Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tekee älykkäästä ihmisestä alkoholistin?
02.10.2021 |
Samassa koulussa oli huippuoppilaita x 2, toinen omalla luokalla, toinen luokkaa ylempänä. Molemmat olivat fiksuja, hyviä koulussa ja sitä maalaisjärkeä näkyi muussakin elämässä, sellaista käytännön älyä ja hoksaamista, ei pelkkää lukemista. Näillä molemmilla ihan normaalit kotiolotkin ainakin päälle päin. Kumpikaan ei opiskellut koskaan opintojaan loppuun ja molempien elämä hunningolla.
Lisäksi äskettäin työkaveri kertoi sukulaisestaan, jolla sama. Älyä on päässä vaikka miten, mutta alkoholi on sen sumentanut, eikä mitään sellaista kotioloissa mikä selittäisi asian.
Tietysti joku myöhempi tapahtuma, mutta lapsuudentraumoja ei ainakaan ulospäin, toki mitä todella on tapahtunut, ei kukaan tietenkään voi tietää.
Kommentit (79)
Pari jälkiviisasta sanaa...
Elin elämääni hyvin pitkälti velvollisuuksien ja asetettujen odotusten kautta. Yritin liikaa täyttää odotukset ja suoriutua yhteiskunnan, perheen ja työn asettamista odotuksista. Olen ihan fiksu, tiedän paljon kaikesta mutta en ole oikeastaan missään asiantuntijatasoinen (harrasteet, ura). Aivot käy jatkuvasti täysillä, josta johtuen olen todella hyvä ennakoimaan, mistä saankin paljon kiitosta. En oikein osaa elää hetkessä, kun ajatukset poukkoilee menneisyyden ja tulevaisuuden väliä, joten murehdin, huolehdin ja suunnittelen jatkuvasti.
Suvussani on alkoholismia. Ja myönnän ajatelleeni, että eihän mulle käy niin että alkoholin käyttöni luisuu samaan.
Pakenin sinne viinilasiin huonoa itsetuntoani, stressiäni, yksinäisyyttä, sekä yhteiskunnallisen epäonnistumisen tunnetta. Lopetin korkeakouluopinnot kesken, sillä tajusin että suorittava työ tekee minut onnellisemmaksi kuin asiantuntijatyö papereita pyöritellen, ja tästähän ihmisillä riitti mielipiteitä. Mulle on monet kerrat sanottu että "menen hukkaan" työssäni, kun musta olisi paljon korkeammallekkin. Jotenkin mua suututtaa ajatus siitä, että edes pitäisi valjastaa kaikki oma potentiaali ammatilliseen käyttöön. En halua, haluan jaksaa harrastaa ja ajatella myös työpäivän jälkeen.
Toipumisvaiheessa olen tosissani yrittänyt miettiä arvojani ja sitä, mitä aidosti haluan. Olen myös pallotellut mielessäni sitä, mikä minussa on "normaalia" ja osa persoonaa ja mikä mahdollisesti sairautta (ahdistuneisuus, masennus?). Toisaalta toipumistani tuntuu haittaavan myös ratkaisukeskeinen toimintamalli, huomasin yrittäväni suorittaa sitäkin ikään kuin sillä olisi jokin deadline tai että se olisi jotain selkeästi ja jämäkästi ratkaistavissa olevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äly on usein rasite, pikkuhiprakka helpottaa jatkuvaa ajatusvirtaa. Sitä ei sitte helposti huomaakaan, missä vaiheessa ei osaa olla ilman enää.
Tämä. Mulla helpottaa lähinnä urheilu tai jatkuva älyä vaativa stimulaatio kuten älypelit hillitsemään ajatusvirtaa jos ei viinaa lasketa. Joko kännissä tai ajatukset virtaa jatkuvana tonavana.
Johtuu moraalittomuudesta, kun ihminen valitsee viinan läheistensä ja työnsä sijasta.
Viina on viisasten juoma, sanotaan :)
Vierailija kirjoitti:
Älykkäät tajuavat paremmin, miten paska tämä maailma on ja mikä on tulevaisuus. Heikompilahjaiset porskuttaa iloisina eteenpäin.
Kuulostaa "älykkään" juopon keittifilosofialta, jolla perustelee itselleen ja ympäristölle juomisensa.
Eiköhän alkoholismin syy ole se, että alkoholi aiheuttaa osalle niin voimakasta mielihyvää, että koukuttuu siihen. Tämä ei kai paljon katso muita ominaisuuksia ihmisessä.
