Lue keskustelun säännöt.
Mistä tukea tai varamummo ja ukki :(
27.11.2014 |
Näin joulun lähestyessä se lohduton tunne kun ei ole lapselle tarjota isovanhempien tai läheisten ihmisten ihanaa huomiota tai kyläilypaikkaa. Alueen MLL kautta tyhjän kanssa, ei ole tarjolla mitään. Perheneuvolasta vain aikuiselle tätijutteluapua, se ei lasta lohduta. Olemme kovia kokenut, hyvin vaikeita asioita elämässä kohdannut ja pieni toivo siitä jos vielä onnistuisimme löytämään elämään välittävien ihmisten tukea. Lapseni jää paitsi sitä onnea mitä lapsiperheillä joilla isovanhemmat tai perheen sisarukset auttamassa ja ennenkaikkea läsnä. Lapsi alkaa tiedostaa miten yksin olemme.
Lapseni on siitä kurjassa välikädessä, ettei hänellä ole rakastavia isovanhempia. Itku kurkussa muistelen omaa mummia ja ukkia, voi miten kaipaan heitä ;( En voi lapselleni tarjota samaa. Erosimme lapsen isän kanssa vuosia sitten lapsen ollessa vauva. Mies viehättyi enemmän päihteistä. Yritin tarjota mahdollisuutta lapsen elämään joka päättyi vain torjumiseen- lapsen murheeseen. Miehen puolelta isovanhemmat alkoholisoituneita ja omissa riennoissaan kulkevia. Lapsen syntymäpäivinä ei ole edes tekstiviestiä tullut joulusta puhumattakaan. Omalta puoleltani matkaa on toiselle puolen maata ja he eivät pikkulapsia ymmärrä. Lapset ei saa kuulua tai näkyä, jos toisin niin siitä muistetaan kurilla. Lapsen kummi muistaa kaksi kertaa vuodessa lahjalla. Hänellä ei ole aikaa tavata, leikkiä tai olla läsnä. Lapseni ei edes tunne kummiaan :( Nähnyt viimeksi 2 vuotta sitten, olen pyytänyt ja toivonut vain aikaa en rahaa. Hyviä eväitä ei siis ole tarjolla.
Läheiset säälittelevät meitä mutta apua ei ole eikä tule, edes pyynnöstä huolimatta. Lapsettomia kavereita on mutta heitä ei vain kiinnosta...enkä mitään vaadi tai voikaan olettaa.
Mistä löytäisin varamummon tai kyläkummin? Etsin mummia josta tulisi läheinen. Lapseni niin kovasti kaipaisi mummoa, vaaria tai tätiä joka jaksaisi leikkiä, lukea satuja, viedä retkille vaikka metsään mutta mikä tärkeintä, viettää aikaa yhdessä. Meidän elämässä ja sydämissä olisi tilaa aidosti välittävälle aikuiselle ja lapsenriemu olisi ihanaa nähdä eikä vain tätä yksinäisyyttä.
Kommentit (32)
Missä päin asutte? Tässä yks mummeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää kysyä vielä uudelleen SPR kautta mutta samalta tilanne näyttää mitä MLL. Kysyntää liikaa suhteessa tarvitsijoihin, alueen toimijat vähissä. Se valtava tarve lähtökohtaisesti ensin lapsilla/perheillä joissa asiat hyvin huonosti..Meidän elämä näyttää hyvältä vaikka en halua verrata..mutta kun alan kertoa pienen perheeni tarinaa, menee monella sormi suuhun. Sääliä, itkua ja hiljaisuutta. Voivottelua en vain kestä enempää koska se ei tähänkään mennessä meitä ole auttanut.
Neuvolasta sain jonkun esitteen SPR:n varamummo/ukki-toiminnasta. En kylläkään tiedä onko kaikilla paikkakunnilla tuota toimintaa. Ikävä tilanne teillä. Meillä vähän sama tilanne. Sukulaisia ja mummot on, mutta heillä omat menonsa ja kiireensä, joten aikaa ei lapsenlapselle ole. Harmittaa itseäkin, kun mummoilla ei aikaa ole. Jossain olikin juttua, ettei naiset ole koskaan olleet näin yksin lasten kanssa kuin nyt.
