Mikä tekee älykkäästä ihmisestä alkoholistin?

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi on sosiaalisissa ympyröissä helppo tapa sekä tyhmistää itseään toisten tasolle että nostaa ärtymiskynnystä korkeammalle: toisten pöljyys ei tällöin niin paljon ärsytä.

Itse olen ihan oikeasti monta kertaa ajatellut että kun olen kännissä, toisten selvinpäin kertomat jutut alkaa olla viihdyttäviä. Esim jos olen päivällä kuunnellut kaverien läppää, olen vain kyllästynyt ja itsekseni ihmetellyt miten he jaksaa jauhaa tuollaista. Mutta kun illalla muutaman viskilasin jälkeen mietin niitä kavereiden juttuja, ne alkavat tuntuvan viihdyttävältä. Eli tavallaan vasta kun lamaannutan paljon aivosoluja, huumoritajuni laskee kaveriporukan tasolle.

Ongelma on kuitenkin se, että sitten kun kaveritkin kännissä, heiden juttunsa taso laskaa taas niin lahaiseksi etten itse edes alkoholilla saa minun aivoja niin yksinkertaisesti. Varmaan jotain liimaa pitäisi päälle vielä nuuskia jotta olisi kavereiden kanssa samalla tasolla kun he ovat kännissä.

t. DI, sähkötekniikka

Kaipa enemmän painavat tunne-elämä- ja itsetuntokysymykset.

Pää sekasin kirjoitti:

Alkoholistit joita kaupungilla näkee ei kyllä vaikuta kovin lukeneilta. En voi tosin sata varmasti sanoa. En tiedä onko pää mennyt sekaisin lukemisesta liikaa opiskellut ja pää ei ole kestänyt sitä.

Yksi sukulaismies oli oikeasti älykäs ja sivistynyt ihminen, mutta kiihtyvässä juoppouskierteessä. Tohtorinväitöskirja jäi tekemättä. Näin jälkikäteen on helppo nähdä, että käytti viinaa sopeutuakseen ympäristöön (kestääkseen tavanomaista elämää), koska poikkesi neurotyypillisestä keskivertoihmisestä. En lapsena ajatellut, että hänessä olisi ollut jotain kummallista, koko sukuni on täynnä poikkeavia ja vielä kummallisempia ihmisiä, mutta kun oman lapsen dg myötä tutustui esimerkiksi autismikirjoon, niin tulihan siitä tämänkin kohdalla sellainen ahaa-elämys.

Tämä on joku av:llä suosittu myytti, että nerot syrjäytyvät ja alkoholisoituvat eivätkä kestä "tyhmien" seuraa. Jos sitä älyä on, niin sitä saa kyllä käyttää itselleen mieluisan elämän rakentamiseen, ei pitäisi olla edes vaikeaa. Ei realisoitumaton älykkyys ole juuri minkään arvoista, eikä ihminen joka ei kykene sopeutumaan ympäristöönsä ja keksiä positiivisia elämänratkaisuja taida kuitenkaan kovin älykäs olla. Harva myöskään on niin uskomaton nero, ettei omantasoista seuraa muka löytyisi mistään, ainakin jos kouluttuautuu. Jokainen meistä joutuu välillä tekemisiin ihmisten kanssa, jotka nyt vain ovat eri leveleillä älyllisesti, persoonaltaan, arvoiltaan jne jne, eikä se aina ole kivaa, mutta miksi sen pitäisi musertaa ketään ja ajaa ketään alkoholismiin?

Jos maailma ahdistaa, niin älykkäällähän pitäisi olla resursseja muutosten tekemiseen. Miksi niitä ei käytetä?

T. Älykäs ja onnellinen, joka on saanut asiansa mallilleen

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on varma: jos ei juo, ei voi päätyä alkoholistiksi. Alkoholistiksi voi tulla vain juomalla, ja pitää juoda paljon.

Totta, mutta tuo voi kehittyä vaivihkaa ja sitten lähteä ihan lapasista. Yhden sukulaisen kohdalla kävi noin. Alkuun oli ihan "normaalia" juomista, siis saunakaljat yms. Sitten alkoi arkena mennä pullo pari. Pikku hiljaa alkoi jäädä työt rästiin ja kun meni firma alta, tartuttiin pulloon kaksin käsin. 