Osalle tämän mielihyvän hinta ei ole koskaan liikaa, eli ohi menee terveys, perhe, työ ja omaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia on varma: jos ei juo, ei voi päätyä alkoholistiksi. Alkoholistiksi voi tulla vain juomalla, ja pitää juoda paljon.
Kaikkien ei tarvitse juoda paljon koukuttuakseen.
Joillakin nousuhumala tuo niin suuren euforian.
Osalle jo eka annos tekee euforiaa. Näkee usein ihan elekielestä, kun vaikka edes jossain hyvinkin "kontrolloidussa" sosiaalisessa tilanteessa on yksikin tervetuliaismalja tms. Osa on kuin pikkulapsi jouluna.
Vierailija kirjoitti:
Äly on usein rasite, pikkuhiprakka helpottaa jatkuvaa ajatusvirtaa. Sitä ei sitte helposti huomaakaan, missä vaiheessa ei osaa olla ilman enää.
"Jatkuva ajatusvirta" ei ole älyn indikaatio vaan esimerkiksi manian tai adhd:n. Kumpaankin on parempia hoitomuotoja kuin viina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juominen on hankittu sairaus, jolta oikeasti viisas suojelee itseään.
42 annosta viikossa kirjoitti:
Pari jälkiviisasta sanaa...
Elin elämääni hyvin pitkälti velvollisuuksien ja asetettujen odotusten kautta. Yritin liikaa täyttää odotukset ja suoriutua yhteiskunnan, perheen ja työn asettamista odotuksista. Olen ihan fiksu, tiedän paljon kaikesta mutta en ole oikeastaan missään asiantuntijatasoinen (harrasteet, ura). Aivot käy jatkuvasti täysillä, josta johtuen olen todella hyvä ennakoimaan, mistä saankin paljon kiitosta. En oikein osaa elää hetkessä, kun ajatukset poukkoilee menneisyyden ja tulevaisuuden väliä, joten murehdin, huolehdin ja suunnittelen jatkuvasti.
Suvussani on alkoholismia. Ja myönnän ajatelleeni, että eihän mulle käy niin että alkoholin käyttöni luisuu samaan.
Pakenin sinne viinilasiin huonoa itsetuntoani, stressiäni, yksinäisyyttä, sekä yhteiskunnallisen epäonnistumisen tunnetta. Lopetin korkeakouluopinnot kesken, sillä tajusin että suorittava työ tekee minut onnellisemmaksi kuin asiantuntijatyö papereita pyöritellen, ja tästähän ihmisillä riitti mielipiteitä. Mulle on monet kerrat sanottu että "menen hukkaan" työssäni, kun musta olisi paljon korkeammallekkin. Jotenkin mua suututtaa ajatus siitä, että edes pitäisi valjastaa kaikki oma potentiaali ammatilliseen käyttöön. En halua, haluan jaksaa harrastaa ja ajatella myös työpäivän jälkeen.
Toipumisvaiheessa olen tosissani yrittänyt miettiä arvojani ja sitä, mitä aidosti haluan. Olen myös pallotellut mielessäni sitä, mikä minussa on "normaalia" ja osa persoonaa ja mikä mahdollisesti sairautta (ahdistuneisuus, masennus?). Toisaalta toipumistani tuntuu haittaavan myös ratkaisukeskeinen toimintamalli, huomasin yrittäväni suorittaa sitäkin ikään kuin sillä olisi jokin deadline tai että se olisi jotain selkeästi ja jämäkästi ratkaistavissa olevaa.
Sua saattas auttaa psykologin tekemät tutkimukset. Voisivat eritellä mitkä on oireita ja mikä on syy yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sairaus. Koukkuun jääminen. Netistä löytyy paljonkin tietoa.
Vierailija kirjoitti:
Idioottien keskellä eläminen ei ole helppoa. Mieti itsesi vajaavaltaisten yhdyskuntaan, jossa idiootit päättävät kaikista asioista ja sinun on hiljaa suostuttava kaikkeen älyttömään.
Tämä on niin totta. En ole itse edes mikään huippuälykäs, vaan vain keskivertoa vähän älykkäämpi. Minäkin jo koen kärsiväni, kun itseäni yksinkertaisemmat päsmäröivät, käyttävät valtaa ja ovat joka paikassa pomoina ja johtamassa.
Voi vain kuvitella miltä tuntuu oikeasti huippuälykkäästä, kenelle 90% tai sitä enemmänkin väestöstä on itseään tyhmempiä. Tavallinen ihminen tuntuu huippuälykkäästä samalta kuin tavalliselle ihmiselle on...no enpä sano mikä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älykkäät tajuavat paremmin, miten paska tämä maailma on ja mikä on tulevaisuus. Heikompilahjaiset porskuttaa iloisina eteenpäin.
