Yksinäinen, mitä olet tehnyt tänään?

Ap korkkaskin glögin jo tänään :)

[quote author="Vierailija" time="23.11.2014 klo 19:04"]

Juhlin syntymäpäivääni yksin ja sain turpiini :/

[/quote]

anteeksi vahingoniloni :D

Melko paljon yksinäisiä ilmeisesti täällä. Kertokaa ikänne ja sukupuolenne ja miten olette jääneet yksinäiseksi ? Epäilen että suurin osa on miehiä sillä naiset harvemmin kärsii yksinäisyydestä

Kyllähän sukupuoli käy jo vastauksista ilmi!

Lenkkeilly koiran kanssa ja leiponu pullaa

Miksei kukaan yksinäinen kerro ikäänsä/sukupuoltaan?

Tänään olen lähinnä istunut tuolissa ja tuijottanut seinää. 

Mulla päivät menee netissä, välillä syön ja käyn vessassa. Kaupassa käyn jos pitää ruokaa ostaa. Lenkillä käyn koirien kanssa. Netissä selaan tätä palstaa, koira aiheisia keskustelufoorumeja, luen uutisia, kuuntelen musiikkia. Välillä luen kirjaa, jonka vasta ostin.

Tätä samaa on jatkunu vuosi tolkulla. Mitä nyt töissä käyny sillon kun niitä vielä oli.

Nainen olen.

Miksi olet työtön?

Heräsin kahden aikaan. Masentuneena ja ahdistuneena, kuten joka päivä. Lähdin koiran kanssa käymään ulkona. Ulkoilun jälkeen join mukin kahvia ja söin kaksi leipää, erästä tv- sarjaa samalla katsoen. Vähän taukoa sarjan katsomisesta. Nyt makaan täällä hiljaisuudessa sohvallani, joka on levitettynä, niin että koirani mahtuu vierelleni. Olen joten kuten saanut pidäteltyä itkuani koko päivän, mutta nyt annoin sille taas periksi. Ajattelen kuinka elämäni on täysin turhaa ja vailla minkäänlaista sisältöä. Ajattelen itsemurhaa. Tuntuu että ajattelen sitä nykyään yhä useammin. En tunne kaupungistani kuin pari ihmistä. Hekään eivät juuri koskaan ehdi tehdä kanssani mitään. Haluaisin niin tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin löytää itselleni miehen. Mutta en uskalla lähteä yksin baareihin, joten tyydyn vain jäämään kotiin tänäkin viikonloppuna. Olen niin kateellinen kahdelle ystävälleni jotka asuvat toisessa kaupungissa, ovat kumpikin hyvässä parisuhteessa ja tekevät joka viikonloppu yhdessä jotain. Minulla on heitä niin kova ikävä. Surettaa kun en voi muuttaa heidän kanssaan samaan kaupunkiin, eivätkä he voi muuttaa tänne. Haluaisin saada edes työpaikan, mutta en usko että kukaan palkkaisi tällaista mitään osaamatonta surkimusta, joten en jaksa yrittää. Siinä oli kyllä nyt pelkkiä ajatuksia pitkä pätkä, mutta menköön.. Enhän minä juuri muuta ole tehnyt. Nyt pitäisi lähteä koiran kanssa lenkille. Ja sen jälkeen kauppaan, jota koetan vältellä aina viimeiseen asti. Ehkä pärjäisin lihapiirakalla huomiseen asti. En kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa ruoanlaiton eteen, vain itseäni varten. Painoni on hieman tippunut viime aikoina, se onkin niitä harvoja ilon aiheita tällä hetkellä. Aion laihtua vielä paljon lisää, vaikka normaalipainoinen olenkin. Lenkin jälkeen luultavasti jatkan sen tv- sarjan tuijotusta. Luen ehkä blogeja. Itken vähän lisää. Otan kaksi rauhoittavaa ja yritän nukkua. Luultavasti en saa silti unta taaskaan, joten laitan koneen uudelleen päälle ja jatkan blogien ja keskustelupalstojen lukemista.

