Teetätin oppikoulun pääsykokeeni laskutehtäväosion 5. luokkalaisella lapsenlapsellani ja tulos oli järkyttävä

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sillä ei ole niin suurta merkitystä osaako laskea mainittuja laskuja päässä, paperilla vai laskimella. Tärkeintä on osata hahmottaa, että minkälaisella yhtälöllä ja laskutoimituksilla saadaan oikea vastaus. Toki hyvä päässälaskutaito voi nopeuttaa tilanteita arjessa, mutta nykyään käytännössä jokaiselta nuorelta löytyy taskusta pieni kapistus, joka on varmasti tehokkaampi kuin reilu parikymmentä vuotta vanhat isot pöytätietokoneet, ja jolla voi vaikeatkin päässälaskut laskea sekunneissa monen desimaalin tarkkuudella. Ja vanhoille jarruille tiedoksi, että laskimen hyöty on pyöreä nolla, jos ei tiedä mitä laskea! Se ei ole mikään taikalaatikko, joka kertoo alusta loppuun miten joku tehtävä ratkaistaan vaan yhtälö on osattava muodostaa itse. Eli oli sitten apuna hyvä päässälaskutaito, kynä ja paperia tai laskin niin mistään niistä ei ole hyötyä, jos henkilö itse ei tiedä mitä tehdä.

Paperille laskemisen taidon ylistystä en ymmärrä, että miten se muka eroaa laskimesta, koska molemmissa tapauksissa itse pitää tietää minkälaisella kaavalla oikea vastaus saadaan. Toki paperille voi olla helpompi visualisoida koko monivaiheinen tehtävä verrattuna yksinkertaiseen nelilaskimeen, joka näyttää vain yhden laskutoimituksen kerrallaan. Kuitenkin todennäköisemmin esim. ruokakaupassa sieltä taskusta löytyy laskin (eli puhelin) kuin kynä ja paperia.

Kaiken lisäksi päässälaskuissa jossain kohtaa tulee normaalilla älyllä varustetun ihmisen laskentateho vastaan kun lyödään vaan lukuihin tarpeeksi numeroita ja desimaaleja, jolloin apuvälineitä on jokatapauksessa käytettävä. T. sama

Alakoululaisten päässälaskutehtävissä on yksinkertaisempia asioita. Käytännössä etusivulla annetut esimerkiksi olisivat voineet olla 5-luokan kokeessa sanallisten tehtävien puolella, jossa on painotettu luetunymmärtämistä ja loogista ajattelua. Luetunymmärtäminen ja, lukutaito yleensäkin, on nykykoulumaailmassa heikentynyt, mikä osittain johtuu siitä, etteivät monetkaan lapset enää aktiivisesti lue kirjallisuutta. Kyse ei siis ole pelkästään matematiikan ongelmista. 

Itse opettajana teetän pistokokeita kullakin jaksolla perusasioista ja mikäli nämä eivät ole hanskassa ja oppilas saa testistä vähintään kuutosella alkavan numeron ennen koetta, järjestän suhteellisen pikaisesti tukiopetustunteja. Yleensä siellä tukiopetuksessa pyörivät samat tyypit, joilla on varmasti ollut ongelmaa jo aikaisemmilla luokilla. Tämä kertautuu vuodesta toiseen, kun perusasiat eivät ole hallinnassa. 

Minusta menettelyni on hyvä, mutta samalla myös itselleni uuvuttavaa, koska laadin tukiopetusmateriaalit ja teen kaikki tehtävät riippuen siitä, missä oppilailla on erityisesti ollut kompastuskiviä. Eli pyrin ymmärtämään, missä oppilaan ajatuksenjuoksussa tulee ongelmia. Ikävä kyllä osan vanhemmat eivät myöskään arvosta menetelmääni ja saankin usein kuraa niskaani siitä, että yritän pitää pinnalla heidän lapsiaan, joilla on haasteita tai liian vähän harjoitusta kyseisessä oppiaineessa. Uskon, että osalla kyse on nimittäin siitä, että läksyt tehdään vain nopeasti pois alta. Välillä myös oppilaat itse ovat turhautuneet siihen, että heidän täytyy tehdä enemmän töitä asian eteen. Mutta joskus joku ihan hyvänkin tuloksen saanut kysyy, että voisiko hän osallistua myös tukiopetukseen. Nämä ovat usein maahanmuuttajaoppilaita, joilla on voimakkaampi halu oppia kuin suomalaisilla lapsilla. 

