MIKSI jotkut hankkivat lapsia ilman hyvän vanhemmuuden edellytyksiä?

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:20"]

Koska asenne on, että lapsia kuuluu haluta ja hankkia, jotta on niinkuin ns. kuuluu. Jos joku (henkilö/pariskunta) ei halua lapsia, hänessä on oltava jotakin vikaa, koska tottakai jokainen (nainen) intona on niitä haluamassa. Jos joku ei niitä hanki, ollaan kyllä joka käänteessä tivaamassa, miksi ei ja koska teillekin ja kai tekin jo. Mutta kuinka ollakaan, kukaan ei koskaan kysy keneltäkään ties kuinka monetta pykäävältä, vuositolkulla kotona tukien varassa olleelta, ilman koulutusta ja työkokemusta (saati työpaikkaa) olevalta, ja parhaimmillaan molemmat vanhemmat näitä elämäntapatyöttömiä, että kuinka te jo kolmannen hankitte kun ei ole hankittuna toimeentuloakaan eikä niinollen ole kykyä elättää itse perhettään tai edes itseään.

Sanoisin, että yleinen asenneilmapiiri on sellainen, että ne joilla ei ole itsetunto tarpeeksi vahva vaan halutaan miellyttää kaikkia ja on kauhean tärkeää ettei vaan erotu laumasta, hankkivat lapsia riippumatta siitä, haluavatko juuri sillä hetkellä, niin montaa tai ylipäätään lapsia. Ja tällaisia ihmisiä, jotka ovat muiden hyväksynnän varassa heiluvia tuuliviirejä, jotka antavat periksi muita miellyttääkseen vähän kaikessa, on paljon. Omasta halustaan lapsettomuutta ei hyväksytä.

[/quote]

Olin lapsesta asti ollut sitä mieltä, etten tule tekemään lapsia. Ei minulle ollut mikään ongelma sanoa, että ei lapsia meille, ja hymyillä nätisti. Joku ehkä saattoi lisätä, että kyllä se mieli vielä muuttuu tms. annoin mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. 

Minulle se mielenmuutos tosin tuli (korostan, että useat velat eivät koskaan muuta mieltään, mutta kumpikin vaihtoehto on ok) ja kaksi ihanaa ja rakasta lasta vakaisiin oloihin.

Mutta en minä ainakaan koskaan kokenut mitään painostusta lastenhankintaan minkään tai kenenkään taholta.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 15:28"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:24"]

Valtaosa lapsista syntyy suunnitellusti ja hyviin olosuhteisiin. On silti olemassa aloittajan tarkoittama porukka, jolla ei juurikaan ole edellytyksiä tarjota lapsilleen hyvää, turvallista ja kannustavaa lapsuutta. Hyvä lapsuus kun ei ole pelkästään ruokaa, vaatetta ja rakkautta. Nythän on jo nähtävissä, että huono-osaisuus periytyy. Jos vanhempien oma elämänhallinta on hukassa, eivät he osaa opettaa niitä taitoja lapsilleenkaan. Lasta olisi myös pystyttävä tukemaan koulunkäynnissä ja kaikilta vanhemmilta se ei onnistu. 

Niin, miksi lapsia tehdään huonoihin olosuhteisiin? Mä luulen, että lapsen uskotaan paikkaavan jotain tyhjiötä elämässä. Tarkoitan, että uskotaan elämän muuttuvan paremmaksi, kun on lapsi. Mieskin ehkä muuttuu tai ei ainakaan lähde, jos tulee lapsi. Raskaana oleva nainen saa myös positiivista huomiota jopa ihan tuntemattomilta. Tunnen erään naisen, joka on mitäänsanomaton hiiri normaalisti, mutta raskausaikana suorastaan kerää ihmisten huomion ja hän ja hänen vatsansa on kaikissa tapaamisissa keskipisteenä. Joten ymmärrän hyvin, miksi hänelle raskausajat on niin ihania. 

[/quote]

Kuka sitten tekee lapsen jostain muusta syystä kuin paikkaamaan sitä tyhjiötä???

[/quote]

Esimerkiksi minä. Ei ollut mitään paikattavaa tyhjiötä vaan pikemminkin piti järjestää elämässään sellainen tilanne, että lapselle olisi sopiva aika tulla. Ja miksi lapsi ylipäätään piti hankkia? Koska ikä alkoi tulla vastaan ja epäilin, että saattaisin nelikymppisenä katua, jos en olisi lapsia hankkinut. Voi olla, että en olisi katunut, mutta tulipahan varmuuden vuoksi hankittua. 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:22"]

Minusta yksi syy on suomen tukihelvetti. Lapsen hankkiminen on ainoa varma tapa saada tukia joten niille muutenkin syrjäytyneille ja vaikeassa tilanteessa oleville lapsen hankinta on varma tapa tulla toimeen.

