Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tosissanne tuosta, että kumppanin ystävien sukupuolella on merkitystä?
28.11.2014 |
En pysty ymmärtämään tätä. Oletteko oikeasti luopuneet ystävyyssuhteistanne, kun olette alkaneet seurustella, jos ystävänne ovat edustaneet vastakkaista sukupuolta? Ja samaa vaaditte myös kumppanilta? Niinkö vähän luotatte mieheenne/naiseenne, että tämä ei saa viettää kahden kesken aikaa hyvän ystävänsä kanssa? Entä jos kumppanisi olisikin biseksuaali, eikö silloin saisi viettää aikaa kenenkään muun kuin sinun kanssasi?
Ihan uskomatonta itsekkyyttä. Ei kai tuollaisen ajattelun taustalla voi olla mitään muuta kuin loputon narsismi ja epäluottamus kumppaniin?
Kommentit (15)
Minusta asian ratkaisee prioriteettijärjestys ja avoimuus. Itse haluan olla puolisolle ykkösnainen, se jolle jaetaan elämän syvimmät ja tärkeimmät asiat. Jos näin ei ole, suhteessamme on jotain vikaa. Avioliitto ei ole pelkästään seksi- ja huoltosuhde. JOs miehellä on tarve tapailla toista naista, kyllä mieleen tulisi väkisin että hän ei saa meidän suhteesta jotain. Mutta jos miehellä olisi tällainen kaverinainen ja olisin hänet oppinut tuntemaan itsekin, siinä ei olisi mitään pahaa, edellyttäen että olisin silti miehelleni se ykkönen. Mieluiten tietysti olisi yhteiset kaverit, tehtäisi porukalla jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:11"]
Varmaan se riippuu siitäkin, onko kyse ystävistä ajalta ennen kuin aletaan seurustella ja vakituista parisuhdetta. Sellaisiin ystävyyksiin puuttuminen on kyllä aika itsekästä. Sitten myöhemmin, on vähän ymmärrettävämpää olla epäluuloisempi, jos toiselle ilmaantuu uusia ystäviä, jotka ovat vastakkaista sukupuolta ja heidän kanssaan viettää kovin paljon aikaa. En sano, että sellaisia ei saisi olla, mutta ymmärrän paremmin, jos sellaisen tuntee uhaksi.
[/quote]
Minusta ne uudetkin ystävät on ihan sallittuja, oman elämän pitää saada jatkua. Kyllä omaan kumppaaniin pitää pystyä luottamaan. Kertoo jotain suhteen laadusta, jos tarvitsee epäillä kumppaninsa rehellisyyttä ihmissuhdeasioissa tai pelätä, että karkaa toisen matkaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:11"]
Varmaan se riippuu siitäkin, onko kyse ystävistä ajalta ennen kuin aletaan seurustella ja vakituista parisuhdetta. Sellaisiin ystävyyksiin puuttuminen on kyllä aika itsekästä. Sitten myöhemmin, on vähän ymmärrettävämpää olla epäluuloisempi, jos toiselle ilmaantuu uusia ystäviä, jotka ovat vastakkaista sukupuolta ja heidän kanssaan viettää kovin paljon aikaa. En sano, että sellaisia ei saisi olla, mutta ymmärrän paremmin, jos sellaisen tuntee uhaksi.
[/quote]
Minusta ne uudetkin ystävät on ihan sallittuja, oman elämän pitää saada jatkua. Kyllä omaan kumppaaniin pitää pystyä luottamaan. Kertoo jotain suhteen laadusta, jos tarvitsee epäillä kumppaninsa rehellisyyttä ihmissuhdeasioissa tai pelätä, että karkaa toisen matkaan.
ap
[/quote]Niin, olen ihan samaa mieltä, mutta ymmärrän enemmän epäluuloisuutta tällaisessa tilanteessa ja pidän luontevana, että parisuhteessa oleva ihminen ottaa huomioon kumppaninsa ajankäytössään ja muissa ihmissuhteissaan.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:14"]
Minusta asian ratkaisee prioriteettijärjestys ja avoimuus. Itse haluan olla puolisolle ykkösnainen, se jolle jaetaan elämän syvimmät ja tärkeimmät asiat. Jos näin ei ole, suhteessamme on jotain vikaa. Avioliitto ei ole pelkästään seksi- ja huoltosuhde. JOs miehellä on tarve tapailla toista naista, kyllä mieleen tulisi väkisin että hän ei saa meidän suhteesta jotain. Mutta jos miehellä olisi tällainen kaverinainen ja olisin hänet oppinut tuntemaan itsekin, siinä ei olisi mitään pahaa, edellyttäen että olisin silti miehelleni se ykkönen. Mieluiten tietysti olisi yhteiset kaverit, tehtäisi porukalla jotain.
[/quote]
Entä jos miehen paras ystävä onkin mies, onko silloin ihan ok että hän vuodattaa tälle miespuoliselle ystävälleen tuntojaan? Minustakin parisuhteessa ollaan sekä kumppaneita että parhaita ystävyksiä, mutta kumppanillani saa olla myös muita hyviä ystäviä, eikä ystävyyttä sukupuoli määrittele. Totta kai miehellä saa olla tarve tapailla ystäviään.
