Suuret ikäluokat junailivat itselleen kodinhoitajat joka käänteessä

60 luvulla äippäloma oli 1 kk

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:46"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:40"]

70-80-luvuilla, kun suurilla ikäluokilla oli lapsia, kodinhoitaja kävi ja auttoi äitiä, lomilla ja muulloinkin lapsia hoiti mummo. Nyt kodinhoitajia saavat (yllätys yllätys) vanhukset ja lapsiperheet jäävät oman onnensa nojaan. Samalla nämä nykyiset mummot ovat "omansa jo hoitaneet" ja OMIEN LASTEN pärjääminen ei kiinnosta pätkääkään.

Mikä ihme tuota sukupolvea vaivaa? Unohtivat mennä jonoon, kun empatiaa jaettiin?

[/quote]

Niin, heillähän oli myös piiat kotona, maalta tulleita sukulaistyttöjä hoitamassa sitä ainutta lasta, minkä viitsivät tehdä, ja kotia sillä aikaa kun olivat itse töissä mukavassa elinikäisvirassaan. 

Tuo sukupolvi on syönyt vanhempiensa, omansa ja lastensa rahat eikä kupla puhkea ennen kuin he ovat kolleet. Sitä saakin odotella sillä aikaa kun tämä porukka makkoilee ja golffaa Fuengirolassa ja nostaa ja kuluttaa  "eläke määräytyy viimeisen neljän työvuoden keskiarvon mukaan"-periaatteella  korkealle pumpattuja eläkkeitään ulkomailla. Lehtien kyselyihin vastataan, että juu kyllä lapsia perheineen autetaan koko ajan, se on elämäntehtävä, kun kerran vuodessa laitetaan etelästä itkukortti, että kyllä on niin Jamia ja Jessikaa ikävä.

[/quote]

Mitkä ihmeen vanhempiensa rahat? Suuret ikäluokat tuli nimensä mukaisesti suurista perheistä ja kun 10 000 euron mökkiä on jakamassa 10 lasta, niin ei niillä rahoilla ihmeesti juhlita.Nyt heidän lapsensa eli 70- ja 80-luvulla syntyneet nauttii pitkistä äitiyslomista ja vanhempainvapaista, vapaista lauantaista, subjetiivisen päivähoito-oikeuden eduista, korkeista työttömyysetuuksista, huikeista sossun tarjosmista tukirahoista, asumistuesta, ilmaisesta opiskelusta (suurten ikäluokkien oppikoulu oli maksullinen) ja kaiken lisäksi sellaisesta ihmeellisestä edusta kuin osittainen hoitovapaa tai palkallinen sairaan lapsen hoitovapaa. Ai niin, nuo kaikki ovat suurten ikäluokkien tapa syödä lastensa varallisuutta.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:53"]

Tietenkin käytettiin kodinhoitajia kun ei nykyisenkaltaisia apuja ollut. Mm. edullinen ja kaikille kuuluva päivähoito, pitkä äitiysloma ja muut perhevapaat, erilaiset tuet. Silloinkin jo iso osa naisista kävi töissä eikä lapsia voinut yksinkään jättää.

[/quote]

Teillä oli pysyvät työpaikat, naapurin täti otti teidän lapsen hoitaakseen, idänkauppa veti, palkat nousivat inflaation laukatessa vauhdilla ja säännölliset devalvaatiot pitivät huolta siitä, että asuntolainat söivät itse itsensä. Kyllä teillä oli asiat hyvin.

[/quote]

Naapurin tädille piti maksaa 400 mk kun oma palkka oli 600 mk.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:50"]

Minä olen suuriin ikäluokkiin kuuluva äiti, joka sai lapsensa 70-luvulla. Ei meillä mitään kodinhoitajia ollut! Eikä pitkää äitiyslomaa, hoitovapaata, kotihoidon tukea eikä valvottua päivähoitoa, subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta puhumattakaan. Että sillä lailla. Vai on teillä muka huonosti asiat? Heh heh.

[/quote]

Olisi silloin ollut kunnallisia kodinhoitajia-aloittivat 60-luvun lopulla -, mutta sen ajan tiedotus oli mitä sattui. Tietyt väestöryhmät jäivät helposti yhteisöjen ulkopuolelle. Neuvolat olivat usein vanhojen ja ajastaan jäljessä olevien ihmisten hoitamia.

