Kyllä söin lapsena yksipuolista ruokaa kun vertaa omaan lapseeni :D Tyttö vetää tortilloja ja sushia, minä kasvoin potuilla ja jauhelihakastikkeella

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi vetää tortillaa ja sushia, ei kerro ruokavalion monipuolisuudesta oikein mitään.

Niinpä. Nuohan on yksinkertaisimmillaan varsinaista mautonta pullamössöä jota nyt syö vaikka pikkuvauvat.

Söin itsekin varsin köyhästi, tyyliin perinteistä Suomiruokaa aina kasvuvaiheen aikana.

Nykyään rakastan avocadoleipiä, sushia, tortilloja ja pasta carbonaraa.

Ehkäpä tyttäresi kyllästyy näihin "eksoottisiin ruokiin" aikanaan, kuten itse kyllästyin tylsään Suomiruokaan.

Olen syntynyt 1976. Olen syntynyt ja kasvanut Helsingissä. Meillä oikeastaan lähes kaiken ruoan perusta oli peruna. Äiti teki myös salaattia lähes päivittäin. Perunan kanssa oli useinmiten joku lihakastike (ei kuitenkaan läskisoosi) tai sitten tehtiin kokonainen broileri uunissa, myös lohta syötiin paljon.

Aamupala oli aina kaurapuuro ja tarvittaessa leipä.

Herkut kuului vain viikonloppuun. Lauantaisin karkkipäivä eikä niitä makeisia silloinkaan kaksin käsin vedetty. Kavereilla sama systeemi.

Toki nyt on niin paljon enemmän vaihtoehtoja. Yksi mun miehen 18-vuotias sukulaistyttö kysyi että miten mä kestin kun ei ollu esim. Sushia saatavana. Vastasin että enhän mä sellaisesta ollut lapsena edes kuullut. Mun tietojen mukaan 1986 aikesi Helsingissä ensimmäinen japanilainen ravintola jossa sushia oli tarjolla edes.

Mitään napustelukulttuuria ei ollut. Ruoka syötiin ja sitten tuli seuraava ateria, ei siinä välissä mitään popsittu. Nyt on välipala -tyyppisiä ruokia vähän joka lähtöön. Tämä ei ehkä ole ihan oikeaa kehitystä koska jatkuva napostelu on omiaan lisäämään paino-ongelmia. Annoskoot ovat myös kasvaneet, puhumattakaan lukuisista buffet-ravintoloista, joissa saa halvalla syödä itsensä ylitäyteen.

Meillä ei ollut salaattia, paitsi oman maan salaattia kesäisin. Eipä sitä tarvinnutkaan, salaatissahan on hintaan nähden todella huonot ravintoarvot. (sen lisäksi että sen kasvattaminen on epäekologista) Kaalit ja tummanvihreät vihannekset, kuten pinaatti ja parsakaali, ovat terveellisempiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi vetää tortillaa ja sushia, ei kerro ruokavalion monipuolisuudesta oikein mitään.

Niinpä. Nuohan on yksinkertaisimmillaan varsinaista mautonta pullamössöä jota nyt syö vaikka pikkuvauvat.

Japanilainen ruokavalio on maailman terveellisintä. Merilevä on terveellistä, samoin kala. Sushiriisi maustetaan etikalla, joka hidastaa hiilarien imeytymistä. Sushi ei ole ollenkaan huono valinta verrattuna vaikka hampurilainen ja ranskalaiset-ateriaan. Ei kukaan tietenkään pelkällä sushilla elä.

Minä olen kasvanut pääasiassa, perunalla, leivällä ja kahvilla. Lisänä hieman lihaa, makkaraa tai kananmunaa. Äitini ei ollut kiinnostunut ruuan laitosta ja halusi selvitä helpoimman kautta.

Olisipa meilläkin ollut joskus jauhelihakastiketta. Ainoat ruoat jotka muistan olivat luusoppa, kalasoppa ja perunat ruskealla kastikkeella. Kaikki täysin ilman mausteita ja lähes ilman suolaa. Joskus harvoin oli porsaankyljyksiä, joissa oli järkyttävät läskireunat, ja jouluna kinkku ja laatikoita, nekin mauttomia verrattuina nykyisiin. Kohokohta olivat paistetut ahvenet, joita faija roudasi Savosta, jonne aina katosi kesäksi. Söin lähes koko lapsuuden pelkkää juustoleipää ja karkkia, siitä ei ollut pulaa.

