Siis miten jaksaa normaali työviikko?
Olen aivan puhki, vaikka viikonloppu ollut vapaata. Tuntuu että nukahdan pystyyn enkä jaksa liikku. Miten ihminen on tähän oravanpyörään luotu?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Ota saikkua. Sitä saa helposti sanomalla että on pää sekaisin.
Hulluna on hyvä olla. Eipä rasitu polla.
Jos työ olisi herkkua niin herrat sen veisi. Se vaan on syntymälahja ja opittava sietämään.
Jos vaan fyysinen väsymys, niin tsekkaa syvät rauta-arvot eli ferritiinin taso, tuo kuulostaa siltä. Mutta jos henkisesti kysytään, niin vastaus on ei mitenkään. Työarkea ei jaksa, ei kestä.
Kaksi viikkoa olis ollut vielä etätöitä ja sitten se hlvetti on taas irti. Nyt vaan sairastuin...ketuttaa että sairastuin nyt kun olis ollut vielä etätöitä. Sairasta sekin.
Täsmälleen samat mietteet täällä. En jaksaisi työelämää enää hetkeäkään. Mutta ei tässä ole vaihtoehtoja. Perhe ruokittavana, talo ylläpidettävänä.
Voi kun löytyisi työ, jossa viihtyisin. Nykyinen työ on niin stressaavaa, etten vaan enää kestä. Saikku ei ole ratkaisu, ei se ongelmia poista.
Kokeile tehdä pari kuukautta kuusipäiväistä työviikkoa. Sitten normaali viikko tuntuu lepolomalta.
Itse olen tehnyt monta vuotta töitä rytmillä ma-su; vapaa, kaksi töitä, kaksi vapaata, kaksi töitä. Teen siis 4 työpäivää mutta 10 tuntia päivässä. En enää voisi kuvitellakaan tekeväni 5 päiväistä viikkoa maanantaista perjantaihin. Eihän viilonloppuna jaksaisi enää mitään!
Mulla on normityön lisäksi sivubisneksiä ja pitäisi jaksaa myös treenata ja elääkin joskus. Pahinta on joku työpaikan tai henkilökohtaisen elämän konflikti/ihmissuhdedraama. Niitä ajatuksia ei pääse pakoon. Silloin on vaan pakko hidastaa tahtia tai vaihtaa työpaikkaa.
Laihduta.Kummasti tulee jaksamistakin sitten.
En jaksaisi kokopäivätyötä, vaikka normaali olen fyysiseltä ja henkiseltä jaksamiselta. Onneksi minulla onkin osa-aikatyö max. 30 tuntia viikossa. Rahaa tulisi tietysti kokopäiväisenä enemmän, mutta minulle vapaa-aika ja aika perheen kanssa on rahaa arvokkaampaa.
Kausityö onnistuu kesäisin. Sesongiksi kesämyymälä tai kahvilaravintola. Töissä touko-syyskuut joista kesä-elokuut täyttä työtä joka päivä. Lokakuusta huhtikuun lopulle vapaata. En vaihda enää tätä pois.
Olisipa edes sellainen työ, jossa ei tulisi koko ajan ylitöitä. Koko syksy mennyt näin. Saikku ei auta, kun silloin saikun jälkeen työmäärä kaksinkertainen. Kohta burnout.
Pitää olla mielekäs työ (jos ei ole, etsi sellainen, alaakin voi vaihtaa - itse opiskelin uuden tutkinnon ja vaihdoin 39vuotiaana). Itse jaksan nykyään oikein hyvin, vaikka työ onkin kiireistä ja on paljon vastuuta. Melkein ikävöin sitä viikonloppuisin. On minulla perhekin, mutta työ on yksi iso sisältö elämääni nyt, ei mikään pakkopulla, vaan kiva asia kuten perhe, harrastus tai lempi tv-sarja.
Vierailija kirjoitti:
Ota saikkua. Sitä saa helposti sanomalla että on pää sekaisin.
Mitä hele se saikku auttaa kun pitää työelämässä olla 50 vuotta.
Itse olen aika kova tekee töitä. Olin työelämästä omasta tahdostani poissa 2v uupumuksen vuoksi. Palasin takaisin töihin. Itse työntekoa on kivaa. Mutta yhteiskunnan tavat ja säännöt sairastuttavat yksilöä.
Uupumus tulee pelkästään siitä ettei ole kunnollinen taukotilaa hektisessä työssä. Joudut syömään jossain viemärinhajuisessa kellaritilassa.
Minä löysin työn joka ei koko ajan stressaa. Nyt en meinaa pysyä töitä tehdessä hereillä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt monta vuotta töitä rytmillä ma-su; vapaa, kaksi töitä, kaksi vapaata, kaksi töitä. Teen siis 4 työpäivää mutta 10 tuntia päivässä. En enää voisi kuvitellakaan tekeväni 5 päiväistä viikkoa maanantaista perjantaihin. Eihän viilonloppuna jaksaisi enää mitään!
Tolla sun rytmilläsi teet viikonloppuisin kaksi 10 tunnin työpäivää.
Ennen on ihmiset tehneet joka ikinen päivä töitä ja pitkää päivää, ja fyysistäkin työtä. Nyt on työaika, vapaapäivät, pyhät, työsuojelu, ergonomia, jne, jne, mutta porukka vaan valittaa. Mistä te kuvittelette sen palkan saavanne, jos ei tuottavan työn teosta? Jos teidän kyvyt eivät riitä pelkällä läsnäololla kuittaamaan työnantajan määrittämää työpanosta, niin sitten joutuu ehkä hieman ponnistelemaankin sen palkkansa eteen.
Kiitän spagettihirviötä siitä että saan olla työtön. Vielä toukokuussa olin palkkatuella työn orjana. Onneksi se oli määräaikainen ja loppui tarpeeksi ajoissa. Ei ihmistä ole luotu raatamaan niska limassa vaan nauttimaan tästä lyhyestä ja mahdollisesti ainoasta elämästä.
Seksi ja päihteet on ainoita tavoittelemisen arvoisia asioita. Jonkin verran iloa saa myös pätemisestä ja kuittailusta. Siksi viitsii osallistua keskusteluihin.
Ota saikkua. Sitä saa helposti sanomalla että on pää sekaisin.