Sopiiko sitä oikeasti jonkun kanssa paremmin yhteen, vai onko kyse harhasta?

Mä uskon tohon jälkimmäiseen.Siis en tod.usko että sitä yhtä ainoaa oikeaa on olemassa.Mitä muuta se ihmissuhde on kuin joustamista,anteeksiantamista ja hyväksymistä.Molempien tekoja yhteisen hyvän eteen.Tosin seksi on mun mielestä tärkeää ja siinä nyt selkeesti sopii jonkun kans paremmin yhteen kuin toisen.

Uskon että monen samanhenkisen kanssa onnistuu, jotkut kyllä on ylitse muiden silti.

Ei todellakaan onnistu kenen tahansa järkevän kanssa. Joihinkin ei tunne kerta kaikkiaan mitään vetoa, vaikka kuinka olisi hyvä ja kunnollinen ihminen. Eikä mulle parisuhde edes ole mikään niin tavoiteltava asia, että viitsisin katsella ketä tahansa siinä vuodesta toiseen ilman tosi suurta tunnetta sitä kohtaan. Sellainen olisi sama kuin joku YYA-sopimus, ei mikään rakkaussuhde.

En usko kumpaankaan. En usko yhteen oikeaan, mutta en todellakaan myöskään siihen ettäkö lähes kaikkien kanssa sopisi yhtä hyvin. 

Jos on jotenkin "erikoinen" ihminen, kuten esim. itse olen, silloin sen huomaa kärjistetymmin että ei kaikkien kanssa sovi. Esim. itse olen voimakkaasti intuitiivinen ihminen, ja hyvin rationaalisten, ei-intuitiivisten kanssa on tullut aina olo, että vaikka mitään riitoja tms ei ole, emme ymmärrä toisiamme syvästi, että yhteys on vain pintatasolla eikä siksi tyydyttävä. Minä olen aina kaivannut sellaista sielunkumppanuutta kaltaiseni vaistoihmisen kanssa, ja muunlaiset suhteet on johtaneet tyytymättömyyteen. Pakon edessä niistä olisi toki voinut tehdä ihan ok avioliiton, jos eläisi esim. aikana jona puolisoa ei itse saisi valita, mutta kun valinnan mahdollisuus on nykyisin, en ole sellaista valinnut.

Ehkä sellaiset hajuttomat ja mauttomat hiiret voivatkin olla onnistuneesti parisuhteessa kenen tahansa toisen samanlaisen kanssa.... Mutta minä tunnen aika paljon ihmisiä jotka vaativat aivan tietynlaisen ihmisen rinnalleen että koko suhde jatkuisi kauemmin kuin kuukauden.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:02"]

Ei todellakaan onnistu kenen tahansa järkevän kanssa. Joihinkin ei tunne kerta kaikkiaan mitään vetoa, vaikka kuinka olisi hyvä ja kunnollinen ihminen. Eikä mulle parisuhde edes ole mikään niin tavoiteltava asia, että viitsisin katsella ketä tahansa siinä vuodesta toiseen ilman tosi suurta tunnetta sitä kohtaan. Sellainen olisi sama kuin joku YYA-sopimus, ei mikään rakkaussuhde.

[/quote]