Riisiä, pastaa ja pizzaa sain kun niitä jossain vaiheessa oli koulussa, ja myöhemmin teininä poikaystävän kotona. Ruokaa opettelin laittamaan kun pääsin muuttamaan pois kotoa.

Olen sairastanut kaikki mahdolliset syömishäiriöt ja kärsinyt terveysongelmista koko ikäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvun raaka-ainetarjonta ruokakaupoissa oli aika suppeaa verrattuna nykyiseen.  Siitä tehdään ruokaa mitä kaupasta löytyy. Esim. talvikauden vihannekset ovat olleet melko suppeita. Suomessa oli korkeat tullit ulkomailta tuotavalle tavaralle, koska sillä pyrittiin suojelemaan omaa tuotantoa. Nykyään näkee miten turhaa se on ollut. Ruokakaupassa myydään paljon kotimaisia elintarvikkeita ja jopa talvellakin jengi ostaa niitä tomaatteja 5 eur / kg, vaikka vieressä olisi laari missä on eteläeuroppalaisia tomaatteja 2 eur / kg.

EU:ta saa kiittää nykyisin siitä, että kaupassa valikoima onkin niin laaja kuin nyt on.

Onneksi 80-luvulla sai paljon vähemmän säilöntä-, väri- ja muita lisäaineita kuin nyt.

Heh, silloinhan se einesruokakulttuuri lähti kunnolla lentoon. 

Mäkin oon miettinyt että kyllä lapsena se ruoka oli aika ankeeta.

Perunaa, perunaa, perunaa, makaronia, jauhelihaa, nakkeja, ruskeaa kastiketta, possunkyljyksiä ja vihersalaattia. Siinpä se tiivistettynä. Joskus jotain "eksoottisemapaa" kuten lasagne, sienisoosi, pinaattilätyt tai pizzaa. :D

N-91

Joo, oma pihan omenoita järsittiin että saataisiin vitamiinia ja ruuaksi oli sitten ruskeaa kastiketta ja pottuja! Aamupalaksi puuroa. Pullaa äiti  kyllä leipoi usein ja oli hyvää. Limsaa saatiin saunan jälkeen, ruokajuomana oli maito.

Mun  lapset (tyttö 13, poika 15) vetää kolmioleipiä, nuudeleita, mikroranskiksia, roiskeläppiä ja energiajuomaa. Vääntää pas""set naurut jos koetan jotain keitettyjä pottuja tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 60 luvun lapsi ja meillä kyllä äiti ja mummi tekivät todella hyvää ruokaa niistä aineksista mitä oli saatavana. Äiti itäsuomalaista ja mummi venäläisvaikutteista kun oli rajan takaa lähtöisin. Tämän päivän herkkuihin verrattuna toki vaatimatonta ja suht yksipuolistakin mutta edelleenkin samoja ruokia löytyy meidänkin ruokalistalta: stroganoffia, puna/valkoviinikanaa, pata- ja palapaistia, oikeaa kanaa eri tavoin, kyljyksiä,  jne.

60- ja 70 -lukujen taitteessa tutustuimme bolivialaiseen perheeseen ja saimme maistettavaksemme ihan erilaisia ruokia. 

Oma kiinnostus ruokiin lisääntyi matkustamisen myötä, jo parinkympin jälkeen tuli matkusteltua ja maisteltua eri maiden ruokia. 30+v työskentelin maailmalla jonkin aikaa. Kaikki tämä vain lisäsi kiinnostusta kun muutenkin rakastin ruuanlaittoa. Omat lapset ovat matkustaneet pienestä pitäen eikä heille ole koskaan pyydetty ravintoloissa (Suomessakaan) lastenannoksia. Vauvana närppivät meidän vanhempien lautasilta, isompina tilasivat mitä halusivat. Sama lastenlapsilla - hekin ovat 3kk lähtien reissanneet ja saaneet vaikutteita maailmalta. Aina löytyy jotain mikä maistuu, kaiken ei tarvitse olla herkkua mutta ruokiin tutustutaan maistamalla. Eilen 3v söi hyvällä ruokahalulla tabboulehia, sumakkibroileria, tzazikia ja tiropitaa

Hienoa! Olitte selvästi paremmista piireistä. Me köyhät söimme perunoita ja lauantaisin sai jogurtin saunan jälkeen.

