Ottaa koville, kun mies löysi uuden, huikean kauniin naisen

Nyt on hetkesi koittanut! Heti vaan revenge kostokroppaa hankkimaan kovalla treenillä! Uusit siinä samalla vaatekaapin sisällön ja alat elämään omaa elämääsi. Tsempit ap!

Itse olin nuorena hyvinkin kaunis ja turhan kiltti ja sinisilmäinen. Kelpasin hyvin paikkaamaan miehen itsetuntoa, minua pystyi näyttämään kavereille ja sattumalta kuljettiin exänkin huudeilla. Mutta pitempään parisuhteeseen kelpasi sitten se tavallisemman näköinen jännänainen. 

Onneksi löytyi mies, joka ei tavoitellut vain sitä kuorta vaan ihmistä sen ulkonäön takana ja ylipäänsä vaivautui tutustumaan häneen.

Ei kauniillla ihmisillä ole mitenkään helppoa, etenkään herkemmillä ja kilteimmillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun ex-mies taas löysi huikean ruman naisen. Ei ota yhtään koville, mutta ihmetyttää kyllä. Kai se on sitten peto sängyssä 🤔

Voi olla että tarkoitat minua. Kaikille ei se ulkonäkö ole se tärkein juttu. Hyvä seksi, arvostus, luottamus, toisen kunnioittaminen on ne mille hyvä suhde luodaan. Valitettavasti tämä ei ole läheskään kaikkien kanssa edes lähtökohtaisesti mahdollista, vaikka nuorena ja naiivina niin ajattelinkin. Nyt vähän vanhempana ymmärtää, että nainen ei ole tae mistään, vaan joukossa on paljon mätämunia. Oppirahat on siis maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on vaan karu totuus, että kaikki (tarkoitan kaikki) miehet tuijottaa pelkkää ulkonäköä, millään sisäisillä kauneuksilla ei ole mitään valtakunnan merkitystä. Joskus joku voi pariutua jonkun vähemmän viehättävän naisen kanssa, mutta se johtuu siitä, että miehellä ei ole mitään saumaa niihin kauniimman näköisiin. Miehet vaan ovat niin pinnallisia.

Voi, kyllä ne naiset nuorina ja hehkeinä on aivan yhtä pinnallisia mutta heille alkaa merkillisesti tuo sisäinen kauneus merkitsemään vuosien myötä enemmän sitä mukaa kun se oma ulkonäkö rapistuu... jännä juttu.

Mun ex löysi nätin naisen itselleen. Luonne on viesteistään päätellen kamala. Toivon kovasti, että päätyvät naimisiin, kun kihloihinkin vauhdilla menivät.

Eräs mies kertoi, ketkä hänen mielestään ovat kauniita naisia. Nauratti kyllä. Makuja on moneksi, onneksi. Joku "ihmeellisen kaunis" esimerkiksi, minusta hänellä on omituiset lehmän silmät ja iso nenä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on vaan karu totuus, että kaikki (tarkoitan kaikki) miehet tuijottaa pelkkää ulkonäköä, millään sisäisillä kauneuksilla ei ole mitään valtakunnan merkitystä. Joskus joku voi pariutua jonkun vähemmän viehättävän naisen kanssa, mutta se johtuu siitä, että miehellä ei ole mitään saumaa niihin kauniimman näköisiin. Miehet vaan ovat niin pinnallisia.

Naiset taas elleivät ulkonäön perässä mene, niin sitten ovat jotain rakkaus/läheisyysnarkomaaneja joilla kelpaa millainen pultsari tahansa siihen viereen kunhan se vaan tykkää ja se hellii haurasta itsetuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on hetkesi koittanut! Heti vaan revenge kostokroppaa hankkimaan kovalla treenillä! Uusit siinä samalla vaatekaapin sisällön ja alat elämään omaa elämääsi. Tsempit ap!

Suosittelen! Ei aikaakaan kun tajuat että olisitkin ollut sille liian hyvä etkä enää jaksa harmitella.

Miksi aina ajatellaan niin mustavalkoisesti? Tämä on hivenen sukupuolittunut ajattelumalli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Mies josta pidin todella paljon ja pidemmän aikaa torjui minut koska ollaan vaan ystäviä. Puhui kauniisti henkisestä yhteydestä ja sisäisestä kauneudesta ja siitä kuinka olen aivan upea ja teen kyllä jostain miehestä onnellisen koska hän ei edes ole valmis suhteeseen.

Niin vain pari viikkoa myöhemmin kohtasi laihan, blondin, pitkän naisen jolla äärimmäisestä hoikkuudesta huolimatta isot tissit ja peppu. Kasvit erittäin kauniit ja symmetriset. Kummasti kaikki puheet henkisen yhteyden tärkeydestä unohtuivat ja vaihtuivat hehkutukseen siitä miten upeaa seksi on täydellisen näköisen naisen kanssa :D.

Joo tiedän, näin se menee elämässä. Mutta silti sydämessä tuntuu pieni pisto kun itse ei ole koskaan kenellekään se ihanin.

Miten sinut sitten olisi pitänyt torjua? Eikö ollut hyvä, että mies teki sen tunteitasi säästäen eikä rumasti. Olen itsekin torjunut vastaavalla tavalla  miehen, jota en nähnyt romanttisesti, vaan ystävänä. 

Toivon, että olet vielä joku päivä jollekin se ihanin eli että kiinnostus on vastavuoroista. Ulkonäöstä se ei pelkästään ole kiinni.

No ei se kohtelias torjunta lämmittänyt yhtään, kun kauniista sanoista huolimatta oli ilmiselvää että torjunnan syy on rumuuteni. Olen niiiiiiin ihana henkisesti mutta huh suhun ei voi siinä mielessä koskea. Ja kun kaunis nainen tuli vastaan, ei millään henkisillä ominaisuuksilla ollut mitään väliä. 

En tarkoita että pitää laukoa jotain epäkohteliasta päin naamaa, mutta voisi olla selittämättä yhtään mitään tuollaista, mikä joko ei pidä paikkaansa ollenkaan tai on vain osa totuudesta.

Entäpä jos mies koki, että huono itsetuntosi ja kannattelemisen tarpeesi oli se tekijä, jonka takia ei nähnyt teillä yhteistä tulevaisuutta. On raskasta elää sellaisen kanssa, joka pitää itseään rumana, häpeilee ulkonäköään ja jota joutuu kannattelemaan. 

Olen huomannut, että monilla syy miksi parisuhdetta ei synny voikin olla ihan eri syy kuin he itse kuvittelevat. Esimerkiksi naisilla tuntuu olevan yleistä, että heillä on huono itsetunto ja tarrautuvat liiallisesti ihastukseensa, jolloin mies pakenee. Ulkonäkö voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta silti nainen itse näkee sen ja itsensä kelpaamattomana, mikä heijastuu tapaan, miten häntä kohdellaan. Nämä ovat tietysti vaikeita asioita ratkaista, vaadittaisiin psykoterapiaa ja sen tiedostamista, että ajatus itsestä on vääristynyt.

Mun on suoraan sanottuna TOSI vaikea kuvitella, että kasvoiltaan ja kropaltaan täydellinen, mallitasoinen nainen tulisi torjutuksi huonon itsetunnon takia. Kyllä sitä(kin) silloin katsottaisiin läpi sormien.

Minulla on ystäviä, jotka ovat erittäin kauniita ja heistä jokainen on tullut torjutuksi myös. Siksi, ettei sovita yhteen, siksi, että alkaa roikkua perässä, siksi, että ei ole mukava, syitä torjua on monia ulkonäöstä riippumatta. Se nyt on vain liian simppeliä, että pelkkä ulkonäkö olis aina syynä. Mutta voi olla liian kipeää tarkastella niitä oikeita syitä.

