Kaipaavatko naiset oikeasti miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole energiaa mieheen näin 43 vuotiaana. Se määrä työtä ja omasta elämästä luopumista minkä mies vaatii, en ole siihen enää valmis. Nuorena sitä vielä jaksoi sinnitellä ja laittaa itsensä aina viimeiseksi, mutta ei enää.

Entä jos löytäisitkin miehen, joka helpottaisi elämääsi huomattavasti?

Siivoaisi, tiskaisi, laittaisi maistuvan ruoan valmiiksi, hemmottelisi, hoivaisi, maksaisi yli puolet kustannuksista?

Tällaisiakin miehiä on.

Av:n naisilla on kaiketi jokaisella vaativa, aggressiivinen, laiska sottapytty, joka ei tuo energiaa vaan vie sitä. On raskasta seuraa.

Miehissä on myös kevyitä, helppoja, iloisia veikkoja, joista ihan oikeasti on iloa ja hyötyä arkipäivän elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä usein ,Iitin radiota kuunnellessa, että eikö ihmisissä, muusikoista, herätä todella suuria tunteita ja luomisvimmaa muuta kuin seurustelusuhteet, alkuhuuma erot? Vai ovatko ne ainoat hittibiisien aineet koska niin yleisiä kokemuksia? Itse siis aloituksen kysymykseen, kyllä, kaipaan parisuhdetta, romantiikkaa, rakkautta. Olen monesti ollut aikeissa potkaista miehen elämästäni koska hän osaa olla todella ärsyttävä ja joskus jopa häijy. Sitten kun saan hänen kanssaan edes joskus todellista parisuhdetta, romantiikkaa, rakkautta ja joskus enemmänkin, niin olen tahtonut pitää. Kuitenkin mm. radionkuuntelijana turhauttaa laulunaiheiden suppeus. Eivätkä ihmiset ehdi oikeasti potea kuin parisuhtedynamiikoita? Todella, todella vähän on esimerkiksi omistettu lauluja eri-ikäisten vanhempien eri-ikäisille lapsille tai lapsilta vanhemmille tai sisaruksille. Omassa elämässä koskettavaa yhteydenpitoa on ollut muidenkin kuin miesten kanssa, siis juurikin esim. omien sisarten, vanhempieni ja lasteni ja ystävien välillä. Miksei niistä aiheista tehdä lauluja? Tai miksei niitä soiteta?

Vaihda progeen.

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiopsykologiaa: emme polveudu niistä, joita ei pariutuminen kiinnostanut. Heidän geeninsä ovat karsiutuneet populaatiosta.

No kuule lisääntyminen on aika harvan lemmenhetken päämotiivi.

Toki ihminen toista kaipaa, mutta koska miesten valtaosa on alle kaiken arvostelun ja ne parhaat varattuja, niin mieluummin olen yksin.

Naiset ovat sillä tavoin jänniä, että pärjäävät hienosti ilmankin miestä. Miehillä tuntuu kova poru olevan naisettomuudesta, ihan mikä tahansa reikä kuulemma riittäisi. No naiselle ei riitä pelkkä muna, vaan miehellä pitää olla myös aivot ja sydän. Eli nainen tosiaan kaipaa IHMISTÄ, kun mies kaipaa runkkureikää.

Semmoisen eron olen palstalta huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiopsykologiaa: emme polveudu niistä, joita ei pariutuminen kiinnostanut. Heidän geeninsä ovat karsiutuneet populaatiosta.

No kuule lisääntyminen on aika harvan lemmenhetken päämotiivi.

Toki ihminen toista kaipaa, mutta koska miesten valtaosa on alle kaiken arvostelun ja ne parhaat varattuja, niin mieluummin olen yksin.

Naiset ovat sillä tavoin jänniä, että pärjäävät hienosti ilmankin miestä. Miehillä tuntuu kova poru olevan naisettomuudesta, ihan mikä tahansa reikä kuulemma riittäisi. No naiselle ei riitä pelkkä muna, vaan miehellä pitää olla myös aivot ja sydän. Eli nainen tosiaan kaipaa IHMISTÄ, kun mies kaipaa runkkureikää.