Se on se viinanhimo. Sairaus. Tiedän yhden henkilön, joka oli todella hyväpalkkaisessa työssä. Oli paljon työmatkoja ja ilmeisesti niiden aikana alkoi viina maistua. No sitten vaihtui kivilinna ja perheonni yksinäiseen juopotteluun.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on joku av:llä suosittu myytti, että nerot syrjäytyvät ja alkoholisoituvat eivätkä kestä "tyhmien" seuraa. Jos sitä älyä on, niin sitä saa kyllä käyttää itselleen mieluisan elämän rakentamiseen, ei pitäisi olla edes vaikeaa. Ei realisoitumaton älykkyys ole juuri minkään arvoista, eikä ihminen joka ei kykene sopeutumaan ympäristöönsä ja keksiä positiivisia elämänratkaisuja taida kuitenkaan kovin älykäs olla. Harva myöskään on niin uskomaton nero, ettei omantasoista seuraa muka löytyisi mistään, ainakin jos kouluttuautuu. Jokainen meistä joutuu välillä tekemisiin ihmisten kanssa, jotka nyt vain ovat eri leveleillä älyllisesti, persoonaltaan, arvoiltaan jne jne, eikä se aina ole kivaa, mutta miksi sen pitäisi musertaa ketään ja ajaa ketään alkoholismiin?

Jos maailma ahdistaa, niin älykkäällähän pitäisi olla resursseja muutosten tekemiseen. Miksi niitä ei käytetä?

T. Älykäs ja onnellinen, joka on saanut asiansa mallilleen

Kaikki älykkäät eivät ole yhtä itsekkäitä kuin sinä. Heitä saattaa häiritä "iso kuva" niin paljon, ettei siinä oman nenän edessä tehdyt järjestelyt paljon vítutukseen auta.

Itsekeskeisyys

Älyn kanssa ei tällä asialla ole mitään tekemistä.

Kun juo usein, syntyy riippuvuus ja mahdollisesti seuraa alkoholismi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia on varma: jos ei juo, ei voi päätyä alkoholistiksi. Alkoholistiksi voi tulla vain juomalla, ja pitää juoda paljon.

Totta, mutta tuo voi kehittyä vaivihkaa ja sitten lähteä ihan lapasista. Yhden sukulaisen kohdalla kävi noin. Alkuun oli ihan "normaalia" juomista, siis saunakaljat yms. Sitten alkoi arkena mennä pullo pari. Pikku hiljaa alkoi jäädä työt rästiin ja kun meni firma alta, tartuttiin pulloon kaksin käsin. 

Näissä johtopäätöksissä on aina se ongelma, ettei kukaan pysty asettumaan toisen kenkiin. Vaikka ulkoisesti kaikki on saattanut näyttää olevan ok, sisäisesti tämä sukulainen on voinut olla kyllästynyt ja hajalla vuosia ennen alkoholisoitumista. Asia on vain erityisen helppo täällä vierittää kemikaalin syyksi, koska ei suomalaiseen kulttuuriin oikein kuulu ahdistuksista avautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on joku av:llä suosittu myytti, että nerot syrjäytyvät ja alkoholisoituvat eivätkä kestä "tyhmien" seuraa. Jos sitä älyä on, niin sitä saa kyllä käyttää itselleen mieluisan elämän rakentamiseen, ei pitäisi olla edes vaikeaa. Ei realisoitumaton älykkyys ole juuri minkään arvoista, eikä ihminen joka ei kykene sopeutumaan ympäristöönsä ja keksiä positiivisia elämänratkaisuja taida kuitenkaan kovin älykäs olla. Harva myöskään on niin uskomaton nero, ettei omantasoista seuraa muka löytyisi mistään, ainakin jos kouluttuautuu. Jokainen meistä joutuu välillä tekemisiin ihmisten kanssa, jotka nyt vain ovat eri leveleillä älyllisesti, persoonaltaan, arvoiltaan jne jne, eikä se aina ole kivaa, mutta miksi sen pitäisi musertaa ketään ja ajaa ketään alkoholismiin?

Jos maailma ahdistaa, niin älykkäällähän pitäisi olla resursseja muutosten tekemiseen. Miksi niitä ei käytetä?

