Sanotaan, että unelmat ja haaveet kantaa elämässä-

- entä jos niitä ei ole?

Olen työtön, työnsaannista ei ole toivoakaan, vaikka olen osaava ja koulutettu. Mutta olen +50-vuotias nainen= näkymätön yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla

Minulla ei ole perhettä, ystäviä.vähän= yksinäinen.

Jaksoin vielä joku aika sitten haaveilla työpaikasta, ja mahdollisesti uuden ammatin opiskelusta, mutta mitä järkeä? Lähetän viikoittain hakemuksia, joskus pääsen haastatteluun, useimmiten en- ja aina työpaikan vie joku 20 vuotta nuorempi. Valmistaudun haastatteluihin huolellisesti, jopa päiväkausia, päivitän c,v: tä jne. Miksi opiskella uutta ammattia velalla työttömäksi?

Olen haaveilkut parisuhteesta ja perheestä-ikinä enole kelvannut, koska olen ruma. Nyt olen vanha ja ruma.

Ei ole enää haaveita, eikä toivoa mihin luottaa. Elämä ei kanna. En ole itsetuhoinen tms, olen vain totaalisen tyytymätön elämääni, enkä enää edes haaveile paremmasta, kun ei ole enää haaveita. Olen vain olemassa.

Onko muita samassa tilanteessa olevia?