Uskaltaako nykyään perustaa perhettä?
Menen naimisiin maailman ihanimman <3 miehen kanssa. Anoppi tekee häissä selväksi, etten ole tervetullut sukuun. Raskaudun pian häiden jälkeen. Anoppi yrittää painostaa aborttiin. Otamme lainaa ostaaksemme talon pikku perheellemme. Anoppi katkaisee välit kokonaan.
Oksennan kaaressa koko raskausajan ja lihon 20 kg. Mies alkaa viettää paljon aikaa "kavereidensa luona" ja kuluttaa vauvan tarvikkeisiin tarkoitetut rahat. Synnytyksessä römpsä repeää. Miestä ei enää oikein seksi kiinnosta, kun sattui synnytyksessä mukana ollessaan vilkaisemaan väärään päähän sänkyä. Valvon koliikkilapsen kanssa yksin yöt, kun mies on paljon "työmatkoilla" eli pettää minua sihteerinsä Sirkun kanssa. Imetys saa rinnat roikkumaan, vauvakilot ovat takertuneet vyötärölle ja alan muistuttamaan ulkonäöllisesti kuin henkisestikin zombieta.
Tulen vahingossa uudestaan raskaaksi, kun miehelle on jäänyt firman pikkujouluissa luu käteen ja kelpaan tarpeiden tyydyttäjäksi, kunhan promilleita on tarpeeksi. Esikoisella todetaan useita allergioita ja kehityshäiriöitä. Mies haluaa avioeron ja muuttaa parhaan ystäväni Riitan tykö. Talo myydään, mutta hinnat ovat laskeneet rajusti ja meille jää talosta vielä lainaa maksettavaksi.
Kituutan tuilla kaupungin homeisessa vuokrakaksiossa ja jahtaan tarjouksia muiden lähiömammojen kanssa. Entinen työpaikkani menee konkkaan ja sinne paluusta on turha haaveilla. Lopulta kolmen vuoden valvomisen jälkeen pimahdan ja tapan itseni ja lapseni.
Miten kukaan uskaltaa enää nykyään perustaa perhettä?
Kommentit (10)
Aika ulkonäkökeskeinen toi sun kauhukuvas. Elämässä on pahempaakin kuin rintojen roikkuminen.
No, kyllä kannattaa miettiä tarkkaan ja tietysti etukäteen naimisiin menot ja sinappikoneet. Maailman meno nykyään aika karua...pakkohan ei ole....tuntuu usein näiltä valittajilta unohtua....
[quote author="Vierailija" time="27.11.2014 klo 13:10"]
Aika ulkonäkökeskeinen toi sun kauhukuvas. Elämässä on pahempaakin kuin rintojen roikkuminen.
[/quote]
Totta, mutta maailma on aika ulkonäkökeskeinen paikka nykyään. Siitä kertoo nämä silikoni-imettäjät, fitnessmammat ym.
Kyllä pitäisi opettaa vähintään keski-asteen koulussa nuorille että kenen tahansa kanssa ei kannata mennä naimisiin, eikä ainakaan lasta tehdä, ja jos sen virheen tekee, ei ainkaan sitä vahinkokakkosta pidä, vaan menee reilusti aborttiin ja jatkaa esikoisen kanssa elämää ilman luuserimiestä. Kun on yhden lapsen yh, on aikaa ja rahaa panostaa vähän itseenkin, ja löytää vielä uuden kunnollisen miehen.
Ei kannata hirttää itseään omiin viritelmiin.
En suosittele, jos luottamus itseen ja parisuhteeseen ei ole kunnossa.
Minä ajattelelisin pikemminkin niin, että nykyaikana uskaltaa olla perustamatta perhettä. Ennen luotettavaa ehkäisyä se ei ollut vaihtoehto ja ennen asenteiden muuttumista se oli vaikeaa. Nykyisin on ihan okei tehdä elämällään jotakin muuta kuin vaihtaa kakkavaippoja, kuskata harrastuksiin tai riidellä murrosikäisen kanssa.
Uskaltaa kunhan mies sitoutuu täysillä mukaan. Myöskään ei kannata kerralla ottaa suurta asuntolainaa, vaan tyytyä sellaiseen, jonka maksaa nopeasti pois. Pienet lapset eivät vaadi paljoa tilaa. Täytyy vain varoa ettei oheen tule tehtyä turhia hankintoja, tarvike- lelu- ja vaatevuoria.
Perheen perustaminen vaatii ennakointia. Lasten kasvaessa voi hankkia isomman kodin. Sästäminen etukäteen kannattaa eli kaikkea ei laiteta sen hetkiseen kulutukseen. Lapsille ja itselleen myös voi ottaa hoitokuluvakuutuksen. Edessähän voi olla jopa vuosia ilman työterveyshuoltoa.
Raskauskiloja ei kannata kerätä liikaa, niin välttyy mm raskausarviltakin. Vaaalle vain ja terveellistä ruokaa ja liikuntaa voinnin mukaan!
Rinnat voivat roikkua, jos siihen on taipumusta ja jos ei tahdo imettää. Timmimmät naiset joita tiedän ovat imettäneet kauan ja lopettaneet imetyksen hitaasti. Nopea lopetus, vaikka maitoa riittäisikin, veltostuttaa. Rintatulehdukset ym ikävyydet, kun kiirehtii lopetusta, pahentavat entisestään!
Römpsä repeää suhteellisen harvoin. Pienet nirhaumat ommellaan ja vaginan pintaan jää vain pieni siisti arpi. Römpsä palautuu eniten kuukausien - ensimmäisen vuoden aikana ja viimeistelypalautuminen tapahtuu pitkän imetyksen aikana. Osa ei huolehdi tästä viimeistelystä, vaikka maitoa riittäisikin!
Raskaus, synnytys ja imetykset kannattaa käydä läpi luonnollisina tapahtumina. Epiduraalipuudute on kyllä ihana ja ei siitä ole yleensä haittaakaan.
Ehkä nykyään perhe-elämäkin on yhtä hampaat irvessä suorittamista. Kiillotetaan pintaa. Pitäisi osata tyytyä vähempään ja olla onnellinen siitä mitä on.
Viesti rajan takaa? Saako lähettää terveisiä?