Miksi anopit tuputtavat ottamaan lisää ruokaa ja kun on aivan ähky, päräyttävät pöytään vielä jälkiruoan, joka täytyy syödä loppuun?
Ja jauhavat siitä, että jälkiruokaa ei saa jäädä yli, eivätkä itse ota sitä lisää, vaan vieraiden pitää oksentamisen uhalla ottaa sitä lisää, koska muuten anoppi ryhtyy marttyyriksi?
Onko teillä samaa, kun olette anopin luona?
Kommentit (15)
Koko päivän on touhunnut ruuan eteen. Joten vähän kiitollusuutta!
Ovat kasvaneet siihen vanhan ajan vieraanvaraisuuteen.
Menneinä vuosikymmeninä oli tapana aina tarjojta lisää ruokaa syöjille. Vieraat eivät saaneet jäädä nälkäisiksi.
Ja ennen vieraat olivat itsekin ns. vieraskoreita. Ei kehdattu ottaa ruokaa niin paljon kuin olisi haluttu, ettei katsota ahneeksi. Emännät haluaa kuitenkin kaikki saavat vatsansa täyteen.
Siksi emännät aina tarjosivat lisää ja lisää. Näin on edelleenkin juhlissa maaseudulla. Koko ajan sanotaan, että haepas lisää.
Ennen myös tehtiin runsaasti enemmän fyysistä työtä, ja ihmiset olivat nälkäisempiä. Ruokaa kului suuria määriä, koska energiaa tarvittiin ja syöty ruoka kului, ei jäänyt lihottamaan ihmisiä.
Hyväähän tuolla vain tarkoitetaan, että tarjotaan lisää.
No avaa suu ja sano ettet jaksa enempää hyvä ihminen!
Kun tietää menevänsä anopin luo syömään, kannattaa syödä pari päivää aikasemmin tosi kevyesti.
Sitten saa todella syödä siellä anopin luona vatsansa täyteen kotiruokaa ja vielä santsata.
Ja vielä jälkiruokaakin, se kruunaa hyvän aterian.
Vaimo meillä ei tee koskaan mitään jälkiruokaa kotona, paitsi mitä nyt joskus juhlapyhinä, kuten marjarahkaa pääsiäisenä tms.
Vierailija kirjoitti:
No avaa suu ja sano ettet jaksa enempää hyvä ihminen!
Vaikka sanoo, tuputtaminen jatkuu. Pahimmassa tapauksessa anoppi latoo omakätisesti lisää ruokaa lautasellesi.
Minä en saa anopilla ruokaa.
Olen kasvissyöjä eikä siellä tarjota mitään missä ei olisi lihaa tai kalaa.
N
Vierailija kirjoitti:
Minä en saa anopilla ruokaa.
Olen kasvissyöjä eikä siellä tarjota mitään missä ei olisi lihaa tai kalaa.
N
Ihan oikein!
Ota tarkoituksella pieniä annoksia, niin et räjähdä. Voit santsata monta kertaa tuolla taktiikalla.
Voit kenties myös salaa ruokkia perheen koiraa, joka väijyy ruokapöydän alla? Tai kipata lautasliinan alle piilotetun osan bioroskikseen?
Niinpä! Meillä anoppilassa ruoka on kyllä hyvää ja anoppi mukava, mutta jälkiruoka on kamalaa pakkopullaa. Yököttää ja oksettaa, kun ei jaksaisi heti ruuan päälle jotain kakkua tai suklaakiisseliä, mutta kohteliaisuudesta on pakko ottaa. On koitettu sanoa miehen kanssa, ettei tarttisi turhaan laittaa sitä jälkkäriä, mutta ei auta.
Mummilla on aina tuollaista. Kaikkea on ja erityisesti jälkiruokana ja kahvin kanssa on useaa eri keksiä, pullaa, kakkua, jäätelöä... Yleensä menen mummilaan
nälkäisenä ja syön ihan antaumuksella.
Kuinka monta anoppia sinulla siis on ollut, kun voit yleistää tämän kaikkiin meihin anoppeihin?
En ylipäänsä tunnista tuota kommenteissa kuvattua vanhanaikaista anoppia. Olen itse 50++, akateemisesti koulutettu, kaupungissa suurimman osan elämästäni asunut nainen, äiti ja anoppi. Poikani ja miniäni käyvät kylässä pari kertaa vuodessa, yleensä joulun alla ja kesällä (pitkä välimatka). Syön itse vegaanisesti, he käyttävät hyvin vähän lihaa eikä lainkaan kalaa, joten ei meillä mitään perinneruokia harrasteta. Eikä tuputeta ruokaa.
En tunnista itseäni minäkään. Olen eläkkeellä, minulla on 2 poikaa ja 2 miniää ja 3 lastenlasta. En tuputa koskaan mitään! Ei pidä yleistää!
Ei ole. Anoppi ei tarjoa yhtään mitään, ei edes vettä. Ensitapaamisella erehdyin kuumana päivänä etsimään juomalasia ja ottamaa hanasta vettä. Anoppi(kokelas) ilmoitti, että on epäkohteliasta tonkia kaappeja vieraassa paikassa, sitä olisi sopinut pyytää.
Seuraavalla kerralla en päässyt edes taloon sisälle, anoppi oli pihatöissä eikä tehnyt elettäkään kutsuakseen kahville eikä tarjoilut ole siitä parantuneet.
Sattuuhan tuota muidenkin luona kuin anoppien luona.
Jos kaikki hyvin menee, itsekin olen jonain pöivänä anoppi. Ehkä sinäkin. Onko sitten kivaa kun miniä periaatteesta vit….uilee,