Entä joku naapuri? Asuuko siellä ketään, johon voisitte tutustua? Entä lapsen kerho-, pk- tai koulukaverit vanhempineen? Lämpimiä ajatuksia ja rauhallista joulun odotusta!
Voisiko esimerkiksi naapurustosta löytyä tällaisia ihmisiä. Voisiko joltakulta kysyä apua tai lähteä ihan pienestä, pyytää kahville tai vahtimaan lasta hetkeksi. Ehkä kaveriperheiden löytäminen vois auttaa myös. Missäpäin Suomea olette? Asun Helsingissä enkä kyllä ole mummi vaan pienten lasten äiti mutta kaverit ovat kyllä aina tervetulleita elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrotko ap missä päin asutte? Keitä muuten ovat nuo "läheiset", joiden kerrot säälittelevän teitä? Millaisia ihmisiä perheenne lähipiirissä sitten on?
Kokoontuuko jossain lähellä Terho-kerhoa? Niitä yleensä vetävät vähän vanhemmat mummi ja ukki-ikäiset. Kerhoissa leikitään ja touhutaan lasten ehdoilla ja ideana on säilyttää lasten leikki-ikää vähän pidemmälle. Tai kerro paikkakunta jossa asut, niin katsotaan kuinka monta mummia tai ukkia lähialueelta löytyy...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnan lastensuojeluun kannattaa ottaa yhteyttä, sitä kautta voi saada spr:n ystäväpalvelun kaltaista apua. Ei maksa ja kunta korvaa tälle varamummolle. Kannattaa myös olla yhteydessä, jos haluaa varamummiksi tai ystäväksi ryhtyä, kunta maksaa koulutuksen ja kulukorvaukset ja harrastus on niiltä osin ilmainen.
Missäpäin aloittaja asutte? Onhan meitä oikeita mummoja ja vaareja joilla riittäisi syliä useammallekin kun vain tiet kohtaa! Minä olen oikea mummo, sellainen pullantuoksuinen, lämmin ja turvallinen en edes ikivanha, vaari on vielä työelämässä hetken. Meillä on lapsenlapsia, mutta osa kaukana ulkomailla, riittäisi aikaa muillekin. Olemme sivistynyt hyvä kunnon perhe, terveitä myös mieleltämme, ei päihteitä. Kummilapsia meillä on myös ollut lastenkodista nyt jo aikuisia, myös työura lastensuojelussa takana, mutta huom. en ole niitä nipo tanttoja! Elämä on opettanut suurpiirteiseksi, olen kohdannut paljon vaikeassa asemassa olevia perheitä. Asumme hieman boheemisti vanhassa talossa jossa saa leikkiä mielin määrin, tavaroita riittää ja kiva karvakoirakin on. Olin joskus kamala siisteysintoilija mutta ne ajat on takana, pääasia että kaikilla mukava olla!
Nyt kun kohtaisimme jonkun kanssa joka kaipailee "mummoa"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa vain haluta valittaa, ei ole ratkaisuhakuinen ihminen, kun ei edes kerro missä päin Suomea ovat. "Computer says no."
Laita lähitalojen ilmoitustaululle ilmoitus, että etsitään varamummia? Tai paikallisen kirjaston? Luulisi hieman yksinäisiä vanhuksia löytyvän sen verran, että joku tarttuisi tarjoukseen. Eihän siinä välissä ketään virallista järjestäjää välttämättä tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiiä sattuisko fb:sta löytymään mitään apua tähän. Voi olla että siellä on paikkakunta kohtaisia ryhmiä ihmisille jotka etsii uusia tuttavia ja kavereita tai varalapsenlapsia jne. Kannattaa katsoa. Sitten voisit myös kokeilla laittaa ilmoituksia paikkohin joissa vanhempaa väkeä liikkuu enemmän. Esimerkiksi omalla paikka kunnalla kokoontuu viikottain tietyssä paikkaa perinnetanssikerho jossa liikkuu enemmän ikääntyvää väkeä. Jos olet uskossa niin myös seurakunnalta saattaa löytyä apua tähän.
