Miten köyhyydestä voi nousta keskiluokkaisuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Raha ei tee onnelliseksi. Tulee muut huolet, omaisuuden menetyksen pelko, sairauksien pelko….

Rahalla saa parempaa hoitoa ja kyllä sillä tulee onnelliseksi vaikka kuka mitä väittäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit siihen keskiluokkaan? Onko se joku Shangri-la sinulle, vai mikä? Miksi et vain eläisi kuten nytkin ja ajattelisi jotain ihan muuta. Tai sitten alat säästää ja pienentää menojasi, jos haluat kasvattaa varallisuuttasi. Keskiverto-keskiluokkaisesta tuleva mielikuva on niin tylsä, että en oikein käsitä kuka sitä haluaisi tavoitella. Tämä myyttinen keskiluokkainen asuu valkoisen-harmaassa modernissa talossa, oletettavasti Espoossa. Piha on suunnittelijan kädestä, mutta jostain syystä näyttää ihan samalta, kuin kaikkien muidenkin pihata. Hän ajaa hienolla autolla (perheessä on luonnollisesti kaksi autoa), kuskaa lapsiaan pikkuisen hienompiin harrastuksiin, pukeutuu ainoastaan beessiin, harmaaseen ja valkoiseen, no takki voi olla musta tai tummansininen ja kantaa jotain hassun näköistä käsilaukkua. En tiedä, miltä ne miehet näyttää, varmaan vähän samanlaisilta, maastoutuvat sinne valkoisten sohvien ja klinkkerilattioiden sekaan kai... Kuka haluaa säästää ja opiskella vuosia saavuttaakseen tuon?

Sää unohdit, että se lähtökohta ja vertailukohta oli köyhyys. Luuletko ettei köyhää kiinnosta moderni talo Espoossa, kaksi autoa ja suunnittelijan suunnittelema piha? Mikä lienee sun tausta, jos köyhyys kuulostaa jännittävämmältä?

Köyhyys ei kuulosta jännittävältä vaan selviytyminen. Liian helppo elämä ei oli miellyttävää. Toiset kokee elämänpalonsa olevan eri asioissa. Itse esimerkiksi koen elämän itsessään olevan juttuni ja raha on jäänyt sivuseikaksi. Tietenkin asiaa helpottaa jos rahaa on, eikä sitä sen ollen tarvitse sitten miettiä vaan voi käyttää energiansa muuhun. Minulla on tarpeeksi rahaa, en tiedä mihin laittaisin rahani jos sitä olisi enemmän. Ei kiinnosta kalliit laitteet, ei ulkomaanmatkat. Teen nykyään töitä 80% ajalla ja silti rahaa on tarpeeksi. Mitä enemmän olen sinut itseni ja elämän kanssa sitä vähemmän minua kiehtoo näyttää muille että minulla on rahaa. Viestin ehkä muillekkin ulkoisella olemuksellani, että raha ei kiinnosta. Näin ollen vedän puoleeni saman henkisiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaiseksi on vaikea päästä. Lapsena kuvittelin että tietysti asioiden sillainen laita tulee pysymään kun vaan opiskelee ja sitten kaikki eli rivarinpätkä+auto+elintaso+hienot lomat kyllä putkahtaa taivaasta. Kukaan ei vaan kertonut että jopa koulutettuna nettopalkka voi jäädä alle kahden tonnin ja että kaikki maksaa niin pirun perkeleesti. Palkka tulee joka kuukausi ja samantien paikalle purjehtii automaattiveloituskorppikotkat nimeltä asuntolaina, yhtiövastike, vesi, sähkö, netti, puhelin, vakuutukset ja automaattiset sijoitukset+säästöt. Kun tomu laskeutuu niin juokseviin kuluihin ja vapaaseen mälläämiseen jää vain joku 700-800 euroa. Ei tuollaisia rahoja raaski enää tuhlata ravintolaillallisiin, kalliisiin lomiin ja harrastuksiin tai vaikka auton hankkimiseen, joten itse ainakin laitan tuosta vielä ison osan säästöön. Toisaalta noilla rahoilla voisi jo teeskennellä keskiluokkaista ja ostella kalliita juttuja.