Sama. Olen aina ihmetellyt noissa nettideittikuvioissa, kun varsinkin miehet tuntuvat olettavan, että kunhan toinen on spekseiltään (koulutus, pituus, ulkonäkö, riittävä raittius ja kunnollisuus) ok, niin sitten "pitäisi kelvata". Mutta en minä ainakaan noin järjellä pysty rakkausasioita miettimään, vaan siihen tarvii myös kemiaa ja vetovoimaa, tunnetasoa. Eikä sitä vaan synny kaikkien sellaisten kanssa jotka vaikuttavat oikein ok:lta noin pinnalta. 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:02"]Ei todellakaan onnistu kenen tahansa järkevän kanssa. Joihinkin ei tunne kerta kaikkiaan mitään vetoa, vaikka kuinka olisi hyvä ja kunnollinen ihminen. Eikä mulle parisuhde edes ole mikään niin tavoiteltava asia, että viitsisin katsella ketä tahansa siinä vuodesta toiseen ilman tosi suurta tunnetta sitä kohtaan. Sellainen olisi sama kuin joku YYA-sopimus, ei mikään rakkaussuhde.
[/quote]Kysymys kuuluukin että monen kanssa se suuri tunne SÄILYY?Alussahan niitä ihania kutkuttavia tunteita on mutta entä sitten kun on oltu 20-30 v.yhdessä.....Miten todennäköistä on että menee polvet veteliksi?Ja että vielä molemmilla osapuolilla.....uskon että aika harvinaista.....

Vitonen, sinä itse asiassa puhut asiasta. Minun mieheni on voimakkaan intuitiivinen - ja ehkä juuri tässä kohdin se homma on ontunut.

Minäkin olen intuitiivinen, mutta en ihan niin voimakkaasti kuin sinä itseäsi kuvailet. Pystyn paremmin sopeutumaan rationaalisen ihmisen maailmankuvaan, vaikka se onkin silloin enemmän järkisuhde.

Meitä intuitiivisia on muuten paljon vähemmän maailmassa kuin niitä janan toisessa päässä olevia.

ap

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:08"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:02"]Ei todellakaan onnistu kenen tahansa järkevän kanssa. Joihinkin ei tunne kerta kaikkiaan mitään vetoa, vaikka kuinka olisi hyvä ja kunnollinen ihminen. Eikä mulle parisuhde edes ole mikään niin tavoiteltava asia, että viitsisin katsella ketä tahansa siinä vuodesta toiseen ilman tosi suurta tunnetta sitä kohtaan. Sellainen olisi sama kuin joku YYA-sopimus, ei mikään rakkaussuhde. [/quote]Kysymys kuuluukin että monen kanssa se suuri tunne SÄILYY?Alussahan niitä ihania kutkuttavia tunteita on mutta entä sitten kun on oltu 20-30 v.yhdessä.....Miten todennäköistä on että menee polvet veteliksi?Ja että vielä molemmilla osapuolilla.....uskon että aika harvinaista.....

[/quote]

Ei kai kukaan luulekaan että joku sellainen polvet veteliksi -ihastumisentunne säilyy. Mutta syvä tunne yhteenkuuluvuudesta ja toistensa täydellisestä ymmärtämisestä voi säilyä. Meillä ainakin on 14 vuoden yhdessäolon aikana vain syventynyt sellainen tunne. Joskus tuntuu, että jos uskoisin menneisiin elämiin, uskoisin että meidän on ollut pakko olla yhdessä jo monta elämää, niin käsittämätöntä se on miten toisen voi täydellisesti hyväksyä kaikkineen ja täysin ymmärtää. 

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:08"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:02"]Ei todellakaan onnistu kenen tahansa järkevän kanssa. Joihinkin ei tunne kerta kaikkiaan mitään vetoa, vaikka kuinka olisi hyvä ja kunnollinen ihminen. Eikä mulle parisuhde edes ole mikään niin tavoiteltava asia, että viitsisin katsella ketä tahansa siinä vuodesta toiseen ilman tosi suurta tunnetta sitä kohtaan. Sellainen olisi sama kuin joku YYA-sopimus, ei mikään rakkaussuhde.
[/quote]Kysymys kuuluukin että monen kanssa se suuri tunne SÄILYY?Alussahan niitä ihania kutkuttavia tunteita on mutta entä sitten kun on oltu 20-30 v.yhdessä.....Miten todennäköistä on että menee polvet veteliksi?Ja että vielä molemmilla osapuolilla.....uskon että aika harvinaista.....
[/quote]Niinpä.Realismia kehiin.