Ei vaan nimenomaan se ulkonäkö on usein se oikea syy, ja sehän vasta kipeää tekeekin. Ulkonäköön voi vaikuttaa tiettyyn rajaan asti, mutta kyllähän luonteeseen tai käytökseen liittyvät "korjaukset" ovat ihan eri maata kuin muuttua fyysisesti lähes eri ihmiseksi.

Kukaan ei saa ihan ketä tahansa maailmassa, mutta ihan turha väittää etteikö perinteisesti kaunis ja komea saisi paaaaaljon vähemmän torjuntaa osakseen. Tunnen tällaisia, sekä miehiä että naisia. Heidän ei tarvitse edes etsiä, tarjokkaita on jatkuvana virtana olivat sitten jo suhteessa tai eivät.

Toki hekin ovat "joskus" lyöneet hudin, mutta ei sitä voi verrata meihin, jotka emme saa sitä hyväksyntää ja rakkautta juuri ikinä, jos koskaan. Mulle on jopa suoraan sanottu että voi kunpa voisin päästä tästä ulkonäköasiasta yli, meillä olisi varmaan tosi kivaa yhdessä, mutta ei voi mitään, hei pärjäile ja kaikkea hyv sulle. Ei näitä voi tulkita muuksi kuin ulkonäöstä johtuvaksi - mitä järkeä olisi selittää itselleen jotain muuta??

T. Eri

Jos sinulle on suoraan sanottu syyn olevan ulkonäkösi, niin sehän on melkoisen törkeästi sanottu. Tai ehkä meitä sitten on erilaisia, kun tulkitsisin tuon ihan muuna kuin "rehellisinä pakkeina". 

Totta kai ulkonäkö voi olla yksi syistä miksi ei natsaa, mutta jos väittää ulkonäön olleen aina esteenä (saan aina pakit, koska olen ruma), niin se ei voi pitää paikkansa, ellei sitten ihastu aina saavuttamattomiin kohteisiin. Näitäkin ihmisiä on, jotka tiedostamatta valitsevat toistuvasti kumppanin, jolta saavat nenilleen. Esimerkiksi nainen, joka on itse tavallinen ja mukava ihastuu siihen koulun suosituimpaan poikaan ja myöhemmin miehiin, jotka ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja menestyneitä naisen itsensä ollessa sieltä haitarin toisesta päästä.

Silloinkin syy on yhteensopimattomuus, mutta se on paljon laajempi kuin ulkonäköön liittyvä. Yksi salaisuus onnistuneen pariutumisen takana on ihan tiedostamaton kyky ihastua sopiviin ihmisiin. Jos kiintyy ja ihastuu toistuvasti niihin, joilta ei saa vastakaikua eikä huomaa sitä ajoissa, niin kyse on kiintymyssuhdevauriosta todennäköisesti. Jos ei ole ikinä tottunut vastavuoroiseen rakkauteen, ei tiedä mitä se merkitsee ja ilmenee, vaan suhde päinvastoin on normaali ollessaan epätasapainossa.

Eivät nämä minun keksimiäni asioita ole, vaan kykyä muodostaa hyvä ja vastavuoroinen parisuhde on tutkittu. Ulkonäkö on siinä vain yksi osanen, että ulkoisesti miellyttää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi aina ajatellaan niin mustavalkoisesti? Tämä on hivenen sukupuolittunut ajattelumalli.

Niin ku nythän on muotii olla panmuusukupuoliseksiaalinen ja kaikkee.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mies kertoi, ketkä hänen mielestään ovat kauniita naisia. Nauratti kyllä. Makuja on moneksi, onneksi. Joku "ihmeellisen kaunis" esimerkiksi, minusta hänellä on omituiset lehmän silmät ja iso nenä. 

Miesten ja naisten naismaku kyllä eroaa toisistaan melkoisesti. Itsekin aina ihmettelen miksi mieheni mielestä ne täydellisen kauniit eivät herätä hänessä sen kummempia, kun taas minun mielestäni jopa vähän epämiellyttävän näköinen voi olla hänen mielestään tosi kaunis. 

Meistä nuoruuden tyttöporukoista muuten se, joka oli kaikkein kaunein, kuin kiiltokuva, täydellinen, juuri hänellä oli huonoin onni miesasioissa. Hän oli niin kaunis, että kadulla käännyttiin katsomaan, myös jumalattoman tyylikäs, kuin tumma versio Audrey Hepburnista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Mies josta pidin todella paljon ja pidemmän aikaa torjui minut koska ollaan vaan ystäviä. Puhui kauniisti henkisestä yhteydestä ja sisäisestä kauneudesta ja siitä kuinka olen aivan upea ja teen kyllä jostain miehestä onnellisen koska hän ei edes ole valmis suhteeseen.

Niin vain pari viikkoa myöhemmin kohtasi laihan, blondin, pitkän naisen jolla äärimmäisestä hoikkuudesta huolimatta isot tissit ja peppu. Kasvit erittäin kauniit ja symmetriset. Kummasti kaikki puheet henkisen yhteyden tärkeydestä unohtuivat ja vaihtuivat hehkutukseen siitä miten upeaa seksi on täydellisen näköisen naisen kanssa :D.

Joo tiedän, näin se menee elämässä. Mutta silti sydämessä tuntuu pieni pisto kun itse ei ole koskaan kenellekään se ihanin.

Miten sinut sitten olisi pitänyt torjua? Eikö ollut hyvä, että mies teki sen tunteitasi säästäen eikä rumasti. Olen itsekin torjunut vastaavalla tavalla  miehen, jota en nähnyt romanttisesti, vaan ystävänä. 

Toivon, että olet vielä joku päivä jollekin se ihanin eli että kiinnostus on vastavuoroista. Ulkonäöstä se ei pelkästään ole kiinni.

No ei se kohtelias torjunta lämmittänyt yhtään, kun kauniista sanoista huolimatta oli ilmiselvää että torjunnan syy on rumuuteni. Olen niiiiiiin ihana henkisesti mutta huh suhun ei voi siinä mielessä koskea. Ja kun kaunis nainen tuli vastaan, ei millään henkisillä ominaisuuksilla ollut mitään väliä. 

En tarkoita että pitää laukoa jotain epäkohteliasta päin naamaa, mutta voisi olla selittämättä yhtään mitään tuollaista, mikä joko ei pidä paikkaansa ollenkaan tai on vain osa totuudesta.

Entäpä jos mies koki, että huono itsetuntosi ja kannattelemisen tarpeesi oli se tekijä, jonka takia ei nähnyt teillä yhteistä tulevaisuutta. On raskasta elää sellaisen kanssa, joka pitää itseään rumana, häpeilee ulkonäköään ja jota joutuu kannattelemaan. 

Olen huomannut, että monilla syy miksi parisuhdetta ei synny voikin olla ihan eri syy kuin he itse kuvittelevat. Esimerkiksi naisilla tuntuu olevan yleistä, että heillä on huono itsetunto ja tarrautuvat liiallisesti ihastukseensa, jolloin mies pakenee. Ulkonäkö voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta silti nainen itse näkee sen ja itsensä kelpaamattomana, mikä heijastuu tapaan, miten häntä kohdellaan. Nämä ovat tietysti vaikeita asioita ratkaista, vaadittaisiin psykoterapiaa ja sen tiedostamista, että ajatus itsestä on vääristynyt.

Mun on suoraan sanottuna TOSI vaikea kuvitella, että kasvoiltaan ja kropaltaan täydellinen, mallitasoinen nainen tulisi torjutuksi huonon itsetunnon takia. Kyllä sitä(kin) silloin katsottaisiin läpi sormien.

Jopa maailman kauneumpina pidetyt naiset ovat tulleet torjutuiksi, jätetyiksi, petetyiksi.

Hetken ne hyvännäköisetkin viehättää, kunnes paljastuu miten vaikeita ovat persoonaltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Mies josta pidin todella paljon ja pidemmän aikaa torjui minut koska ollaan vaan ystäviä. Puhui kauniisti henkisestä yhteydestä ja sisäisestä kauneudesta ja siitä kuinka olen aivan upea ja teen kyllä jostain miehestä onnellisen koska hän ei edes ole valmis suhteeseen.