Meille olisi tarvittu ja tarjottu kodinhoitajaa,mutta pässinpäinen äitini ei huolinut-ja sitten raatoi ja sääli itseään. Hoitaja olisi pitänyt yksiselitteisesti määrätä, samoin lapsille päiväkerho tms. Niissä kävivät kuulemma "kaikki" mutta meillä ei edes tiedetty ennen nuorempaa siskoa ja 80-lukua, miten sinne pääsee.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:27"]

70 luvulla esim äitiysloma oli sen 3 kuukautta ja laina oli maksettava silloinkin.

[/quote]

Puolen vuoden äitiysloma oli käytössä jo 1976.

Olisihan se uranaiselle tai opiskelijallekin, ja kenelle tahansa, mahtava etu saada ilmaista siivousta ja kodinhoitoa muutamana päivänä viikossa. Ennen vanhaan tosiaan oli lapsiperheisiin saatavilla kodinhoitajia, jotka huolehtivat lasten ja kodin hoidosta. Tämä etu ajettiin alas 90-luvun laman seurauksena, mikä myöhemmin on tunnustettu katastrofaaliseksi virheeksi. Poliitikot pitivät kodinhoitajan työtä "piikomisena" ja naisten arvoa alentavana, ja säästöpaineet olivat kovat. Kodinhoitajien koulutus lopetettiin ja heidät siirrettiin suurimmaksi osaksi vanhustenhoitoon. Nykyään suurin osa vanhan ajan kodinhoitajista on jo eläkkeellä, eikä uusia kouluteta. Nykyään nimike on lähihoitaja, joka ei ole ollenkaan sama ammatti eikä sinänsä valmenna kodinhoidollisiin tehtäviin. Tätä ei moni ymmärrä! Joissain kunnissa kotiapua toki on lapsiperheillekin, mutta tilanne vaihtelee.

Tarpeeseen perustuvan kotiavun lisääminen lapsiperheille olisi tosi hyvä juttu, mutta ei siis ilman tarpeen arviointia! Tätini toimi aikoinaan kodinhoitajana ja kotipalvelun ohjaajana, ja hän on kertonut, miten paljon kotiapua valitettavasti väärinkäytettiin helpon saatavuuden takia. Kun kaikilla oli mahdollisuus sitä saada, kodinhoitaja saatettiin "tilata" perheeseen pesemään ikkunat ja tekemään voileipäkakut valmistujaisjuhliin, tai sairaaksi ilmoittautunut äiti olikin tavattaessa aivan terveen ja virkeän oloinen - "ei ollut vaan jaksanut paistaa pullia"! Joskus äidit käyttivät kodinhoitajia jokapäiväisiin, tunteja kestäviin harrastuksiinsa tai luottamustoimiinsa. Keinot puuttua tällaiseen olivat vähissä, koska kyse oli lakisääteisestä oikeudesta, jonka tuli olla saatavilla kaikille. Monesti tilanne oli kohteessa aivan erilainen, kuin puhelimitse sai kuvan. Toki nämä tapaukset olivat vähemmistössä, mutta ne saattoivat kuulemma estää avun sellaisilta, jotka oikeasti olisivat sitä tarvinneet. Kotiapua siis lisättävä, mutta tarveharkinta mukaan!

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:53"]

Tietenkin käytettiin kodinhoitajia kun ei nykyisenkaltaisia apuja ollut. Mm. edullinen ja kaikille kuuluva päivähoito, pitkä äitiysloma ja muut perhevapaat, erilaiset tuet. Silloinkin jo iso osa naisista kävi töissä eikä lapsia voinut yksinkään jättää.

[/quote]

Teillä oli pysyvät työpaikat, naapurin täti otti teidän lapsen hoitaakseen, idänkauppa veti, palkat nousivat inflaation laukatessa vauhdilla ja säännölliset devalvaatiot pitivät huolta siitä, että asuntolainat söivät itse itsensä. Kyllä teillä oli asiat hyvin.

[/quote]

Naapurin tädille piti maksaa 400 mk kun oma palkka oli 600 mk.

[/quote]

Ei ainakaan oma äitini saanut tuollaista palkkaa silloin kun meillä oli naapurin lapsi hoidossa.