[/quote]

Mulla muutama entinen koulukaveri teki juuri näin. Ei kiinnostaneet koulun käymiset, mietittiin vain mistä saadaan rahaa ja keksittiin lapsen hankinta. Siinä sitten kävi niin että kaikki nämä päihteidenkäyttäjät hommasivat porukalla muksuja kuin sieniä sateella. Kenelläkään ei koulutusta, parisuhdetta, työtä ei ole tehty ikinä. No yhdellä on mies mutta sekin vankilassa. Olen niin paljon kuullut heistä järkkyjä juttuja ettei niitä voi edes täällä kirjoittaa. Lapsi raukat :(

On monesti tehnyt mieli poistaa tämä porukka fbookista sillä pahaa tekee katsoa. Onneksi ei enää tarvitse muutoin olla tekemisissä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 13:57"]Mihin ne rajat vedetään?

Meillä on vakaa parisuhde, naimisissakin oltiin oltu vuosia ennen lapsia, talous ok. Miehen lapsuus oli karu ja olosuhteet suorastaan huonot, vanhempien alkoholismia ja väkivaltaa. Kuitenkin mies suoritti koulunsa loppuun, hankki hyvän ammatin ja on mahtava ihminen.

Minä sairastuin toisen lapsen syntymän jälkeen synnytyksenjälkeiseen masennukseen, mutta paranin lääkityksen avulla. 

Taloutemme on ok, mutta meillä ei ole varaa muuttaa tällä alueella enää isompaan asuntoon, eli jos tekisimme kolmannen lapsen, ei kaikilla lapsilla olisi omaa huonetta. Onko se nyt sitten edellytys hyvälle lapsuudelle? Vai olemmeko edes "oikeutettuja" tekemään kolmatta lasta sinun kriteereihesi perustuen?

En tiedä mikä kantasi on geeneihin tai eugeniaan? Meillä ei ole lähisuvussa syöpiä, ei korkeaa verenpainetta, ei korkeaa kolesterolia, ei diabetestä ja sekä mies että minä olemme mensan jäseniä ja asiantuntijatyössä.

Jos tällaisia rajoja aletaan edes hypoteettisesti vetämään, niin sitten ne tarvitsisi määritellä kunnolla.
[/quote]

Anteeksi mutta miksi se kolmas lapsi pitää saada?

Kyllä minusta olisi ihan hyvä ajatus miettiä montako lasta pystyy elättämään. Tuolle joka kysyi pitääkö lapsella olla oma huone, vastaisin että viimeistään teini-ikään tullessa oma huone olisi tosi hyvä juttu. Entä harrastusten tukeminen? Jos lapsilla on lahjoja ja intoa, niin minusta olisi hyvä että vanhemmilla on taloudellisesti edellytyksiä huolehtia heistä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:48"]Ja nuo ihmiset voivat toki pidättäytyä lapsen kaltoinkohtelusta, mutta mikään kotiapu tms täässä maailmassa ei saa heitä piittaamaan lapsestaan.

[/quote]

Erittäin hyvin sanottu.

Kun ette varmasti antaisi omaa lastenne hoitoon jollekin sirpalaamaselle, niin miten se sitten voi ihan ok pakottaa joku toinen ihminen (se biologinen lapsi) elämään heidän kanssaan?  

Jos minä saisin päättää, niin käynnistettäisiin 50 vuotta kestävä tutkimus siitä millaista on hyvä vanhemmuus ja mitkä taas ovat huonot ennusmerkit ja näiden perusteella osa ihmisistä steriloitaisiin. En näe tässä mitään väärää. Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja vaakakupissa ei roskasakin loukkaantuminen tai muut ulinat paljon paina.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 18:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 16:48"]Ja nuo ihmiset voivat toki pidättäytyä lapsen kaltoinkohtelusta, mutta mikään kotiapu tms täässä maailmassa ei saa heitä piittaamaan lapsestaan.

[/quote]

Erittäin hyvin sanottu.

Kun ette varmasti antaisi omaa lastenne hoitoon jollekin sirpalaamaselle, niin miten se sitten voi ihan ok pakottaa joku toinen ihminen (se biologinen lapsi) elämään heidän kanssaan?  