Niin vain pari viikkoa myöhemmin kohtasi laihan, blondin, pitkän naisen jolla äärimmäisestä hoikkuudesta huolimatta isot tissit ja peppu. Kasvit erittäin kauniit ja symmetriset. Kummasti kaikki puheet henkisen yhteyden tärkeydestä unohtuivat ja vaihtuivat hehkutukseen siitä miten upeaa seksi on täydellisen näköisen naisen kanssa :D.

Joo tiedän, näin se menee elämässä. Mutta silti sydämessä tuntuu pieni pisto kun itse ei ole koskaan kenellekään se ihanin.

Miten sinut sitten olisi pitänyt torjua? Eikö ollut hyvä, että mies teki sen tunteitasi säästäen eikä rumasti. Olen itsekin torjunut vastaavalla tavalla  miehen, jota en nähnyt romanttisesti, vaan ystävänä. 

Toivon, että olet vielä joku päivä jollekin se ihanin eli että kiinnostus on vastavuoroista. Ulkonäöstä se ei pelkästään ole kiinni.

No ei se kohtelias torjunta lämmittänyt yhtään, kun kauniista sanoista huolimatta oli ilmiselvää että torjunnan syy on rumuuteni. Olen niiiiiiin ihana henkisesti mutta huh suhun ei voi siinä mielessä koskea. Ja kun kaunis nainen tuli vastaan, ei millään henkisillä ominaisuuksilla ollut mitään väliä. 

En tarkoita että pitää laukoa jotain epäkohteliasta päin naamaa, mutta voisi olla selittämättä yhtään mitään tuollaista, mikä joko ei pidä paikkaansa ollenkaan tai on vain osa totuudesta.

Entäpä jos mies koki, että huono itsetuntosi ja kannattelemisen tarpeesi oli se tekijä, jonka takia ei nähnyt teillä yhteistä tulevaisuutta. On raskasta elää sellaisen kanssa, joka pitää itseään rumana, häpeilee ulkonäköään ja jota joutuu kannattelemaan. 

Olen huomannut, että monilla syy miksi parisuhdetta ei synny voikin olla ihan eri syy kuin he itse kuvittelevat. Esimerkiksi naisilla tuntuu olevan yleistä, että heillä on huono itsetunto ja tarrautuvat liiallisesti ihastukseensa, jolloin mies pakenee. Ulkonäkö voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta silti nainen itse näkee sen ja itsensä kelpaamattomana, mikä heijastuu tapaan, miten häntä kohdellaan. Nämä ovat tietysti vaikeita asioita ratkaista, vaadittaisiin psykoterapiaa ja sen tiedostamista, että ajatus itsestä on vääristynyt.

Mun on suoraan sanottuna TOSI vaikea kuvitella, että kasvoiltaan ja kropaltaan täydellinen, mallitasoinen nainen tulisi torjutuksi huonon itsetunnon takia. Kyllä sitä(kin) silloin katsottaisiin läpi sormien.

Minulla on ystäviä, jotka ovat erittäin kauniita ja heistä jokainen on tullut torjutuksi myös. Siksi, ettei sovita yhteen, siksi, että alkaa roikkua perässä, siksi, että ei ole mukava, syitä torjua on monia ulkonäöstä riippumatta. Se nyt on vain liian simppeliä, että pelkkä ulkonäkö olis aina syynä. Mutta voi olla liian kipeää tarkastella niitä oikeita syitä.

Ei vaan nimenomaan se ulkonäkö on usein se oikea syy, ja sehän vasta kipeää tekeekin. Ulkonäköön voi vaikuttaa tiettyyn rajaan asti, mutta kyllähän luonteeseen tai käytökseen liittyvät "korjaukset" ovat ihan eri maata kuin muuttua fyysisesti lähes eri ihmiseksi.

Kukaan ei saa ihan ketä tahansa maailmassa, mutta ihan turha väittää etteikö perinteisesti kaunis ja komea saisi paaaaaljon vähemmän torjuntaa osakseen. Tunnen tällaisia, sekä miehiä että naisia. Heidän ei tarvitse edes etsiä, tarjokkaita on jatkuvana virtana olivat sitten jo suhteessa tai eivät.

Toki hekin ovat "joskus" lyöneet hudin, mutta ei sitä voi verrata meihin, jotka emme saa sitä hyväksyntää ja rakkautta juuri ikinä, jos koskaan. Mulle on jopa suoraan sanottu että voi kunpa voisin päästä tästä ulkonäköasiasta yli, meillä olisi varmaan tosi kivaa yhdessä, mutta ei voi mitään, hei pärjäile ja kaikkea hyv sulle. Ei näitä voi tulkita muuksi kuin ulkonäöstä johtuvaksi - mitä järkeä olisi selittää itselleen jotain muuta??

T. Eri

Jos sinulle on suoraan sanottu syyn olevan ulkonäkösi, niin sehän on melkoisen törkeästi sanottu. Tai ehkä meitä sitten on erilaisia, kun tulkitsisin tuon ihan muuna kuin "rehellisinä pakkeina". 

Totta kai ulkonäkö voi olla yksi syistä miksi ei natsaa, mutta jos väittää ulkonäön olleen aina esteenä (saan aina pakit, koska olen ruma), niin se ei voi pitää paikkansa, ellei sitten ihastu aina saavuttamattomiin kohteisiin. Näitäkin ihmisiä on, jotka tiedostamatta valitsevat toistuvasti kumppanin, jolta saavat nenilleen. Esimerkiksi nainen, joka on itse tavallinen ja mukava ihastuu siihen koulun suosituimpaan poikaan ja myöhemmin miehiin, jotka ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja menestyneitä naisen itsensä ollessa sieltä haitarin toisesta päästä.

Silloinkin syy on yhteensopimattomuus, mutta se on paljon laajempi kuin ulkonäköön liittyvä. Yksi salaisuus onnistuneen pariutumisen takana on ihan tiedostamaton kyky ihastua sopiviin ihmisiin. Jos kiintyy ja ihastuu toistuvasti niihin, joilta ei saa vastakaikua eikä huomaa sitä ajoissa, niin kyse on kiintymyssuhdevauriosta todennäköisesti. Jos ei ole ikinä tottunut vastavuoroiseen rakkauteen, ei tiedä mitä se merkitsee ja ilmenee, vaan suhde päinvastoin on normaali ollessaan epätasapainossa.

Eivät nämä minun keksimiäni asioita ole, vaan kykyä muodostaa hyvä ja vastavuoroinen parisuhde on tutkittu. Ulkonäkö on siinä vain yksi osanen, että ulkoisesti miellyttää.

Ei kukaan täällä kai väitä että AINA ulkonäkö on se syy? Tämä ylianalysointi menee jo kyökkisykologian puolelle ja taas päästiin tasoteoriaankin jo. On myös ulkonäöltään täysin samantasoisia ihmisiä ja silti toinen antaa toiselle pakit "rumuuden" takia. Ja on ihmisiä jotka ihastuvat ihan itselleen sopiviin ihmisiin eivätkä ole mitään rakkauden ja vuorovaikutuksen tumpeloita, eivätkä silti saa vastakaikua. Heitä nyt vain on joille ei ole ketään ns. tarkoitettu.

On oikeasti hieman alentuvaa alkaa heitä neuvoa kuinka jotkut syvät henkiset traumat tai mitkä lie piilomotiivit saavat sinut ihastumaan väärin, yksinäisyytesi on siis oma vikasi! Joillain näin on, tietenkin on esimerkiksi sulkeutuneita ihmisiä jotka eivät osaa tai uskalla etsiä ketään, mutta sitten on heitä jotka ovat tasapainoisia ja hyvinvoivia, elämässään onnellisia eikä siltikään natsaa. Heille sitten nämä rakkaudessa onnistuneet paasaavat kiintymyssuhdetraumoista 🙄.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Mies josta pidin todella paljon ja pidemmän aikaa torjui minut koska ollaan vaan ystäviä. Puhui kauniisti henkisestä yhteydestä ja sisäisestä kauneudesta ja siitä kuinka olen aivan upea ja teen kyllä jostain miehestä onnellisen koska hän ei edes ole valmis suhteeseen.