Mulla on ollut ystäviä, joiden kanssa on mennyt tosi hyvin ja ollaan todettu, että jos pitäis valita järki-avioliitto, niin sovittais hyvin yhteen. Mutta kun mitään kemiaa ei ole ollut, eli ollaan oltu hyvin rakkaita ystäviä, mutta ilman minkäänlaista seksuaalista jännitettä. Ei todellakaan toimi. 

Sitten on ollut niitä, joiden kanssa on jostain syystä ollut se seksuaalinen mielenkiinto, mutta ei mitään järkeä yrittää yhdessä (2 avomiestä), koska elämäntavat ja mielenkiinnon kohteet eivät olleet missään määrin yhteisiä. Eihän sellaisesta pidemmän päälle mitään tule. 

10v sitten päädyttiin sitten yhteen sen oikean kanssa. :)) Kyllä parisuhde voi olla myös täydellinen.

Monille YYA-sopimus tyylinen suhde on ihan OK.

Uskon järkiavioliittoon, vaikka onhan sellainenkin ihaninta silloin, kun se alkaa suuren rakastumisen tunteen saattelemana. Silti, jos pitäisi valita ainoastaan joko se suuri rakastumisen tunne TAI yhteensopivuus speksien tasolla, valitsisin jälkimmäisen (jos siis saisin oikeasti yhteensopivan, eikä vain jonkun ulkopuolisen määrittelemillä tyhjänpäiväisillä kriteereillä valitun puolison). Yhteensopivuudella tarkoitan omalla kohdallani mm. sitä, että molemmat ovat valmiita tekemään töitä liiton eteen ja olemaan toteuttamatta impulssejaan siinä tilanteessa, kun vieläkin paremmalta vaikuttava uusi tuttavuus tulee vastaan. Uskon nimittäin, että ihmiselämän aikana sellaisia tulee lähes jokaiselle.

Toisella tavalla sanottuna: uskon, että kun kumppani on riittävän yhteensopiva kanssani, niin suhde joko onnistuu tai kaatuu sen pohjalta, millä tavalla siinä suhteessa eletään. Ei siis niin, että jos vaihtaisi vielä parempaan, suhteestakin tulisi parempi vaikka ei työskentelisi sen eteen ollenkaan. Se riittävä yhteensopivuus sitten vaihtelee ihmisestä toiseen. Itselleni riittävän yhteensopivia ei ole paljon, koska olen monella tavalla todella poikkeava ihminen. Joku, joka on lähempänä normia, voi uskoakseni onnistua aika monenkin kanssa, koska hänelle niitä riittävän sopivia on paljon useampia olemassa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:08"][quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:02"]Ei todellakaan onnistu kenen tahansa järkevän kanssa. Joihinkin ei tunne kerta kaikkiaan mitään vetoa, vaikka kuinka olisi hyvä ja kunnollinen ihminen. Eikä mulle parisuhde edes ole mikään niin tavoiteltava asia, että viitsisin katsella ketä tahansa siinä vuodesta toiseen ilman tosi suurta tunnetta sitä kohtaan. Sellainen olisi sama kuin joku YYA-sopimus, ei mikään rakkaussuhde. [/quote]Kysymys kuuluukin että monen kanssa se suuri tunne SÄILYY?Alussahan niitä ihania kutkuttavia tunteita on mutta entä sitten kun on oltu 20-30 v.yhdessä.....Miten todennäköistä on että menee polvet veteliksi?Ja että vielä molemmilla osapuolilla.....uskon että aika harvinaista..... [/quote]Niinpä.Realismia kehiin.

[/quote]

Tietysti se on harvinaista, mutta mahdollista. Meidän parisuhteessa sitä syvää yhteenkuulumista on ollut kohta 20 vuotta. Pitää itse tuntea itsensä ja päättää, haluaako odottaa sellaista suurta rakkautta, vai onko tärkeämpää vain saada joku kunnollinen. Jos päättää ottaa sellaisen ihan hyvän, ei pidä sitten ruikuttaa jos on tylsää eikä mitään yhteistä.