Äidinkielessä teen saman, koska mielestäni nämä kaksi oppiainetta ovat pohjana muille: äidinkieli pääasiassa lukuaineille ja matematiikka fysiikalle ja kemialle. Mikäli matematiikassa ja äidinkielessä on haasteita, heikkenee muidenkin oppiaineiden hallinta viimeistään viidennellä luokalla, jolloin asiasisällöistä tulee entistä suurempia ja abstraktimpia.

Muut opettajat pitävät tätä hullun hommana ja ovat nähneet kuinka väsynyt olen töissä. Tämän vuoksi olen vahvasti harkinnut alanvaihtoa, koska todennäköisesti en jaksa kovinkaan kauan.

T. Luokanopettaja

Ja sinä raukka et osaa edes tehdä uskottavaa provoa vauvapalstalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskuesimerkki: "Eräässä kilpailussa oli ensin juostava kaupungin läpi, josta kertyi matkaa 4 km 300 m ja sen jälkeen kierrettävä puistolenkki 12 kertaa. Juostavan matkan koko pituudeksi tuli 28 km. Kuinka pitkä oli puistolenkki?" ap

Just, vastaus on 1.975 km ja sun mielestä tuo pitäisi pystyä laskemaan päässälaskuna?? Kumma juttu, ettei onnistunut.

Omat lapset käyttäneet jakokulmaa, joten onhan tuo laskettavissa paperillakin. 28000-4300= 23700. 23700/12 ei toki päässä pyöräytä juuri kukaan. Jakokulman avulla kylläkin, jos osaa käyttää jakokulmaa. Monimutkaisempi tuo on kuin nykyään alakoulussa laskettavat tehtävät.

Itse laskin päässäni, kun en osaa/muista miten käytetään jakokulmaa. Ja oikein meni. Vaatii vaan aikaa vähän enemmän.

Taitava päässälaskija lähtee purkamaan tuota laskutoimitusta laskemalla ensin yksinkertaisen jakolaskun 24000/12=2000. Sitten vain vähennetään 2 000:sta (24000-23700)/12=300/12=25, minkä jälkeen saadaan erotukseksi 1 975.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskuesimerkki: "Eräässä kilpailussa oli ensin juostava kaupungin läpi, josta kertyi matkaa 4 km 300 m ja sen jälkeen kierrettävä puistolenkki 12 kertaa. Juostavan matkan koko pituudeksi tuli 28 km. Kuinka pitkä oli puistolenkki?" ap

Just, vastaus on 1.975 km ja sun mielestä tuo pitäisi pystyä laskemaan päässälaskuna?? Kumma juttu, ettei onnistunut.

Miten tää nyt oikeesti menee... Mielestäni vastaus pitää antaa vain kahden merkitsevän numeron tarkkuudella (mainittu 28 km). Eli onko se 2.0 km vai 1.9 km.

Tuon siis laskee jo ilman laskintakin...

ÄlykäsTradenomi kirjoitti:

Naurettavan helppoja tehtäviä laskea päässä ainakin minulle. Olen 44v äijä ja vuonna 1999 tein virallisen Mensan testin ja jäin piirun päähän Mensan jäsenyydestä.

Juoksutehtävä 1975

Se huonetehtävä 0,50 m^2

Prosenttitehtävä yläpuolella 96€.