Mielestäni siis kaksipiippuinen juttu. Jos pienistä tuloista säästää paljon, niin mahdollisesti nousee varakkuudeltaan keskiluokkaiseksi ajan kuluessa ja varallisuuden karttuessa. Tuota odottaessa näyttää siis ulospäin köyhältä (kuten kai itsekin? Rämä pyörä, itsetehty ruoka, halpa asunto, halvahkot harrastukset), mutta talous on balanssissa. Voisi tehdä myös toisinkin ja elää suoraan kädestä suuhun tyyliin hankkia 50 eur salikortti, syödä lounaat ravintoloissa, tilata kahdenkympin drinkkejä ja harrastaa jotain ylikallista kuumajoogajääkiekkoratsastuspurjehdusta.

Keskiluokkaista on vaikea määritellä. Onko pers'aukinen kaikki-tänne-heti-mulle-nyt ihminen jonka koko palkka menee elintason ylläpitämiseen, keskiluokkaisempi kuin samaa palkkaa ansaitseva mutta paljon vaatimattomampaa elämää elävä nettotuloistaan 60% säästävä?

Mutta tämähän on juuri se köyhästä-keskiluokkaiseksi-resepti.

Opiskellaan tonnikalalla ja riisillä joku takuuvarmasti työllistävä ja hyvin palkattu keskiluokan ammatti, lääkäri, arkkitehti, diplomi-insinööri, ekonomi, lakimies. Tai julkishallinnon kautta, tähtäimessä kunnanjohtaja ennen eläkettä.

Sitten harjoitellaan nälkäpalkalla, eletään halvalla vuokrayksiössä huonolla alueella, vaatteet kirpparilta ja käydään uimahallissa suihkussa.

Eka oikea työ otetaan vastaan ihan mistä vaan irtoaa, ja muutetaan sinne, jälleen asumaan halvassa luukussa ja syömään roikeläppiä.

Rinse and repeat.

Mitään merkkituotteita ei osteta, ellei se ole kympillä kirppiksellä. Säästetään, säästetään,. Säästetään, kunnes saa ostettua todella halvan ja remontin tarpeessa olevan asunnon, kohtuuttoman bussimatkan päästä ja istutaan tunti bussissa suuntaansa. Koska ei autoa.

Tehdään itse vähän maaliremonttia, myydään muutaman vuoden päästä voitolla. Ostetaan vähän kalliimpi vähän paremmalta paikalta. Vaihdetaan vähän paremmin palkattuun työpaikkaan, jälleen tehdään töitä hulluna ja kerrytetään cv: tä ja suhteita.

Rinse and repeat.

Viisikymppisenä on sitten vakivirka, käytetty Volvo ja omakotitalo pienehkön kunnan parhaalta alueelta. Parempi olla iso kala pienessä lammessa, kuin pieni kala isossa.

Ehkä kuusikymppisenä voi jo vähän matkustaakin ja ostaa merkkilaukun. Tosin siinä kohtaa auttaa seuraavaa sukupolvea ja heidän lapsia. Jotka muuten eivät ole enää köyhiä, vaan valmiiksi keskiluokkaisia. He voivat alkaa suunnilleen ruudusta viisi, lähtöruudun sijaan. He voivat esimerkiksi jo heti alkaa rahastosäästämään, ja saada omilta vanhemmilta pesämunaa asuntoon ja tukea opiskelijana.

Kyllä ne maisterit 25v on jo vakiviroissa ja ostavat ensiasuntoja läheltä töitä.

Puhutko sä nyt kokemuksesta? Köyhän perheen maisterit vai?

Mä puhuin kokemuksesta.

Ne asuntoja 25-vuotiaana ostavat ei ole köyhistä oloista lähtöisin.

Oletko kuullut akateemisesta työttömyydestä?

Jos 25v on pelkkää opintolainaa, eikä mitään omaisuutta, eikä perheellä edes omistusasuntoa, ja eka palkka määräaikaisesta paikasta on 2500, siinä ei kauheasti asuntoja ostella.

Se 25v voi olla lääkäri, sosiaalityöntekijä, psykologi, kuulontutkija tms. Jolloin sillä todellakin on vakivirka ja todennäköisesti jo asuntolaina ja omistusasunto. Ei kukaan käske pelkästään köyhyyden perusteella hakeutumaan johonkin filosofian opintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raha ei tee onnelliseksi. Tulee muut huolet, omaisuuden menetyksen pelko, sairauksien pelko….

