Miten köyhyydestä voi nousta keskiluokkaisuuteen?

Jos valtiota uskoo niin velkaa voi nostaa vaikka miljoona ja jättää velat maksamatta. Olet miljonääri.

Tekemällä bisnestä ainakin. 

Ostaa halvalla ja myy kallilla, eli köyhdyttää jotakuta muuta. Pistää vahingon kiertämään tavallaan. 

Thaimaalainen opetusfilmi aiheesta

Opiskelemalla keskiluokkaisen (hyvin työllistävän) ammatin, perustamalla kohtuullisen menestyvän yrityksen, säästämällä ja sijoittamalla, lottovoitolla tai perinnöllä.

Kunkin vaihtoehdon helppous tai vaikeus riippuu yksilöstä ja hänen olosuhteistaan.

No ihan vaan opiskelemalla ammatin joka todennäköisesti työllistää hyvin palkatulle alalle. Lähes jokainen normaalin terve ihminen kykenee tähän. Opiskella voi vaikka opintolainalla. Ja pitää olla valmis muuttamaan opiskelun takia, ja myöhemmin työpaikan takia. Pitää olla sinnikäs ja etsiä aina vaihtoehtoja kuinka onnistua, sen sijaan että etsisi syitä miksi ei voi tehdä asiaa x.

T. Nuorena elin toimeentulotuella, nyt 20v myöhemmin vuositulot 150+ tonnia.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Thaimaalainen opetusfilmi aiheesta

Siis tosiaan juuri noin. Thaimassa asti tiedetään.

Miksi täällä keskustellaan niinkin paljon jostain sosiaaliluokista?

Lähes kaikki köyhät vetää röökiä. Nykyisillä tupakan hinnoilla jos laittaisivat senkin rahan osakkeisiin niin muutman vuoden päästä eivät olis köyhiä.

Tuntemani köyhät ei malta ikinä säästää vaan se mitä juolahtaa mieleen ostaa täytyy saada heti kalliilla osamaksuilla. Sitten näitä lyhennyksiä maksellaan joka suuntaan korkojen kera.

Menemällä töihin.

Stop being poor!

Keskiluokkaiseksi on vaikea päästä. Lapsena kuvittelin että tietysti asioiden sillainen laita tulee pysymään kun vaan opiskelee ja sitten kaikki eli rivarinpätkä+auto+elintaso+hienot lomat kyllä putkahtaa taivaasta. Kukaan ei vaan kertonut että jopa koulutettuna nettopalkka voi jäädä alle kahden tonnin ja että kaikki maksaa niin pirun perkeleesti. Palkka tulee joka kuukausi ja samantien paikalle purjehtii automaattiveloituskorppikotkat nimeltä asuntolaina, yhtiövastike, vesi, sähkö, netti, puhelin, vakuutukset ja automaattiset sijoitukset+säästöt. Kun tomu laskeutuu niin juokseviin kuluihin ja vapaaseen mälläämiseen jää vain joku 700-800 euroa. Ei tuollaisia rahoja raaski enää tuhlata ravintolaillallisiin, kalliisiin lomiin ja harrastuksiin tai vaikka auton hankkimiseen, joten itse ainakin laitan tuosta vielä ison osan säästöön. Toisaalta noilla rahoilla voisi jo teeskennellä keskiluokkaista ja ostella kalliita juttuja.

Mielestäni siis kaksipiippuinen juttu. Jos pienistä tuloista säästää paljon, niin mahdollisesti nousee varakkuudeltaan keskiluokkaiseksi ajan kuluessa ja varallisuuden karttuessa. Tuota odottaessa näyttää siis ulospäin köyhältä (kuten kai itsekin? Rämä pyörä, itsetehty ruoka, halpa asunto, halvahkot harrastukset), mutta talous on balanssissa. Voisi tehdä myös toisinkin ja elää suoraan kädestä suuhun tyyliin hankkia 50 eur salikortti, syödä lounaat ravintoloissa, tilata kahdenkympin drinkkejä ja harrastaa jotain ylikallista kuumajoogajääkiekkoratsastuspurjehdusta.

Keskiluokkaista on vaikea määritellä. Onko pers'aukinen kaikki-tänne-heti-mulle-nyt ihminen jonka koko palkka menee elintason ylläpitämiseen, keskiluokkaisempi kuin samaa palkkaa ansaitseva mutta paljon vaatimattomampaa elämää elävä nettotuloistaan 60% säästävä?

Pitäisi määritellä tarkemmin, mitä keskiluokkaisuudella tässä tarkoitetaan, sillä itse koen päässeeni köyhyydestä ns keskiluokkaiseen elämään ihan työtä tekemällä.

Koulussa kehoitettiin valita työ, jossa asiakkaita Suomessa riittää.

Opiskelin kirjanpitäjäksi.

Ostin 2 v välein sijoitusasunnon.

10 v päästä pistin oman puljun pystyyn.

Onko keskiluokkaisena helpompi saada miestä?

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaiseksi on vaikea päästä. Lapsena kuvittelin että tietysti asioiden sillainen laita tulee pysymään kun vaan opiskelee ja sitten kaikki eli rivarinpätkä+auto+elintaso+hienot lomat kyllä putkahtaa taivaasta. Kukaan ei vaan kertonut että jopa koulutettuna nettopalkka voi jäädä alle kahden tonnin ja että kaikki maksaa niin pirun perkeleesti. Palkka tulee joka kuukausi ja samantien paikalle purjehtii automaattiveloituskorppikotkat nimeltä asuntolaina, yhtiövastike, vesi, sähkö, netti, puhelin, vakuutukset ja automaattiset sijoitukset+säästöt. Kun tomu laskeutuu niin juokseviin kuluihin ja vapaaseen mälläämiseen jää vain joku 700-800 euroa. Ei tuollaisia rahoja raaski enää tuhlata ravintolaillallisiin, kalliisiin lomiin ja harrastuksiin tai vaikka auton hankkimiseen, joten itse ainakin laitan tuosta vielä ison osan säästöön. Toisaalta noilla rahoilla voisi jo teeskennellä keskiluokkaista ja ostella kalliita juttuja.