Jos minä saisin päättää, niin käynnistettäisiin 50 vuotta kestävä tutkimus siitä millaista on hyvä vanhemmuus ja mitkä taas ovat huonot ennusmerkit ja näiden perusteella osa ihmisistä steriloitaisiin. En näe tässä mitään väärää. Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus hyvään lapsuuteen ja vaakakupissa ei roskasakin loukkaantuminen tai muut ulinat paljon paina.

[/quote]

Silti ei ole mitään takuita siitä, että kaikki ennusmerkit täyttävä ihminen sitten lopulta olisi huono äiti. Ne on vain ennusteita ja tilastoja, mutta eivät sitten välttämättä päde yksilön kohalla. Toisaalta sadat hyviksi vanhemmiksi ennustetut ihmiset voivat sitten olla mitä huonoimpia vanhempia. Ehdotuksesi on naiivi. 

Minulla on nuoruudessani ollut mielenterveysongelmaa, puutteelliset elämänhallintataidot, oma äitini jäi leskeksi ja suku on pieni, eli köyhyyttä ja tukiverkostotkin olivat pienet. Olisin tietysti halunnut lapsen jo sinne mt-ongelmien keskelle, mutta luojan kiitos ymmärsin odottaa.
Sain esikoiseni ja ainokaiseni n. 30-vuotiaana. Rikkaita emme ole vieläkään, mutta pärjäämme mielestäni kaikilla elämän osa-alueilla ok. Mieheni on työtön, minä teen osa-aikaista työtä koska en halua rasittaa itseäni liiaksi.
En koe olevani mitenkään älykäs, mutta huomaan että hieman vähemmän ajattelevat ihmiset eivät välttämättä kykenisi vastustamaan sitä vaikeassa tilanteessa tulevaa houkutusta hankkia lapsi sinne elämän synkimpään vaiheeseen. Lapsi antaa toivoa paremmasta huomisesta. Kun tilanne on toivoton, on aina se lapsi.
Meillä riittää resurssit tähän yhteen lapseen. Vaikka välillä kuumeilemme toista, emme pystyisi tarjoamaan kahdelle lapselle näin hyvää elintasoa, saati henkistä tukea.
Toisaalta lapsi saisi sisaruksen, lapset sopeutuvat, ja ehkä hieman itsenäisempi ja vähemmän keskusteleva ynpäristö ei olisikaan haitaksi.
No, mutta entä jos ihminen ei mieti näitä asioita? Toinen lapsi olisi kiva, joten se hommataan. Siinähän se menee sivussa, eikö?

Minusta mt-ongelmiin pitää panostaa. Lasten, nuorten ja aikuisten ongelmiin.
En minäkään saanut apua, en sitten millään ennen kuin murruin koulussa täysin, ja minulle piti soittaa ambulanssi. Sen se vaati, että sain apua, ja SILTI lähes 2v meni että minulla oli vakituinen hoitosuhde.

Ap on oikeassa. On yhteiskunnan vika ja sitä kautta myös meidän äitien vika, että äitiydestä on tehty helppoa ja jotain, jonka jokainen voi saavuttaa.

Kun tälläkin palstalla joku pohtii kolmatta lasta, vaikka mies opiskelee ja itse on työtön, niin ihan aina enemmistö vastauksista kannustaa lapsen hankkimiseen, koska vauva ei kuluta mitään ja koska muuten sitä voisi vaikka katua, jos sitä kolmatta ei hankkisi. Todella harva kysäisee, millä rahoilla aiotaan elättää ne kolme teiniä, jos työttömyys jatkuu ja mieskään ei työllisty. Sellaista  yleistä ennakoitavuutta ei lainkaan harrasteta, vaikka se olisi se järkevin teko tilanteessa, jossa tulevaisuus on epävarmaa. Liian harva tajuaa, että se mitään kuluttamaton vauva kasvaa ja että keskivertoteini kuluttaa elämiseensä reilut 400 euroa kuussa ilman asumiskuluja.  

Minä kuulun kai niihin harvoihin, jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä, että vanhemmuus on haasteellista, se ei sovi kaikille ja että tietyt asiat täytyy olla kunnossa, ennen kuin vanhemmuutta kannattaa edes harkita. Oen myös sitä mieltä, että jos joku toistuvasti rikkoo näitä kriteerejä, ei häntä saisi taputella päähän yhteiskunnan taholta vaan nimenomaan harkita lasten sijoittamista muualle. Yhteiskunnalle tulee halvemmaksi pidemmällä tähtäimellä se lapsen nopea sijoitus kuin loputon edestakaisin veivaaminen ja rahan syytäminen loppupeleissä kelvottomille vanhemmille.