Semmoisen eron olen palstalta huomannut.

Palstalla ei saa realistista kuvaa siitä, millaisia miehet tai naiset ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiopsykologiaa: emme polveudu niistä, joita ei pariutuminen kiinnostanut. Heidän geeninsä ovat karsiutuneet populaatiosta.

No kuule lisääntyminen on aika harvan lemmenhetken päämotiivi.

Toki ihminen toista kaipaa, mutta koska miesten valtaosa on alle kaiken arvostelun ja ne parhaat varattuja, niin mieluummin olen yksin.

Naiset ovat sillä tavoin jänniä, että pärjäävät hienosti ilmankin miestä. Miehillä tuntuu kova poru olevan naisettomuudesta, ihan mikä tahansa reikä kuulemma riittäisi. No naiselle ei riitä pelkkä muna, vaan miehellä pitää olla myös aivot ja sydän. Eli nainen tosiaan kaipaa IHMISTÄ, kun mies kaipaa runkkureikää.

Semmoisen eron olen palstalta huomannut.

Palstalla ei saa realistista kuvaa siitä, millaisia miehet tai naiset ovat.

Palstalta saa realistisen kuvan siitä, millaisia persut ovat.

VIHAAN, INHOAN JA HALVEKSIN PERSUJA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole energiaa mieheen näin 43 vuotiaana. Se määrä työtä ja omasta elämästä luopumista minkä mies vaatii, en ole siihen enää valmis. Nuorena sitä vielä jaksoi sinnitellä ja laittaa itsensä aina viimeiseksi, mutta ei enää.

Entä jos löytäisitkin miehen, joka helpottaisi elämääsi huomattavasti?

Siivoaisi, tiskaisi, laittaisi maistuvan ruoan valmiiksi, hemmottelisi, hoivaisi, maksaisi yli puolet kustannuksista?

Tällaisiakin miehiä on.

Av:n naisilla on kaiketi jokaisella vaativa, aggressiivinen, laiska sottapytty, joka ei tuo energiaa vaan vie sitä. On raskasta seuraa.

Miehissä on myös kevyitä, helppoja, iloisia veikkoja, joista ihan oikeasti on iloa ja hyötyä arkipäivän elämässä.

Mulla oli ihan hyvä mies, joka esim. maksoi siivoojan ja oli ihan mukava, mutta tulin siihen tulokseen etten ole parisuhdeihminen kuitenkaan. Olen loppujen lopuksi aika erakko ja paremmin kävisi tapailusuhde, jossa asutaan erillään. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiopsykologiaa: emme polveudu niistä, joita ei pariutuminen kiinnostanut. Heidän geeninsä ovat karsiutuneet populaatiosta.

No kuule lisääntyminen on aika harvan lemmenhetken päämotiivi.

Toki ihminen toista kaipaa, mutta koska miesten valtaosa on alle kaiken arvostelun ja ne parhaat varattuja, niin mieluummin olen yksin.

Naiset ovat sillä tavoin jänniä, että pärjäävät hienosti ilmankin miestä. Miehillä tuntuu kova poru olevan naisettomuudesta, ihan mikä tahansa reikä kuulemma riittäisi. No naiselle ei riitä pelkkä muna, vaan miehellä pitää olla myös aivot ja sydän. Eli nainen tosiaan kaipaa IHMISTÄ, kun mies kaipaa runkkureikää.

Semmoisen eron olen palstalta huomannut.

Palstalla ei saa realistista kuvaa siitä, millaisia miehet tai naiset ovat.

Sen varaan minäkin lasken. Olen ollut jonkin verran sinkkuna viimeisen 10 vuoden aikana ja tavannut useamman naisen, joitain tapaillut ja parin kanssa seurustellut. Aina ei tavatessa voi tietää mihin asti juttu kantaa, mutta mun ainoana tavoitteena on olla jokaiselle kohtaamalleni naiselle syy uskoa, että ihan hyviä tyyppejä on vielä olemassa. Useimmiten rakkautta ei löydy, varsinkaan molemminpuolista, mutta silloinkin toivon, että kohtaamisesta jää kiva kokemus huomaavaisesta ja keskustelukykyisestä miehestä. Mä otan joskus ehkä liikaakin omalla kustannuksella vastuuta miessukupuolen maineesta.