T. Älykäs ja onnellinen, joka on saanut asiansa mallilleen

Kaikki älykkäät eivät ole yhtä itsekkäitä kuin sinä. Heitä saattaa häiritä "iso kuva" niin paljon, ettei siinä oman nenän edessä tehdyt järjestelyt paljon vítutukseen auta.

No sehän se vasta itsekästä on, että uhriutuu sen oman älynsä varjolla ja heittää rukkaset naulaan. Sen "ison kuvan" korjaamiseen nimenomaan tarvittaisiin niiden älykkäiden panosta, mutta kai se lorvailu ja juopottelu on sittenkin palkitsevampaa. Tai sitten ne omat ylivertaiset resurssit ovatkin vain kuviteltuja?

Minulla on tavallista korkeampi äo ja pieni alkoholiongelma. Ajatusketjut surisevat päässä niin kovaa tahtia, että on ihanaa välillä saada hidastettua niitä ja olla ajattelematta. Alkoholi antaa siis minulle aivolomaa yliajattelusta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on joku av:llä suosittu myytti, että nerot syrjäytyvät ja alkoholisoituvat eivätkä kestä "tyhmien" seuraa. Jos sitä älyä on, niin sitä saa kyllä käyttää itselleen mieluisan elämän rakentamiseen, ei pitäisi olla edes vaikeaa. Ei realisoitumaton älykkyys ole juuri minkään arvoista, eikä ihminen joka ei kykene sopeutumaan ympäristöönsä ja keksiä positiivisia elämänratkaisuja taida kuitenkaan kovin älykäs olla. Harva myöskään on niin uskomaton nero, ettei omantasoista seuraa muka löytyisi mistään, ainakin jos kouluttuautuu. Jokainen meistä joutuu välillä tekemisiin ihmisten kanssa, jotka nyt vain ovat eri leveleillä älyllisesti, persoonaltaan, arvoiltaan jne jne, eikä se aina ole kivaa, mutta miksi sen pitäisi musertaa ketään ja ajaa ketään alkoholismiin?

Jos maailma ahdistaa, niin älykkäällähän pitäisi olla resursseja muutosten tekemiseen. Miksi niitä ei käytetä?

T. Älykäs ja onnellinen, joka on saanut asiansa mallilleen

Ei pelkkä äly anna resursseja vielä  , tarvii paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on joku av:llä suosittu myytti, että nerot syrjäytyvät ja alkoholisoituvat eivätkä kestä "tyhmien" seuraa. Jos sitä älyä on, niin sitä saa kyllä käyttää itselleen mieluisan elämän rakentamiseen, ei pitäisi olla edes vaikeaa. Ei realisoitumaton älykkyys ole juuri minkään arvoista, eikä ihminen joka ei kykene sopeutumaan ympäristöönsä ja keksiä positiivisia elämänratkaisuja taida kuitenkaan kovin älykäs olla. Harva myöskään on niin uskomaton nero, ettei omantasoista seuraa muka löytyisi mistään, ainakin jos kouluttuautuu. Jokainen meistä joutuu välillä tekemisiin ihmisten kanssa, jotka nyt vain ovat eri leveleillä älyllisesti, persoonaltaan, arvoiltaan jne jne, eikä se aina ole kivaa, mutta miksi sen pitäisi musertaa ketään ja ajaa ketään alkoholismiin?

Jos maailma ahdistaa, niin älykkäällähän pitäisi olla resursseja muutosten tekemiseen. Miksi niitä ei käytetä?

T. Älykäs ja onnellinen, joka on saanut asiansa mallilleen

Kaikki älykkäät eivät ole yhtä itsekkäitä kuin sinä. Heitä saattaa häiritä "iso kuva" niin paljon, ettei siinä oman nenän edessä tehdyt järjestelyt paljon vítutukseen auta.

No sehän se vasta itsekästä on, että uhriutuu sen oman älynsä varjolla ja heittää rukkaset naulaan. Sen "ison kuvan" korjaamiseen nimenomaan tarvittaisiin niiden älykkäiden panosta, mutta kai se lorvailu ja juopottelu on sittenkin palkitsevampaa. Tai sitten ne omat ylivertaiset resurssit ovatkin vain kuviteltuja?