heräsin muöhään, vaihdoin lakanat, pesin pari koneellista pyykkiä, riitelin avopuolisoni kanssa, siivosin, tein joulukoristeita, suutuin avokilleni, pelasin tetristä facebookissa(:D) ja ajattelin käydä saunassa, mutta masentava olo riitelyn takia, niin varmaan jätän saunan ja ruoankin väliin ja katson vain telkkaria.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 18:59"]Heräsin kahden aikaan. Masentuneena ja ahdistuneena, kuten joka päivä. Lähdin koiran kanssa käymään ulkona. Ulkoilun jälkeen join mukin kahvia ja söin kaksi leipää, erästä tv- sarjaa samalla katsoen. Vähän taukoa sarjan katsomisesta. Nyt makaan täällä hiljaisuudessa sohvallani, joka on levitettynä, niin että koirani mahtuu vierelleni. Olen joten kuten saanut pidäteltyä itkuani koko päivän, mutta nyt annoin sille taas periksi. Ajattelen kuinka elämäni on täysin turhaa ja vailla minkäänlaista sisältöä. Ajattelen itsemurhaa. Tuntuu että ajattelen sitä nykyään yhä useammin. En tunne kaupungistani kuin pari ihmistä. Hekään eivät juuri koskaan ehdi tehdä kanssani mitään. Haluaisin niin tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin löytää itselleni miehen. Mutta en uskalla lähteä yksin baareihin, joten tyydyn vain jäämään kotiin tänäkin viikonloppuna. Olen niin kateellinen kahdelle ystävälleni jotka asuvat toisessa kaupungissa, ovat kumpikin hyvässä parisuhteessa ja tekevät joka viikonloppu yhdessä jotain. Minulla on heitä niin kova ikävä. Surettaa kun en voi muuttaa heidän kanssaan samaan kaupunkiin, eivätkä he voi muuttaa tänne. Haluaisin saada edes työpaikan, mutta en usko että kukaan palkkaisi tällaista mitään osaamatonta surkimusta, joten en jaksa yrittää. Siinä oli kyllä nyt pelkkiä ajatuksia pitkä pätkä, mutta menköön.. Enhän minä juuri muuta ole tehnyt. Nyt pitäisi lähteä koiran kanssa lenkille. Ja sen jälkeen kauppaan, jota koetan vältellä aina viimeiseen asti. Ehkä pärjäisin lihapiirakalla huomiseen asti. En kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa ruoanlaiton eteen, vain itseäni varten. Painoni on hieman tippunut viime aikoina, se onkin niitä harvoja ilon aiheita tällä hetkellä. Aion laihtua vielä paljon lisää, vaikka normaalipainoinen olenkin. Lenkin jälkeen luultavasti jatkan sen tv- sarjan tuijotusta. Luen ehkä blogeja. Itken vähän lisää. Otan kaksi rauhoittavaa ja yritän nukkua. Luultavasti en saa silti unta taaskaan, joten laitan koneen uudelleen päälle ja jatkan blogien ja keskustelupalstojen lukemista.
[/quote]
Missä asut? Voisin tulla seuraksi tai pyytää kylään? T.N43

Nosto

111 tykkäystä! Te ootte ihania! ! Kiitos!! -ap

kaynyt ostoksilla,nukkunut paikkarit,kayny kaupassa,tehny ruokaa,korkannut siiderin ja syony joulukonvehteja.loppuilta menee hyvan kirjan parissa :)

Jostain syystä tämä ketju on lohdullista luettavaa, vaikkakin surumielistä samalla.

Itse olen nelikymppinen nainen, eronnut, ei lapsia, olen muuttanut työn perässä uudelle paikkakunnalle, joten ystäviä täällä ei ole. Eipä kyllä juuri muutenkaan, kaikki elävät hektistä perhe-elämää, joten kunhan joskus kuulumisia vaihdetaan.