Tiedän naisen, jonka lapset otettiin huostaan, kun nämä olivat alle kouluikäisiä. Koko näiden pienten lapsuuden heitä pompoteltiin kotiin ja huostaan edestakaisin, kunnes joku järkevä vihdoin päätti pysyvästä sijoituksesta. Lasten äiti hankki tämän jälkeen vielä kaksi lasta, ja nyt tulikin sitten uudenlainen asenne lastensuojeluun: ei ollult kyse enää lapsen oikeuksista hyvään elämään vaan vanhemman oikeudesta lapsiinsa. Nämä kaksi nuorinta ovat viettäneet lukemattomat yöt tilapäissijoituksissa, joutuneet kuuntelemaan tuhannet kerrat kännitappeluita, soittamaan ambulanssia kotiinsa jne. mutta heitä ei otettu huostaan, vaikka perhe on ollut alusta asti lastensuojelun asiakkaita ja vaikka aikanaan isommat sisarukset otettiin huostaan täysin samoista syistä kuin näillä nuoremmillakin se lastensuojelun asiakkuus jatkui. On tuettu perhettä rahallisesti, tiedollisesti, perhetyöntekijällä jne. Aivan turhaa tukea, koska näiden lasten lapsuus on ollut kamalaa. Kummastakaan lapsesta ei ole tullut tuottavaa yhteiskunnan jäsentä.

Tottahan ihmisille sattuu erehdyksiä. Joku teiniäiti saattaa olla erinomainen kasvattaja ja tuottava yhteiskunnan jäsen 10 vuoden päästä. Mutta jos tämä teiniäiti tekee lapsia jokaiselle vastaantulevalle miehelle, ei opiskele eikä tee työtä vaan osaa pelkästään raskauta, on selvää että yhteiskunnan pitäisi tähän puuttua. Ei se ole edes niin vaikeaa. Lapsilisät pitäisi leikata pois yli kolmen lapsen perheiltä. Jos haluaa enemmän lapsia, voi tehdä ne ilman yhteiskunnan tukea. Huostaanotoissa pitäisi miettiä ennen kaikkea lasten tulevaisuutta ja vanehmpien kykyä ja halua pystyä kasvattamaan yhteiskuntakelpoisia jälkeläisiä. On turha syytää juopoille tukea, jos ensimmäisen kerran jälkeen ei olla otettu opiksi.

Ymmärrän toki, että lapsia ei voi jättää nääntymään nälkään sellaisten vanhempien kanssa, jotka eivät osaa suunnitellla tulevaisuuttaan. Mutta onhan nyt selvää, että jos perheeseen tehdään lisää lapsia, vaikka muutenkin ollaan yhteiskunnan tukien varassa, niin tällasessa tilanteessa yhteiskunnalle tulee edullisemmaksi tarjota vanhemmille sterilisaatio ilmaiseksi ja ottaa ne lapset huostaan kuin katsella, miten elämäänsä hallitsemattomat vanhemmat kasvattavat aivan samanlaisia jälkeläisiä.

2

Joopa joo, ja jotkut sitten vielä vastustavat aborttia henkeen ja vereen :) Se vaan ikävä kyllä on niin, että aina ei niillä joiden ei pitäisi lapsia tehdä, ja vahinko sattuu, hoksottimet riitä siihen että menisivät heti aborttiin.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 14:24"]

Valtaosa lapsista syntyy suunnitellusti ja hyviin olosuhteisiin. On silti olemassa aloittajan tarkoittama porukka, jolla ei juurikaan ole edellytyksiä tarjota lapsilleen hyvää, turvallista ja kannustavaa lapsuutta. Hyvä lapsuus kun ei ole pelkästään ruokaa, vaatetta ja rakkautta. Nythän on jo nähtävissä, että huono-osaisuus periytyy. Jos vanhempien oma elämänhallinta on hukassa, eivät he osaa opettaa niitä taitoja lapsilleenkaan. Lasta olisi myös pystyttävä tukemaan koulunkäynnissä ja kaikilta vanhemmilta se ei onnistu. 

Niin, miksi lapsia tehdään huonoihin olosuhteisiin? Mä luulen, että lapsen uskotaan paikkaavan jotain tyhjiötä elämässä. Tarkoitan, että uskotaan elämän muuttuvan paremmaksi, kun on lapsi. Mieskin ehkä muuttuu tai ei ainakaan lähde, jos tulee lapsi. Raskaana oleva nainen saa myös positiivista huomiota jopa ihan tuntemattomilta. Tunnen erään naisen, joka on mitäänsanomaton hiiri normaalisti, mutta raskausaikana suorastaan kerää ihmisten huomion ja hän ja hänen vatsansa on kaikissa tapaamisissa keskipisteenä. Joten ymmärrän hyvin, miksi hänelle raskausajat on niin ihania. 