Rahalla saa parempaa hoitoa ja kyllä sillä tulee onnelliseksi vaikka kuka mitä väittäisi. 

Elän tässä hetkessä ja en saa onnellisuutta rahasta. Elän tässä ja nyt, saan onneni siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit siihen keskiluokkaan? Onko se joku Shangri-la sinulle, vai mikä? Miksi et vain eläisi kuten nytkin ja ajattelisi jotain ihan muuta. Tai sitten alat säästää ja pienentää menojasi, jos haluat kasvattaa varallisuuttasi. Keskiverto-keskiluokkaisesta tuleva mielikuva on niin tylsä, että en oikein käsitä kuka sitä haluaisi tavoitella. Tämä myyttinen keskiluokkainen asuu valkoisen-harmaassa modernissa talossa, oletettavasti Espoossa. Piha on suunnittelijan kädestä, mutta jostain syystä näyttää ihan samalta, kuin kaikkien muidenkin pihata. Hän ajaa hienolla autolla (perheessä on luonnollisesti kaksi autoa), kuskaa lapsiaan pikkuisen hienompiin harrastuksiin, pukeutuu ainoastaan beessiin, harmaaseen ja valkoiseen, no takki voi olla musta tai tummansininen ja kantaa jotain hassun näköistä käsilaukkua. En tiedä, miltä ne miehet näyttää, varmaan vähän samanlaisilta, maastoutuvat sinne valkoisten sohvien ja klinkkerilattioiden sekaan kai... Kuka haluaa säästää ja opiskella vuosia saavuttaakseen tuon?

Sää unohdit, että se lähtökohta ja vertailukohta oli köyhyys. Luuletko ettei köyhää kiinnosta moderni talo Espoossa, kaksi autoa ja suunnittelijan suunnittelema piha? Mikä lienee sun tausta, jos köyhyys kuulostaa jännittävämmältä?

Köyhyys ei kuulosta jännittävältä vaan selviytyminen. Liian helppo elämä ei oli miellyttävää. Toiset kokee elämänpalonsa olevan eri asioissa. Itse esimerkiksi koen elämän itsessään olevan juttuni ja raha on jäänyt sivuseikaksi. Tietenkin asiaa helpottaa jos rahaa on, eikä sitä sen ollen tarvitse sitten miettiä vaan voi käyttää energiansa muuhun. Minulla on tarpeeksi rahaa, en tiedä mihin laittaisin rahani jos sitä olisi enemmän. Ei kiinnosta kalliit laitteet, ei ulkomaanmatkat. Teen nykyään töitä 80% ajalla ja silti rahaa on tarpeeksi. Mitä enemmän olen sinut itseni ja elämän kanssa sitä vähemmän minua kiehtoo näyttää muille että minulla on rahaa. Viestin ehkä muillekkin ulkoisella olemuksellani, että raha ei kiinnosta. Näin ollen vedän puoleeni saman henkisiä ihmisiä.

Ja se, että mitä vähemmän ahnehdin ja mietin rahaa, sitä enemmän sitä tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaiseksi on vaikea päästä. Lapsena kuvittelin että tietysti asioiden sillainen laita tulee pysymään kun vaan opiskelee ja sitten kaikki eli rivarinpätkä+auto+elintaso+hienot lomat kyllä putkahtaa taivaasta. Kukaan ei vaan kertonut että jopa koulutettuna nettopalkka voi jäädä alle kahden tonnin ja että kaikki maksaa niin pirun perkeleesti. Palkka tulee joka kuukausi ja samantien paikalle purjehtii automaattiveloituskorppikotkat nimeltä asuntolaina, yhtiövastike, vesi, sähkö, netti, puhelin, vakuutukset ja automaattiset sijoitukset+säästöt. Kun tomu laskeutuu niin juokseviin kuluihin ja vapaaseen mälläämiseen jää vain joku 700-800 euroa. Ei tuollaisia rahoja raaski enää tuhlata ravintolaillallisiin, kalliisiin lomiin ja harrastuksiin tai vaikka auton hankkimiseen, joten itse ainakin laitan tuosta vielä ison osan säästöön. Toisaalta noilla rahoilla voisi jo teeskennellä keskiluokkaista ja ostella kalliita juttuja.

