja vaativampi vauva, niin paljon yksinkertasempaa kun kaikki olisivat kotona. Jos isommat on päiväkodissa tai kavereilla tai heillä on harrastuksia niin on pakko herätä aikasin, pakko laittaa itsensä jotenkin siedettävään kuntoon, pakko lähteä ja tulla tiettyyn aikaan. Minua stressasi kovasti kun keskimmäinen oli vauva ja piti esikoista viedä ja hakea. Ja sitten kun Amanda synty niin oli ihanaa että keskimmäinen ehti olla meidän kanssa melkeen puolitoistavuotta kotona. Nyt meillä on just niin että mun täytyy nousta klo 07, auttaa esikoinen kouluun, sitten ehtiä laittaa itseni kuntoon, laittaa molemmat pienet kuntoon, laittaa aamupalat, lähteä tarhaan (ja siellä pitää olla ennen klo 09), sitten onkin kaikki harrastukset jne ja vaikka A on kyllä aika joustava niin silti harmittaa kun usein pitää herätellä päiväunilta kun täytyy lähteä johonkin. Harmittaa kun tuntuu että on kiire vaikka yritän aamulla olla mahdollisimman ei-kiireinen ettei lapsille tule sellainen inhottava stressiolo. Monet täkäläiset ei millään meinaa uskoa että varsinkin kun Amanda oli vauva niin minulle oli kaikkein helpompia ja rennoimpia ne päivät kun kaikki lapset oli kotona. Vaikka heräskin samaan aikaan niin sai ottaa ihan iisisti ja mennä oman aikataulun mukaan. Sen lisäksi isommista lapsista on ihan eri tavalla seuraa eikä ehdi ihan tulla puolihulluksi jos vauva huutaa ja itkee.



Jaha, muuta, Amanda rakastaa Teletappeja, joka aamu osoittaa vaativasti telkkaria ja ilmottaa tomerasti " hipsu, laalaa, pai" . Sitten uusi juttu on että sanoo " pisuhätä" ja hakee potan. Sitten siihen pitää istua 10 kertaa mutta mitään ei kyllä tule. Juu, ja tänään tuli kakka lattialle. Meidän keskimmäinen on kauhea höpöttäjä ja hänen mielestään mielenkiintoisin juttu mitä maa päällään kantaa on äidin rintaliivit. No sitten se hokee täällä " tisuliivit" ja nyt on keksinyt ruveta sanomaan kaikkea muuta tisu-alkusta ja Amanda sitten toimii kaikuna. Eli eilen hokivat molemmat kovalla äänellä täällä " tisuverhot, tisupaita, tisuhousut, tisulamppu" . Voi apua mitä menoa...



Nyt mies käski mut alas, meillä on esikoisen kaveri yökylässä ja mies ei kuulema nyt selviä tuolla neljän vaatijan kanssa. Hyvät yöt kaikille!