Uskokaa nyt. Lapset kuuluu tehdä parikymppisinä.

2

Oon tehnyt lapset 23v 25v 28v ja 31v. Oon pilannut nuoruuteni ja keski ikänikin on pilalla.

2

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:31"]

Enemmän on vanhempia äitejä meillä asiakkaana. Samaan tahtiin, kun synnyttäjien keski-ikä nousee, myös äitien väsymys ja masentuneisuus on lisääntynyt. Tähän vaikuttavat monet seikat. Yksi suurin on tämä harhaluulo, että ura ja talous pitää olla kunnossa. Lapsihan ei estä opiskelua, ei työntekoa minkään ikäiseltä äidiltä. Lapsi ei myöskään tarvitse taloa, autoa eikä muhkeaa pankkitiliä. Yli kolmekymppiset on nykyisin paljon lapsellisempia kuin parikymppiset kymmenen vuotta sitten. Osataan kieliä, muttei ymmärretä järjenääntä. Kokonaisuuksien hahmottaminen on olematonta. Olen psyk sh ja tehnyt 20 vuotta erilaista kuntoutustyötä, joten kaikenlaista on nähty. Lapselle paras kasvupaikka on sellaisten vanhempien kanssa, jotka ottavat hänen kehityksestään vastuun. Ikä ja status ovat sivuseikkoja.

[/quote]

Ne nykyiset paljon lapsellisemmat kolmekymppiset olivat kymmenen vuotta sitten niitä vähemmän lapsellisia kakskymppisiä?

Kaikille vaan ei löydy sitä kumppania siinä "optimaalisessa" iässä, vaikka kuinka itkien rukoilisi ja tekisi kaikkensa mihin pystyy.

Biologiselta kannalta tuo on kyllä TÄYSIN TOTTA. Eli nainen on parhaimmassa lapsenteko iässä n17-23 välillä, myöhemmin alkaa jo olla vähän "vanha". Onhan tuo lääketieteellisesti todistettu ja kaikki vissiinkin asian tietää (niin ettei lienee lähteitä tarvitse).

2

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:59"]

Nelikymooisinä ei kuulu tehdä lapsia, vaan odotellaan lapsenlapsia. Kuopion tapahtimat tästä todisteena. Sitä ei vaan keski-ikäisenä enää jaksa. t. 41v, kolmen teinin isä

[/quote]

Tässäpä uutinen: jos pelkää jaksamisensa puolesta, voi lapset jättää kokonaan tekemättä.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:46"]

No eihän se ikä kerro minkäikäisenä lapset pitää tehdä. Eiköhän ole se minkäikäisenä sitä itse jaksaa ja haluaa. Esim minä 21v voisin hommata jo lapsen, mutt jotkut ovat tän ikäisenä vielä ihan lapsia. Jotkut tykkää ikuisesti tulla ja mennä vapaasti ja hillua baareissa, mutta ei ole minun juttuni. Hyh inhoan käydä baareissa. Liikaa meteliä ja tungosta ja örveltäviä humalaisia. Kyllä minäkin alkoholia juon mutta harvoin. Ja kotona. 

[/quote]

Mikä teitä mammoja tuossa baarikliseessä oikein kiehtoo? Ette te nyt oikeasti voi uskoa, että lapseton elämä on yhtä kuin baareissa käyminen. (Tosin tungoksesta ja metelistä päättelen sinun tarkoittavan yökerhoja.)

Moni kolmevitonen tai vanhempi jaksaa vauva-ajan loistavasti, koska on perspektiiviä asioihin eikä ole enää kiire matkustella, nähdä maailmaa ja viilettä pitkin kaupunkia - muukin kuin kropan kunto vaikuttaa jaksamiseen. Lapselle on aikaa ja hänen hyvintointinsa on etusijalla. Sitä paitsi miten raihnaisina te oikein hyväkuntoista kolme-nelikymppistä pidätte, jos vauvanhoito on mielestänne ylivoimaista siinä iässä? Kyllä sitä ennenkin saatiin lapsia vanhempana kuin parikymppisenä.