Sitä paitsi jos palkkaan nyt remppamiehen kuukaudeksi, se maksaa minulle reilut 4500 euroa eli koko nettopalkkani ja olen sentään hyväpalkkainen ihminen.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:38"]

Onko tämä ap sama tyyppi, joka on varmaan vuosia kirjoittanut tänne näitä katkeria juttuja että kukaan ei auta ja se on tietyn ikäpolven vika. Eikö sitä apua nyt oikeasti tule mistään vai oletko tehnyt mitään asian eteen? Eiköhän tuosta isosta ikäluokasta löydy tallaajaa joka lähtöön! En minä ainakaan nähnyt meillä kotona koskaan kodinhoitajia joten ei sellaisia ole kaikilla ollut. Lakkaa märehtimästä jotain vuosikymmenten takaisia asioita! Jos tuo katkeruus jatkuu niin sinun täytyy hakeutua terapiaan tms. Eihän noin voi elää! Ota vastuuta omasta elämästä äläkä syyttele muita.

[/quote]

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni aiheesta. Inspiraationa oli tämänpäiväinen lehtijuttu Kuopion lastensurmista, jossa käsiteltiin tätä kodinhoitaja-asiaa ja sitä, miten nykyään lapsiperhe ei saa käytännön apua mistään, ellei isovanhemmat auta. Ja täällä AV:lla on ollut monta, monta kertaa juttua siitä, miten niitä isovanhempia ei todellakaan kiinnosta. Itse olen vielä lapseton, vaikka lapsi onkin haaveissa. Oma äitini on jo valmiiksi hokenut tuota "omani olen jo hoitanut" -mantraa, vaikkei se pidä edes paikkaansa.

Samassa lehtijutussa mainittiin, että lähes kaikki kodinhoitajatyö tehdään nykyään vanhusten luona. Eli niiden samojen ihmisten luona, jotka nauttivat kyseisestä palvelusta myös ruuhkavuosinaan. Ei ole reilua minusta.

AP

AP lisää vielä, että itselläni on ikää jo 35, mutta en ole "uskaltanut" vielä lasta tehdä, koska tukiverkostot ovat niin heikot. En esimerkiksi tiedä, minne mahdollisen lapsen laitan kesälomallaan, kun tuleva mummo ei kerran ota hoitoon. Useammasta lapsesta ei kannattane enää edes haaveilla. Ikä tulee vastaan ja muutenkin, yksin (miehen kanssa) on pärjättävä. Kuinka moni isojen ikäluokkien nainen voi sanoa pohtineensa samaa?

Äitini on suurta ikäluokkaa ja kasvatti minut kyllä ihan yksinhuoltajana ilman sukulaistensa apua. Naureskelikin aina kun eräällä tuttavaperheelle oli yksi lapsi ja sitä paapoivat molemmat vanhemmat ja isovanhemmat kun oli ensimmäinen lapsenlapsi. Aina tämä nainen kuitenkin valitti kuinka rankkaa hänellä on. Äitini en ole koskaan kuullut valittavan asiasta.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:53"]

Tietenkin käytettiin kodinhoitajia kun ei nykyisenkaltaisia apuja ollut. Mm. edullinen ja kaikille kuuluva päivähoito, pitkä äitiysloma ja muut perhevapaat, erilaiset tuet. Silloinkin jo iso osa naisista kävi töissä eikä lapsia voinut yksinkään jättää.

[/quote]

Teillä oli pysyvät työpaikat, naapurin täti otti teidän lapsen hoitaakseen, idänkauppa veti, palkat nousivat inflaation laukatessa vauhdilla ja säännölliset devalvaatiot pitivät huolta siitä, että asuntolainat söivät itse itsensä. Kyllä teillä oli asiat hyvin.

[/quote]

Naapurin tädille piti maksaa 400 mk kun oma palkka oli 600 mk.

[/quote]

Ei ainakaan oma äitini saanut tuollaista palkkaa silloin kun meillä oli naapurin lapsi hoidossa.

Sitä paitsi jos palkkaan nyt remppamiehen kuukaudeksi, se maksaa minulle reilut 4500 euroa eli koko nettopalkkani ja olen sentään hyväpalkkainen ihminen.

[/quote]

Remppamies maksoi aikanaan noin 1200 mk/kk. Nykyisin saat lapselle hoitopaikan maksamalla noin 300 e/kk ja remppamiehen 4500 e/kk. Silti jaksat itkeä sitä, että suuret ikäluokat sai kaikki edut ja kodinhoitajan siihen päälle. Ne ei saaneet edes kotitalousvähennystä silloin 70-luvulla!