Niin vain pari viikkoa myöhemmin kohtasi laihan, blondin, pitkän naisen jolla äärimmäisestä hoikkuudesta huolimatta isot tissit ja peppu. Kasvit erittäin kauniit ja symmetriset. Kummasti kaikki puheet henkisen yhteyden tärkeydestä unohtuivat ja vaihtuivat hehkutukseen siitä miten upeaa seksi on täydellisen näköisen naisen kanssa :D.

Joo tiedän, näin se menee elämässä. Mutta silti sydämessä tuntuu pieni pisto kun itse ei ole koskaan kenellekään se ihanin.

Miten sinut sitten olisi pitänyt torjua? Eikö ollut hyvä, että mies teki sen tunteitasi säästäen eikä rumasti. Olen itsekin torjunut vastaavalla tavalla  miehen, jota en nähnyt romanttisesti, vaan ystävänä. 

Toivon, että olet vielä joku päivä jollekin se ihanin eli että kiinnostus on vastavuoroista. Ulkonäöstä se ei pelkästään ole kiinni.

No ei se kohtelias torjunta lämmittänyt yhtään, kun kauniista sanoista huolimatta oli ilmiselvää että torjunnan syy on rumuuteni. Olen niiiiiiin ihana henkisesti mutta huh suhun ei voi siinä mielessä koskea. Ja kun kaunis nainen tuli vastaan, ei millään henkisillä ominaisuuksilla ollut mitään väliä. 

En tarkoita että pitää laukoa jotain epäkohteliasta päin naamaa, mutta voisi olla selittämättä yhtään mitään tuollaista, mikä joko ei pidä paikkaansa ollenkaan tai on vain osa totuudesta.

Entäpä jos mies koki, että huono itsetuntosi ja kannattelemisen tarpeesi oli se tekijä, jonka takia ei nähnyt teillä yhteistä tulevaisuutta. On raskasta elää sellaisen kanssa, joka pitää itseään rumana, häpeilee ulkonäköään ja jota joutuu kannattelemaan. 

Olen huomannut, että monilla syy miksi parisuhdetta ei synny voikin olla ihan eri syy kuin he itse kuvittelevat. Esimerkiksi naisilla tuntuu olevan yleistä, että heillä on huono itsetunto ja tarrautuvat liiallisesti ihastukseensa, jolloin mies pakenee. Ulkonäkö voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta silti nainen itse näkee sen ja itsensä kelpaamattomana, mikä heijastuu tapaan, miten häntä kohdellaan. Nämä ovat tietysti vaikeita asioita ratkaista, vaadittaisiin psykoterapiaa ja sen tiedostamista, että ajatus itsestä on vääristynyt.

En pidä itseäni rumana eikä minua tarvitse kannatella. Mies minua rumana piti. Itsetuntoni on ihan normaali ja on aivan sallittua tuntea se harmituksen pisto. Ei hyvä itsetunto tarkoita sitä että esimerkiksi pettymys rakkauselämässä ei tuntuisi missään.

Juurihan sinä kerroit, että torjunnan syy oli rumuutesi. En sentään tyhästä sitä keksinyt. Jos mies oli niin uskomattoman ilkeä, että sanoi noin, niin normaalisti nainen ei ota sitä totuutena vaan osoituksena miehen luonteesta. Joka on ruma. 

Tietenkin pettymykset rakkaudessa tuntuvat, mutta se että väitetään torjunnan syyksi rumuus on epäuskottavaa. Aivan kuten miehetkin täällä väittävät, että syy torjunaan on köyhyys tai lyhyys. Se on liian helppo selitys, johon näkee vastauksen kadulla, ettei voi pitää paikkansa.

Niin, _miehen_ mielestä olin aivan ihana mutta fyysisesti en kelvannut hänelle. Sepitti sitten tuota teet jostain niin onnellisen -juttua ettei pahoittaisi mieltäni. Pari viikkoa myöhemmin kuitenkin puheet siitä ettei ole valmis suhteeseen unohtuivat sekunnissa kun sai seksiä mallikaunottaren tasoiselta.

Minä itse en itseäni rumaksi hauku enkä ole huonoitsetuntoinen kuten aiemmin tulkitsit. Ei hänen tietenkään tarvi haluta minua, pointtini on että miksi pitää luritella muita kehuja, kun se oikea syy on että vartalosi ei ole minulle tarpeeksi hyvä ja kasvosi tarpeeksi kauniit. Kyllä ihan oikeasti ihmisiä torjutaan (torjujan silmässä olevan) rumuuden vuoksi. Ja yleensä se yksinkertaisin selitys nimenomaan on se oikea.

Se on tietysti hyvä asia, että et tunne itseäsi rumaksi, ja se tosiaan on eri asia kokea näin kuin havaita, että toinen nainen on kauniimpi. Näin voi todella olla ja sillä on vaikutusta myös. Mutta pahan mielen purkaminen pakkien kohteliaisuudesta ei mielestäni ole ihan reilua miestä kohtaan. Hänhän yritti toimia oikein ja hyvin. Mutta vihaisuutesi hänelle on sikäli hyvä, että pääsen toivottavasti kiukultasi yli asiasta nopeammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Mies josta pidin todella paljon ja pidemmän aikaa torjui minut koska ollaan vaan ystäviä. Puhui kauniisti henkisestä yhteydestä ja sisäisestä kauneudesta ja siitä kuinka olen aivan upea ja teen kyllä jostain miehestä onnellisen koska hän ei edes ole valmis suhteeseen.

Niin vain pari viikkoa myöhemmin kohtasi laihan, blondin, pitkän naisen jolla äärimmäisestä hoikkuudesta huolimatta isot tissit ja peppu. Kasvit erittäin kauniit ja symmetriset. Kummasti kaikki puheet henkisen yhteyden tärkeydestä unohtuivat ja vaihtuivat hehkutukseen siitä miten upeaa seksi on täydellisen näköisen naisen kanssa :D.

Joo tiedän, näin se menee elämässä. Mutta silti sydämessä tuntuu pieni pisto kun itse ei ole koskaan kenellekään se ihanin.

Miten sinut sitten olisi pitänyt torjua? Eikö ollut hyvä, että mies teki sen tunteitasi säästäen eikä rumasti. Olen itsekin torjunut vastaavalla tavalla  miehen, jota en nähnyt romanttisesti, vaan ystävänä. 

Toivon, että olet vielä joku päivä jollekin se ihanin eli että kiinnostus on vastavuoroista. Ulkonäöstä se ei pelkästään ole kiinni.

No ei se kohtelias torjunta lämmittänyt yhtään, kun kauniista sanoista huolimatta oli ilmiselvää että torjunnan syy on rumuuteni. Olen niiiiiiin ihana henkisesti mutta huh suhun ei voi siinä mielessä koskea. Ja kun kaunis nainen tuli vastaan, ei millään henkisillä ominaisuuksilla ollut mitään väliä. 

En tarkoita että pitää laukoa jotain epäkohteliasta päin naamaa, mutta voisi olla selittämättä yhtään mitään tuollaista, mikä joko ei pidä paikkaansa ollenkaan tai on vain osa totuudesta.

Entäpä jos mies koki, että huono itsetuntosi ja kannattelemisen tarpeesi oli se tekijä, jonka takia ei nähnyt teillä yhteistä tulevaisuutta. On raskasta elää sellaisen kanssa, joka pitää itseään rumana, häpeilee ulkonäköään ja jota joutuu kannattelemaan. 