Ihmiset ovat erilaisia. Joillekuille sopii taas vanhemmuus jo paljon nuorempana. Hyvä niin.

Kaikki eivät muuten saa lasta sillä kellonlyömällä kuin haluavat, vaan joutuvat odottamaan useamman vuoden. Myös parikymppinen voi kärsiä lapsettomuudesta. Tämä ei viissin juolahtanut aloittajan mieleen.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:31"]

Enemmän on vanhempia äitejä meillä asiakkaana. Samaan tahtiin, kun synnyttäjien keski-ikä nousee, myös äitien väsymys ja masentuneisuus on lisääntynyt. Tähän vaikuttavat monet seikat. Yksi suurin on tämä harhaluulo, että ura ja talous pitää olla kunnossa. Lapsihan ei estä opiskelua, ei työntekoa minkään ikäiseltä äidiltä. Lapsi ei myöskään tarvitse taloa, autoa eikä muhkeaa pankkitiliä. Yli kolmekymppiset on nykyisin paljon lapsellisempia kuin parikymppiset kymmenen vuotta sitten. Osataan kieliä, muttei ymmärretä järjenääntä. Kokonaisuuksien hahmottaminen on olematonta. Olen psyk sh ja tehnyt 20 vuotta erilaista kuntoutustyötä, joten kaikenlaista on nähty. Lapselle paras kasvupaikka on sellaisten vanhempien kanssa, jotka ottavat hänen kehityksestään vastuun. Ikä ja status ovat sivuseikkoja.

[/quote]

Ne nykyiset paljon lapsellisemmat kolmekymppiset olivat kymmenen vuotta sitten niitä vähemmän lapsellisia kakskymppisiä?
[/quote]
Niin. Reilu kymmenen vuotta sitten parikymppiset olivat järkevämpiä kuin moni yli30 vuotias tänä päivänä. Tämä siis perustuu oletukeen minkälainen keskiverto on kolmekympoisenä. (Elämänkaari ja kehitys-psykologia) Nykyisin 20-30 vuotiaiden tunnekypsyyden ero on pienentynyt. Ihminen ei opi epäitsekkääksi iän karttuessa. Sitä muokkaa elämänkokemus.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:31"]

Enemmän on vanhempia äitejä meillä asiakkaana. Samaan tahtiin, kun synnyttäjien keski-ikä nousee, myös äitien väsymys ja masentuneisuus on lisääntynyt. Tähän vaikuttavat monet seikat. Yksi suurin on tämä harhaluulo, että ura ja talous pitää olla kunnossa. Lapsihan ei estä opiskelua, ei työntekoa minkään ikäiseltä äidiltä. Lapsi ei myöskään tarvitse taloa, autoa eikä muhkeaa pankkitiliä. Yli kolmekymppiset on nykyisin paljon lapsellisempia kuin parikymppiset kymmenen vuotta sitten. Osataan kieliä, muttei ymmärretä järjenääntä. Kokonaisuuksien hahmottaminen on olematonta. Olen psyk sh ja tehnyt 20 vuotta erilaista kuntoutustyötä, joten kaikenlaista on nähty. Lapselle paras kasvupaikka on sellaisten vanhempien kanssa, jotka ottavat hänen kehityksestään vastuun. Ikä ja status ovat sivuseikkoja.

[/quote]

Ne nykyiset paljon lapsellisemmat kolmekymppiset olivat kymmenen vuotta sitten niitä vähemmän lapsellisia kakskymppisiä?
[/quote]
Niin. Reilu kymmenen vuotta sitten parikymppiset olivat järkevämpiä kuin moni yli30 vuotias tänä päivänä. Tämä siis perustuu oletukeen minkälainen keskiverto on kolmekympoisenä. (Elämänkaari ja kehitys-psykologia) Nykyisin 20-30 vuotiaiden tunnekypsyyden ero on pienentynyt. Ihminen ei opi epäitsekkääksi iän karttuessa. Sitä muokkaa elämänkokemus.