Mä voisin kysyy jotain haastavampaa korkealla ältkkyydelläni:

1) Viisarikello on tasan 7.00. Mihin kellonaikaan viisarit ovat täsmälleen 90 asteen kulmassa seuraavan kerran. Sekunnin tarkka aika kiitos. Ja mielellään päässä laskettuna.

2) Mökille on tasan 200km. Ensimmäiset puolituntia oli ruuhkassa keskinopeus 40 km/h . Tämän jälkeen loppumatka oli lähes kokonaan moottoritietä ja se loppu menikin moottoritien alusta perille asti 110 km/h keskinopeudella. Paljonko oli kokonaismatka aika sekunnilleen. Koita tätäkin laskea päässä ilman paperia, kännykkää tai laskinta kuten mä aina teen.

Eikö kukaan palstalla ole niin taitava laskemaan päässä kuin minä ??

Kukaan ei edes yrittänyt antamiani tehtäviä?

Vastaukset:

7.21.49

2h 8min 10s

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei kerro koko ikäluokan laskutaidoista, lähinnä oman lapsen lapsesi. Hänhän voi olla jopa ihan hyvä matikassa mutta ehkä ei osaa sanallisia tehtäviä niin hyvin. Yleisesti hän koulutehtävät on vaikeutuneet vuosi vuodelta. Tämän kertoo esimerkiksi se että lukiossa vanhimmat yo-kokeet ovat aina ensin, koska ne ovat helpoimpia.

Siinä ap on oikeassa että päässälaskutaito on varmasti heikentynyt koska lähes kaikilla on koko ajan laskin taskussa. En itsekään osaa laskea päässä yhtä hyvin kun aiemmin koska en sitä juurikaan joudu koskaan tekemään.

Ja sinulle joka kehuskelit osaavasi laskea tehtävän 44-vuotiaana: sun kuuluukin osata laskea se. Ellei matikkataitosi ole erityisen heikolla tasolla.

Ei voi kyllä sanoa, että matematiikan yo-tehtävät olisivat selvästi vaikeutuneet vuosien saatossa. Painopiste on vaan muuttunut ja siirrytty kohti tietokoneavusteista laskentaa. Jotkut osa-alueet, kuten kompleksiluvut ovat jääneet lähes pois. Minun aikana vielä rakottiin  yhtälöitä, jossa ratkaisu oli kompleksiluku (esim. ratkaise x: cos x=2) tai puhuttiin eulerin kaavasta, jonka avulla johdettiin trigonometrisia sin ja cos lausekkeita jne. Tosin nämä tulevat heti vastaan maisteri/insinööriopinnoissa. Aiemmin piirrettiin käppyrät käsin ruutupaperille, nyt homma tehdään usein jollain ilmaisella ja helposti saatavilla olevalla ohjelmistolla. Tai kun aiemmin väännettiin kaavoja käsin, niin tietokone osaa nyt ratkaista yhtälöstä tuntemattoman. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että homma olis helpompaa, vaan sitä että osataan hyödyntää ohjelmistoja ongelman ratkaisuissa, tehtävissä joita ei käsin voida tarkasti/helposti laskea. Teoria on kuitenkin oltava hallussa ja perus kaavan vääntöä on osattava tehdä/ymmärtää. Tietokone on väline, joka voi helpottaa ja nopeuttaa teorian ymmärrystä.  

Jos lukion ensimmäisellä luokalla tulee tehdävissä vastaan yksi yo-tehtävä vuodelta 1950 ja se tuntuu helpolta, niin se ei suinkaan tarkoita että koko yo-koe olisi helppo. Yo-kokeet ovat nähtävillä netissä, jos haluaa niitä vertailla. 

Lukion matematiikka Suomessa on edelleen laskuoppia verrattuna, mitä se monissa muissa maissa on. Vasta yliopistossa se muuttuu sellaiseksi mitä se kauneimmillaan/pahimmillaan on. Voi monelle pitkän matikan lukijalle tulla yllätyksenä...