Olen huomannut, että monilla syy miksi parisuhdetta ei synny voikin olla ihan eri syy kuin he itse kuvittelevat. Esimerkiksi naisilla tuntuu olevan yleistä, että heillä on huono itsetunto ja tarrautuvat liiallisesti ihastukseensa, jolloin mies pakenee. Ulkonäkö voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta silti nainen itse näkee sen ja itsensä kelpaamattomana, mikä heijastuu tapaan, miten häntä kohdellaan. Nämä ovat tietysti vaikeita asioita ratkaista, vaadittaisiin psykoterapiaa ja sen tiedostamista, että ajatus itsestä on vääristynyt.

Mun on suoraan sanottuna TOSI vaikea kuvitella, että kasvoiltaan ja kropaltaan täydellinen, mallitasoinen nainen tulisi torjutuksi huonon itsetunnon takia. Kyllä sitä(kin) silloin katsottaisiin läpi sormien.

Minulla on ystäviä, jotka ovat erittäin kauniita ja heistä jokainen on tullut torjutuksi myös. Siksi, ettei sovita yhteen, siksi, että alkaa roikkua perässä, siksi, että ei ole mukava, syitä torjua on monia ulkonäöstä riippumatta. Se nyt on vain liian simppeliä, että pelkkä ulkonäkö olis aina syynä. Mutta voi olla liian kipeää tarkastella niitä oikeita syitä.

Ei vaan nimenomaan se ulkonäkö on usein se oikea syy, ja sehän vasta kipeää tekeekin. Ulkonäköön voi vaikuttaa tiettyyn rajaan asti, mutta kyllähän luonteeseen tai käytökseen liittyvät "korjaukset" ovat ihan eri maata kuin muuttua fyysisesti lähes eri ihmiseksi.

Kukaan ei saa ihan ketä tahansa maailmassa, mutta ihan turha väittää etteikö perinteisesti kaunis ja komea saisi paaaaaljon vähemmän torjuntaa osakseen. Tunnen tällaisia, sekä miehiä että naisia. Heidän ei tarvitse edes etsiä, tarjokkaita on jatkuvana virtana olivat sitten jo suhteessa tai eivät.

Toki hekin ovat "joskus" lyöneet hudin, mutta ei sitä voi verrata meihin, jotka emme saa sitä hyväksyntää ja rakkautta juuri ikinä, jos koskaan. Mulle on jopa suoraan sanottu että voi kunpa voisin päästä tästä ulkonäköasiasta yli, meillä olisi varmaan tosi kivaa yhdessä, mutta ei voi mitään, hei pärjäile ja kaikkea hyv sulle. Ei näitä voi tulkita muuksi kuin ulkonäöstä johtuvaksi - mitä järkeä olisi selittää itselleen jotain muuta??

T. Eri

Jos sinulle on suoraan sanottu syyn olevan ulkonäkösi, niin sehän on melkoisen törkeästi sanottu. Tai ehkä meitä sitten on erilaisia, kun tulkitsisin tuon ihan muuna kuin "rehellisinä pakkeina". 

Totta kai ulkonäkö voi olla yksi syistä miksi ei natsaa, mutta jos väittää ulkonäön olleen aina esteenä (saan aina pakit, koska olen ruma), niin se ei voi pitää paikkansa, ellei sitten ihastu aina saavuttamattomiin kohteisiin. Näitäkin ihmisiä on, jotka tiedostamatta valitsevat toistuvasti kumppanin, jolta saavat nenilleen. Esimerkiksi nainen, joka on itse tavallinen ja mukava ihastuu siihen koulun suosituimpaan poikaan ja myöhemmin miehiin, jotka ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja menestyneitä naisen itsensä ollessa sieltä haitarin toisesta päästä.

Silloinkin syy on yhteensopimattomuus, mutta se on paljon laajempi kuin ulkonäköön liittyvä. Yksi salaisuus onnistuneen pariutumisen takana on ihan tiedostamaton kyky ihastua sopiviin ihmisiin. Jos kiintyy ja ihastuu toistuvasti niihin, joilta ei saa vastakaikua eikä huomaa sitä ajoissa, niin kyse on kiintymyssuhdevauriosta todennäköisesti. Jos ei ole ikinä tottunut vastavuoroiseen rakkauteen, ei tiedä mitä se merkitsee ja ilmenee, vaan suhde päinvastoin on normaali ollessaan epätasapainossa.

Eivät nämä minun keksimiäni asioita ole, vaan kykyä muodostaa hyvä ja vastavuoroinen parisuhde on tutkittu. Ulkonäkö on siinä vain yksi osanen, että ulkoisesti miellyttää.

Ei kukaan täällä kai väitä että AINA ulkonäkö on se syy? Tämä ylianalysointi menee jo kyökkisykologian puolelle ja taas päästiin tasoteoriaankin jo. On myös ulkonäöltään täysin samantasoisia ihmisiä ja silti toinen antaa toiselle pakit "rumuuden" takia. Ja on ihmisiä jotka ihastuvat ihan itselleen sopiviin ihmisiin eivätkä ole mitään rakkauden ja vuorovaikutuksen tumpeloita, eivätkä silti saa vastakaikua. Heitä nyt vain on joille ei ole ketään ns. tarkoitettu.

On oikeasti hieman alentuvaa alkaa heitä neuvoa kuinka jotkut syvät henkiset traumat tai mitkä lie piilomotiivit saavat sinut ihastumaan väärin, yksinäisyytesi on siis oma vikasi! Joillain näin on, tietenkin on esimerkiksi sulkeutuneita ihmisiä jotka eivät osaa tai uskalla etsiä ketään, mutta sitten on heitä jotka ovat tasapainoisia ja hyvinvoivia, elämässään onnellisia eikä siltikään natsaa. Heille sitten nämä rakkaudessa onnistuneet paasaavat kiintymyssuhdetraumoista 🙄.

Viestissä johon alkujaan vastasin luki noin. Vedät aika pahasti mutkat suoriksi siitä mitä olen kirjoittanut, mutta siihen sinulla on varmaan omat syysi. En kumminkaan vastaa niihin, koska jokainen voi lukea mitä todellisuudessa kirjoitin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Mies josta pidin todella paljon ja pidemmän aikaa torjui minut koska ollaan vaan ystäviä. Puhui kauniisti henkisestä yhteydestä ja sisäisestä kauneudesta ja siitä kuinka olen aivan upea ja teen kyllä jostain miehestä onnellisen koska hän ei edes ole valmis suhteeseen.

Niin vain pari viikkoa myöhemmin kohtasi laihan, blondin, pitkän naisen jolla äärimmäisestä hoikkuudesta huolimatta isot tissit ja peppu. Kasvit erittäin kauniit ja symmetriset. Kummasti kaikki puheet henkisen yhteyden tärkeydestä unohtuivat ja vaihtuivat hehkutukseen siitä miten upeaa seksi on täydellisen näköisen naisen kanssa :D.

Joo tiedän, näin se menee elämässä. Mutta silti sydämessä tuntuu pieni pisto kun itse ei ole koskaan kenellekään se ihanin.

Miten sinut sitten olisi pitänyt torjua? Eikö ollut hyvä, että mies teki sen tunteitasi säästäen eikä rumasti. Olen itsekin torjunut vastaavalla tavalla  miehen, jota en nähnyt romanttisesti, vaan ystävänä. 

Toivon, että olet vielä joku päivä jollekin se ihanin eli että kiinnostus on vastavuoroista. Ulkonäöstä se ei pelkästään ole kiinni.

No ei se kohtelias torjunta lämmittänyt yhtään, kun kauniista sanoista huolimatta oli ilmiselvää että torjunnan syy on rumuuteni. Olen niiiiiiin ihana henkisesti mutta huh suhun ei voi siinä mielessä koskea. Ja kun kaunis nainen tuli vastaan, ei millään henkisillä ominaisuuksilla ollut mitään väliä. 

