Olen 26-vuotias. Pohdin, että mitä jos en tule täyttämään elämässäni yhteiskunnan normeja. .

En ole koskaan ollut ihan normaali. Elämäntapani ovat olleet paheksuttuja ja olen niistä oppinut. En nyt tarkoita mitään huumeiden käyttöä mutta olen viettänyt pitkän tovin elämästäni kyllä nauttien aamuun asti hyvässä seurassa.
Miehet ovat olleet erikoisia tapauksia. Olen ollut tietynlaisella tuuliajolla ja vasta nyt tuntuu, että voisin alkaa aikuistumaan pysyvästi.

Pidän elämästäni ja virheiden tuomasta ponnistelujen selviytymisestä ja seesteisyydestä tällä hetkellä. Olen kasvanut paljon henkisesti ja nautin olostani suurimmaksi osaksi vaikka menen vieläkin joissakin asioissa tietä pitkin, jota toiset voivat ihmetellä.
En omista mitään, en ole töissä tällä hetkellä. Minä vain olen ja opin uusia asioita koko ajan. Idylli perhe-elämä ja ruuhkavuodet ovat täysin utopiaa, toisin kuin entisillä ystävilläni. Suurin osa ikäisistäni ainakin ympärilläni on perheellisiä ja töissäkäyviä.
Haluaisin kyllä joskus elää kauempana kaupungista omakotitalossa rauhallisella alueella ja perustaa perheen, olla lasten kanssa ja pitää grillijuhlia tai syksyisiä illanistujaisia koreeksi katetussa pöydässä, perheen kanssa lautapelejä pelaten ja nauraen.
Silti se on todella kaukainen unelma.

En ole ollut laiska. Minulla on useita erittäin hyviä työtodistuksia, olen ollut äärimmäisen tunnollinen työssäni ja palanut kerran loppuun. Nyt teen uusia juttuja ja havittelen työelämään takaisin pääsyä. Se on hyvin lähellä ja olen onnellinen uudesta ammatista johon tulen valmistumaan.

Tunnen itseni kuitenkin vielä niin nuoreksi ja samaan aikaan koen, että vastuuni aikuistumiseen olisi nyt, pitäisi jo ryhtyä toimeen. Haluaisin kokea niin paljon kaikkea vielä ilman suurempaa vastuuta ja olla "vapaa" mutta myös saada jo elämään jotain pysyvämpää sisältöä.

Tuntuu, että elämä on oikeasti nyt vasta alkanut kun nuoruusvuosien ongelmat ovat takanapäin. Olen traumojen kanssa kasvanut ja vasta nyt omilla jaloillani myös sisäisesti. Aika tuntuu niin rajalliselta. Voi kun saisin vielä kokea niin paljon kaikenlaista ja oman perheen sekä vakityön. Pelkään, että tulee kiire.