M44

Tiedän, että on olemassa mukavia miehiä, joiden kanssa voisin elää. Jotka välittävät muistakin kuin itsestään, osaavat keskustella, eivät yritä valvoa tekemisiäni, tekevät kohtuullisen osuutensa kotitöistä, eivätkä ole koko ajan vaatimassa seksiä (eivätkä rupea ilkeiksi, jos eivät sitä just nyt saa). Varmasti heitä on jossain, mutta en tiedä missä. Ovat todellakin poikkeusyksilöitä ja varmasti jo kauan sitten varattuja. Helpommalla pääsen, kun en elättele turhia toiveita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ne miehet naista romantiikan ja rakkauden takia kaipaa, vaan seksin ja parisuhdestatuksen. (Kaunis) kumppani on miehelle miehisyyden merkki, saavutus ja meriitti. Naisilla taas sellaista tarvetta ei läheskään samassa mittasuhteessa ole, joten kumppanin tulee olla jotakin nimenomaan romanttisesti sopivaa, että se huolitaan rinnalle.

Laulut ja leffat tehdään markkinamiesten toimesta naisten tarpeeseen. Ei ne miesten tunteista mitään todista, vaan vain siitä, mitä nimenomaan naiset haluaisivat kuulla ja mitä siten kuluttavat.

Asia on ihan toisin päin.

Miehet kaipaavat naisia vierelleen rakkauden, yhdessäolon, lähellä olemisen ja romantiikan tarpeisiin. Mitä vanhempia miehet ovat, sitä enemmän tämä korostuu. Seksihuurut haihtuvat päästä, ja jäljelle jää rakkautta ja yhdessäoloa kaipaava mies.

Sen sijaan tuntuu siltä, että 40+ naiset eivät enää siedä läheisyyttä, eivät halua asua kenenkään kanssa, eivät halua ketään kotiinsa, eivät halua olla kenenkään kanssa (paitsi joskus ystäviensä), eivät kaipaa seuraa, vihaavat kosketusta ja halveksivat miehiä, jotka etsivät parisuhdetta. Rakkaus on kirosana.

Niin, naisten on vähän niinkuin pakko ottaa mies jollainlailla elämäänsä siinä 30 v kieppeillä, jos mielivät saada lapsia. Naiset haluaisivat sitä rakkautta, yhdessäoloa ja tasa-arvoista parisuhdetta jo tässä kohtaa, mutta harvalle miehelle tämä näyttää sopii. Usein siinä 40 v:eenä sitten tulee mitta täyteen, kun lapset ovat jo kasvaneet isommiksi, mutta on mies edelleen itsekäs pikkulapsi. Ei siinä paljon huvita ottaa uutta miestä "vaivoiksi", kun on oman elämänsä saanut taas kuntoon.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni mies ei taida tajuta, kuinka stressaavaa miehen läsnäolo on naiselle. Miehet ovat usein vaativia, jankkaavia sottapyttyjä tai vaihtoehtoisesti etäisiä ja puhumattomia riippakiviä. Usein miehet pyrkivät dominoimaan, ne vaativat seksiä, haisevat pahalle, jättävät kylppärin siivottomaksi ja ovat kiinnostuneita lähinnä itsestään. Miehen pitää olla uskomaton helmi, että sitä jaksaa katsella joka päivä.

En usko, että naisen läsnäolo on miehille keskimäärin yhtä rasittavaa. Ennemmin rauhoittavaa.

Tästähän on tutkimuksiakin, parisuhteessa oleva mies on onnellisempi ja elää pitempään kuin yksin elävä. Naisilla toisinpäin, mies lyhentää ikää ja alentaa onnellisuutta.