En tarkoita että pitää laukoa jotain epäkohteliasta päin naamaa, mutta voisi olla selittämättä yhtään mitään tuollaista, mikä joko ei pidä paikkaansa ollenkaan tai on vain osa totuudesta.

Entäpä jos mies koki, että huono itsetuntosi ja kannattelemisen tarpeesi oli se tekijä, jonka takia ei nähnyt teillä yhteistä tulevaisuutta. On raskasta elää sellaisen kanssa, joka pitää itseään rumana, häpeilee ulkonäköään ja jota joutuu kannattelemaan. 

Olen huomannut, että monilla syy miksi parisuhdetta ei synny voikin olla ihan eri syy kuin he itse kuvittelevat. Esimerkiksi naisilla tuntuu olevan yleistä, että heillä on huono itsetunto ja tarrautuvat liiallisesti ihastukseensa, jolloin mies pakenee. Ulkonäkö voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta silti nainen itse näkee sen ja itsensä kelpaamattomana, mikä heijastuu tapaan, miten häntä kohdellaan. Nämä ovat tietysti vaikeita asioita ratkaista, vaadittaisiin psykoterapiaa ja sen tiedostamista, että ajatus itsestä on vääristynyt.

Mun on suoraan sanottuna TOSI vaikea kuvitella, että kasvoiltaan ja kropaltaan täydellinen, mallitasoinen nainen tulisi torjutuksi huonon itsetunnon takia. Kyllä sitä(kin) silloin katsottaisiin läpi sormien.

Minulla on ystäviä, jotka ovat erittäin kauniita ja heistä jokainen on tullut torjutuksi myös. Siksi, ettei sovita yhteen, siksi, että alkaa roikkua perässä, siksi, että ei ole mukava, syitä torjua on monia ulkonäöstä riippumatta. Se nyt on vain liian simppeliä, että pelkkä ulkonäkö olis aina syynä. Mutta voi olla liian kipeää tarkastella niitä oikeita syitä.

Ei vaan nimenomaan se ulkonäkö on usein se oikea syy, ja sehän vasta kipeää tekeekin. Ulkonäköön voi vaikuttaa tiettyyn rajaan asti, mutta kyllähän luonteeseen tai käytökseen liittyvät "korjaukset" ovat ihan eri maata kuin muuttua fyysisesti lähes eri ihmiseksi.

Kukaan ei saa ihan ketä tahansa maailmassa, mutta ihan turha väittää etteikö perinteisesti kaunis ja komea saisi paaaaaljon vähemmän torjuntaa osakseen. Tunnen tällaisia, sekä miehiä että naisia. Heidän ei tarvitse edes etsiä, tarjokkaita on jatkuvana virtana olivat sitten jo suhteessa tai eivät.

Toki hekin ovat "joskus" lyöneet hudin, mutta ei sitä voi verrata meihin, jotka emme saa sitä hyväksyntää ja rakkautta juuri ikinä, jos koskaan. Mulle on jopa suoraan sanottu että voi kunpa voisin päästä tästä ulkonäköasiasta yli, meillä olisi varmaan tosi kivaa yhdessä, mutta ei voi mitään, hei pärjäile ja kaikkea hyv sulle. Ei näitä voi tulkita muuksi kuin ulkonäöstä johtuvaksi - mitä järkeä olisi selittää itselleen jotain muuta??

T. Eri

Jos sinulle on suoraan sanottu syyn olevan ulkonäkösi, niin sehän on melkoisen törkeästi sanottu. Tai ehkä meitä sitten on erilaisia, kun tulkitsisin tuon ihan muuna kuin "rehellisinä pakkeina". 

Totta kai ulkonäkö voi olla yksi syistä miksi ei natsaa, mutta jos väittää ulkonäön olleen aina esteenä (saan aina pakit, koska olen ruma), niin se ei voi pitää paikkansa, ellei sitten ihastu aina saavuttamattomiin kohteisiin. Näitäkin ihmisiä on, jotka tiedostamatta valitsevat toistuvasti kumppanin, jolta saavat nenilleen. Esimerkiksi nainen, joka on itse tavallinen ja mukava ihastuu siihen koulun suosituimpaan poikaan ja myöhemmin miehiin, jotka ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja menestyneitä naisen itsensä ollessa sieltä haitarin toisesta päästä.

Silloinkin syy on yhteensopimattomuus, mutta se on paljon laajempi kuin ulkonäköön liittyvä. Yksi salaisuus onnistuneen pariutumisen takana on ihan tiedostamaton kyky ihastua sopiviin ihmisiin. Jos kiintyy ja ihastuu toistuvasti niihin, joilta ei saa vastakaikua eikä huomaa sitä ajoissa, niin kyse on kiintymyssuhdevauriosta todennäköisesti. Jos ei ole ikinä tottunut vastavuoroiseen rakkauteen, ei tiedä mitä se merkitsee ja ilmenee, vaan suhde päinvastoin on normaali ollessaan epätasapainossa.

Eivät nämä minun keksimiäni asioita ole, vaan kykyä muodostaa hyvä ja vastavuoroinen parisuhde on tutkittu. Ulkonäkö on siinä vain yksi osanen, että ulkoisesti miellyttää.

Ei kukaan täällä kai väitä että AINA ulkonäkö on se syy? Tämä ylianalysointi menee jo kyökkisykologian puolelle ja taas päästiin tasoteoriaankin jo. On myös ulkonäöltään täysin samantasoisia ihmisiä ja silti toinen antaa toiselle pakit "rumuuden" takia. Ja on ihmisiä jotka ihastuvat ihan itselleen sopiviin ihmisiin eivätkä ole mitään rakkauden ja vuorovaikutuksen tumpeloita, eivätkä silti saa vastakaikua. Heitä nyt vain on joille ei ole ketään ns. tarkoitettu.

On oikeasti hieman alentuvaa alkaa heitä neuvoa kuinka jotkut syvät henkiset traumat tai mitkä lie piilomotiivit saavat sinut ihastumaan väärin, yksinäisyytesi on siis oma vikasi! Joillain näin on, tietenkin on esimerkiksi sulkeutuneita ihmisiä jotka eivät osaa tai uskalla etsiä ketään, mutta sitten on heitä jotka ovat tasapainoisia ja hyvinvoivia, elämässään onnellisia eikä siltikään natsaa. Heille sitten nämä rakkaudessa onnistuneet paasaavat kiintymyssuhdetraumoista 🙄.

Viestissä johon alkujaan vastasin luki noin. Vedät aika pahasti mutkat suoriksi siitä mitä olen kirjoittanut, mutta siihen sinulla on varmaan omat syysi. En kumminkaan vastaa niihin, koska jokainen voi lukea mitä todellisuudessa kirjoitin.

En kyllä löydä sieltä kohtaa jossa sanottaisiin aina? Ehkä se on jossain eri viestissä sitten. Mutta joka tapauksessa sinähän tässä analyysillasi mutkia suoraksi vedät, sen sijaan että kuuntelisit jonkun ihmisen oikeaa kokemusta siitä millaista torjuntaa hän on kokenut, jaat näitä alentuvia neuvoja - tietämättä ko. ihmisestä yhtääm mitään - jotka eivät auta yhtään. "Minut torjuttiin ulkonäön takia". "Ei, kyllä sinulla on tiedostamattomia traumoja ja valitset vääriä ihastuksen kohteita". Tämä on todella vähättelevää yksinäistä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Mies josta pidin todella paljon ja pidemmän aikaa torjui minut koska ollaan vaan ystäviä. Puhui kauniisti henkisestä yhteydestä ja sisäisestä kauneudesta ja siitä kuinka olen aivan upea ja teen kyllä jostain miehestä onnellisen koska hän ei edes ole valmis suhteeseen.

Niin vain pari viikkoa myöhemmin kohtasi laihan, blondin, pitkän naisen jolla äärimmäisestä hoikkuudesta huolimatta isot tissit ja peppu. Kasvit erittäin kauniit ja symmetriset. Kummasti kaikki puheet henkisen yhteyden tärkeydestä unohtuivat ja vaihtuivat hehkutukseen siitä miten upeaa seksi on täydellisen näköisen naisen kanssa :D.

