Siis miten jaksaa normaali työviikko?

Vierailija kirjoitti:

Kiitän spagettihirviötä siitä että saan olla työtön. Vielä toukokuussa olin palkkatuella työn orjana. Onneksi se oli määräaikainen ja loppui tarpeeksi ajoissa. Ei ihmistä ole luotu raatamaan niska limassa vaan nauttimaan tästä lyhyestä ja mahdollisesti ainoasta elämästä.

Seksi ja päihteet on ainoita tavoittelemisen arvoisia asioita. Jonkin verran iloa saa myös pätemisestä ja kuittailusta. Siksi viitsii osallistua keskusteluihin.

Outoa, että puhut spagettihirviöstä ja luodusta ihmisestä luontevasti samassa postauksessa. Ilmeisesti tämä oli joku erikoinen pätemisen ja/tai kuittailemisen muoto, jota en tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Jos työ olisi herkkua niin herrat sen veisi. Se vaan on syntymälahja ja opittava sietämään.

Hyvin sanottu

En jaksakaan. Teen nelipäiväistä viikkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen on ihmiset tehneet joka ikinen päivä töitä ja pitkää päivää, ja fyysistäkin työtä. Nyt on työaika, vapaapäivät, pyhät, työsuojelu, ergonomia, jne, jne, mutta porukka vaan valittaa. Mistä te kuvittelette sen palkan saavanne, jos ei tuottavan työn teosta? Jos teidän kyvyt eivät riitä pelkällä läsnäololla kuittaamaan työnantajan määrittämää työpanosta, niin sitten joutuu ehkä hieman ponnistelemaankin sen palkkansa eteen.

Nykyään työ on henkisesti kuluttavampaa. Järki lähtee päästä toimimattomien ohjelmien kanssa. 

Miten pitkiä sun työpäivät on? Minä teen viikolla noin 14 h/vrk ja viikonloppuna vain 7, joten olisi mukava tietää, millaisilla työtuntimäärillä ihmiset uupuvat.

Lopulta kun sitkuutat työssäsi elämäsi ajan, ja sairastut... sinut voisi pelastaa elinsiirrolla, kuitenkin tätä odottaessasi nuoremmat hyppäävät jonossa eteesi ja lopulta kuolet. Ettö semmonen palkinto.

Mikä sinua sitten vaivaa niin, että väsyttää henkisesti ja/tai fyysisesti? Siihen syyhyn käy käsiksi ja ala muuttamaan sitä. Eihän se tilanne mihinkään parane, ellei tee asioille jotain.

Nykyihmisillä on paljon helpompaa ja silti moni on aivan uupunut, vaikka on koneet työssä apuna, on kulkupelit, on verkkokauppaa ja kotiinkuljetusta ym. helpotusta jokapäiväiseen elämään. Oletko hyödyntänyt kaikki nykyajan apulaiset?

Myös jonkinlainen suunnitelma, rutiini ym. yleensä sujuvoittaa ja helpottaa arkea.

Rakastan omaa työtäni ja päivät noin 10 tuntisia. Mutta mä olenkin yrittäjä.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkiä sun työpäivät on? Minä teen viikolla noin 14 h/vrk ja viikonloppuna vain 7, joten olisi mukava tietää, millaisilla työtuntimäärillä ihmiset uupuvat.

Ai, sinä teet Loppusijoituspaikka Oy:lle töitä.

Kyllähän joskus työviikko väsyttää, mutta kummasti saan voimia pelkästään ajatuksesta, että mulla sentään on vakituinen ja ilmeisen pysyvä työpaikka, josta saan kohtuullista palkkaakin. Kaikilla ei työpaikkaa ole ja tänä päivä uuden työpaikan saaminen  ei ole helppoa, monelle jopa mahdotonta.

Ei ketään joku paskaduuni ilahduta, vaikka tietäisi sen faktan, että työnsaanti on vaikeaa. Jos duuni ei iske, se väsyttää tuplaten enempi.

Minä taas pidän työstäni niin paljon ettei se tunnu edes työltä. Työviikko ma-pe on kivaa kun on tekemistä suurimman osan päivää ja viikonloput tappotylsiä kun odotan vaan että pääsee taas töihin. N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitän spagettihirviötä siitä että saan olla työtön. Vielä toukokuussa olin palkkatuella työn orjana. Onneksi se oli määräaikainen ja loppui tarpeeksi ajoissa. Ei ihmistä ole luotu raatamaan niska limassa vaan nauttimaan tästä lyhyestä ja mahdollisesti ainoasta elämästä.

Seksi ja päihteet on ainoita tavoittelemisen arvoisia asioita. Jonkin verran iloa saa myös pätemisestä ja kuittailusta. Siksi viitsii osallistua keskusteluihin.

Outoa, että puhut spagettihirviöstä ja luodusta ihmisestä luontevasti samassa postauksessa. Ilmeisesti tämä oli joku erikoinen pätemisen ja/tai kuittailemisen muoto, jota en tunnista.

Ne on ne päihteet..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen on ihmiset tehneet joka ikinen päivä töitä ja pitkää päivää, ja fyysistäkin työtä. Nyt on työaika, vapaapäivät, pyhät, työsuojelu, ergonomia, jne, jne, mutta porukka vaan valittaa. Mistä te kuvittelette sen palkan saavanne, jos ei tuottavan työn teosta? Jos teidän kyvyt eivät riitä pelkällä läsnäololla kuittaamaan työnantajan määrittämää työpanosta, niin sitten joutuu ehkä hieman ponnistelemaankin sen palkkansa eteen.

Nykyään työ on henkisesti kuluttavampaa. Järki lähtee päästä toimimattomien ohjelmien kanssa. 

 

Mulla se järki lähtee päästä toimimattomien pomojen kanssa...

Vierailija kirjoitti:

Minä taas pidän työstäni niin paljon ettei se tunnu edes työltä. Työviikko ma-pe on kivaa kun on tekemistä suurimman osan päivää ja viikonloput tappotylsiä kun odotan vaan että pääsee taas töihin. N37

Millaista työtä teet? 

Ajatella että väsyttää. Vuonna 1965 tuli viisi päiväinen työviikko, sitä ennen oli kuusi päiväinen ja hyvin harvalla oli edes omaa pesukonetta nyrkkipyykillä tai itse palvelu pesulassa kävivät, ruokatunti meni pankissa jonottaessa jne. Mitä enemmän ihmisille tulee helpotuksia elämään sen enemmän väsyvät. Toki minun väsymys johtuu kesä ajasta, nyt kun siirrytään normaaliaikaan loppuu se väsymyskin