Neljäs kuolema, katsoiko kukaan

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:06"]

Ja tietysti jokainen toipuu omaan tahtiinsa, minulla siihen varmaankin menisi aika monta vuotta, on tuo aviomies vaan niiin rakas. -ap-

Halojatahalloo! Ohjelman rouva on 75-vuotias. Kuinka onta vuotta luulet hänellä olevan jäljellä surra??? Elämä jatkuu, suru kulkee mukana muodossaan ja onhan tuossa vaiheessa jo syytä nauttia elämästä ja hankkia niitä iloa tuottavia asioita!

[/quote]

"jotenkin tuntui toipuvan nopeasti"... Tämä rouva oli varmasti surrut koko sen 14 vuotta minkä miestään hoiti. Surrut ja luopunut pikkuhiljaa. Kuolema ei tullut yllättäen ja oli varmasti myös helpotus molemmille. Helvetin hyvä, että rouvalla oli voimia jatkaa elämäänsä ja nauttia siitä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 22:52"]

Noi kaks ensimmäistä lausetta mullekin tuli mieleen

[/quote]

minä ihmettelin sitä että jos saa hoitajan 52 tuntia, niin sehä on esim 4 8 tunnin päivää ja

5 4 tunnin päivää lisäksi. siis todella ilomielin olisin ottanut vastaan tuossa tilanteessa.

korvaan särähtää jos potilaasta puhutaan vieressä SE, koska hän kyllä kuulee ja ymmärtää usein,

tosin hän puhui kauniistikin enkä häntä nimenomaan arvstele.

Katsoin , koskettava dokumentti. Ei ollut helppo elämä heillä. Todella vanhalle rouvalle soi se, että jaksoi jatkaa elämää. Varmasti mieskin olisi toivonut sitä että vaimo jatkaa elämää. Jos on 14 vuotta tehnyt surutyötä siitä, että miehestä on tullut täysin hoidettava, ei varmasti tarvitse surra enää vuosikausia kuolemaa.

Aika ristiriitaisin mielin katselin ohjelmaa, tiedän kyllä että omaishoitajien arki on raskasta. Tämä rouva oli osannut pyytää ja saanut kaikki mahdolliset apuvälineet, autosta alkaen. Hoitajana katseli kauhulla joitain rouvan hoitotoimenpiteitä, varmasti olisi hellävaraisempaa kohtelua saanut ammattilaisilta ja samalla rouvan oma terveys olisi säästynyt, omaishoitajille kyllä pitäisi olla, jotain koulutuksia esim juuri siirroissa. Useimmiten vielä hoitaja on pieni nainen ja hoidettava iso mies. 

Tunne sitoitumisen määrää yritän kovasti ymmärtää, huonoa omatuntoa, rakkautta, velvollisuutta. Ymmärrän hyvin väsymyksen ja napakka toki pitää olla että saa kaikki palvelut. 

Minusta kauheinta omaishoitajien arjessa on se pakko millä he pitävät omaistaan luonaan, vielä nykyisin vanhat vaimo on voinut olla kotiruova ja pienieläkeläinen, omasta kodista on vaikea luopua. Jos laittaa parempi eläkeisen miehen hoitokotiin menee miehen eläke ja hoitotuki miehen hoitomaksuun ja omalla pienellä eläkkeellä on ylläpidettävä isoa omakotitaloa, kotia miehelle jos tämä tulee käymään kotona. 

Eiköhän miehen kuolema ollut helpotus. Surullinen helpotus. 14 vuodessa ehtii tehdä surutyötä ja tottua ajatukseen luopumisesta.

Ihan oikein, että pääsi nyt viettämään omaa elämäänsä, voi olla paljon hyviä vuosia vielä edessä.

on helppo hurskatella sivusta! Jos itse olisit ollut samassa tilanteessa, voi olla että tekisit samalla tavalla.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 11:20"]

En ole vielä katsonut, se on tallennuksessa. Mutta tunnen tämän rouvan mutkan kautta ja ap on oikeassa. Rouva on todellakin marttyyri pahinta lajia ja erittäin vihainen ja pahansuopa ihminen. Heidän luonaan ei jaksa kukaan olla avustajana juuri rouvan takia, jolle ei kelpaa mitään. Hän haukkuu työntekijät netissä vertaisryhmässä ja on aina tukkanuottasilla kaikien kanssa viranomaisista, hoitoolaitoksista ja tuttavista alkaen.

[/quote] Täällä on aina näitä tietäjiä :)

Jokainen tehkööt itse ratkaisunsa miten elää ja ketä hoitaa tai laittaa hoitoon, mutta turha on marttyyrin sädekehää kiillottaa. Ratkaisu on aina viimekädessä itsellä.