Mun faija oli DI ja opettaja tekussa. Sitä ikäpolvea, joka käytti laskutikkua. Itse olin todella surkea lukiossakin matikassa ja sanoin isälle, etten tule tarvitsemaan matikkaan missään. Isä sanoi jotenkin aika hyvin, että sitä mitä ei osaa, ei tarvitse. 

Kirjoitin kyllä lyhyen matikan ja pääsin jopa B:llä muistaakseni läpi. Kirjoitin kyllä kaksi kotimaista ja 3 vierasta kieltä paremmin arvosanoin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei kerro koko ikäluokan laskutaidoista, lähinnä oman lapsen lapsesi. Hänhän voi olla jopa ihan hyvä matikassa mutta ehkä ei osaa sanallisia tehtäviä niin hyvin. Yleisesti hän koulutehtävät on vaikeutuneet vuosi vuodelta. Tämän kertoo esimerkiksi se että lukiossa vanhimmat yo-kokeet ovat aina ensin, koska ne ovat helpoimpia.

Siinä ap on oikeassa että päässälaskutaito on varmasti heikentynyt koska lähes kaikilla on koko ajan laskin taskussa. En itsekään osaa laskea päässä yhtä hyvin kun aiemmin koska en sitä juurikaan joudu koskaan tekemään.

Ja sinulle joka kehuskelit osaavasi laskea tehtävän 44-vuotiaana: sun kuuluukin osata laskea se. Ellei matikkataitosi ole erityisen heikolla tasolla.

Ei voi kyllä sanoa, että matematiikan yo-tehtävät olisivat selvästi vaikeutuneet vuosien saatossa. Painopiste on vaan muuttunut ja siirrytty kohti tietokoneavusteista laskentaa. Jotkut osa-alueet, kuten kompleksiluvut ovat jääneet lähes pois. Minun aikana vielä rakottiin  yhtälöitä, jossa ratkaisu oli kompleksiluku (esim. ratkaise x: cos x=2) tai puhuttiin eulerin kaavasta, jonka avulla johdettiin trigonometrisia sin ja cos lausekkeita jne. Tosin nämä tulevat heti vastaan maisteri/insinööriopinnoissa. Aiemmin piirrettiin käppyrät käsin ruutupaperille, nyt homma tehdään usein jollain ilmaisella ja helposti saatavilla olevalla ohjelmistolla. Tai kun aiemmin väännettiin kaavoja käsin, niin tietokone osaa nyt ratkaista yhtälöstä tuntemattoman. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että homma olis helpompaa, vaan sitä että osataan hyödyntää ohjelmistoja ongelman ratkaisuissa, tehtävissä joita ei käsin voida tarkasti/helposti laskea. Teoria on kuitenkin oltava hallussa ja perus kaavan vääntöä on osattava tehdä/ymmärtää. Tietokone on väline, joka voi helpottaa ja nopeuttaa teorian ymmärrystä.  

Jos lukion ensimmäisellä luokalla tulee tehdävissä vastaan yksi yo-tehtävä vuodelta 1950 ja se tuntuu helpolta, niin se ei suinkaan tarkoita että koko yo-koe olisi helppo. Yo-kokeet ovat nähtävillä netissä, jos haluaa niitä vertailla. 

Lukion matematiikka Suomessa on edelleen laskuoppia verrattuna, mitä se monissa muissa maissa on. Vasta yliopistossa se muuttuu sellaiseksi mitä se kauneimmillaan/pahimmillaan on. Voi monelle pitkän matikan lukijalle tulla yllätyksenä...

Mun faija oli DI ja opettaja tekussa. Sitä ikäpolvea, joka käytti laskutikkua. Itse olin todella surkea lukiossakin matikassa ja sanoin isälle, etten tule tarvitsemaan matikkaan missään. Isä sanoi jotenkin aika hyvin, että sitä mitä ei osaa, ei tarvitse. 