Omalla kohdallani voin sanoa että olen erittäin onnellinen ilman. Suhteessa olevat ja etenkin lapselliset kaverini ovat aina ihan loppu, koko ajan on työtä ja ongelmia. Itse taas saan nauttia jokaisesta päivästä rauhallisesti: kämppä on aina siisti ja kauniisti sisustettu, hemmottelen itseäni kauneushoidoilla, hieronnoilla, hyvällä ruoalla... Liikun, tapaan ystäviä, harrastan mitä haluan. Elämä on seesteistä ja draamatonta. Parasta :).

Olen elänyt koko tähän astisen aikuisikäni yksin. Edellinen deittiviritys oli 16 vuotta sitten.

Toivon toki, että voisin joskus löytää puolison, mutta koska en muista miltä edes kädestä pitäminen tuntuu, en kaipaa sitä ja toisen ihmisen läheisyyttä niin, että kokisin jääväni jostain paitsi. Kuten moni on sanonut täällä, että seksi lelujen kanssa ei ole yhtä mukavaa kuin toisen ihmisen kanssa, kun siinä on se läheisyys. En muista tällaista läheisyyttä, joten minulle riittää erinomaisesti hyvät lelut, eroottinen materiaalia ja vilkas mielikuvitus.

Asenteeni on kuten 1. sivulla vastanneen miehen, että olen tyytyväinen yksin, toivon puolisoa, mutta en aktiivisesti ole deittimarkkinoilla etsimässä ketään. Jos joku tulee ns. orgaanisesti vastaan omalla painollaan, hyvä. Jos ei, elämäni menee näinkin yksikseen hyvin. Rauhallisesti, siististi, draamattomasti, levänneenä, hyvinvoinvana, taloudellisesti hyvin toimeentulevana.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole energiaa mieheen näin 43 vuotiaana. Se määrä työtä ja omasta elämästä luopumista minkä mies vaatii, en ole siihen enää valmis. Nuorena sitä vielä jaksoi sinnitellä ja laittaa itsensä aina viimeiseksi, mutta ei enää.

Entä jos löytäisitkin miehen, joka helpottaisi elämääsi huomattavasti?

Siivoaisi, tiskaisi, laittaisi maistuvan ruoan valmiiksi, hemmottelisi, hoivaisi, maksaisi yli puolet kustannuksista?

Tällaisiakin miehiä on.

Av:n naisilla on kaiketi jokaisella vaativa, aggressiivinen, laiska sottapytty, joka ei tuo energiaa vaan vie sitä. On raskasta seuraa.

Miehissä on myös kevyitä, helppoja, iloisia veikkoja, joista ihan oikeasti on iloa ja hyötyä arkipäivän elämässä.

Olen onnekas, sillä minulla on helmi mieheksi. Kunnioittava, tasa-arvoinen, osaava ja tekevä. Ja ennen kaikkea rakastava. Ja kyllä, häntä kaipaan jos olemme erossa toisistamme. 

Tottakai. Toki olen jo 42, eli kalkkis, ja 17 vuotta ollut naimisissakin.

Mutta sinkkuna ollessa kaipasin kyllä todella paljon miestä, jota voisin rakastaa ja jonka kanssa voisin jakaa elämäni. Olin onnellinen yksinkin kyllä, mutta silti ajattelin joka ilta nukkumaan mennessä: "Ehkä vielä joskus joku rakastaa minua, ainakin vähän."

No, sittemmin sitä rakkautta on tullut roppakaupalla, koska sain maailman ihanimman miehen. Elämäni olisi merkittävästi köyhempää kaikilla kuviteltavissa olevilla tasoilla ilman miestäni. Siis henkisesti, emotionaalisesti jne. Kenenkään kanssa en ole käynyt yhtä hyviä keskusteluita kaikista maailman asioista.