[/quote]

Kuka sitten tekee lapsen jostain muusta syystä kuin paikkaamaan sitä tyhjiötä???

Voi voi. Onko siellä taas joku itseensä ylityytyväinen, pumpulissa kasvatettu tyttönen jolla liian suuri suu? :)
Aloittajalla on niin fasistinen ajatusmaailma. ONNEKSI suurin osa ihmisistä ei ajattele kaltaistesi tavoin. Elä vähän enemmän niin ehkä avarrat tuota kapeaa viirumaista näkökulmaasi elämään ja ihmisiin. Suvaitsevaisuudesta tai muiden ihmisten sekä arvojen kunnioittamisesta sinulla ei selkeästi ole alkukantaistakaan käsitystä :)

Varmasti äitimyytillä ja äitiyden suomilla etuuksilla on vaiktuusta siihen, että lapsista täysin piittaamattomatkin älykääpiöt lisääntyvät niin innolla. 

Lapsen pukkaaminen katsotaan edelleen meriitiksi naiselle. Äidiksi tullut on aikuinen, lapseton on vähän puolinainen, teinin tasolle jäänyt, keskenkasvuinen. Lukuisat lehdet ja tv-ohjelmat rummuttavat perhe-elämän puolesta ja aina löytyy joku julkkisnainen kanteen kertomaan kuinka koko hänen elämänsä oli upeasta urasta ym huolimatta täysin tyhjää ja merkityksetöntä ennen kuin hän tapasi Leksan ja alkoi sikiämään. Kotiäitiys on pop ja sen varjolla on niin helppo jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja ylentää itsensä ja alentaa muita (täydellinen hoivaava madonnaäiti vs. itsekäs ja tunnekylmä uranainen). Vaikka todellisuus olisi se, että se kotiäiti makaa sohvalla juoden kaljaa ja nappailleen bentsoja, kämppä on umpisaastainen ja likaiset ja kasvattomat lapset ovat täysin omillaan aamusta iltaan. 

Lapsi on myös suora portti isoon ja siistiin kaupungin vuokra-asuntoon, uusiin huonekaluihin ym hankintoihin, opiaattikorvaushoitoon jne. Joku narkkaava vähäjärkinen teini saa heti ihan eri lailla statusta kun hän on ÄITI. Eipä enää terveydenhuoltohenkilökunta ja sossut näytä nyrpeää nenää ja v*ttuile vaan päinvastoin, nyt ÄITI saa sanella tahdin (aina voi vedota siihen, että lapsi kärsii jos emme saa tätä ja tuota harkinannvaraista etuutta) ja kukaan ei oikein kehtaa sanoa päin naamaa että olet he*vetin tyhmä ja tuo lapsi pitäisi ottaa sinulta pois, et pysty huolehtimaan siitä. Koska jokainen äiti on lapselleen se paras ja rakkain ym äitimyyttiin liittyvää tuubaa. 

Valitettavasti toptuus on se, etät kaikki eivät todellakaan rakasta lapsiaan, eivät vähimmissäkään väärin. Tässä maailmassa on paljon äitejä ja isiä, joille ei tuota mitään omantunnon tuskia kaltoinkohdella lastaan, hakata, pitää nälässä, käyttää seksuaalisesti hyväksi...Aina kyse ei ole mistään erityisistä ongelmista vaan ihminen nyt vaan on sellainen, ehkä sitten taas omista kokemuksistaan ja persoonastaan johtuen hoivavietti puuttuu. Sitä voi sanoa mielenterveydenhäiriöksi, mutta toisaalta muissa suhteissa näiden ihmisten toimintakyky voi olla ihan normaali tai ainakin lähes normaali. Tuntuu ehkä pahalta ajatella, että joku äiti ei katso vauvaansa rakastaen vaan inhoten, vauvan itkiessä ei ota sitä syliin vaan huutaa että turpa kiinni ja lyö välioven takanaan kiinni, lapsen kiukutellessa ruokapöydässä ei kanna lasta rauhoittumaan vaan käy kiinni, repii hiuksista, läpsii, tunkee sitä ruokaa väkisin lapsen kurkkuun jne. Mutta sellaista se vaan on, tervetuloa sos. puolelle tai lasten/nuorisosykiatrialle vierailemaan. Ja nuo ihmiset voivat toki pidättäytyä lapsen kaltoinkohtelusta, mutta mikään kotiapu tms täässä maailmassa ei saa heitä piittaamaan lapsestaan.