Oot 91 tai 92. Lukio suoritettu 2010/2011. Eli sulla on ollut noin neljä vuotta aikaa kerätä töissä niin reippaat massit, että oot pystynyt nostamaan uuden talon ja kaksi autoa. Vautsi, kyllä on maksettu töiden ohessa tehdystä, lukiopohjaisen koulutuksen vaativasta duunista ihan s**tanan hyvin.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:19"]Harvalla on parikymppisenä hyvä tilanne lasten tekoon... menot menty, pitkä parisuhde taustalla, koulutus eikä talousongelmia. Suurin osa ihmisistä jotka tekee lapset parikymppisenä on kolmekymppisenä eronnut ja elää uutta nuoruuttaan. [/quote] Niin, mutta on myös meitä, jolla on kaikki valmiina. Loistava parisuhde, oma asunto, kaksi uutta maksettua autoa, hyvä tukiverkosto jne. Mies ollut vakityössään vuosia, minä suoritin amk-tutkinnon töiden ohella 2,5 vuodessa. Meillä on ainakin kaikki valmiina lasta varten. T. Onnellinen 22-vuotias, rv 16

[/quote]

Ap. Missä vaiheessa sitten opiskelut, vai pitäiskö kakskymppisen naisen ottaa nelikymppinen hyvin tienaava ukko?

Kun ei niitä lapsia niin vaan tehä!?

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:58"][quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:59"]

Nelikymooisinä ei kuulu tehdä lapsia, vaan odotellaan lapsenlapsia. Kuopion tapahtimat tästä todisteena. Sitä ei vaan keski-ikäisenä enää jaksa. t. 41v, kolmen teinin isä

[/quote]

Tässäpä uutinen: jos pelkää jaksamisensa puolesta, voi lapset jättää kokonaan tekemättä.
[/quote]Lapsettomat on alinta kastia.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:05"]Moni kolmevitonen tai vanhempi jaksaa vauva-ajan loistavasti, koska on perspektiiviä asioihin eikä ole enää kiire matkustella, nähdä maailmaa ja viilettä pitkin kaupunkia - muukin kuin kropan kunto vaikuttaa jaksamiseen. Lapselle on aikaa ja hänen hyvintointinsa on etusijalla. Sitä paitsi miten raihnaisina te oikein hyväkuntoista kolme-nelikymppistä pidätte, jos vauvanhoito on mielestänne ylivoimaista siinä iässä? Kyllä sitä ennenkin saatiin lapsia vanhempana kuin parikymppisenä.

Ihmiset ovat erilaisia. Joillekuille sopii taas vanhemmuus jo paljon nuorempana. Hyvä niin.

Kaikki eivät muuten saa lasta sillä kellonlyömällä kuin haluavat, vaan joutuvat odottamaan useamman vuoden. Myös parikymppinen voi kärsiä lapsettomuudesta. Tämä ei viissin juolahtanut aloittajan mieleen.
[/quote]Aloittajan mieleen ei liene lisääntymisen lisäksi juolahtanut moni muukaan asia.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 12:46"]

No eihän se ikä kerro minkäikäisenä lapset pitää tehdä. Eiköhän ole se minkäikäisenä sitä itse jaksaa ja haluaa. Esim minä 21v voisin hommata jo lapsen, mutt jotkut ovat tän ikäisenä vielä ihan lapsia. Jotkut tykkää ikuisesti tulla ja mennä vapaasti ja hillua baareissa, mutta ei ole minun juttuni. Hyh inhoan käydä baareissa. Liikaa meteliä ja tungosta ja örveltäviä humalaisia. Kyllä minäkin alkoholia juon mutta harvoin. Ja kotona. 

[/quote]

Mikä teitä mammoja tuossa baarikliseessä oikein kiehtoo? Ette te nyt oikeasti voi uskoa, että lapseton elämä on yhtä kuin baareissa käyminen. (Tosin tungoksesta ja metelistä päättelen sinun tarkoittavan yökerhoja.)

