Hypokondria ja varmuus siitä että sairastaa vakavaa sairautta

Ja vie kaikki rahani, kun juoksen yksityislääkäreillä

Itsekeskeinen paskiainen joka haluaa huomiota.

Onko sulla ollut tosi turvaton lapsuus? Äiti arka ja vetäytyvä, isä ehkä autoritäärinen mutta aina poissa, joko töissä tai alkoholiin eksyneenä? Olet jäänyt kenties ilman kokemusta turvallisista aikuisista ja joutunut kasvamaan henkisesti yksiksesi lapsesta aikuiseksi?

Mulla puskee kans hypokondria päälle, mutta olen opetellut tiedostamaan sen ja pistän kaikki "oireet" sen tiliin. Sitten jos ne jatkuu kuukausikaupalla, saatan käydä lääkärissä kuulemassa, että kaikki on ok eikä mitään vikaa löydy. Terve kuin pukki, mutta silti kaikki vaivat löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Onko sulla ollut tosi turvaton lapsuus? Äiti arka ja vetäytyvä, isä ehkä autoritäärinen mutta aina poissa, joko töissä tai alkoholiin eksyneenä? Olet jäänyt kenties ilman kokemusta turvallisista aikuisista ja joutunut kasvamaan henkisesti yksiksesi lapsesta aikuiseksi?

Mulla on ollut turvaton lapsuus, ei tuollainen kuin kuvailit, lähinnä vain kylmät vanhemmat jotka ei lapsesta välittäneet. 

Tuo nro 4

Luulotautisen läheisenä olo on tuskaaa.

Mulla oli samanlaista nuorempana, myöhäisessä teini-iässä pahimmillaan. Se OLI tajuttoman raskasta. Itselläni taustalla lapsuuden trauma. Kun terapiassa rakennettiin perusturvallisuutta, sairauksien pelko väistyi.

Mulla alkoi, kun äitikin kuoli, isä oli kuollut jo vuosia aiemmin. Mulla kesti tosi pitkään, ramppasin lääkäreillä ja edelleen saan olla varovainen, kaikki netissä uutisoidut taudit tarttuvat sieltä hyvin herkästi minuun. Mutta se jo auttaa, että tajuan syy-yhteyden vanhempieni kuolemaan.

Mielisairas.

Vierailija kirjoitti:

Mulla alkoi, kun äitikin kuoli, isä oli kuollut jo vuosia aiemmin. Mulla kesti tosi pitkään, ramppasin lääkäreillä ja edelleen saan olla varovainen, kaikki netissä uutisoidut taudit tarttuvat sieltä hyvin herkästi minuun. Mutta se jo auttaa, että tajuan syy-yhteyden vanhempieni kuolemaan.

Mulle tulee usein samoja oireita, mistä joku läheinen valittaa. Jos sillä on selkä kipee, mullakin on kohta selkä kipee. Jos sisko soittaa merten takaa ja sanoo olevansa flunssassa, tuntuu mullakin kurkku kipeytyvän.

Tämä juurikin. Esim iltalehdet harrastavat jatkuvasti hirveää pelon lietsontaa eri sairauksista. Olen menettänyt mielenterveyttäni niin paljon sen takia kun saan näistä vähän väliä polttoainetta peloilleni ja ahdistuksilleni. Eipä nuo paskalehdet tietenkään ota mitään vastuuta mistään. Kaikella pitää pelotella että saadaan klikkauksia. Me hypokondrikot ja OCDstä kärsivät (minulla molemmat ja lisäksi ahdistuneisuushäiriö) saamme tästä sitten lisäboostia peloillemme. Tämä elämä on ajoittain aivan helvettiä kun saa koko ajan pelätä ja kaikki hyviä hetkiäkin varjostaa nämä pelot. Mistään ei oikein voi edes nauttia.

Just yksi psykiatri antoi neuvon, että kannattaa välillä suunnata se mielenkiintonsa omasta navastaan sen oman navan ulkopuolelle. 

Märehdit liikaa omaa itseäsi ja omaa menneisyyttäsi. Hanki ystäviä, harrastuksia mitä tahansa ja ala kiinnittämään huomiotasi enemmän itsesi ulkopuolelle 

Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja ocd. Hallitsen sitä ystävien ja sukulaisten avulla. Soitan esimerkiksi jollekin tutulle kun lähden kotoa, niin kas kummaa kuinka se ovi, vesihana, jääkaapin ovi tai muu vastaava unohtuu siinä samalla 

Ap on varmaan aika yksinäinen ja sitä yksinäisyyttä pahentaa entisestään, jos kiusaat muita ihmisiä noilla sairauksillasi 

Se mikä tässä on hyvää on se, että ainakin itse tiedostat keksiväsi itse omat tautisi. Se on se sun oma mielikuvituksesi joka lähtee laukkaamaan ja lopulta hautaa sut. Se ajatusmalli täytyy vaan katkaista ja se katkaisu-keino on sun itsesi tehtävä ihan itse 

Mä stressaan aina mun imusolmukkeista, koska ne tuntuu kun painelee ja pari näkyy kun kallistan päätä. Lääkärit on sanonut että normaalit ja ultrassakin sanottiin niin. Silti pelkään että entä jos sittenkin...