Onko tämä ap sama tyyppi, joka on varmaan vuosia kirjoittanut tänne näitä katkeria juttuja että kukaan ei auta ja se on tietyn ikäpolven vika. Eikö sitä apua nyt oikeasti tule mistään vai oletko tehnyt mitään asian eteen? Eiköhän tuosta isosta ikäluokasta löydy tallaajaa joka lähtöön! En minä ainakaan nähnyt meillä kotona koskaan kodinhoitajia joten ei sellaisia ole kaikilla ollut. Lakkaa märehtimästä jotain vuosikymmenten takaisia asioita! Jos tuo katkeruus jatkuu niin sinun täytyy hakeutua terapiaan tms. Eihän noin voi elää! Ota vastuuta omasta elämästä äläkä syyttele muita.

Silmät pyöreänä lueskelin näitä kertomuksia. Meillä on ollut vähän toinen meininki. Vanhempani ovat syntyneet -42 ja 45, minä '68 pikkuvrli pari vuotta nuorempi. Meillä vanhemmat olivat töissä samassa firmassa ja lastehoito ratkaistiin 10 vuoden ajan siten, että toinen teki aamuvuoroa ja toinen iltavuoroa. Vaihtomatkojen ajan leikimme aidan takana naapurin tädin silmien alla. Jos täti ei ollut paikalla, olimme autossa mukana ja portilla vaihto. Toiseen suuntaan toimivat kimppakyydit. Viikonloput olimme perheen kesken ja teimme kaikki porukalla. Mummo oli mukana touhuissa, mutta ei piikana. Meillä oli upea lapsuus ja ihan oman perheen voimin. Ja vasta muiden tarinoita lukiessani olen oikein ymmärtänyt, kuinka hyvä se olikaan. Ja meidän lapsemme ovat myös saaneet nauttia isovanhempien läheisyydestä ja huolenpidosta, joka jatkuu edelleen.

V. 1970, jolloin minä sain lapseni, äitiysloma, tai "synnytysloma" kuten sitä virallisestii nimitettiin, oli 9 viikkoa, 3 viikkoa ennen synnytystä ja 6 sen jälkeen. Eikä "naapurin täti" suinkaan aina suostunut päivähoitajaksi. Kuinka moni teistä nykyäideistä suostuisi viemään 6-viikkoisen vauvansa valvomattomaan päivähoitoon? Silloin 70-luvulla se oli monelle taloudellinen pakko! Minä olin sikäli onnellisessa asemassa, että pystyin jäämään kotiin lapsen kanssa, ilman mitään yhteiskunnan tukea. Helppoa se ei ollut, opintolainoja kun vielä makseltiin, mutta vaatimattomasti elämällä pärjäsi. 

2

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:11"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:53"]

Tietenkin käytettiin kodinhoitajia kun ei nykyisenkaltaisia apuja ollut. Mm. edullinen ja kaikille kuuluva päivähoito, pitkä äitiysloma ja muut perhevapaat, erilaiset tuet. Silloinkin jo iso osa naisista kävi töissä eikä lapsia voinut yksinkään jättää.

[/quote]

Teillä oli pysyvät työpaikat, naapurin täti otti teidän lapsen hoitaakseen, idänkauppa veti, palkat nousivat inflaation laukatessa vauhdilla ja säännölliset devalvaatiot pitivät huolta siitä, että asuntolainat söivät itse itsensä. Kyllä teillä oli asiat hyvin.

[/quote]

Naapurin tädille piti maksaa 400 mk kun oma palkka oli 600 mk.

[/quote]

Ei ainakaan oma äitini saanut tuollaista palkkaa silloin kun meillä oli naapurin lapsi hoidossa.

Sitä paitsi jos palkkaan nyt remppamiehen kuukaudeksi, se maksaa minulle reilut 4500 euroa eli koko nettopalkkani ja olen sentään hyväpalkkainen ihminen.

[/quote]

Remppamies maksoi aikanaan noin 1200 mk/kk. Nykyisin saat lapselle hoitopaikan maksamalla noin 300 e/kk ja remppamiehen 4500 e/kk. Silti jaksat itkeä sitä, että suuret ikäluokat sai kaikki edut ja kodinhoitajan siihen päälle. Ne ei saaneet edes kotitalousvähennystä silloin 70-luvulla!