Mielestäni siis kaksipiippuinen juttu. Jos pienistä tuloista säästää paljon, niin mahdollisesti nousee varakkuudeltaan keskiluokkaiseksi ajan kuluessa ja varallisuuden karttuessa. Tuota odottaessa näyttää siis ulospäin köyhältä (kuten kai itsekin? Rämä pyörä, itsetehty ruoka, halpa asunto, halvahkot harrastukset), mutta talous on balanssissa. Voisi tehdä myös toisinkin ja elää suoraan kädestä suuhun tyyliin hankkia 50 eur salikortti, syödä lounaat ravintoloissa, tilata kahdenkympin drinkkejä ja harrastaa jotain ylikallista kuumajoogajääkiekkoratsastuspurjehdusta.

Keskiluokkaista on vaikea määritellä. Onko pers'aukinen kaikki-tänne-heti-mulle-nyt ihminen jonka koko palkka menee elintason ylläpitämiseen, keskiluokkaisempi kuin samaa palkkaa ansaitseva mutta paljon vaatimattomampaa elämää elävä nettotuloistaan 60% säästävä?

Mutta tämähän on juuri se köyhästä-keskiluokkaiseksi-resepti.

Opiskellaan tonnikalalla ja riisillä joku takuuvarmasti työllistävä ja hyvin palkattu keskiluokan ammatti, lääkäri, arkkitehti, diplomi-insinööri, ekonomi, lakimies. Tai julkishallinnon kautta, tähtäimessä kunnanjohtaja ennen eläkettä.

Sitten harjoitellaan nälkäpalkalla, eletään halvalla vuokrayksiössä huonolla alueella, vaatteet kirpparilta ja käydään uimahallissa suihkussa.

Eka oikea työ otetaan vastaan ihan mistä vaan irtoaa, ja muutetaan sinne, jälleen asumaan halvassa luukussa ja syömään roikeläppiä.

Rinse and repeat.

Mitään merkkituotteita ei osteta, ellei se ole kympillä kirppiksellä. Säästetään, säästetään,. Säästetään, kunnes saa ostettua todella halvan ja remontin tarpeessa olevan asunnon, kohtuuttoman bussimatkan päästä ja istutaan tunti bussissa suuntaansa. Koska ei autoa.

Tehdään itse vähän maaliremonttia, myydään muutaman vuoden päästä voitolla. Ostetaan vähän kalliimpi vähän paremmalta paikalta. Vaihdetaan vähän paremmin palkattuun työpaikkaan, jälleen tehdään töitä hulluna ja kerrytetään cv: tä ja suhteita.

Rinse and repeat.

Viisikymppisenä on sitten vakivirka, käytetty Volvo ja omakotitalo pienehkön kunnan parhaalta alueelta. Parempi olla iso kala pienessä lammessa, kuin pieni kala isossa.

Ehkä kuusikymppisenä voi jo vähän matkustaakin ja ostaa merkkilaukun. Tosin siinä kohtaa auttaa seuraavaa sukupolvea ja heidän lapsia. Jotka muuten eivät ole enää köyhiä, vaan valmiiksi keskiluokkaisia. He voivat alkaa suunnilleen ruudusta viisi, lähtöruudun sijaan. He voivat esimerkiksi jo heti alkaa rahastosäästämään, ja saada omilta vanhemmilta pesämunaa asuntoon ja tukea opiskelijana.

Kyllä ne maisterit 25v on jo vakiviroissa ja ostavat ensiasuntoja läheltä töitä.

Puhutko sä nyt kokemuksesta? Köyhän perheen maisterit vai?

Mä puhuin kokemuksesta.

Ne asuntoja 25-vuotiaana ostavat ei ole köyhistä oloista lähtöisin.

Oletko kuullut akateemisesta työttömyydestä?

Jos 25v on pelkkää opintolainaa, eikä mitään omaisuutta, eikä perheellä edes omistusasuntoa, ja eka palkka määräaikaisesta paikasta on 2500, siinä ei kauheasti asuntoja ostella.