Kirjoitin kyllä lyhyen matikan ja pääsin jopa B:llä muistaakseni läpi. Kirjoitin kyllä kaksi kotimaista ja 3 vierasta kieltä paremmin arvosanoin :)

Laskutikkua on käytetty ehkä 70-luvulla, ei sen jälkeen.

Ja ei kaikkien tarvitsekkaan osatakaan laskea, kyllähän siivoojia ja trukkikuskejakin tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei kerro koko ikäluokan laskutaidoista, lähinnä oman lapsen lapsesi. Hänhän voi olla jopa ihan hyvä matikassa mutta ehkä ei osaa sanallisia tehtäviä niin hyvin. Yleisesti hän koulutehtävät on vaikeutuneet vuosi vuodelta. Tämän kertoo esimerkiksi se että lukiossa vanhimmat yo-kokeet ovat aina ensin, koska ne ovat helpoimpia.

Siinä ap on oikeassa että päässälaskutaito on varmasti heikentynyt koska lähes kaikilla on koko ajan laskin taskussa. En itsekään osaa laskea päässä yhtä hyvin kun aiemmin koska en sitä juurikaan joudu koskaan tekemään.

Ja sinulle joka kehuskelit osaavasi laskea tehtävän 44-vuotiaana: sun kuuluukin osata laskea se. Ellei matikkataitosi ole erityisen heikolla tasolla.

Ei voi kyllä sanoa, että matematiikan yo-tehtävät olisivat selvästi vaikeutuneet vuosien saatossa. Painopiste on vaan muuttunut ja siirrytty kohti tietokoneavusteista laskentaa. Jotkut osa-alueet, kuten kompleksiluvut ovat jääneet lähes pois. Minun aikana vielä rakottiin  yhtälöitä, jossa ratkaisu oli kompleksiluku (esim. ratkaise x: cos x=2) tai puhuttiin eulerin kaavasta, jonka avulla johdettiin trigonometrisia sin ja cos lausekkeita jne. Tosin nämä tulevat heti vastaan maisteri/insinööriopinnoissa. Aiemmin piirrettiin käppyrät käsin ruutupaperille, nyt homma tehdään usein jollain ilmaisella ja helposti saatavilla olevalla ohjelmistolla. Tai kun aiemmin väännettiin kaavoja käsin, niin tietokone osaa nyt ratkaista yhtälöstä tuntemattoman. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että homma olis helpompaa, vaan sitä että osataan hyödyntää ohjelmistoja ongelman ratkaisuissa, tehtävissä joita ei käsin voida tarkasti/helposti laskea. Teoria on kuitenkin oltava hallussa ja perus kaavan vääntöä on osattava tehdä/ymmärtää. Tietokone on väline, joka voi helpottaa ja nopeuttaa teorian ymmärrystä.  

Jos lukion ensimmäisellä luokalla tulee tehdävissä vastaan yksi yo-tehtävä vuodelta 1950 ja se tuntuu helpolta, niin se ei suinkaan tarkoita että koko yo-koe olisi helppo. Yo-kokeet ovat nähtävillä netissä, jos haluaa niitä vertailla. 

Lukion matematiikka Suomessa on edelleen laskuoppia verrattuna, mitä se monissa muissa maissa on. Vasta yliopistossa se muuttuu sellaiseksi mitä se kauneimmillaan/pahimmillaan on. Voi monelle pitkän matikan lukijalle tulla yllätyksenä...

Mun faija oli DI ja opettaja tekussa. Sitä ikäpolvea, joka käytti laskutikkua. Itse olin todella surkea lukiossakin matikassa ja sanoin isälle, etten tule tarvitsemaan matikkaan missään. Isä sanoi jotenkin aika hyvin, että sitä mitä ei osaa, ei tarvitse. 