Joo tiedän, näin se menee elämässä. Mutta silti sydämessä tuntuu pieni pisto kun itse ei ole koskaan kenellekään se ihanin.

Miten sinut sitten olisi pitänyt torjua? Eikö ollut hyvä, että mies teki sen tunteitasi säästäen eikä rumasti. Olen itsekin torjunut vastaavalla tavalla  miehen, jota en nähnyt romanttisesti, vaan ystävänä. 

Toivon, että olet vielä joku päivä jollekin se ihanin eli että kiinnostus on vastavuoroista. Ulkonäöstä se ei pelkästään ole kiinni.

No ei se kohtelias torjunta lämmittänyt yhtään, kun kauniista sanoista huolimatta oli ilmiselvää että torjunnan syy on rumuuteni. Olen niiiiiiin ihana henkisesti mutta huh suhun ei voi siinä mielessä koskea. Ja kun kaunis nainen tuli vastaan, ei millään henkisillä ominaisuuksilla ollut mitään väliä. 

En tarkoita että pitää laukoa jotain epäkohteliasta päin naamaa, mutta voisi olla selittämättä yhtään mitään tuollaista, mikä joko ei pidä paikkaansa ollenkaan tai on vain osa totuudesta.

Entäpä jos mies koki, että huono itsetuntosi ja kannattelemisen tarpeesi oli se tekijä, jonka takia ei nähnyt teillä yhteistä tulevaisuutta. On raskasta elää sellaisen kanssa, joka pitää itseään rumana, häpeilee ulkonäköään ja jota joutuu kannattelemaan. 

Olen huomannut, että monilla syy miksi parisuhdetta ei synny voikin olla ihan eri syy kuin he itse kuvittelevat. Esimerkiksi naisilla tuntuu olevan yleistä, että heillä on huono itsetunto ja tarrautuvat liiallisesti ihastukseensa, jolloin mies pakenee. Ulkonäkö voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta silti nainen itse näkee sen ja itsensä kelpaamattomana, mikä heijastuu tapaan, miten häntä kohdellaan. Nämä ovat tietysti vaikeita asioita ratkaista, vaadittaisiin psykoterapiaa ja sen tiedostamista, että ajatus itsestä on vääristynyt.

En pidä itseäni rumana eikä minua tarvitse kannatella. Mies minua rumana piti. Itsetuntoni on ihan normaali ja on aivan sallittua tuntea se harmituksen pisto. Ei hyvä itsetunto tarkoita sitä että esimerkiksi pettymys rakkauselämässä ei tuntuisi missään.

Juurihan sinä kerroit, että torjunnan syy oli rumuutesi. En sentään tyhästä sitä keksinyt. Jos mies oli niin uskomattoman ilkeä, että sanoi noin, niin normaalisti nainen ei ota sitä totuutena vaan osoituksena miehen luonteesta. Joka on ruma. 

Tietenkin pettymykset rakkaudessa tuntuvat, mutta se että väitetään torjunnan syyksi rumuus on epäuskottavaa. Aivan kuten miehetkin täällä väittävät, että syy torjunaan on köyhyys tai lyhyys. Se on liian helppo selitys, johon näkee vastauksen kadulla, ettei voi pitää paikkansa.

Niin, _miehen_ mielestä olin aivan ihana mutta fyysisesti en kelvannut hänelle. Sepitti sitten tuota teet jostain niin onnellisen -juttua ettei pahoittaisi mieltäni. Pari viikkoa myöhemmin kuitenkin puheet siitä ettei ole valmis suhteeseen unohtuivat sekunnissa kun sai seksiä mallikaunottaren tasoiselta.

Minä itse en itseäni rumaksi hauku enkä ole huonoitsetuntoinen kuten aiemmin tulkitsit. Ei hänen tietenkään tarvi haluta minua, pointtini on että miksi pitää luritella muita kehuja, kun se oikea syy on että vartalosi ei ole minulle tarpeeksi hyvä ja kasvosi tarpeeksi kauniit. Kyllä ihan oikeasti ihmisiä torjutaan (torjujan silmässä olevan) rumuuden vuoksi. Ja yleensä se yksinkertaisin selitys nimenomaan on se oikea.

Se on tietysti hyvä asia, että et tunne itseäsi rumaksi, ja se tosiaan on eri asia kokea näin kuin havaita, että toinen nainen on kauniimpi. Näin voi todella olla ja sillä on vaikutusta myös. Mutta pahan mielen purkaminen pakkien kohteliaisuudesta ei mielestäni ole ihan reilua miestä kohtaan. Hänhän yritti toimia oikein ja hyvin. Mutta vihaisuutesi hänelle on sikäli hyvä, että pääsen toivottavasti kiukultasi yli asiasta nopeammin.

En ole vihainen hänelle, enkä edes halua häntä itselleni enää :D. Sanoin vain että se se syvä kaipaus kumppaniin läikähti taas pistona sydämessä, kun ikinä ei omalle kohdalle osu sitä henkilöä joka pitäisi minussa kaikesta: ulkonäöstä ja luonteesta ja sydämestä ja ajatuksista. En ole niin hyvä ihminen etten sekuntiakaan tuntisi kateutta tälle upean kauniille naiselle, joka saa aina seuraa jos haluaa. 

Ja lisäksi en nyt sanoisi että pakkien "arvosteleminen" on epäreilua - kyllähän joku teko voi silti olla väärä, vaikka tekijän motiivit olisivat hyvät. Ennemminkin epäreilua oli se että hän luritteli minulle sanoja joita ei tarkoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Mies josta pidin todella paljon ja pidemmän aikaa torjui minut koska ollaan vaan ystäviä. Puhui kauniisti henkisestä yhteydestä ja sisäisestä kauneudesta ja siitä kuinka olen aivan upea ja teen kyllä jostain miehestä onnellisen koska hän ei edes ole valmis suhteeseen.

Niin vain pari viikkoa myöhemmin kohtasi laihan, blondin, pitkän naisen jolla äärimmäisestä hoikkuudesta huolimatta isot tissit ja peppu. Kasvit erittäin kauniit ja symmetriset. Kummasti kaikki puheet henkisen yhteyden tärkeydestä unohtuivat ja vaihtuivat hehkutukseen siitä miten upeaa seksi on täydellisen näköisen naisen kanssa :D.

Joo tiedän, näin se menee elämässä. Mutta silti sydämessä tuntuu pieni pisto kun itse ei ole koskaan kenellekään se ihanin.

Miten sinut sitten olisi pitänyt torjua? Eikö ollut hyvä, että mies teki sen tunteitasi säästäen eikä rumasti. Olen itsekin torjunut vastaavalla tavalla  miehen, jota en nähnyt romanttisesti, vaan ystävänä. 

Toivon, että olet vielä joku päivä jollekin se ihanin eli että kiinnostus on vastavuoroista. Ulkonäöstä se ei pelkästään ole kiinni.

No ei se kohtelias torjunta lämmittänyt yhtään, kun kauniista sanoista huolimatta oli ilmiselvää että torjunnan syy on rumuuteni. Olen niiiiiiin ihana henkisesti mutta huh suhun ei voi siinä mielessä koskea. Ja kun kaunis nainen tuli vastaan, ei millään henkisillä ominaisuuksilla ollut mitään väliä. 

En tarkoita että pitää laukoa jotain epäkohteliasta päin naamaa, mutta voisi olla selittämättä yhtään mitään tuollaista, mikä joko ei pidä paikkaansa ollenkaan tai on vain osa totuudesta.

Entäpä jos mies koki, että huono itsetuntosi ja kannattelemisen tarpeesi oli se tekijä, jonka takia ei nähnyt teillä yhteistä tulevaisuutta. On raskasta elää sellaisen kanssa, joka pitää itseään rumana, häpeilee ulkonäköään ja jota joutuu kannattelemaan. 