Meillä kouluttautuneet lapset ovat saaneet hyvät vakityöt heti 24-25 vuotiaina. Ensiasunnot ostettu niin pian kun pankki on lainan myöntänyt. Yhdellä on nyt 30v:nä miehensä kanssa Helsingissä 3h rivari ja keskustan liepeillä 3h kerrostaloasunto, yhteisarvo lähes 800ke. Ei meidän vanhempien tuloilla tai varallisuudella tuossa ole juurikaan tekemistä. Vaikka meilläkin on nykyään hyvät tulot heillä on silti 40% suuremmat nettotulot

jos oot työtön hyvännäköinen ja hyväkroppainen naisena niin on helppo tehdä elintasoloikka pariutumalla keskiluokkaisen miehen takia. 

Mikä on keskiluokkaa? Olemme miehen kanssa molemmat yliopistokoulutettuja ja asumme vuokralla, emme omista mitään. Samalla alueella asuu merkonomeja ja aluksen käyneitä omistusasunnoissa, rivareissa ja ok taloissa. Eli ovatko amikset keskiluokkaisia kun asuvat omistusasunnoissa ja ovat varakkaampia kuin me paremmin koulutetut?

Rahojen perusteella 7 oikein lotossa ja se on siinä. Eiköhn se mieli käänny pikkuhiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on keskiluokkaa? Olemme miehen kanssa molemmat yliopistokoulutettuja ja asumme vuokralla, emme omista mitään. Samalla alueella asuu merkonomeja ja aluksen käyneitä omistusasunnoissa, rivareissa ja ok taloissa. Eli ovatko amikset keskiluokkaisia kun asuvat omistusasunnoissa ja ovat varakkaampia kuin me paremmin koulutetut?

Koulutuksella ei ole mitään tekemistä luokan kanssa vaikka virallisesti näin halutaan esittääkin. Myöskään tuloilla ei ole merkitystä.

Varallisuus määrittelee minkälaiset mahdollisuudet ihmisellä on elämässään. Köyhä on köyhä, keskiluokkaisella on jonkin verran varallisuutta. Yläluokalla varallisuutta on niin paljon ettei töitä välttämättä tarvitse tehdä.

Ainakin itse olen nähnyt jokusen (yleensä naisen), joka tulee niukista oloista. Ensin ollaan menossa töihin tukka putkella ja samantien asunto-/autolainoja hakemassa. Osalla työnteko ei maistukaan ja jäädään pois töistä mielenterveys-/päihde tms ongelmien takia tai aletaan lapsia tekemään. Joko puoliso pitää perheen taloudellisen tilanteen yllä niin ettei tarvitse luopua talosta ym ja ollaan korvia myöten veloissa, eletään kädestä suuhun, mutta ulospäin pidetään kulissia ostamalla tavaraa kulutusluotolla tai sitten lähtee kaikki alta.

Eli monesti puuttuu taito käsitellä rahaa ja säästäminen saattaa olla ihan vieras käsite.

Ei riipu tuloista tuo vaan koulutuksesta ja muusta taustasta. Keskiluokkainen on keskiluokkainen jos on käynyt alemman korkeakoulututkinnon tai on suht. hyvässä ammatissa. Poliisit, lastentarhan opettajat, sosiaalityöntekijät ja palomiehet kuuluu keskiluokkaan.

Opettajat,papit ja lääkärit kuuluu taas ylempään keskiluokkaan. Myös työtön filosofi tai matemaatikko kuuluu ylempään keskiluokkaan älykkyyden ja tutkinnon takia.

Meillähän on myös pitkät perinteet vihreästä sivistyneistöstä, mut ovat siis ylemmän keskiluokkaan kuuluvien jälkeläisiä. En jaksa selittää..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit siihen keskiluokkaan? Onko se joku Shangri-la sinulle, vai mikä? Miksi et vain eläisi kuten nytkin ja ajattelisi jotain ihan muuta. Tai sitten alat säästää ja pienentää menojasi, jos haluat kasvattaa varallisuuttasi. Keskiverto-keskiluokkaisesta tuleva mielikuva on niin tylsä, että en oikein käsitä kuka sitä haluaisi tavoitella. Tämä myyttinen keskiluokkainen asuu valkoisen-harmaassa modernissa talossa, oletettavasti Espoossa. Piha on suunnittelijan kädestä, mutta jostain syystä näyttää ihan samalta, kuin kaikkien muidenkin pihata. Hän ajaa hienolla autolla (perheessä on luonnollisesti kaksi autoa), kuskaa lapsiaan pikkuisen hienompiin harrastuksiin, pukeutuu ainoastaan beessiin, harmaaseen ja valkoiseen, no takki voi olla musta tai tummansininen ja kantaa jotain hassun näköistä käsilaukkua. En tiedä, miltä ne miehet näyttää, varmaan vähän samanlaisilta, maastoutuvat sinne valkoisten sohvien ja klinkkerilattioiden sekaan kai... Kuka haluaa säästää ja opiskella vuosia saavuttaakseen tuon?