Itse olin tänään koko päivän töissä, huomenna sama juttu. Odotan innolla sunnuntaita, jolloin voin nukkua pitkään, neuloa, kuunnella radiota ja käydä pitkällä lenkillä. Pidän periaatteessa yksinolosta, kai olosuhteiden pakosta on pakko pitääkin, mutta välillä se ahdistaa todella. Esimerkiksi lähestyvä joulu ahdistaa, vaikka yksinäisiä jouluja on takana jo useita.

Pistäkää paikkakunta, sopikaa av-yksinäistapaamisia! Näin paljon yksinäisiä jotka voisivat saada löytää toisensa. Kuka keksii keinon?

Peukutan!!

N36
ruoan sain tehtyä päivällä, lapsia kuljettanut harrastuksiin illalla. Muuten maannut sohvalla. Olen sairaana.

[quote author="Vierailija" time="28.11.2014 klo 18:59"]Heräsin kahden aikaan. Masentuneena ja ahdistuneena, kuten joka päivä. Lähdin koiran kanssa käymään ulkona. Ulkoilun jälkeen join mukin kahvia ja söin kaksi leipää, erästä tv- sarjaa samalla katsoen. Vähän taukoa sarjan katsomisesta. Nyt makaan täällä hiljaisuudessa sohvallani, joka on levitettynä, niin että koirani mahtuu vierelleni. Olen joten kuten saanut pidäteltyä itkuani koko päivän, mutta nyt annoin sille taas periksi. Ajattelen kuinka elämäni on täysin turhaa ja vailla minkäänlaista sisältöä. Ajattelen itsemurhaa. Tuntuu että ajattelen sitä nykyään yhä useammin. En tunne kaupungistani kuin pari ihmistä. Hekään eivät juuri koskaan ehdi tehdä kanssani mitään. Haluaisin niin tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin löytää itselleni miehen. Mutta en uskalla lähteä yksin baareihin, joten tyydyn vain jäämään kotiin tänäkin viikonloppuna. Olen niin kateellinen kahdelle ystävälleni jotka asuvat toisessa kaupungissa, ovat kumpikin hyvässä parisuhteessa ja tekevät joka viikonloppu yhdessä jotain. Minulla on heitä niin kova ikävä. Surettaa kun en voi muuttaa heidän kanssaan samaan kaupunkiin, eivätkä he voi muuttaa tänne. Haluaisin saada edes työpaikan, mutta en usko että kukaan palkkaisi tällaista mitään osaamatonta surkimusta, joten en jaksa yrittää. Siinä oli kyllä nyt pelkkiä ajatuksia pitkä pätkä, mutta menköön.. Enhän minä juuri muuta ole tehnyt. Nyt pitäisi lähteä koiran kanssa lenkille. Ja sen jälkeen kauppaan, jota koetan vältellä aina viimeiseen asti. Ehkä pärjäisin lihapiirakalla huomiseen asti. En kuitenkaan jaksa nähdä vaivaa ruoanlaiton eteen, vain itseäni varten. Painoni on hieman tippunut viime aikoina, se onkin niitä harvoja ilon aiheita tällä hetkellä. Aion laihtua vielä paljon lisää, vaikka normaalipainoinen olenkin. Lenkin jälkeen luultavasti jatkan sen tv- sarjan tuijotusta. Luen ehkä blogeja. Itken vähän lisää. Otan kaksi rauhoittavaa ja yritän nukkua. Luultavasti en saa silti unta taaskaan, joten laitan koneen uudelleen päälle ja jatkan blogien ja keskustelupalstojen lukemista.
[/quote]
Eikö esim. koirapuistosta löytyisi ihmisiä keneen tehdä tuttavuutta? Harrastusten kautta usein löytyy uusia ystäviä. Netin kautta voi myös löytää ihmisiä joilla on samanlaiset intressit. Tsemppiä!