En tosin ymmärrä myöskään tuota, että kaikki pitää tehdä yhdessä, ystävien tapaaminenkin. Toki välillä niinkin, mutta on äärimmäisen ärsyttävää, jos ystäviään ei enää pääse näkemään kahden kesken (jos ennen näin on ollut tapana) silloin kun nämä ovat parisuhteessa. Ihmiset kuitenkin ovat yksilöitä.
ap
Olen myös sitä mieltä, että haluan olla miehelleni se ykkösnainen. Kakkosnaisiksi sallin miehen äidin ja siskot ja muut sukulaisnaiset ja vasta tämän jälkeen voisi tulla kyseeseen joku naispuolinen ystävä. Mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että aviopuolisonaisen tulee olla se ainoa tärkein nainen ja jos mies sukulaisten lisäksi joitakin muita naisia vielä kaipaa niin jotakin häikkää siinä on. Eli en oikeastaan usko, että naiset ja miehet voivat olla vain ystäviä keskenään jos kyse on heteroista. Siinä on aina se vaara, että suhde muodostuu syvemmäksi joko henkisesti tai fyysisesti ja silloin se on pettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:11"]
Varmaan se riippuu siitäkin, onko kyse ystävistä ajalta ennen kuin aletaan seurustella ja vakituista parisuhdetta. Sellaisiin ystävyyksiin puuttuminen on kyllä aika itsekästä. Sitten myöhemmin, on vähän ymmärrettävämpää olla epäluuloisempi, jos toiselle ilmaantuu uusia ystäviä, jotka ovat vastakkaista sukupuolta ja heidän kanssaan viettää kovin paljon aikaa. En sano, että sellaisia ei saisi olla, mutta ymmärrän paremmin, jos sellaisen tuntee uhaksi.
[/quote]
Minusta ne uudetkin ystävät on ihan sallittuja, oman elämän pitää saada jatkua. Kyllä omaan kumppaaniin pitää pystyä luottamaan. Kertoo jotain suhteen laadusta, jos tarvitsee epäillä kumppaninsa rehellisyyttä ihmissuhdeasioissa tai pelätä, että karkaa toisen matkaan.
ap
[/quote]Niin, olen ihan samaa mieltä, mutta ymmärrän enemmän epäluuloisuutta tällaisessa tilanteessa ja pidän luontevana, että parisuhteessa oleva ihminen ottaa huomioon kumppaninsa ajankäytössään ja muissa ihmissuhteissaan.
[/quote]
Toki, jos yhteistä aikaa on hirveän vähän muutenkin ja sitten toisen vapaa-ajasta suuren osan syö kavereiden tapaaminen, niin onhan se ikävää. Kaverin sukupuoli tosin ei pitäisi olla tässä se ongelma.
ap
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:27"]
Olen myös sitä mieltä, että haluan olla miehelleni se ykkösnainen. Kakkosnaisiksi sallin miehen äidin ja siskot ja muut sukulaisnaiset ja vasta tämän jälkeen voisi tulla kyseeseen joku naispuolinen ystävä. Mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että aviopuolisonaisen tulee olla se ainoa tärkein nainen ja jos mies sukulaisten lisäksi joitakin muita naisia vielä kaipaa niin jotakin häikkää siinä on. Eli en oikeastaan usko, että naiset ja miehet voivat olla vain ystäviä keskenään jos kyse on heteroista. Siinä on aina se vaara, että suhde muodostuu syvemmäksi joko henkisesti tai fyysisesti ja silloin se on pettämistä.
[/quote]
Et siis luota mieheesi? Eikö sinullakaan ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä (heteroita tai biseksuaaleja)?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli lapsuudesta asti eräs mies (silloin poika) ystävänä. Oma aviomieskin tähän aikanaan tutustui ja vanha ystävä kävi meillä ihan avoimesti kylässäkin, kun oma mies oli kotona. Kuten arvata saattaa, jossain vaiheessa kun olimme jo naimisissa mieheni kanssa, tämä vanha ystävä sitten alkoikin lähentelemään, yritti suudella ja tunnusti rakkautensa. Siihen loppui sitten se ystävyys. En suoraan laittanut ystävyyttä poikki, mutta tapaamiset harvenivat niin että ymmärsi yskän. Tämän takia en luota eri sukupuolten välisiin ystävyyssuhteisiin vaikka kaikilla se ei tällaista kuviota tietenkään tarkoita.
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:27"]
Mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että aviopuolisonaisen tulee olla se ainoa tärkein nainen ja jos mies sukulaisten lisäksi joitakin muita naisia vielä kaipaa niin jotakin häikkää siinä on. Eli en oikeastaan usko, että naiset ja miehet voivat olla vain ystäviä keskenään jos kyse on heteroista.
