Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita lapsiperhe-elämästä NAUTTIVIA
03.10.2021 |
Jäin 2v sitten vuoroviikkoäidiksi kahdelle pojalleni. Olen ollut heidän kanssaan vuosia kotona ja nauttinut siitä ajasta suunnattomasti. Olen vähän järkyttynyt ja yllättynyt, miten tylsänä ja merkityksettömänä pidän lapsettomia viikkoja. Otin koiran, koska tuntuu että sillä saan vähän sitä samaa puuhaa elämää kuin lasten kanssa. Lisäksi teen töitä lasten kanssa tällä hetkellä, joka on minusta aivan ihanaa. Lasten kanssa vuorovaikuttaminen on jotenkin ihanaa, ihan kaikkien. Minulla on paljon ystäviä, mielenkiintoinen työ ja opinnot, pari harrastusta sekä ihana miesystävä. Silti minulla on aina täysi tyytyväisyys ainoastaan lasten kanssa taikka yksinäni.
Onko joku huomannut samanlaista itsessään? Onkohan kyse vain jostain persoonallisuustyypistä.. niin paljo hehkutetaan lapsettomuuden hyviä puolia, mutta vaikka niitä olen nyt kokenut ja jopa nauttinut, ei mikään kuitenkaan ole elämässä aidompaa kuin lapset
Kommentit (3)
Silloin kun lapset olivat pieniä (3 kpl), tuntui juuri tuolta. Se oli elämäni parasta aikaa. Toisaalta sanoin samaa myös raskausajoista. Ja nyt kun lapset ovat juuri muuttaneet pois kotoa, sanon taas että NYT on elämäni parasta aikaa. Oli ihanaa olla lasten kanssa kotona aikoinaan, koska inhoan töissä olemista ja sain 10 vuotta nauttia kolmen lapsen ajan kotoilusta. Osan aikaa olin kotihoidontuella, osan työttömänä. Hoidin lapsia, laitoin ruokaa, neuloin, luin kirjoja, kävin koira/lapsi-lenkeillä ja ulkoiltiin, mökkeiltiin ja remontoitiin kotia. Sitten kun lapset vähän kasvoivat ja jouduin töihin, elämä oli aika ahdistava.
Mutta nyt taas kun lapset kasvavat isoiksi, tuntuu että saisin sen oman elämäni takaisin. Sen, jonka lapset multa veivät. On ihanaa olla vapaa ja elää vain itselleen, tehdä mitä haluaa. Oli vain ihanaa kun lapset muuttiva pois kotoa ja jo sitä ennen, kun kävivät armeijan. Ihmettelen niitä riippuvaisia äitejä, joille se on niin vaikea paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös. Mulla on olosuhteiden "pakosta" vain yksi lapsi, mutta melkein ikinä ei ole hänen seuransa rasittanut, vaan nautin joka hetkestä. Meillä on usein myös lapsen kavereita, leivotaan yhdessä ym. Ja musta on myös kiva kuulla elämän ääniä talossa kun lapset leikkii keskenään.
Lapsen harrastuksia olen seurannut myös aktiivisesti ja siellä on kiva tavata muita vanhempia.
Olen joskus miettinyt olenko liian ripustautunut lapseen, no, onneksi käyn sentään töissä....
Saa nähdä miten mun käy kun lapsi muuttaa kotoa. Kun lapsi on isällä, tehdään miesystävän kanssa kivoja juttuja ym., mutta en ole samalla tavalla onnellinen ja rauhassa kuin lapsen kanssa olen.
Alue: Aihe vapaa
Täällä. Mä aidosti nautin ajasta lasten kanssa. Niillä on hauskat jutut ja niiden kanssa melkein kaiken tekeminen on hauskaa. En koe raskaaksi viedä lapsia monta kertaa viikossa harrastuksiin tai sitä mokkapalojen leipomista ja talkoisiin osallistumista tai paljettien ompelua kisapukuun. Kiukuttelua lukuunottamatta en löydä perhe-elämästä mitään valittamista.
Valmiiksi vähän surettaa ettei lapset pysy pieninä vaan muuttavat joskus omilleen.