Kirjoitin kyllä lyhyen matikan ja pääsin jopa B:llä muistaakseni läpi. Kirjoitin kyllä kaksi kotimaista ja 3 vierasta kieltä paremmin arvosanoin :)

Laskutikkua on käytetty ehkä 70-luvulla, ei sen jälkeen.

Ja ei kaikkien tarvitsekkaan osatakaan laskea, kyllähän siivoojia ja trukkikuskejakin tarvitaan.

Kävinkin lukioni 70-luvulla. Käytimme jonkun verran laskutikkua, vähän niinkuin tutkailtiin mitä kaikkea sillä voi laskea mutta kyllä sitä monessa matemaattisessa opetuksessa käytetettiin vielä 80-luku ja varmaan 90-luvullakin.

Siivoojan pitää kyllä osata laskea, trukkikuskista en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei kerro koko ikäluokan laskutaidoista, lähinnä oman lapsen lapsesi. Hänhän voi olla jopa ihan hyvä matikassa mutta ehkä ei osaa sanallisia tehtäviä niin hyvin. Yleisesti hän koulutehtävät on vaikeutuneet vuosi vuodelta. Tämän kertoo esimerkiksi se että lukiossa vanhimmat yo-kokeet ovat aina ensin, koska ne ovat helpoimpia.

Siinä ap on oikeassa että päässälaskutaito on varmasti heikentynyt koska lähes kaikilla on koko ajan laskin taskussa. En itsekään osaa laskea päässä yhtä hyvin kun aiemmin koska en sitä juurikaan joudu koskaan tekemään.

Ja sinulle joka kehuskelit osaavasi laskea tehtävän 44-vuotiaana: sun kuuluukin osata laskea se. Ellei matikkataitosi ole erityisen heikolla tasolla.

Ei voi kyllä sanoa, että matematiikan yo-tehtävät olisivat selvästi vaikeutuneet vuosien saatossa. Painopiste on vaan muuttunut ja siirrytty kohti tietokoneavusteista laskentaa. Jotkut osa-alueet, kuten kompleksiluvut ovat jääneet lähes pois. Minun aikana vielä rakottiin  yhtälöitä, jossa ratkaisu oli kompleksiluku (esim. ratkaise x: cos x=2) tai puhuttiin eulerin kaavasta, jonka avulla johdettiin trigonometrisia sin ja cos lausekkeita jne. Tosin nämä tulevat heti vastaan maisteri/insinööriopinnoissa. Aiemmin piirrettiin käppyrät käsin ruutupaperille, nyt homma tehdään usein jollain ilmaisella ja helposti saatavilla olevalla ohjelmistolla. Tai kun aiemmin väännettiin kaavoja käsin, niin tietokone osaa nyt ratkaista yhtälöstä tuntemattoman. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että homma olis helpompaa, vaan sitä että osataan hyödyntää ohjelmistoja ongelman ratkaisuissa, tehtävissä joita ei käsin voida tarkasti/helposti laskea. Teoria on kuitenkin oltava hallussa ja perus kaavan vääntöä on osattava tehdä/ymmärtää. Tietokone on väline, joka voi helpottaa ja nopeuttaa teorian ymmärrystä.  

Jos lukion ensimmäisellä luokalla tulee tehdävissä vastaan yksi yo-tehtävä vuodelta 1950 ja se tuntuu helpolta, niin se ei suinkaan tarkoita että koko yo-koe olisi helppo. Yo-kokeet ovat nähtävillä netissä, jos haluaa niitä vertailla. 

Lukion matematiikka Suomessa on edelleen laskuoppia verrattuna, mitä se monissa muissa maissa on. Vasta yliopistossa se muuttuu sellaiseksi mitä se kauneimmillaan/pahimmillaan on. Voi monelle pitkän matikan lukijalle tulla yllätyksenä...