[/quote]
Mä en tajua miten voi olla noin rajoittunutta. Jos noin ajattelee niin kyllä mullakin aika tylsää olisi jos saisin olla tekemisissä mieheni lisäksi vain miespuolisten sukulaisten kanssa - isä on kuollut, veljeä, enoa, setää ei ole, isoisät on kuolleet... mulla on 1 miespuolinen serkku joka on ihan eri ikäluokkaa kuin mä, nähdään ehkä kerran viidessä vuodessa.
No ihan sama sinänsä, mulle ja meille on selvää että kummallakin on sekä nais- että miespuolisia kavereita, en ikinä vois kuvitella olevani suhteessa jossa kumppani määrää kenen kanssa toinen saa olla tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nainen ja seurustelen naisen kanssa. Puolisollani on paljon nais- ja miespuolisia ystäviä. Osa on heteroita, osa homoseksuaaleja, osasta en tiedä kun ei ole tullut puheeksi. Sitä tässä pohdiskelen, että keiden tapaaminen pitäisi kieltää? Lesbojen nyt ensimmäiseksi tietenkin, siinähän se suurin pettämisriski on. Mut sit heteronaisetkin, jos vaikka haluaisivat kokeilla seksiä naisen kanssa. Sama pätee homomiehiinkin, eihän kerta heteroksi tee. Heteromiehetkin on vähän siinä ja siinä, nehän voi oikein tosissaan yrittää "käännyttämistä". On kyllä vaikeaa. Tai hei, mitäs jos vaan luottaisin puolisooni?
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:31"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:27"]
Olen myös sitä mieltä, että haluan olla miehelleni se ykkösnainen. Kakkosnaisiksi sallin miehen äidin ja siskot ja muut sukulaisnaiset ja vasta tämän jälkeen voisi tulla kyseeseen joku naispuolinen ystävä. Mutta lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että aviopuolisonaisen tulee olla se ainoa tärkein nainen ja jos mies sukulaisten lisäksi joitakin muita naisia vielä kaipaa niin jotakin häikkää siinä on. Eli en oikeastaan usko, että naiset ja miehet voivat olla vain ystäviä keskenään jos kyse on heteroista. Siinä on aina se vaara, että suhde muodostuu syvemmäksi joko henkisesti tai fyysisesti ja silloin se on pettämistä.
[/quote]
Et siis luota mieheesi? Eikö sinullakaan ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä (heteroita tai biseksuaaleja)?
ap
[/quote]
No en luota sokeasti. Kyllä mä uskon, että mun mies voisi joutua kiusaukseen, voisin itsekin. Avioliiton ja parisuhteemme suojelemiseksi tuollaiset mahdollisuudet on hyvä karsia minimiin. Vaikka periaatteessa luotan täysin mieheeni eikä mullekana tulisi mieleenkään olla uskoton olen silti sitä mieltä, että koska ihminen on vain ihminen on hyvä, ettei ylläpidä suhteita tai tilanteita, joissa voi joutua kiusaukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minut on useampi miespuolinen kaveri hylännyt kun ovat löytäneet naisystävän. En tiedä onko kumppani kieltänyt vai onko kaverin omaa tahtoa. No, opinpahan henkisesti valmistautumaan tähän joka kerta kun miespuolinen kaverini pariutuu. Itse olen pitkässä heteroparisuhteessa. -nainen
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 09:31"]
Et siis luota mieheesi? Eikö sinullakaan ole koskaan ollut miespuolisia ystäviä (heteroita tai biseksuaaleja)?
ap
[/quote]
No en luota sokeasti. Kyllä mä uskon, että mun mies voisi joutua kiusaukseen, voisin itsekin. Avioliiton ja parisuhteemme suojelemiseksi tuollaiset mahdollisuudet on hyvä karsia minimiin. Vaikka periaatteessa luotan täysin mieheeni eikä mullekana tulisi mieleenkään olla uskoton olen silti sitä mieltä, että koska ihminen on vain ihminen on hyvä, ettei ylläpidä suhteita tai tilanteita, joissa voi joutua kiusaukseen.
[/quote]
Uskomatonta! Ettekö te ole halujenne herroja? Mikä sitä kiusausta aiheuttaa? Kysymys voi kuulostaa tyhmältä mutta se on vilpitön: Miksi menisit sänkyyn jonkun muun kuin kumppanisi kanssa, jolle olet vannonut uskollisuutta?
ei ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sävysi ei ole oikein kiva, jos oikeasti olit kiinnostunut, miksi jotkut ajattelevat tästä toisin kuin sinä.
ketjun eka vastaaja
Varmaan se riippuu siitäkin, onko kyse ystävistä ajalta ennen kuin aletaan seurustella ja vakituista parisuhdetta. Sellaisiin ystävyyksiin puuttuminen on kyllä aika itsekästä. Sitten myöhemmin, on vähän ymmärrettävämpää olla epäluuloisempi, jos toiselle ilmaantuu uusia ystäviä, jotka ovat vastakkaista sukupuolta ja heidän kanssaan viettää kovin paljon aikaa. En sano, että sellaisia ei saisi olla, mutta ymmärrän paremmin, jos sellaisen tuntee uhaksi.