Olen huomannut, että monilla syy miksi parisuhdetta ei synny voikin olla ihan eri syy kuin he itse kuvittelevat. Esimerkiksi naisilla tuntuu olevan yleistä, että heillä on huono itsetunto ja tarrautuvat liiallisesti ihastukseensa, jolloin mies pakenee. Ulkonäkö voi olla vaikka kuinka hyvä, mutta silti nainen itse näkee sen ja itsensä kelpaamattomana, mikä heijastuu tapaan, miten häntä kohdellaan. Nämä ovat tietysti vaikeita asioita ratkaista, vaadittaisiin psykoterapiaa ja sen tiedostamista, että ajatus itsestä on vääristynyt.

Mun on suoraan sanottuna TOSI vaikea kuvitella, että kasvoiltaan ja kropaltaan täydellinen, mallitasoinen nainen tulisi torjutuksi huonon itsetunnon takia. Kyllä sitä(kin) silloin katsottaisiin läpi sormien.

Minulla on ystäviä, jotka ovat erittäin kauniita ja heistä jokainen on tullut torjutuksi myös. Siksi, ettei sovita yhteen, siksi, että alkaa roikkua perässä, siksi, että ei ole mukava, syitä torjua on monia ulkonäöstä riippumatta. Se nyt on vain liian simppeliä, että pelkkä ulkonäkö olis aina syynä. Mutta voi olla liian kipeää tarkastella niitä oikeita syitä.

Ei vaan nimenomaan se ulkonäkö on usein se oikea syy, ja sehän vasta kipeää tekeekin. Ulkonäköön voi vaikuttaa tiettyyn rajaan asti, mutta kyllähän luonteeseen tai käytökseen liittyvät "korjaukset" ovat ihan eri maata kuin muuttua fyysisesti lähes eri ihmiseksi.

Kukaan ei saa ihan ketä tahansa maailmassa, mutta ihan turha väittää etteikö perinteisesti kaunis ja komea saisi paaaaaljon vähemmän torjuntaa osakseen. Tunnen tällaisia, sekä miehiä että naisia. Heidän ei tarvitse edes etsiä, tarjokkaita on jatkuvana virtana olivat sitten jo suhteessa tai eivät.

Toki hekin ovat "joskus" lyöneet hudin, mutta ei sitä voi verrata meihin, jotka emme saa sitä hyväksyntää ja rakkautta juuri ikinä, jos koskaan. Mulle on jopa suoraan sanottu että voi kunpa voisin päästä tästä ulkonäköasiasta yli, meillä olisi varmaan tosi kivaa yhdessä, mutta ei voi mitään, hei pärjäile ja kaikkea hyv sulle. Ei näitä voi tulkita muuksi kuin ulkonäöstä johtuvaksi - mitä järkeä olisi selittää itselleen jotain muuta??

T. Eri

Jos sinulle on suoraan sanottu syyn olevan ulkonäkösi, niin sehän on melkoisen törkeästi sanottu. Tai ehkä meitä sitten on erilaisia, kun tulkitsisin tuon ihan muuna kuin "rehellisinä pakkeina". 

Totta kai ulkonäkö voi olla yksi syistä miksi ei natsaa, mutta jos väittää ulkonäön olleen aina esteenä (saan aina pakit, koska olen ruma), niin se ei voi pitää paikkansa, ellei sitten ihastu aina saavuttamattomiin kohteisiin. Näitäkin ihmisiä on, jotka tiedostamatta valitsevat toistuvasti kumppanin, jolta saavat nenilleen. Esimerkiksi nainen, joka on itse tavallinen ja mukava ihastuu siihen koulun suosituimpaan poikaan ja myöhemmin miehiin, jotka ovat poikkeuksellisen hyvännäköisiä ja menestyneitä naisen itsensä ollessa sieltä haitarin toisesta päästä.

Silloinkin syy on yhteensopimattomuus, mutta se on paljon laajempi kuin ulkonäköön liittyvä. Yksi salaisuus onnistuneen pariutumisen takana on ihan tiedostamaton kyky ihastua sopiviin ihmisiin. Jos kiintyy ja ihastuu toistuvasti niihin, joilta ei saa vastakaikua eikä huomaa sitä ajoissa, niin kyse on kiintymyssuhdevauriosta todennäköisesti. Jos ei ole ikinä tottunut vastavuoroiseen rakkauteen, ei tiedä mitä se merkitsee ja ilmenee, vaan suhde päinvastoin on normaali ollessaan epätasapainossa.

Eivät nämä minun keksimiäni asioita ole, vaan kykyä muodostaa hyvä ja vastavuoroinen parisuhde on tutkittu. Ulkonäkö on siinä vain yksi osanen, että ulkoisesti miellyttää.

Ei kukaan täällä kai väitä että AINA ulkonäkö on se syy? Tämä ylianalysointi menee jo kyökkisykologian puolelle ja taas päästiin tasoteoriaankin jo. On myös ulkonäöltään täysin samantasoisia ihmisiä ja silti toinen antaa toiselle pakit "rumuuden" takia. Ja on ihmisiä jotka ihastuvat ihan itselleen sopiviin ihmisiin eivätkä ole mitään rakkauden ja vuorovaikutuksen tumpeloita, eivätkä silti saa vastakaikua. Heitä nyt vain on joille ei ole ketään ns. tarkoitettu.

On oikeasti hieman alentuvaa alkaa heitä neuvoa kuinka jotkut syvät henkiset traumat tai mitkä lie piilomotiivit saavat sinut ihastumaan väärin, yksinäisyytesi on siis oma vikasi! Joillain näin on, tietenkin on esimerkiksi sulkeutuneita ihmisiä jotka eivät osaa tai uskalla etsiä ketään, mutta sitten on heitä jotka ovat tasapainoisia ja hyvinvoivia, elämässään onnellisia eikä siltikään natsaa. Heille sitten nämä rakkaudessa onnistuneet paasaavat kiintymyssuhdetraumoista 🙄.

Tuo kirjoittaja kuulostaa siltä että on lukenut pari kirjaa aiheesta ja on innostunut tulkitsemaan muiden käyttäytymismalleja nyt... 

Menee samaan kategoriaan kuin neuvot pariutumisesta heiltä jotka ovat / ovat aina olleet parisuhteessa. "Hei mäkin olin sinkkuna TODELLA pitkään, ja aivan epätoivoinen, kun 6kk jälkeenkään en ollut löytänyt ketään omg, mutta sitten laitoin sydämen Jannelle Facebookissa ja siitä se sitten lähti... Hei mites mun serkunserkku Ville, sekin on sinkku, teistä varmaan tulis pari? Ootko kokeillut nettideittiä? Mites speed dating, sokkotreffit? Hei mee johonkin telkkariohjelmaan! Kyllä se tulee kun vähiten sitä odotat, mäkin lopetin etsimisen ja jo viiden tunnin päästä mun mies sanoi mulle kadulla moi! Voitko uskoa, manifestoit vaan universumille että nyt se rakkaus löytyy niin sit se tapahtuu! Sä oot liian aktiivinen! Ei ku ei saa olla passiivinen! Älä missään nimessä tee aloitetta, mutta siis tee aloite niin että mies tajuaa. No niin enivei me lähetään tästä nyt Jannen kanssa parisuhdejoogaan, moikka!"

Ja tätä me yksinäiset kuunnellaan vuodesta toiseen. Hyvää ehkä tarkoittavat, mutta kun heillä ei ole mitään käsitystäkään siitä mistä edes luulevat puhuvansa...

Ah, miten hauskaa olisi kärpäsenä katossa seurata, jos ukko löytäisi jonkun ilkeäluontoisen kaunottaren. Siinä se hiki hatussa kiemurtelisi kuin mato ongen koukussa ja yrittäisi miellyttää prinsessaa. Popparit esiin (taidan olla vähän pervo).