Kyllä söin lapsena yksipuolista ruokaa kun vertaa omaan lapseeni :D Tyttö vetää tortilloja ja sushia, minä kasvoin potuilla ja jauhelihakastikkeella

Eli aikuisena lapsen mielestä sushi ja muut erikoiset ruuat on "paskaa", kun taas perinteiset maukkaat kotiruuat on arvossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut yllättynyt siitä, miten yksipuolista ruokaa muissa kodeissa on syöty 70-ja 80-luvuilla, ainakin jos av-ketjuja lukee. Omassa lapsuudenkodissa ei todellakaan syöty pelkkää perunaa ja kastiketta. Sitä en tiedä, mitä naapurinlapset söivät, koska tapana ei ollut jäädä kylään ruoka-aikaan. Lisäks koulussa oli vaikka kuinka monensorttista ruokaa (ainakin Helsingissä), joten kyllä kai suurin osa lapsista sai syödäkseen muutakin kuin pottua. 

Niinpä. Olet varmaan myös yllättynyt, ettei kaikilla ole samat mahdollisuudet elämässä.

Siitä en ole yllättynyt yhtään. Olen sitä paitsi aina ollut vähempiosaisten puolella. Kuitenkin näissä ketjuissa tuntuu korostuvan perunan ja kastikkeen syöjät, vaikka kaikki eivät suinkaan ole huono-osaisia. Näihin ketjuihin ei tosin kukaan saa tulla kertomaan, että söi muutakin kuin velliä, koska silloin osoitellaan sormella, kuten sinä teit. 

Ymmärrän täysin senkin, että kyseessä ei ole mikään kaupunki-maaseutu -erottelu. Maalla on saatettu syödä paremmin kuin kaupungeissa, omien viljelysten, marjastuksen ja kalastuksen ansioista. 

Mun Savon maaseudulla kasvanut äitini on kertonut, miten oli nuorena tyttönä haistellut timjamipurkkia, ihastuksissaan tuohon eksoottiseen mausteeseen joka oli jostain löytänyt tiensä keittiöön, mutta jota ei ilmeisesti juuri käytetty. Luullakseni aloittaja viittaa vähän tämänkaltaiseen ilmiöön tällä yksipuolisuudella, ei siihen, että tortillat tai sushi itsessään olisi se, mikä tekee ruokavaliosta monipuolisen. Vaan että ihan jo mausteista lähtien ruoka on ollut paljon yksinkertaisempaa. Äiti on monesti puhunut siitä, miten suorastaan ihmettelee nykyään, miten he pärjäsivät edes hengissä niin yksipuolisella ruoalla. Siihen aikaan ainakin vähävaraisemmissa perheissä ruokavalio oli kaiketi isoilta osin erilaisia puuroja ja vellejä, välillä toki lihaa ja varmaan jonkin verran kalaa. Mutta aika usein ihan vaan viljaa viljalla.

Kyllä tuohon nähden nykyään syödään todella monipuolisesti, ihan ilmankin susheja tai tortilloita se peruskotiruoka on monipuolisempaa ja terveellisempää kuin ainainen ruispuuro tai perunavelli (jotka toki osana monipuolista ruokavaliota on ihan terveellisiä ja hyviä ruokia nekin!).

Meillä 70-luvulla oli jauhelihakeittoa, perunoita ja jauhelihakastiketta, mannapuuroa ja mustikkakiisseliä silloin kun oli mustikoita tai pelkkää mannapuuroa, mannavellia, makaronivelliä, munamakaronilaatikkoa. Sunnuntaina  oli päivällä melkein aina perunamuusia ja lihapullia tai kyljyksiä, joskus jopa karjalanpaisia ja illalla lettuja. Vihanneksia toimitti porkkanat ja suolakurkut, hedelmiä saatiin 1/lapsi/päivä. Savusilakoita oli joskus ja kalaa kyllä eri muodoissa aika paljon, kun vanhemmilla oli verkot ja katiskat. Riisipuuroa oli usein muulloinkin kuin jouluna, talkkunaa ja tirripaistia joskus. Jauhelihaa oli kyllä monessa muodossa, mm. lämpimiä leipiä tehtiin paistamalla ylösalaisin pannulla. 

Alkoikin tehdä mieli jauhelihakastiketta. Itse tosin syön sitä mieluummin makaronien kanssa kuin perunan.

T: Perunoista lapsena tarpeeksi saanut

Nämä erot ruokailussa eivät selvästikään tule siitä, millä vuosikymmenellä on elänyt, vaan siitä, millaisessa perheessä on kasvanut!

meillä syötiin joka päivä perunaa kotona.