😂
Sanotaan vaikka niin, että me älykkäät harkinnalla ja motivaatiolla varustetut ihmiset teemme tälle roviolle hyödyllisiä korjauksia, toisin kuin omassa lietteessään rypevät juopot.
Et muuten pysähtynyt miettimään mitä tuo kommenttisi kertoo sinusta? Jäätävää…
Vastaus ap:n kusymykseen on ”munattomuus ja vetelä luonne”.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on joku av:llä suosittu myytti, että nerot syrjäytyvät ja alkoholisoituvat eivätkä kestä "tyhmien" seuraa. Jos sitä älyä on, niin sitä saa kyllä käyttää itselleen mieluisan elämän rakentamiseen, ei pitäisi olla edes vaikeaa. Ei realisoitumaton älykkyys ole juuri minkään arvoista, eikä ihminen joka ei kykene sopeutumaan ympäristöönsä ja keksiä positiivisia elämänratkaisuja taida kuitenkaan kovin älykäs olla. Harva myöskään on niin uskomaton nero, ettei omantasoista seuraa muka löytyisi mistään, ainakin jos kouluttuautuu. Jokainen meistä joutuu välillä tekemisiin ihmisten kanssa, jotka nyt vain ovat eri leveleillä älyllisesti, persoonaltaan, arvoiltaan jne jne, eikä se aina ole kivaa, mutta miksi sen pitäisi musertaa ketään ja ajaa ketään alkoholismiin?
Jos maailma ahdistaa, niin älykkäällähän pitäisi olla resursseja muutosten tekemiseen. Miksi niitä ei käytetä?
T. Älykäs ja onnellinen, joka on saanut asiansa mallilleen
No jos olisit älykkäämpi ymmärtäisit kyllä. Ihminen voi olla todistetusti älykäs, mutta silti ei saa järjestettyä elämäänsä sellaiseksi, kuin se sinun mielestäsi pitäisi olla, ollakseen hyvä ja kelvollinen.
Masennus on sairaus, joka ei katso oletko älykäs. Se vie voimavaroja, uuvuttaa, lamaannuttaa ja aiheuttaa näköalattomuutta. MIKÄÄN EI KIINNOSTA TAI MOTIVOI!
Ihmisillä voi olla traumoja todella syvällä. Ja oma mieli on painanut ne asiat piiloon, suojatakseen ihmistä itseään. Masennuskin on ihmsen mielelle hyödyllinen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mekanismi millä muutkin alkoholisoituu. Älykäs vaan keskimäärin ehtii juoda itsensä pahempaan kuoppaan koska kykenee suoriutumaan elämän haasteista juomisesta huolimatta. Siinä vaiheessa kun alkaa mennä huonosti niin ollaan jo pahasti alkoholisoituneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Idioottien keskellä eläminen ei ole helppoa. Mieti itsesi vajaavaltaisten yhdyskuntaan, jossa idiootit päättävät kaikista asioista ja sinun on hiljaa suostuttava kaikkeen älyttömään.
Tämä on niin totta. En ole itse edes mikään huippuälykäs, vaan vain keskivertoa vähän älykkäämpi. Minäkin jo koen kärsiväni, kun itseäni yksinkertaisemmat päsmäröivät, käyttävät valtaa ja ovat joka paikassa pomoina ja johtamassa.
Voi vain kuvitella miltä tuntuu oikeasti huippuälykkäästä, kenelle 90% tai sitä enemmänkin väestöstä on itseään tyhmempiä. Tavallinen ihminen tuntuu huippuälykkäästä samalta kuin tavalliselle ihmiselle on...no enpä sano mikä.
En mä väitä että tämä olisi se suurin syy, mutta on tuossa kyllä tottakin. Itse olen ilmeisesti älykkäimmän 2% joukossa ja kyllähän tuo turhauttaa kun muilla ei tunnu lanttu leikkaavan yhtään.
Älykkäänä olemisessa on omat haasteensa, on vähän olo että ikään kuin näkee kulissien taakse miten maailma ja ihmissuhteet ja muutkin asiat toimivat. Ei elä sellaisessa onnellisessa tietämättömyydessä missä muut.
Alue: Aihe vapaa
Tajuan. Mutta jos olisit lakannut juomasta, kiinnostuksesi ympäröivään elämään ja asioihin olisi lisääntynyt. Tyytyväisyys olisi palannut. Alkoholilla ei voi lisätä tyytyväisyyttä elämäänsä.