Nainen, voisitko seurustella miehen kanssa, jolla on taustaa parisuhdeväkivallasta?

Jos kuulisin, että on kilahtanut, kun löysi naisen toisen miehen kanssa sängystä tai olisi hukannut 10000€ miehen rahoja kaivoon. Mitään muita syitä en väkivaltaiseen käytökseen keksi. Mutta, jotkut voi kyllä muuttua ajan kanssa, niin että tilanteet eivät ole enää varsinaisia väkivalta tilanteita, vaan pikku kilahtamisia. Ja mikä on väkivaltaa sanan varsinaisessa mielessä?

"Parantanut tapansa" ei nyt ehkä sovi tähän yhteyteen. Väkivalta on taipumus ja toimintamalli tunteiden ilmaisussa, ei mikään huono tapa.

En voisi. En halua olla missään tekemisissä naistenhakkaajan kanssa.

Hmm. En ottaisi tosielämässä riskiä. Uskon ihmisten voivan muuttua, mutta uskon myös, että monet eivät muutu.

Jos kuvitellaan, että voisin varmasti tietää, että 1) kyseessä on ollut vain yksi kerta ja lievähköä väkivaltaa (vaikka tönimistä), 2) että asia on käsitelty huolellisesti ja mies katuu aidosti, ja 3) tekoa ei olisi uusittu vuosiin, voisin harkita.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. En ottaisi tosielämässä riskiä. Uskon ihmisten voivan muuttua, mutta uskon myös, että monet eivät muutu.

Minulla on parisuhdeväkivaltatausta, tekijänä. Niistä ajoista olen muuttunut paljon, käsitellyt asiaa terapiassa ja tehnyt paljon työtä, että saisin kitkettyä nuo väkivaltaiset impulssit itsestäni. Nykyisessä suhteessa en ole koskaan käyttänyt väkivaltaa.

Mutta: en todellakaan voi taata, että taipumus ei voisi palata. Väkivallan käyttäminen ei ole vain tietoinen päätös, vaan se on niin alkukantainen impulssi, että niskan päälle päästessään se ohittaa kaiken järjen. Olen kertonut kumppanille historiastani jo varhaisesa vaiheessa ja sanonut, että hänen täytyy lähteä heti ja lopullisesti, jos joskus käyn häneen käsiksi tai satutan häntä.

Jos siis saan neuvoa tällaista asiaa miettiviä, niin en ottaisi riskiä.

Taipumus väkivaltaan tulee aika lailla selkärangasta, ja vaikka osa pystyykin oppimaan uudenlaisia toimintatapoja ja kehittämään vihanhallintaansa, niin kuitenkaan moni ei tässä onnistu - eikä moni edes yritä kehittyä. pelkkä lupaus, vakuuttelu tai päätös ei muuta mitään. En ottaisi omalla kohdallani riskiä. Toisaalta tieto toisen väkivaltaisista taipumuksista on myös melkoinen turn off, eli en tiedä voisinko olla enää senkään puolesta kiinnostunut. Jos olisin jo mennyt rakastumaan, niin eihän se ihan noin vain sammu, mutta väkivaltaisuus on yksi niistä asioista, joiden ilmi tullessa katkaisisin kyllä orastavan suhteen. Muita tällaisia olisi rikollisuus ja huumeet - ne olisivat niin ikään riski itselleni.

En todellakaan ottaisi.

Tuskin koskaan toivun edellisestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai kun on parannus tehty. Olettaisin sen tarkoittavan myös uskoontuloa, enkä muutenkaan seurustelisi muun kuin uskovaisen kanssa.

Onnee. Ex tuli uskoon yritettyään tappaa vaimonsa kirveen avulla.

Toiset löytää Herran kaaduttuaan rappusissa, osa taponyrityksen kautta.

Ja suurin osa elää hyvää elämää löytämättä herraa koskaan.

Täällä hoetaan en, en, en, mutta oikeasti se kiihottaa jos mies on jännittävän vaarallinen. Ei tämäkään maa muuten olisi väärällään näitä väkivaltaisia parisuhteita. Hakkaajien geenit pääsevät aina jatkoon.

En missään nimessä. Se on kuin kaivaisi verta nenästään.

Tauski ja Nykänen ovat eri mieltä, tosin Masa ei nykyään enää seurustele.

Thin line kirjoitti:

Jos kuulisin, että on kilahtanut, kun löysi naisen toisen miehen kanssa sängystä tai olisi hukannut 10000€ miehen rahoja kaivoon. Mitään muita syitä en väkivaltaiseen käytökseen keksi. Mutta, jotkut voi kyllä muuttua ajan kanssa, niin että tilanteet eivät ole enää varsinaisia väkivalta tilanteita, vaan pikku kilahtamisia. Ja mikä on väkivaltaa sanan varsinaisessa mielessä?

Kyse on useimmiten pullosta.

Ap, rakkautesi voi parantaa miehen pahan olon ja pysäyttää sen johdosta alkaneen väkivallan kierteen! Anna suhteellenne vielä mahdollisuus!

Voisitko kertoa yksityiskohtia aiemmasta väkivallasta?

En.

Ehdottomasti en. Ihminen, joka tuohon kykenee, ei koskaan muutu. Fyysinen väkivalta ehkä saattaa jopa poistua, mutta henkisen väkivallan käyttö jatkuu edelleen.

Minulle väkivalta on sama kuin valta. Myös käsivarresta puristaminen on väkivaltaa. Ihan kaikki vallan käytöt ja näytöt ovat väkivaltaa. Jos luottamus menee, niin se menee.

Voisin varmaan, vahingossa ja tyhmyyttäni ja rakkauden sokaisemana. Mutta kannattaisiko? Ei todellakaan, ei en suosittelisi kellekään, tietenkään. Silti ihminen on niin häilyvä teoissaan, että minäkin, joka PERIAATTEEN tasolla en todellakaan kävis edes treffeillä jonkun parisuhdeväkivaltaa harjoittaneen miehen kanssa, niin saattaisin silti tohon tilanteeseen ajautua. Jos voisin tehdä tälläisen tietoisen päätöksen nyt etukäteen, niin valitsisin etten todellakaan tuollaisen henkilön kanssa seurustelisi.

En.

Mies ei taatusti ole muuttunut.