Tsemppiä!
Ps. Ihana huomata että jo tähän keskusteluun ekalla sivulle on ilmoittautunut muutamia vapaaehtoisia auttajia :)
Auttaisi, jos tarkentaisit tai vahvistaisit vielä etsitkö lähtökohtaisesti lastenvahtia vai paikkaa, jossa voisitte molemmat kyläillä? Myös kotikaupunki olisi hyvä mainita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 01:34"]
Missäpäin aloittaja asutte? Onhan meitä oikeita mummoja ja vaareja joilla riittäisi syliä useammallekin kun vain tiet kohtaa! Minä olen oikea mummo, sellainen pullantuoksuinen, lämmin ja turvallinen en edes ikivanha, vaari on vielä työelämässä hetken. Meillä on lapsenlapsia, mutta osa kaukana ulkomailla, riittäisi aikaa muillekin. Olemme sivistynyt hyvä kunnon perhe, terveitä myös mieleltämme, ei päihteitä. Kummilapsia meillä on myös ollut lastenkodista nyt jo aikuisia, myös työura lastensuojelussa takana, mutta huom. en ole niitä nipo tanttoja! Elämä on opettanut suurpiirteiseksi, olen kohdannut paljon vaikeassa asemassa olevia perheitä. Asumme hieman boheemisti vanhassa talossa jossa saa leikkiä mielin määrin, tavaroita riittää ja kiva karvakoirakin on. Olin joskus kamala siisteysintoilija mutta ne ajat on takana, pääasia että kaikilla mukava olla!
Nyt kun kohtaisimme jonkun kanssa joka kaipailee "mummoa"
[/quote]
Missäpäin te olette? En ole ap, mutta samassa tilanteessa hiukan vanhemman lapsen kanssa, joka kaipaa suunnattomasti pappaa, jonka kanssa touhuta. Kanta-Hämeestä ollaan :)
Itse laitoin HOPE-yhdistykselle viestiä, että meille puolestaan mahtuisi joku taapero välillä kyläilemään, jotta vanhempi saisi hengähtää hetken.
Nro 12, aika häijyä. En yöllä jäänyt katsomaan ketjua kun sain nukuttua hieman mietteiden avaamisen jälkeen. Ne joita ei kiinnosta ja haluavat vain haukkua niin olkaa ystävällisiä ja poistukaa muualle kommentoimaan. On tämä ihan tarpeeksi raskasta ilman tylytyksiä.
Nro 11, vaikutatte aivan ihanilta. Me asumme Porissa. Kiitos kirjastovinkistä asian maininneelle, se oli hyvä. Yritän löytää reittejä, tässä on kyse lapsen tarpeesta ei minun. Tietenkin myönnän sen, että olen väsynyt kun ei ole turvaverkkoa. On kurjaa kun ihmisillä ei vain ole aikaa. Joku kysyi mitä etsin, kerroin ajatukseni aloituksessa..En ymmärrä mitä siihen pitäisi lisätä. Ei läheisiään voi pakottaa auttamaan. Heillä tarkoitan kavereita. Asioista voi mainita mutta jokaisella on oma elämänsä ja tärkeät asiat.
Esimerkki säälimisestä on se, että kaveri sanoo miten rankkaa meillä on kun ei ole vanhemmat auttamassa eikä lapselle kyläilypaikkoja mutta samaan tilanteeseen, ettei voisi kuvitella tilannetta kun omat lapset kyläilee lähes joka vkoloppu molempien isovanhempien luona. Olen iloinen perheiden puolesta joilla tämä mahdollisuus on kun lapsi saa kyläillä mummolassa kerran tai vaikka viikonloppuisin. Meillä ei tällaista ole. Opinnot, työt ja muu onlomittain eli esm. opiskellut silloin kun lapsi nukkuu. En tiennyt vuosia sitten miten vaikeaa voi arki olla kun ei olekaan välittäviä aikuisia. Ei se oma valintani ole ollut.