Olen vasta 13-vuotias ja haluaisin elää rauhassa niinkuin kaikki muutkin :(

Joulukin on tulossa ja en pysty iloitsemaan sitä kunnolla kun aina tulee tämä asia päähän....auttakaa joku...

On raskasta myös lähipiirille. 

Vierailija kirjoitti:

Mä stressaan aina mun imusolmukkeista, koska ne tuntuu kun painelee ja pari näkyy kun kallistan päätä. Lääkärit on sanonut että normaalit ja ultrassakin sanottiin niin. Silti pelkään että entä jos sittenkin...

Olen vasta 13-vuotias ja haluaisin elää rauhassa niinkuin kaikki muutkin :(

Joulukin on tulossa ja en pysty iloitsemaan sitä kunnolla kun aina tulee tämä asia päähän....auttakaa joku...

Hakeudu koulupsykologille. 

Nuorena se on sellaista. Nuorena luulin myös kaikenlaista ja asiat uusia. Lisäksi luulin että limonadin kuplinta kurkussa on merkki jostain vakavasta, koska en tajunnut miksi sellainen ääni kuului pään sisältä. Päivystyksessä lekuri jotenkin ymmärsi asiat, ei kutsunut valkotakkisia paikalle. Sukupuolitaudin limakalvoilla (papilloomavirus) luulin olevan tyyliä hiv, että on tullut kaikkia tartuntoja, no ei ollut.

Mun kaverilta tuo loppui kun hankki lapsia ja ei ehtinyt miettiä itseään koko aikaa

Tuttua. Ja tosiaan iltapäivälehdet lietsovat tätä ihan kohtuuttomasti, tuosta pelottelusta ovat lääkäritkin ärähtäneet kun se näkyy konkreettisesti heidän vastaanotoillaan ryntäyksinä. 

Kuule sinä 13-vuotias. Jos voisin, niin halaisin sinua nyt. Minulla oli samanlaisia pelkoja koko nuoruusiän ja ne olivat kaikki turhia. Kun sinun imusolmukkeesi on jopa ultrattu, niin ei ole pienintäkään huolta, että sinulla on syöpää. Mutta koska tiedän, että tämä lohdutus ei pelkästään riitä, niin opetan sinulle keinon, joka saattaa auttaa.

Suomessa lasten syövät ovat hyvin harvinaisia ja suurin osa syövän sairastaneista lapsista myös parantuu. Voidaan arvioida, että imusolmukesyöpään sairastuu vuodessa suunnilleen yksi lapsi viidestäkymmenestä tuhannesta. Näistä lapsista 80 % parantuu. Nyt yritä verrata todennäköisyyttä 1 ja 50 000 välillä. Tiedän, että se voi tuntua aika abstraktilta, mutta mieti vaikka, että sanoisit yhden kerran "kyllä" ja sen jälkeen 50 000 kertaa "ei". Et ehkä jaksa sanoa "ei" niin monta kertaa? 

Tai mieti jotain kirjaa, jossa on noin 50 000 sanaa. Ajattele nuorten kirjaa. (En oikein tiedä nykyisiä nuorten kirjoja, mutta omasta nuoruudesta esimerkiksi voisi käydä vaikka joku Neiti Etsivä) Semmoinen voisi sisältää 50 000 sanaa. Sinun todennäköisyytesi sairastua on YKSI SANA koko kirjasta. Kaikki muut sanat ovat todennäköisyys sille että ET sairastu. 

Ja muistutan, vaikka sairastuisit, vielä olisi ylivoimaisesti suurempi todennäköisyys parantua!

 

Ja kun vielä sinun imusolmukkeesi on tutkittu ja ultrattu, niin sinulla ei oikeasti ole pienintäkään hätää.

Yritä nyt nauttia siitä tunteesta, että sinulla EI OLEKAAN mitään sairautta. Olet terve kuin pukki! Se tunne, kun sen saa omaan mieleen, olen terve, minulla ei ole mitään hätää, niin se on ihan mahtava.

Tiedän, että jossain kohtaa taas iskee epäilys, mutta palaa silloin tuohon todennäköisyyteen. Keksi eri keinoja kuvitella mikä on yhden suhde 50 000:een. Miten iso kasa hiekkaa siitä tulisi? Jos vertaat yhtä hiekanjyvää hiekkakasaan, näet miten SUURI TODENNÄKÖISYYS on sille että ET sairastu. 

Tsemppiä! Kyllä sinä selviät! Koeta nauttia joulusta ja lomasta. Juttele jonkun kanssa, älä jää yksin noiden ajatusten kanssa. Sinulla on ehkä kouluun ja teini-ikään liittyvää stressiä: se altistaa huoliajatuksille. Siksi kannattaa rentoutua, viettää hauskaa ja yrittää miettiä mitä kaikkea kivaa ja mielenkiintoista voit vielä tehdäkään!