Erot köyhien ja rikkaiden välillä oli niihin aikoihin vielä suurempia kuin nykyään.

Olen kyllä aikuisena matkustellut, hyvä ruoka on tullut tutuksi. Omat lapset on saaneet parempaa kuin minä. Silti näytän olevan jäljessä lapsenlapsestasi.

En tunnista noita ruokia vieläkään yli viiskymppusenä.

Meillä oli usein kananmunakastiketta perunoilla, maksakastiketta perunoilla, maksapihvejä perunoilla, silakkapihvejä perunoilla.. ruoka oli monipuolista mutta aina piti olla sitä hiton perunaa,  kyllä jäi semmoiset traumat keitettyyn perunaan etten omaan asuntoon muutettua perunoita  keitellyt! :D

Vasta ollessani teini-ikäinen alkoi äiti tehdä eksoottisempia ruokia kuten lasagnea ja pitsaa.  

Olen syntynyt 1980.

Mun 2003 syntynyt tytär söi kebabia tulisella kastikkeella kolmevuotiaana.

Olen syönyt tortilloja en pitänyt, sushi sama. Kyllä jauhelihakastike tai makaronilaatikko hakkaa tollaiset 10/0.

Minä olen ollut yllättynyt siitä, miten yksipuolista ruokaa muissa kodeissa on syöty 70-ja 80-luvuilla, ainakin jos av-ketjuja lukee. Omassa lapsuudenkodissa ei todellakaan syöty pelkkää perunaa ja kastiketta. Sitä en tiedä, mitä naapurinlapset söivät, koska tapana ei ollut jäädä kylään ruoka-aikaan. Lisäks koulussa oli vaikka kuinka monensorttista ruokaa (ainakin Helsingissä), joten kyllä kai suurin osa lapsista sai syödäkseen muutakin kuin pottua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 60 luvun lapsi ja meillä kyllä äiti ja mummi tekivät todella hyvää ruokaa niistä aineksista mitä oli saatavana. Äiti itäsuomalaista ja mummi venäläisvaikutteista kun oli rajan takaa lähtöisin. Tämän päivän herkkuihin verrattuna toki vaatimatonta ja suht yksipuolistakin mutta edelleenkin samoja ruokia löytyy meidänkin ruokalistalta: stroganoffia, puna/valkoviinikanaa, pata- ja palapaistia, oikeaa kanaa eri tavoin, kyljyksiä,  jne.

60- ja 70 -lukujen taitteessa tutustuimme bolivialaiseen perheeseen ja saimme maistettavaksemme ihan erilaisia ruokia. 

Oma kiinnostus ruokiin lisääntyi matkustamisen myötä, jo parinkympin jälkeen tuli matkusteltua ja maisteltua eri maiden ruokia. 30+v työskentelin maailmalla jonkin aikaa. Kaikki tämä vain lisäsi kiinnostusta kun muutenkin rakastin ruuanlaittoa. Omat lapset ovat matkustaneet pienestä pitäen eikä heille ole koskaan pyydetty ravintoloissa (Suomessakaan) lastenannoksia. Vauvana närppivät meidän vanhempien lautasilta, isompina tilasivat mitä halusivat. Sama lastenlapsilla - hekin ovat 3kk lähtien reissanneet ja saaneet vaikutteita maailmalta. Aina löytyy jotain mikä maistuu, kaiken ei tarvitse olla herkkua mutta ruokiin tutustutaan maistamalla. Eilen 3v söi hyvällä ruokahalulla tabboulehia, sumakkibroileria, tzazikia ja tiropitaa

Hienoa! Olitte selvästi paremmista piireistä. Me köyhät söimme perunoita ja lauantaisin sai jogurtin saunan jälkeen.

Erot köyhien ja rikkaiden välillä oli niihin aikoihin vielä suurempia kuin nykyään.

Olen kyllä aikuisena matkustellut, hyvä ruoka on tullut tutuksi. Omat lapset on saaneet parempaa kuin minä. Silti näytän olevan jäljessä lapsenlapsestasi.

En tunnista noita ruokia vieläkään yli viiskymppusenä.