Älykäs ymmärtää myös oman vajavaisuutensa ja sen, ettei tätä pahkasika-maailmaa enää voi paremmaksi muuttaa.

Älyä voi olla, muttei suhteellisuudentajua. Kun kokee olevansa ylivertainen muihin nähden, mutta ne taivaat ei sitten aukeakaan, ei psyyke kestä. Opinnot päättyy tasan siihen pisteeseen kun luonnollinen lahjakkuus päättyy, eli kun pitäis opetella tekemään töitä oppimisen eteen. Sama tulee eteen työelämässä, korskeesti eteenpäin kunnes pitäisi tehdä jotain pitkäjänteistä ja hanskat tippuu siihen.

Hyvä kuulomuisti on veemäisin ominaisuus minkä ihminen voi saada. Koko peruskoulun pärjää jos vaan kuuntelee puolella korvalla, lukiossakin vielä hyvin, etenkin jos valitsee aineet oikein. Mutta sen jälkeen pitääkin jo opetella ite, ja sen oppiminen on työlästä ylimieliselle aikuiselle. Sit jos ei osaa laskeutua sieltä tornistaan, päätyy pubivisakuninkaaksi kunnes aivot hapertuu pois.

ADHD-aivot ovat hyvin alttiita addiktioille, kun se oma mielihyvähormonien toiminta ei ole normaalia.

Älykkäillä on tosiaan monesti ihan eri mielenkiinnonkohteet kuin muilla ihmisillä. Samanhenkistä seuraa on siis vähän. Monesti on vaikea ymmärrä etteivät muut ymmärrä.

Älykkyytenä monesti pidetään matemaattisloogista päättelyä. Toisaalta taas sitten hyvää muistia, joka auttaa kielissä ja muissa.

Kouluissa menestys rajoittuu aika rajallisen sisällön ulkoaoppimiseen ja vähän soveltamiseen.

Elämä on jo vaikeampi pala siihen ei ole oppikirjoja ja numeroita ei anneta. Siinä astutaan ihan eri maailmaan. Uskoisin tärkeämpiä taitoja menestykseen on sosiaaliset taidot, tunneäly jne eli kuikan tulee toimeen muiden ihmisten kanssa.

Työelämässä kun on nopea ja hyvä, niin saa enemmän ja vaikeampia työtehtäviä. Niin mihinkäs se sitten johtaa. Sinänsä se on palkitsevaa kehuja ja urakehitystä tulee, mutta johtaa yleensä krooniseen streissiin ja elämästä tulee työelämä. Tässä kohtaa alkoholi on se josta saa paljon helpotusta ja pienen lepohetken kaikesta. 

Ihmissuhteet ja parisuhteet, niissä ei järjen logiikka aina vain tahto toimia. 

Eli kun on kiinnostunut siitä mistä suuri osa muistakin ihmisistä ja puhuu ja ajattelee samalla tasolla, niin on paljon tuttuja kavereita. Toisaalta sitten etenkin Suomessa jos olet menestynyt ja varakas, niin kateus on ihan uskomaton voima. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tavallista korkeampi äo ja pieni alkoholiongelma. Ajatusketjut surisevat päässä niin kovaa tahtia, että on ihanaa välillä saada hidastettua niitä ja olla ajattelematta. Alkoholi antaa siis minulle aivolomaa yliajattelusta. 

Suosittelen vaihtamaan alkoholin välillä pilven polttoon. Ajatus lentää mutta se ei enää häiritse 😄

itse alkoholisoiduin turhautumiseen, kun kaikki maailman ammatit ja ihmiset ovat liian yksinkertaisia. opettajan työ oli mälsää ja liian yskinkertaista. kaikki on liian keskinkertaista

Vierailija kirjoitti:

Älyn kanssa ei tällä asialla ole mitään tekemistä.

Kun juo usein, syntyy riippuvuus ja mahdollisesti seuraa alkoholismi.

Juuri näin, juopoksi tulee juomalla.

Oli rikas tai köyhä. Kaunis tai ruma. Lihava tai laiha. Asuipa maalla tai kaupungissa. Toki kaupungissa on enemmän tarjontaa.