Haaveilettko koskaan, että irtisanoutuisitte työstänne

Kyllä, ja teinkin niin. Nyt kahden vuoden jälkeen palasin takaisin.

Kyllä. Vuosi sitten lähdin, paras päätös ikinä.

99% varmaan haaveilee tästä.

Lähes joka päivä. Inhoan työssäni jatkuvaa kiirettä, asioiden toimimattomuutta ja joitakin ihmisiä.

Sinänsä itse työssä ei ole vikaa ja palkka on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Lähtekää hyvän sään aikana ennen kuin hajoitatte itsenne.

Ei sitä niin vaan lähdetä. Pitäisi olla uusi työpaikka tai muuten taloudellisesti omillaan toimeentuleva ettei tarvitsisi olla töissä.

Kyllä. Ja toteutinkin haaveen. Vaihdoin siis työpaikkaa. Tapahtui ojasta allikkoon ilmiö. Nyt sitten suututtaa vielä enemmän. 

Usein. Työpaikalla tapahtunut 2 viine vuoden aikana henkilöstömuutoksia, jossa pätevät "vanhat" (noin 50v.) on korvattu konsernin *** lipovilla nuoremmilla pyrkyreillä ja meno sen mukaista.

Nimim. Projektipäällikkö 33v.

Joka ikinen päivä.

Ainoa syy miksi jaksan. Haaveilu.

Vierailija kirjoitti:

Missä on ne ihmiset jotka rakastavat työtään! Siis oikeasti. Aika vähissä varmaan.

Minä. Olen usein miettinyt, että työni on lottovoittoni. Työ on mielenkiintoista, siitä maksetaan hyvin, mutta ei ole minkäänlaista stressiä. 

Jatkokysymys : miten sen lähtönne toteuttaisitte? Lähtisittekö ovet paukkuen ja keskaria näyttäen vai kaiken asiallisesti hoitaen irtisanomisajan loppuun saakka?

Mulla haaveena, että en vain joku päivä enää ilmestyisikään töihin, en ilmoittaisi mitään enkä vastaisi mihinkään yhteydenottoihin. Vaihtaisin puhelinnumeron.

Vierailija kirjoitti:

Lähes joka päivä. Inhoan työssäni jatkuvaa kiirettä, asioiden toimimattomuutta ja joitakin ihmisiä.

Sinänsä itse työssä ei ole vikaa ja palkka on hyvä.

Samasta syystä otin loparit, kun kyllästyin siihen että asiat tehtiin aina samalla tavalla eikä mikään muuttunut, vaikka parantamisen varaa olisi vaikka missä. Että jos tota ja tota juttua vähän muuttaisi niin homma olisi paljon tehokkaampaa. Mutta ketään ei kiinnostanut ja eräs päivä vaan tuli mitta täyteen. Takaisin on soiteltu, mutta eipä nyt kauheasti taida kiinnostaa kun mieleen tulee heti ne stressit ja ärsytys mitä siellä oli. Samaten tilauksia ahnehdittiin välillä niin että kaiken joutui tehdä hosumalla eikä aikaa ollut tehdä kunnolla. Sitten haukuttiin lyttyyn kun oli tehty niin huonosti ja tullut huonoa asiakaspalautetta. Siinä vaiheessa pomo painotti, että voi sitä tehdä asiat hyvin vaikka on kiire. En koskaan oikein tätä ymmärtänyt, missä mailmassa se tyyppi oikein eli. Jos on kiire ja seuraava homma ja aikataulu puskee päälle, niin ei siinä ole aikaa jäädä säätämään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hauduttelin sitä jonkin aikaa mielessäni. Kun lopulta alkoi tuntua siltä, että loputon työttömyyskään ei ole niin kauhea kohtalo kuin tuossa työssä (ja ennen kaikkea työpaikassa) jatkaminen, irtisanouduin.

Sillä samalla viikolla kun itse irtisanouduin, irtisanoutui neljä vähän pidempään ollutta työntekijää. Olikohan meitä 40-50 yhteensä ja ovi kävi kuin saluunassa. Tuota edeltävällä viikolla loppui yhdeksän ihmisen työsuhde (osa toki kesätyöntekijöitä) ja sitä seuraavalla viikolla tuli kuusi uutta työntekijää, joista kolme lopetti heti ensimmäisen päivän jälkeen.

Kolme kuukautta karenssia tästä tietenkin tuli, mutta ei silti kaduta. Tiedostan kyllä, että olen onnekas kun pystyin lähtemään, sinne jäi moni puremaan hammasta, kun eivät muuta työtä saa tilalle. Kolme muuta, jotka lähtivät samaan aikaan, saivat muita töitä. Yksi sai vain muutaman kuukauden määräaikaisuuden (jolle ehkä saa jatkoa), mutta hänkin jätti vakityön, kunhan pääsi pois.

Mikä ala?

Vierailija kirjoitti:

Jatkokysymys : miten sen lähtönne toteuttaisitte? Lähtisittekö ovet paukkuen ja keskaria näyttäen vai kaiken asiallisesti hoitaen irtisanomisajan loppuun saakka?

Riippuu tilanteesta. Ns. lottovoittokeississä ei kiinnostaisi yhtään mitä miettivät - korkeintaan parille kollegalle sympatiajeesiä, kun joutuvat omia hommia hoitamaan. Jos taas siirtyisin johonkin muualle kuin koroilla elelemään, niin asiallisesti/puolasiallisesti riippuen siitä, miten työnantaja tilanteessa toimii (lomat/kotikonttorivälineiden lunastus yms.)

Haaveilin, ja lopulta myös irtisanouduin, kun kuppi meni nurin. Nyt uusi työ alkamassa, ja tiedostan kyllä, että saatan mennä ojasta allikkoon. Jos uusi työ osoittautuu samanlaiseksi tai pahemmaksi, tulen lähtemään myös sieltä, enkä tällä kertaa odota yhtä pitkään. En elä elämääni vain työlle, joten en aio enää kärsiä sellaisen työn takia, johon (joka päivä) v*tuttaa mennä.

Rakastin ennen työtäni. Silloin kun sai tehdä hyvää työtä ja siihen annettiin sopivasti aikaa ja oli työkaveri. Nykyään tehdään yksin, työaikaa on karsittu ja työtehtävät on karsittu ihan minimiin. Juostenkusten pitää suorittaa. Siinä hajoo kroppa ja pää, mitään ei jaksa tehdä kotona työpäivän jälkeen ja vapaapäivät menee toipuessa.

Kunhan viimeinenkin lapseni kasvaa elatusvelvollisuuteni alaisuudesta pois, sanon työlle heipat ja vähän muutakin. Ellen löydä mielekkäämpää työtä ennen sitä.

Haaveilin ja irtisanouduin.