Sää unohdit, että se lähtökohta ja vertailukohta oli köyhyys. Luuletko ettei köyhää kiinnosta moderni talo Espoossa, kaksi autoa ja suunnittelijan suunnittelema piha? Mikä lienee sun tausta, jos köyhyys kuulostaa jännittävämmältä?

Köyhyys ei kuulosta jännittävältä vaan selviytyminen. Liian helppo elämä ei oli miellyttävää. Toiset kokee elämänpalonsa olevan eri asioissa. Itse esimerkiksi koen elämän itsessään olevan juttuni ja raha on jäänyt sivuseikaksi. Tietenkin asiaa helpottaa jos rahaa on, eikä sitä sen ollen tarvitse sitten miettiä vaan voi käyttää energiansa muuhun. Minulla on tarpeeksi rahaa, en tiedä mihin laittaisin rahani jos sitä olisi enemmän. Ei kiinnosta kalliit laitteet, ei ulkomaanmatkat. Teen nykyään töitä 80% ajalla ja silti rahaa on tarpeeksi. Mitä enemmän olen sinut itseni ja elämän kanssa sitä vähemmän minua kiehtoo näyttää muille että minulla on rahaa. Viestin ehkä muillekkin ulkoisella olemuksellani, että raha ei kiinnosta. Näin ollen vedän puoleeni saman henkisiä ihmisiä.

Näin arvelinkin, sinä romantisoit jaloa selvityjää ja kamppailua ja kiipeämistä. Helppoa kun itselläsi on rahaa. Voin sanoa, ettei ole mitään romanttista asua purkuhometalossa, jossa katto vuotaa ja on homeessa ja lämmintä aamulla 13 makuuhuoneessa, koska ei ole varaa muuhunkaan.

Vierailija kirjoitti:

jos oot työtön hyvännäköinen ja hyväkroppainen naisena niin on helppo tehdä elintasoloikka pariutumalla keskiluokkaisen miehen takia. 

Keskiluokka pariutuu keskiluokan kanssa. Ei ole kiva hävetä puolisoa, ja on paljon kivempi, kun molemmat tienaavat hyvin. Keskiluokan talot, mökit ja autot vaativat kaksi hyvää palkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

jos oot työtön hyvännäköinen ja hyväkroppainen naisena niin on helppo tehdä elintasoloikka pariutumalla keskiluokkaisen miehen takia. 

Keskiluokka pariutuu keskiluokan kanssa. Ei ole kiva hävetä puolisoa, ja on paljon kivempi, kun molemmat tienaavat hyvin. Keskiluokan talot, mökit ja autot vaativat kaksi hyvää palkkaa.

Tuo nyt muutenkin on aika loogista, liikutaan samoissa ystäväporukoissa, samanlaisissa harrastuksissa, ollaan kiinnostuneita samoista asioista, tavataan yliopistossa tai amk:ssa. Siksi varmaan 90% pareista on samasta yhteiskuntaluokasta. Toki sitten on meitä jotka olemme nousseet duunaritaustasta keskiuokkaan

En silti itse ymmärrä mitä hävettävää olisi hyvin tienaavassa sähkärissä tai putkarissa? Elintaso voi olla hyvinkin keskiluokkainen

Puolison valinta ratkaisee paljon, saako asuntolainaa yms. Eli nuorena jo se puoliso äkkiä ja naimisiin ja lainoja hakeen.

Juuri nyt hankala sinkkuna saada mitään lainaa,  mutta hankalaa se on pariskunnillekkin.

Sinkun euro on paljon vähemmän kuin pariskuntien euro.

Joudut todennäköisesti tekemään valintoja, joita vanhempasi ainakin aluksi paheksuvat. Se on vain kestettävä, jos haluaa vaihtaa yhteiskuntaluokkaa.