Tosi moni nainen ilmeisesti käyttää tyttökavereitaan emotionaalisten ym. tarpeiden tyydyttämiseen, ja siksi se mies ei ole niin tärkeä. Itselleni tyttökaverit ovat aina olleet jotain mitä nyt on, koska kuuluu olla. Nykyään minulla ei ole mitään läheisiä naisystäviä, koska en koe sellaiselle tarvetta parisuhteessa. Naisystävät olivat ainakin minulle aika lattea parisuhteen korvike.

Minulla on aika vähäiset sosiaaliset tarpeet ja koen ihmissuhteiden ylläpidon niin vaivalloisena, ettei se oikein maksa vaivaa. Senkin takia mies on minulle todella tärkeä. Ei tarvitse nähdä vaivaa ja säätää ihmisten näkemisen takia, kun sitä näkee joka päivä anyway.

Minä kyllä muutenkin tykkään miesseurasta enemmän kuin nais-. Miehet on vähän kuin isoja eläimiä, niillä on samalla tavalla rauhoittava läsnäolo. Naiset on kuin pieniä eläimiä, levottomia ja ääntelevät koko ajan.

No niin, kivittäkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Datan näyttäessä edelleen kotitöiden epätasaisen jaon koen että miehetkin kaipaavat naisesta lähinnä kotihoitajaa ja passaajaa. Mutta kai mieskin osaa vilpittömästi rakastaa. Ehkä.

Kotityöt jakaantuvat tasan siinä suhteessa kuin itse sallit sen jakaantuvan. 

Nuo kotitöistä ruikuttajat ovat yleensä niitä naisia, joiden mielestä kotityöt on tehtävä heidän tavallaan, heidän aikataulullaan tai muuten väärin tehty. Siinä luonnollisesti toisen mielenkiinto kotitöitä kohtaan (ja rakkaus) häipyy aika rivakasti.

N40, joka ei ole koskaan tehnyt yhtään sen enempää kotitöitä kuin on sattunut huvittamaan. Ainoa mitä teen enemmän kuin mies on lakanoiden vaihto. MINULLE on tärkeää nukkua rapsakoissa lakanoissa, miehelle riittää harvempikin vaihteluväli. Joten tottakai hoidan itse sen "ylellisyysvaihtelun". Joo, tiedän että on epäekologista vaihdella lakanoita huvikseen, hyi minua.

Mies puolestaan hoitaa kaiken autoon liittyvän ja ajaa joka paikkaan, koska minä en terveysjuttujen takia voi ajaa autoa. Se jopa avaa minulle aina oven, koska minun on vaikea päästä autosta ulos. (Lihakset jäsääntyy istuessa, hetken päästä liikun kyllä kuten muutkin.)

Vierailija kirjoitti:

Naiset panostaa parisuhteessa ja etenkin yhteisasumisessa niin paljon että tarkkaan saa harkita, haluaako siihen. 95% miehistä kanssa olisi parempi vaan olla yksin.

Ja olen hyvin onnellisessa suhteessa. Vinkiksi miehille: Todella hyvää seksiä on vaikea koneen korvata. Miksi tyytyä vähempään, onhan se itsellekin kivempaa? Ja toisekseen, parisuhde ei ole sitä varten että toinen ottaa toinen antaa, tai antaja ei kauaa jaksa pelissä (koskee toki myös naisia).

Naiselle ei miehen panostus kelpaa kuitenkaan jos se ei ole 100% naisen tahdon mukaan toteutettu ehkä se tekee sen että naiset kokevat tekevänsä enemmän

Vierailija kirjoitti:

Ei ne miehet naista romantiikan ja rakkauden takia kaipaa, vaan seksin ja parisuhdestatuksen. (Kaunis) kumppani on miehelle miehisyyden merkki, saavutus ja meriitti. Naisilla taas sellaista tarvetta ei läheskään samassa mittasuhteessa ole, joten kumppanin tulee olla jotakin nimenomaan romanttisesti sopivaa, että se huolitaan rinnalle.

Laulut ja leffat tehdään markkinamiesten toimesta naisten tarpeeseen. Ei ne miesten tunteista mitään todista, vaan vain siitä, mitä nimenomaan naiset haluaisivat kuulla ja mitä siten kuluttavat.