Mun faija oli DI ja opettaja tekussa. Sitä ikäpolvea, joka käytti laskutikkua. Itse olin todella surkea lukiossakin matikassa ja sanoin isälle, etten tule tarvitsemaan matikkaan missään. Isä sanoi jotenkin aika hyvin, että sitä mitä ei osaa, ei tarvitse. 

Kirjoitin kyllä lyhyen matikan ja pääsin jopa B:llä muistaakseni läpi. Kirjoitin kyllä kaksi kotimaista ja 3 vierasta kieltä paremmin arvosanoin :)

Laskutikkua on käytetty ehkä 70-luvulla, ei sen jälkeen.

Ja ei kaikkien tarvitsekkaan osatakaan laskea, kyllähän siivoojia ja trukkikuskejakin tarvitaan.

Todennäköisesti siivoojakin tarvitsee matematiikkaa, esim. puhdistusaineita laimentaessaan. Laimennussuhteet on ilmoitettu suhdeluvuilla tai "mitallinen kymmeneen litraan". Tarvittava liuosmäärä on usein kuitenkin 2-3 litraa.

Nää provokaattorit lienee juuri niitä pissis-ääliö-some-äitejä jotka itse ei osaa mitään ja vetää herneen aukkoonsa kun vähänkään osuu lähelle `omaa maalia´ ,kö  !?!

LoL ;^D

Olen ollut työni puolesta paljon tekemisissä rippikouluikäisten kanssa.

Yleensä kokonaisessa luokassa on 2-3 tyttöä ja 1 poika, jotka osaavat kirjoittaa paperille niin, että sitä pystyy aikuinen lukemaan.

Yli 90% ei osaa ilmaista itseään eikä käsialoista saa selvää, vaikka käyttää aikaa ja hyvää tahtoa tekstin tulkitsemiseen.

Uskomatonta

Kävinkin lukioni 70-luvulla. Käytimme jonkun verran laskutikkua, vähän niinkuin tutkailtiin mitä kaikkea sillä voi laskea mutta kyllä sitä monessa matemaattisessa opetuksessa käytetettiin vielä 80-luku ja varmaan 90-luvullakin.

Siivoojan pitää kyllä osata laskea, trukkikuskista en tiedä.

°°°°°°°°°°°°°

Jätit kuitenkin kielioppitunneilla käymättä.

Tässä pilkkuja, jotka voit liittää seuraavaan aivopieruusi; ,,,,,,,,,,,,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskuesimerkki: "Eräässä kilpailussa oli ensin juostava kaupungin läpi, josta kertyi matkaa 4 km 300 m ja sen jälkeen kierrettävä puistolenkki 12 kertaa. Juostavan matkan koko pituudeksi tuli 28 km. Kuinka pitkä oli puistolenkki?" ap

Just, vastaus on 1.975 km ja sun mielestä tuo pitäisi pystyä laskemaan päässälaskuna?? Kumma juttu, ettei onnistunut.

Kysehän ei ollut päässä laskemisesta, vaan käsin laskemisesta. Tuota laskua ei olisi vaikea laskea paperilla.

Vai onko niin, että nykyään koululaisilla ei ole ollenkaan kirjoja ja vihkoja käytössä, ainoastaan läppärit ja laskimet?

ENNEN OLI KAIKKI PAREMMIN kirjoitti:

Olen ollut työni puolesta paljon tekemisissä rippikouluikäisten kanssa.

Yleensä kokonaisessa luokassa on 2-3 tyttöä ja 1 poika, jotka osaavat kirjoittaa paperille niin, että sitä pystyy aikuinen lukemaan.

Yli 90% ei osaa ilmaista itseään eikä käsialoista saa selvää, vaikka käyttää aikaa ja hyvää tahtoa tekstin tulkitsemiseen.

Uskomatonta

Ei hyvä luoja. Sanokaa nyt joku, että tällainen ei voi olla totta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

viidennes yläasteelle siirtyvistä ei osaa tai ei ymmärrä lukemaansa ja kirjoitustaitoa on heikosti. Näin ne äärivasemmiston tasapäistäminen etenee, kun ei sallita tukiopetusta. lapsiraukoista tehdään syrjäytyneitä, oikein urakalla. Näin Li lupasi.