[/quote]

Nykyään kylläkin alan kuin alan ihmisen palkkaaminen maksaa oheiskuluineen - verot, vakuutukset, muut maksut -  sen 30 eur/h ja yli. Myös kunnallinen päivähoito on kallista, hoitopaikan kustannus on 700- 1100 eur/kk eikä suinkaan mikään 300 eur/kk, valtaosahan siitä maksetaan veroissa. Julkispuoli on paisutettu jättimäiseksi, raskaaksi ja kalliiksi.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:07"]Suuret ikäluokat ovat aina olleet aktiivisia niin toimijoina kuin äänestäjinäkin. Joten perse ylös sieltä BB:n ääreltä, osallistumaan ja äänestämään. Tai lopettakaa pullamössöt se rutina.
[/quote]
No hohhoijaa.
Suuret ikäluokat ovat suuria. Heitä on paljon
pienet ikäluokat taas ovat pieniä. Heitä on vähän.
Äänestystilanteessa suuret ikäluokat jyräävät vaikka pienet äänestäisivät aktiivisemmin. Pystytkö ymmärtämään sitä? Vai pitääkö vääntää rautalangasta?

Nosto

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 17:35"]

Oma äitini oli kodinhoitaja ja tosiaan oli vähän outoa kun hän kävi välillä luokkakaverienkin perheissä. Kodinhoitaja ei tosiaankaan ollut mikään rikkaiden palvelija vaan ihan tavallisten lapsiperheiden auttaja, joka  hoiti lapsia kun vanhemmat olivat syystä tai toisesta estyneitä. Sitten 80-90-luvulle tullessa lapsiperheet eivät enää saaneet mitään apua vaan kodinhoitajat siirtyivät yksinomaan vanhusten huoltoon.

60-80-luvuilla aivan tavallisilla virkamiesperheillä oli varaa pitää piikoja hoitamassa kotia. Sittemminhän demarit lopettivat nämä työt Suomesta, samoin kuin lapiohommat = kaikki yksinkertaiset suorittavat työt, joita muutkin kuin meedia-alan amkkilaiset pystyvät tekemään.

Näin. Opettajaperheessä oli kotona lapsenpiika, mutta eipä siinä vaihtoehtoja olisi ollut koska ei ollut kunnallista hoitoa. Varhaiskasvatuksen tasosta ei kyselty, nuo tytöt oli yleensä 15+ vuotiaita. Enpä ihan tiedä tykkäisivätkö nykyopet maksaa kotiin hoitajaa, tuo kunnallinen tulee halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 18:38"]

Onko tämä ap sama tyyppi, joka on varmaan vuosia kirjoittanut tänne näitä katkeria juttuja että kukaan ei auta ja se on tietyn ikäpolven vika. Eikö sitä apua nyt oikeasti tule mistään vai oletko tehnyt mitään asian eteen? Eiköhän tuosta isosta ikäluokasta löydy tallaajaa joka lähtöön! En minä ainakaan nähnyt meillä kotona koskaan kodinhoitajia joten ei sellaisia ole kaikilla ollut. Lakkaa märehtimästä jotain vuosikymmenten takaisia asioita! Jos tuo katkeruus jatkuu niin sinun täytyy hakeutua terapiaan tms. Eihän noin voi elää! Ota vastuuta omasta elämästä äläkä syyttele muita.

Tämä on ensimmäinen kirjoitukseni aiheesta. Inspiraationa oli tämänpäiväinen lehtijuttu Kuopion lastensurmista, jossa käsiteltiin tätä kodinhoitaja-asiaa ja sitä, miten nykyään lapsiperhe ei saa käytännön apua mistään, ellei isovanhemmat auta. Ja täällä AV:lla on ollut monta, monta kertaa juttua siitä, miten niitä isovanhempia ei todellakaan kiinnosta. Itse olen vielä lapseton, vaikka lapsi onkin haaveissa. Oma äitini on jo valmiiksi hokenut tuota "omani olen jo hoitanut" -mantraa, vaikkei se pidä edes paikkaansa.

Samassa lehtijutussa mainittiin, että lähes kaikki kodinhoitajatyö tehdään nykyään vanhusten luona. Eli niiden samojen ihmisten luona, jotka nauttivat kyseisestä palvelusta myös ruuhkavuosinaan. Ei ole reilua minusta.

AP

Mitään "kodinhoitajatyötä" ei kyllä vanhuksille ole, vaan kyse on hoivatyöstä - pukemisapua/pesuapua/lääkehoitoa/haavahoito/verikokeita jne. Ei sinne kunta imurointia tarjoa...