Mielestäni siis kaksipiippuinen juttu. Jos pienistä tuloista säästää paljon, niin mahdollisesti nousee varakkuudeltaan keskiluokkaiseksi ajan kuluessa ja varallisuuden karttuessa. Tuota odottaessa näyttää siis ulospäin köyhältä (kuten kai itsekin? Rämä pyörä, itsetehty ruoka, halpa asunto, halvahkot harrastukset), mutta talous on balanssissa. Voisi tehdä myös toisinkin ja elää suoraan kädestä suuhun tyyliin hankkia 50 eur salikortti, syödä lounaat ravintoloissa, tilata kahdenkympin drinkkejä ja harrastaa jotain ylikallista kuumajoogajääkiekkoratsastuspurjehdusta.

Keskiluokkaista on vaikea määritellä. Onko pers'aukinen kaikki-tänne-heti-mulle-nyt ihminen jonka koko palkka menee elintason ylläpitämiseen, keskiluokkaisempi kuin samaa palkkaa ansaitseva mutta paljon vaatimattomampaa elämää elävä nettotuloistaan 60% säästävä?

Vapaaseen mälläämiseen vaan joku 700-800? Alle pari tonnin nettopalkalla? Toi on paremmin kuin hyvin ja sijoituksiin sekä säästöihin saat laitettua myös. Suorastaan paremmin kuin hyvin jää käteen. Minullakin on 1600 netto ilman lisiä noin ja saan säästettyä 600.

Vierailija kirjoitti:

Onko keskiluokkaisena helpompi saada miestä?

Ei välttämättä. Pääasia ettet loikoile sielä kotona neljän seinän sisällä tekemättä mitään.

Kouluttautumalla tai naimalla keskiluokkaisen. Pelkästään työtä tekemällä tai perimällä ei noin yleensä pääse oikeeseen luokkaloikkaan, koska se vaatii arvojen muutosta myös.

Mutta voit hyvin opetella keskiluokkaiset jutut vaikka et olisi tuloissa mitattuna keskiluokkaa. Siten on mahdollista päästä kaveripiiriin ja sitä myöten aukee enemmän mahdollisuuksia. Sama koskee kaikkia luokkia, jos osaat olla kuin he, olet mukana. Ei vaadi rahaa, mutta oikeat arvot ja jonkun soveltuvan tyylin. Nää sä voit opetella lukemalla, tarkkailemalla. Sit kun ne tulee luonnostaan, onnistuit.

Muista, köyhät kaverisi tekee minkä pystyy sabotoidakseen sun nousun. Saman tekee keskiluokkaiset kaverit jos on nousemassa ylempään, jne. Niinkun ravut ämpärissä ne repii pyrkyrin alas vaikka oma henki menis. Ja jos onnistut, paluu ei ole mahdollista. Sulle ei anneta anteeksi sitä, että hait enemmän, olipa se sitten koulutusta tai elämältä muuten.

Ite nousin köyhyydestä keskiluokan kautta ylempään keskiluokkaan. Tässä autto se, että löysin miehen jolla oli samat arvot ja tavotteet ja yhdessä ollaan kasvettu ja kouluttauduttu ja opittu ne jutut. Rahaa ei ole niin paljon kun ns pitäisi, mutta arvot, tavat ja tyylit pitää vahvasti siellä. Me voidaan vielä tarpeen tullen larpata köyhiä, mutta meiän lapset ei ees keskiluokkaisia.

Ei oo mahotonta, mutta välillä vähän yksinäistä, jos vanhat kaverit noraa jo, mutta uusia ei oo vielä löytyny.

Noh, vallalla tuntuu olevan se harha, että köyhät voivat nykyään tehdä ihan samoja asioita kuin keskiluokkaiset. Siksi voi olla vaikeaa mieltää elävänsä keskiluokkaists elämää, vaikka se oikeasti sitä olisi.

Minä olen opiskellut akateemisen ammatin, tehnyt aina töitä ja nainut ylemmän keskiluokan miehen. Nyt on elintasoa ja niin sosiaalista kuin kulttuurista pääomaa.

Mun vanhemmat tienas  aikanaan yhteensä alle 2000 euroa kuukaudessa nettona. Velkaa ei ollut kun sitä ei persaukisille annettu eikä varallisuuttakaan. Lapsia oli sitten senkin edestä ja rakastava, kannustava koti. Kerran tulin kotiin SDP:n punainen merkki rinnassani, jossain torilla oli vaalitilaisuuksissa sellaisia ilmaiseksi jaettu. Merkin nähtyään kommareita yleensä äänestänyt isä tempaisi sen pois ja sanoi: "Sinun puolueesi on Kansallinen Kokoomus", olinhan oppikoulussa. No, menin sitten aikanaan yliopistoon sain hyvän työnkin ja perään lisää vastuuta, asemaa ja palkkaa. Nyt omat kuukausittaiset nettotuloni ovat yli kymppitonnin ja varallisuutta on ihan tarpeeksi tätä elämää varten ja omien lapsienikin. Olin ehkä onnekas, mutta matkan varrella on tehty pirusti töitä ja usko onnistumiseen on pitänyt, vaikka sitä on usein koeteltukin.  Eli luokkahyppy on todellakin mahdollinen vaikkei mikään helppo tai itsestäänselvyys. Tsemiä vaan kaikille tuolle matkalle!