Älä höpise.

Tukiopetusta saa, ja tuosta huonosti osaavasta porukasta suurin osa ei oo äidinkieleltään suomenkielisiä.

Sinulla on hiukan harhainen käsitys Suomen ulkomaalaisväestön määrästä.

Persujen kakarat eivät opi suomea, koska niiden vanhemmatkin sönköttävät.

Useimmat tuntemani persut ovat dippainssejä tai insinöörejä. Voi olla ettei me osata suomea, mutta matikkaa me osataan toisin kuin te viherpunasokeat.

Lasteni keskiarvot ovat muuten 9.8 ja 8.7, matikat molemmilla kympit. Paljos teillä viherpalko?

Tee täti. Suomenkieli teetätin tee tätin. Otetaan kupillinen teetä tätin kanssa .

Nyt ihmisiltä unohtuu AP:n huoli. Ei ole kyse laskutehtävästä. Vaan mihin koulustus on Suomessa menossa.

Ranskassa kokkikoulussa opetus aloitetaan siitä, miten eläimen ruho paloitellaan ja tunnistetaan eri lihat. Suomessa kokkikoulussa ei ole kokonaista ruhoa nähty koskaan.

Englannissa Jamie Oliver meni kouluun vihanneskorin kanssa ja kyseli: Mitä vihanneksia nämä on? Ei tiedetty mitään.

Suomessa saman testin jos tekisi: Varmasti 80% tunnistettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Toinen laskuesimerkki: "Asunnossa on kaksi huonetta, joista toinen on 5 m pitkä ja 3 m 50 cm leveä, toinen 4 m 50 cm pitkä, mutta 4 m leveä. Kuinka suuri on huoneiden pinta-alojen erotus?" ap

Puoli neliötä

Vierailija kirjoitti:

Totta on, että matematiikan opetuksen taso peruskoulussa on laskenut ja tämä heijastuu kyllä esim. lukioon ja korkeakouluihin. Niinkin perusasia kuin kertolaskun vaihdannaisuus on osalle luokanopettajista outo juttu (esim. oma lapseni menetti pisteitä kokeessa kun oli kirjoittanut 2x3 eikä 3x2 kuten opettajan ohjekirjan esimerkissä, ja tiedän myös muita vastaavia tapauksia). Matematiikan tunteja tarvittaisiin lisää (vähentää voi uskonnon opetusta) ja luokanopettajat tarvitsevat paremmat valmiudet matematiikan opetukseen. Lisäksi tasoa pitäisi nostaa, ei ole mitään järkeä että mennään sen heikoimman aineksen mukaan.

Siis et tiedä yhtään mistä puhut. Uskontoa on kaksi tuntia viikossa, pienemmillä yksi. Miten tästä vähennetään?

Vaihdannaisuutta opetetaan kirjassa useampi kappale, joka vuosi. Totta kai opettaja vähentää pisteitä, jos lapsi on laittanut väärinpäin 2x3 vaikka pitäisi laittaa 3x2, koska ei ole osannut oikeita termejä, vaan laittanut miten halusi. Silloin tärkeää on nimenomaan se, että numerot on oikein päin.

Matematiikkaa opetetaan opettajankoulutuksessa todella hyvin ja monipuolisesti, vaikka minkälaisia keinoja harjoitellaan. Eikä tunneilla mennä koskaan huonoimman mukaan, tämän takia he saavat 5 ja 6, koska eivät pysy mukana. Harva lapsi oikeasti tylsistyy matikan tunneilla, koska kirjoissa on myös haastavia tehtäviä monipuolisesti.

Tää on just tätä, kun vanhemmat seuraa oman lapsen koulunkäyntiään, eivätkä oikeasti ymmärrä mistään mitään