Se, miten elää ja mihin rahansa laittaa ei sekään kenellekään kuulu. Jokaisella meillä on ilomme ja murheemme. "Arvostele toista vasta sitten kun olet kulkenut hänen mokkasiineissaan kuun kierron ajan" on vanha intiaanien sananlasku. Pitää paikkansa.

Minua hävettää teidän kaikkien moitiskelijoiden puolesta, sillä itsehän te ette osaa hävetä, vain arvostella. Jos kuuntelitte tarkkaan, niin dokumentista selvisi pariskunnan elämänhistoriaa aika pitkältä ajalta. Molemmat olivat joutuneet jo varhain sairauseläkkeelle sydän- ym. vaivojen takia. Elämä oli kuitenkin ollut kohtalaisen mukavaa matkusteluineen niin kauan kuin mieskin oli vielä itsenäisesti liikkuva. Ja 14 vuotta sitten työtä vuorotta halvaantuneen ison miehen hoitoa, kun itsekään ei ole fyysisesti hyvässä kunnossa. Apuvälineiden kanssakin hoito näytti todella raskaalta.

Laskekaapa huviksenne, kuinka paljon tämä rouva säästi noiden vuosien aikana yhteiskunnalle rahoja. En ole itse laskenut, mutta paljon. Toivon hartaasti, että mahdollisimman monet päättäjät Stubb etunenässä näkivät dokumentin. Jos omaishoitajat edes saisivat 24/7-työstään säällisen korvauksen, mutta nykyinen on lähinnä pilkkaa. Lisäksi monilla paikkakunnilla budjetoidaan omaishoitoon tietoisesti liian vähän rahaa, että ei ole lainkaan varmaa, että korvausta saa. Se tarjottu apu ei ollut reilu viisikymmentä tuntia viikossa (sehän olisi ollut tosi hulppea apu), vaan kuukaudessa. Enkä yhtään ihmettele, jos vaimo oli huolissaan avustajan taidoista. Meillä palkataan henkilökohtaisiksi avustajiksi porukkaa suoraan pystymetsästä eikä heillä ole esim. täysin halvaantuneen potilaan hoidosta minkäänlaista tietoa tai taitoa.

Sekin teistä oli väärin, että rouva piristyi muka liian nopeasti miehen kuoleman jälkeen. Juuri nämä ulkoasun muutokset ja koiran hankkiminen ovat niitä pieniä askelia toipumisessa. Ja eihän siinä alleviivattu sitä, kuinka paljon hautajaisista oli kulunut aikaa, vai oliko? 14 vuoden aikana on ehtinyt jo suurimman surutyön tehdä, vaikka puoliso olisi ollut miten rakas. Olisitteko olleet tyytyväisiä, jos rouva olisi koko ohjelman ajan nyyhkinyt Amerikan malliin. Suomalainen kantaa taakkansa eleettömästi. Mutta ei minulle ainakaan jäänyt huomaamatta puolisoiden välinen rakkaus eikä myöskään suru puolison kuoltua. Ja eikö rouva saisi matkustella taas, kun se on mahdollista. Onko se teistä hurskastelijoista kovinkin suuri synti. Mutta te olettekin luultavasti useimmat kovin nuoria eikä teillä ole vielä riittävää elämänkokemusta, joten olisi parempi olla ihan hiljakseen ja kunnioittaa toisen mittaamatonta työtä ja hiljaista surua. Marttyyriutta en muuten havainnut missään vaiheessa ohjelmaa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 22:45"]äsken kyseisen dokumentin? Minussa heräsi muutama ajatus, oletteko kukaan samaa mieltä:

Rouva oli martyyri, joka oli erittäin kyllästynyt miehensä hoitoon.

Kukaan muu ei osannut miestä hoitaa.

Kun mies kuoli, niin meni  auto vaihtoon ja rouvalle tuli uusi look.

Koira taloon ja elämä voi alkaa ilman "jarruna" ollutta miestä.

Jotenkin olen kuvitellut, että wt on nuori, mutta näkyy niitä olevan vanhemmissakin.
[/quote]

Tästä taas näkee että ei ole ihmisillä termit hallussa.

Hoitakaa vaikka niitä kersojanne mieluummin kun generoitte tänne tätä shaibaa, khiitos.

[quote author="Vierailija" time="25.11.2014 klo 13:48"]

Hoitakaa vaikka niitä kersojanne mieluummin kun generoitte tänne tätä shaibaa, khiitos.

[/quote]

Kersamme ollaan hoidettu, nyt on omaa aikaa :D Siinä sivussa on meilläkin lupa kommentoida ja esittää mielipiteitämme. Mistä olet saanut valtuudet kertoa mitä tänne saa kirjoittaa?

Minun äitini on isäni omaishoitaja, jonka vuoksi katsoin dokumentin. Itkin monesti ja olin erittäin ahdistunut katsoessani, niin läheltä tämä meitä liippaa.