Joku kysyi Terhosta, ei taida täältä löytyä kun ihan tuntematon :( Alueella ei tuttuja ja naapureihin ei saa kontaktia. Kun me ollaan kotona, on naapurit töissä ja iltaisin kun pimeää niin en oikein tohdi lähteä ventovieraiden oville..Olen koittanut olla avoin mutta ihmiset joihin kontaktia hakenut ovat kiireisiä. Tämä alue on ns. hajanaista, varsinaisia lähinaapureita ei ole.
Meillä sama ongelma. Meillä oli varamummo, jonka käsitykset lapsista eivät kohdanneet todellisuuden kanssa ja "uusi mummo" haussa. Helsingistä tai pääkaupunkiseudulta.
Jännä juttu kun osa ihmisistä ei osaa yhtään asettua toisten asemaan. Monet arvostelijat, pysähtykääpä hetkeksi. Moniko teistä pitää yhteyttä perheensä kanssa? Käytte kotona? Kyläilette ja teillä kyläillään? Voitte mennä vanhemmille, kummeille tai kavereille kuin omaan kotiinne. Ette tarvitse puolen vuoden suunnittelua etukäteen. No niin. Miettikää sitten niitä ihmisiä ja lapsia joilla ei tätä teille täysin arkista asiaa ole. Ei ole paikkaa johon mennä. Paikkaa jossa saa olla ilman aikataulutusta. Voi huilia jos siltä tuntuu. Voi jutella asioista jotka huolettaa ilman, että aletaan arvostella.
Toisekseen, monet ihmiset ei hetkeksikään pysähdy miettimään sitä mikä oma ulosanti on. Kun pidetään muihin yhteyttä ja kaverisi vaikka kysyy koska nähdään niin ei anna kovin kivaa fiilistä vastauksen ollessa "mulla on niiiin kiireistä, oon koko kuun/kuut/vuoden loppuun niin buukattu. Meen sinne ja tänne ja jne, oon vapaalla huomenna ja ylihuomenna mut kävisikö sulle 15 päivä kolmen kk päästä. Olisi silloin kaksi tuntia aikaa". Moniko oikeasti juoksee 24h menossa? Aika harvat. Onko vaikeaa osoittaa välittävänsä niistä jotka uskaltavat kertoa tarpeista apuun tai pyytävät seuraa/apua joka ohitetaan tai vastaus on vain pärjäile?
19
Ihmiset tuntevat itsensä tärkeiksi kun on menoja. Kokoajan. Sitten jälkeenpäin tulee ilmi, ettei missään olla oltukaan kun on niin väsynyt.
Minun lapsilla ei ole isovanhempia eikä setiä&tätejä ja kaverit ovat tuota kiireistä porukkaa tai heillä on paljon sukulaisia. Monesti lapselle selittänyt, että meillä ei vain ole ketään, mutta ei se meistä johdu. Ei ole helppoa selittää ja lapset ihmeissään ja surullisia kun meillä ei ole ketään kenen luona käydä kylässä. Ei edes mummoa jota käydä tervehtimässä.
Voitko mummeli ottaa yhteyttä minuun niin voidaan tavata mahdollisimman pian. Ystävällisin terveisin Päivi 0405432349.
Missä päin asutte?
Oletteko muuten kuulleet SPR:n ystäväpalvelusta? Olin siellä joskus vuosia sitten itse vapaaehtoisena ja jonkin aikaa kaverina myös Suomeen juuri muuttaneelle lapsiperheelle (suomalaisia, mutta olivat asuneet pitkään muualla) ja siellä erityisesti varhaisteini-ikäiselle lapselle, joka toivoi vanhempiensa lisäksi "kummimaista" aikuiskaveria. He muuttivat vanhempien työn vuoksi sittemmin taas muualle, mutta ehdimme tapaamaan tytön kanssa useita kertoja. Riippuen vapaaehtoisista/henkilökemioista/tuurista voisi tuotakin kautta löytyä mummia tai kummia paikkaava turvallinen aikuinen, ehkä pidemmäksikin aikaa? Suosittelen lämpimästi ottamaan yhteyttä paikkakuntasi toimistoon ja kysymään lisää.