Olisin voinut kirjoittaa sanasta sanaan saman viestin.

Pieni huomio; nyt aikuisena olen tajunnut, että jos ikäiseni miehet sanovat etteivät ole saaneet läheisyyttä pitkään aikaan, tai että kaipaavat läheisyyttä, he eivät tarkoita läheisyyttä niin kuin nainen sen ymmärtää. Miehille läheisyys tarkoittaa seksiä.

Olen menettänyt kunnioitukseni miehiä kohtaan. Tahtoisin kyllä tavata miehen jota voisin kunnioittaa, mutta voinhan haaveilla myös kohtaavani yksisarvisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole energiaa mieheen näin 43 vuotiaana. Se määrä työtä ja omasta elämästä luopumista minkä mies vaatii, en ole siihen enää valmis. Nuorena sitä vielä jaksoi sinnitellä ja laittaa itsensä aina viimeiseksi, mutta ei enää.

Entä jos löytäisitkin miehen, joka helpottaisi elämääsi huomattavasti?

Siivoaisi, tiskaisi, laittaisi maistuvan ruoan valmiiksi, hemmottelisi, hoivaisi, maksaisi yli puolet kustannuksista?

Tällaisiakin miehiä on.

Av:n naisilla on kaiketi jokaisella vaativa, aggressiivinen, laiska sottapytty, joka ei tuo energiaa vaan vie sitä. On raskasta seuraa.

Miehissä on myös kevyitä, helppoja, iloisia veikkoja, joista ihan oikeasti on iloa ja hyötyä arkipäivän elämässä.

Täällä av:lla korostuu todella paljon ne naiset, jotka ovat valinneet huonon miehen ja ovat siksi katkeria. Tiedä sitten, onko niillä niin heikko ihmistuntemus, vai eikö omat rahkeet ole riittäneet hyvään?

Sitten yleistetään se oma huono kokemus koskemaan kaikkia miehiä. Ilmeisesti kaveripiirinsä ovat samanlaista rupusakkia, kun ei missään osu silmiin hyviä miehiä.

Itselläni on täysin päinvastainen kokemus: isäni on hyvä mies ja samoin oli pappani, vaikka näkikin sodasta painajaisia ikuisesti. Mieheni on hyvä, kirjaimellisesti siis hyvä ihminen. Molemmat lankoni ovat kunnon miehiä, joskin hyvin eri tavalla. (Toinen siivoaa itse, toinen palkkaa siivoojan.) Kavereideni miehet ovat vähintäänkin kohtalaisia, ja hyviltä nuo miehen kaveritkin vaikuttavat. En tunne yhtään miestä, joka ei tekisi osaansa kotitöistä ja hoitaisi kunnialla sitä "Kuljetuspalvelu Isin" harrastuskuskirumbaa.

Valitettavasti kyllä tunnen muutamia naisia, jotka kieltäytyvät näkemästä, miten paljon heidän miehensä tekevät.

Minä melkein väittäisin omasta kokemuksestani, että parisuhteen kannalta on hyviä miehiä enemmän kuin hyviä naisia. Tämä on aivan yhtä validi mielipide kuin noiden katkeroituneiden akkojen "miehistä on pelkkää vaivaa".

N43

Sellaista kaipaan, millaisia ihanimmat tuntemani miehet ovat olleet. En halua suhdetta vain suhteen vuoksi, mieluummin yksin kuin "ihan kivan" (saati tietenkään huonomman) kanssa.

Ismo Alanko sanoittaa asian osuvasti:

Vierailija kirjoitti:

Evoluutiopsykologiaa: emme polveudu niistä, joita ei pariutuminen kiinnostanut. Heidän geeninsä ovat karsiutuneet populaatiosta.

Ei siinä paljon naisilta ole kyselty, että kiinnostaako pariutuminen.

Joo, mutta vaikea löytää sitä helmeä sikojen joukosta. Kaipaan miestä, jolle henkinen yhteys on tärkeää ja joka oikeasti haluaa olla juuri minun kanssani.