[/quote]

Minuakin tuo baariklisee ärsyttää. En olllut koskaan mikään baareissa roikkuja (enkä yökerhoissakaan) 18-vuotiaana juostiin vuoden verran runsaasti ja sitten alkoivat mielekkäät opiskelut ja muunlaiset jutut. Ei se, ettei kiinnostanut baarit, ryyppäämiset eivätkä bileet tarkoita silti että olisin ollut kypsä äidiksi. En ollut.

Ensinnäkin, olin ihmisenä vielä eri kuin nyt. Etsin itseäni. Etsin rajojani. Kokeilin erilaisia asioita,opiskelua ulkomailla, työtä ulkomailla ja yhden "vaarallisen" seurustelusuhteenkin ehdin kokeilla, kun ei tarvinnut ottaa vastuuta kenestäkään muusta kuin itsestäni. Löysin itseni vuosina 18-24. Tämän jälkeen jo tiesin, kuka olen, mitä haluan ja millä tavalla ne asiat haluan.

Toiseksi, olen aina ollut suunnittelija. En ole halunnut kokeilla, kantaako siivet ja jos ei, niin juoksen isin ja äidin luo itkemään. Olen tehynyt kaikki kokeiluni ja kaikki päätökseni niin, että olen miettinyt seuraukset ja ollut niihin valmis. En olisi voinut tehdä lapsia opiskeluaikoina, koska se olisi rajannut opiskelumahdollisuuksiani suuresti ja koska taloudellisesti se olisi ollut tiukkaa (ellei mahdollinen isäehdokas olisi ollut rikas). Ihan aina minulle oli selvää, että ensin opiskelut, sitten vasta lapset. Koin myös, että lapset ja opiskelu olisi kahden upean asian niputtamista yhteen kiireen ja huonon omantunnon nippuun ja että kumpikin vaatisi toiselta jotain pois.

Kolmanneksi halusin riittävän vahvan parisuhteen, ei salamarakkautta vaan siis ihan arjen elämistä ja kokeilua niin, ettei lapsen kanssa tule ensimmäisen kerran vastaan se, missä vietetään joulua tai minkä arvojen mukaan tässä eletään. Halusin myös, ettemme heittäydy liian nopeasti vanhemmuuteen vaan kokeilemme reilusti voisiko meille riittää vain me kaksi. Se oli yhtä realistinen vaihtoehto minulle kuin lasten hankkiminenkin. En ole tehnyt asioita siksi, että niitä odotetaan minulta tai koska muutkin ovat tehneet vaan olen aidosti miettinyt, mikä sopii minulle parhaiten.

En siis lykännyt lasten hankkimista lähelle kolmeakymppiä siksi, kun halusin villinä bilettää vaan siksi, että ne lapset piti oikeasti olla minun juttu eikä yhteiskunnan tai ystäväpiirin minulle syöttämä juttu. Ei parikymppinen ole vielä ns. oma itsensä,  ei hänellä ole eheää identitettiä eikä hän ole vielä löytänyt niitä omia juttujaan, koska 1) aivot edelleen kehittyvät

2) kokemukset muokkaavat identiteettiä

3) yhteiskunnan ja kaveripiirin paineet vaikuttavat nuoreen enemmän kuin vanhempaan ihmiseen.

Juuri tämän takia ne parikymppiset eroavat lastensa isistä ja perustavat uusia perheitä siinä kolmikymppisinä tai laskevat monen tälläkin palstalla kirjoittaneen tavoin aikaa siihen, että lapset ovat riittävän isoja pärjäämään omillaan. Toisin sanoen ei niitä lapsia oikeasti haluttu, niitä vain kuului haluta ja ne hankittiin, koska muuten ei olisi ollut samanlainen kuin muut. Minun ei ole koskaan tarviinnut laskea, koska lapseni ovat riittävän vanhoja, enkä ole koskaan toivonut, että lasten jokin ikävaihe menisi nopeasti ohi. Minä olen nauttinut matkasta täysin siemauksin, päämäärä on tässä se toisarvoinen juttu.