Omaishoitajuus on erittäin, erittäin raskasta. Siinä joutuu osittain luopumaan omasta elämästään ja pahimmassa tapauksessa uupua ja katkeroitua itse. Sitä ei tehdä rahan kuvat silmissä vaan rakkaudesta lähimmäistään kohtaan.

Minusta oli jotenkin jopa helpottavaa nähdä lopussa, että rouva oli kuitenkin onnellinen ja saanut elämästä kiinni, eikä ollut katkeroitunut loppuelämäkseen. Kaikkea hyvää hänelle.

3

Olisi mukava, kun joku joka tunsi pariskunnan, kävisi kommentoimassa tähän ketjuun.

Kiitos kaikille jo mielipiteensä kirjoittaneille! -ap-

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 23:02"]

Olisihan sen miehen voinut laittaa välillä laitosjaksolle, että vaimo saisi levätä. En toki tarkoittanut, että vaimo olisi pitänyt haudata elävältä miehensä mukana, mutta jotenkin tuntui toipuvan nopeasti kaikesta.

Puuttui vain uusi miesystävä. -ap-

[/quote]

Jutuistasi kuultaa läpi elämänkokemuksen puute. Todennäköisesti rouva oli surrut jo etukäteen miehensä menetystä ja siksi vaikuttaa siltä että toipui tämän kuolemasta nopeasti. Niin usein käy kun omainen sairastaa pitkään. Kommenttisi uudesta miesystävästä on todella julma ja kertoo paljon sinusta. No elämä tulee sinuakin opettamaan väistämättä. Ja hyvä niin. 

Mielestäni pariskunnan syvä rakkaus ja kiintymys välittyi tarinasta hyvin. Mutta myös elämäntilanteen raskaus ja vaimon syvä huoli miehestään. Varmasti mieskin haluaisi vaimon nauttivan elämästään raskaan elämänvaiheen ja menetyksen jälkeen. Suokaamme mekin se hänelle.

Kannattaisi miettiä minkä ikäisistä ihmisitä on kyse! Ei tällä rouvalla ole enää monia vuosi itselläänkään jäljellä joten nyt se on aika elää jos milloin! 14 vuotta eli pelkästään miehelleen, nyt on aika elää ja nauttia niistä omista eläkepäivistä, kun ei tarvtse miettiä kuin itseään.

Tässä nyt moititaan sitä, että vanha ihminen halusi hoitaa itse oman puolisonsa. Varmasti monesti oli hermo tiukalla ja oli äärimmäisen väsynyt muttei silti luovuttanut. Eri asia jos kyseessä olisi ollut esim. keski-ikäinen pariskunta, mutta kyseessä oli kuitenkin jo vanhuksia. Miettikää moniko olisi jaksanut tällaista elämää...Suuri kunnioitus ja arvostus tälle rouvalle. Toivottavasti saa nauttia elämästään vielä pitkään!

Minä olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Minulla tuli ihan sama mieleen. Ensinkin, kun frouvalla oli ilmiselvästi rahaa kuin roskaa ja suunnattomasti liian suuri talo kahdelle hengelle, saati yhdelle, niin olisin itse realisoinut omaisuuttani ja hankkinut hoitoapua kotiin omalla kustannuksella kun ei muu tyydyttänyt rouvaa. Ymmärsin myös ettei heillä ollut lapsia ja siten perillisiä.

Olipa valittu juuri hyvin toimeentulevat henkilöt ohjelmaan. Mitä jos olisi otettu sellainen tavallinen eläkemummo joka haluaa oikeasti pienellä eläkkeellään hoitaa omaisensa kotona. Ei ole varaa lisäapua ostaa. Itselläni oli tilanne jossa reilut 80v. tätini oli siskonsa 90v. omaishoitaja eikä hoitoapua saanut yhteiskunnalta vaikka toinen jalkansa oli käyttökelvoton, melkein sokea ja sisar täysin hoidettava. Itse yritin vuorotyön ja perheen lisäksi auttaa minkä voin.

Yksi mikä ärsytti ja ihmetytti... rouva nimitti miestään tämän kuullen "se". Ei tullut ajatelleeksi että mies kuulee ja jopa selvästi tajuaa puhetta ja vaikka ei tajuaisikaan niin kyllä ihmisestä puhutaan "hän" ihan jo käytöstapojen vuoksi.

Ette te täällä voi mollata muita mielipiteiden vuoksi. Ei ole vain yhtä ainoaa näkökantaa.

Dokumentin nähtyäni ajattelin, että joku (keskenkasvuinen "vauva") aloittaa juuri tällaisen keskustelun. Se suomalainen kateus, se nousee joka paikassa pintaan.