Varakkaammat ja kaupunkilaiset söi yleensä vaihtelevammin. Mun vanhemmat oli köyhiä ja juntteja, oudoksuivat kaikkea ulkomaan hömpötystä. Oikea ruoka oli perunaa ja kasti(kett)a. Terveysvalistusta oli sen verran luettu, että pari kurkkuviipaletta pantiin kasviksiksi lautasen reunalle, ja margariinia leivälle voin sijaan. Äiti yritti aina välillä "joppia" eli rasvatonta maitoa saada juomaan mutta isä pani sille stopin, että tuommosta kurria meillä ei juoda, pitää olla kunnon maitoa.

Ainoat kasvikset mitä meillä tunnettiin: peruna, kuivapapu (hernesoppaan), sipuli, kurkku, äärimmäisen harvoin tomaatti. Hedelmät: omena, appelsiini ja banaani. Esim. jogurttia maistoin ekaa kertaa vasta aikuisena, samoin kävin ekaa kertaa syömässä ravintolassa vasta kun opiskelin yliopistossa. Vanhempieni mielestä sellainen oli rikkaiden turhaa hömpötystä. Samoin kaikkien "ihmeellisten" ulkomaanruokien syönti oli halveksittavaa hienostelua ja varmasti epäterveellistäkin. 

No todellakin, ja vaaleeta leipää ja kaakaota vedettiin, ja muroja, lihaa ja perunaa, makaronia ja lihas, nakkikeittoa…vihannekset ja hedelmät vilahti aina välillä, muttei niitä paljon syöty. Nykyään syödään kyllä terveellisemmin. Onhan se hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut yllättynyt siitä, miten yksipuolista ruokaa muissa kodeissa on syöty 70-ja 80-luvuilla, ainakin jos av-ketjuja lukee. Omassa lapsuudenkodissa ei todellakaan syöty pelkkää perunaa ja kastiketta. Sitä en tiedä, mitä naapurinlapset söivät, koska tapana ei ollut jäädä kylään ruoka-aikaan. Lisäks koulussa oli vaikka kuinka monensorttista ruokaa (ainakin Helsingissä), joten kyllä kai suurin osa lapsista sai syödäkseen muutakin kuin pottua. 

Niinpä. Olet varmaan myös yllättynyt, ettei kaikilla ole samat mahdollisuudet elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut yllättynyt siitä, miten yksipuolista ruokaa muissa kodeissa on syöty 70-ja 80-luvuilla, ainakin jos av-ketjuja lukee. Omassa lapsuudenkodissa ei todellakaan syöty pelkkää perunaa ja kastiketta. Sitä en tiedä, mitä naapurinlapset söivät, koska tapana ei ollut jäädä kylään ruoka-aikaan. Lisäks koulussa oli vaikka kuinka monensorttista ruokaa (ainakin Helsingissä), joten kyllä kai suurin osa lapsista sai syödäkseen muutakin kuin pottua. 

Mun käsittääkseni, sen perusteella mitä olen aiheesta jutellut kaupunkilaisten ja maalaisten kanssa, kaupungeissa syötiin paljon monipuolisemmin. Ei pikkupitäjien pieniin perinteisiin kauppoihin vielä olleet rantautuneet edes mitkään "erikoisherkut" eli muut kuin ne perinteisimmät. Sieltä sai perunaa ja kellarissa säilyviä kotimaisia juureksia (lähiinnä porkkana, lanttu ja punajuuri), makkaraa ja lihaa, rannnikon tai järvien lähellä kalaa mutta sisämaassa usein pelkkää Tiira-tölkkikalaa tms, jauhoja, kuivaherneitä, suolaa, sokeria, maustepippuria ja sen sellaista lähinnä. Hedelmistä kotimaisten omenien lisäksi usein oli vain banaaneja ja appelsiineja. 

Itse olenn 1973 syntynyt ja maalla asunut ja meillä oli se perunaa + soossia linja hyvin vahvana. 

Ensi kerralla kannattaa kokeilla burritoa. Se on täyttävämpää kuin tortilla, joka on se lätty.

Vierailija kirjoitti:

Se, että lapsi vetää tortillaa ja sushia, ei kerro ruokavalion monipuolisuudesta oikein mitään.

Aika niukka valio kersalla jos vetää vain tortillaa ja sushia.