Ei tietenkään sovi yhteen kenenvain kanssa! Ihmiset on erilaisia, ja uskon myös ihan vain kemiaan, siihen johonkin erityiseen mutta tiedostomattomaan vetovoimaan, johon liittyy molempien persoona, toiveet kumppanin suhteen, fyysinen vetovoima, feromonit......Tottakai ihmisille on useita sopivia henkilöitä, jotkut ovat vaan niin erikoisia persoonia, ettei heitä kovin moni kestä, joten valikoima sopivista kumppaneista pienentyy. Jotkut taas hakeutuvat vääränlaisten ihmisten seuraan, ikäänkuin hakevat ikävyyksiä, johtuen ehkä omista traumoista tms.

itse hain miehestä jollain tasolla vastakohtaani, mutta toki arvojen on oltava suurelta osin samanlaiset. Mieheni seurassa oli alusta asti älyttömän hyvä olla. Ja haluan vieläkin olla häntä lähellä, melkein kuin magneetti. Hän ei ajattele ehkä ihan samalla tavalla, yhtä romanttisesti, mutta mä ainakin uskon että meidät on tarkoitettu yhteen.

8v naimisissa

Minä olen harmaa hiirulainen pitkässä liitossa ( 24v). Ja täytyy sanoa, että ei tämä olisi kenen tahansa kanssa onnistunut. Meillä on aluata asti ollut sellainen sanaton yhteys, kun katsomme toista silmiin , alkaa hymyilyttää tai haluttaa . Jotenkin kuljemme samalla aaltopituudella jatuksen tasolla ja meillä on samanlaiset elämänarvot j asamanlainen seksuaalisuuden tarve.

Pikkuasiaoita tulee riitaa, mutta vuosi vuodelta vähemmän. Kun katson muita miehiä, ajattelen aina , että en misäännimessä tulisi toimeen tuon kanssa. Joku piirre aina alkaa ärsyttää. Tavallaan omiin kokemuksiin pohjaten uskon, että jokaiselle löytyy se oikea. Toisaalta uskon, että niitä oikeita voi olla useampiakin , mutta missäännimessä kuka tahansa järkevä ihminen ei käy.

Kaikenkaikkiaan mieheni kanssa meitä yhdistää myös se , että uskomme kumpikin rakkauteen ja romantiikkaan. Olisi vaikeaa yrittää olla ihmisen kanssa, joka ajttelisi että minut voi korvata kellä tahansa järkevällä ihmisellä.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 11:23"]

Monille YYA-sopimus tyylinen suhde on ihan OK.

[/quote]

Ihan totta. Tuon kaltainen liitto voi olla hyväkin vaihtoehto, jos puolisoilla yhteisiä lapsia, tavoitteita jne. Liitto tuo tasaista  turvaa. ystävyyteetn perustuva liitto voi tosin olla iloton, eikä sellaista syvällistä yhteenkuuluvuutta ole.

Oikea rakkaus on tahdosta riippumatonta, pyyteetöntä, eikä se koskaan kuole. Ei sitä voi hallita, antaa vaan virrata huolenpitoa ja hyvinä tekoina.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2014 klo 12:18"]

Oikea rakkaus on tahdosta riippumatonta, pyyteetöntä, eikä se koskaan kuole. Ei sitä voi hallita, antaa vaan virrata huolenpitoa ja hyvinä tekoina.

[/quote]

Juu, rakkaus on tuollaista. Mutta mitä vastaat ap:n kysymykseen?

En usko että sitä yhtä ainutta oikee on tuolla oikeasti jossain. Joskus ne kemiat kohtaa ja joskus ei. Jos kemiat kohtaa nii onneks olkoo löytyi yksi oikea. Mutta ei sitä täydellistä kumppania olekaan.