Viisainta jättää englannin kieli sitä osaaville?!

Hyvä asenne vieraan kielen opetteluun kaikilla muilla paitsi ap:lla. :) Vajavaiselle kielitaidolle naureskelu ja muu dissaaminen on huonotapaista. Suomessa tämä taito osataan. Valitettavasti. Sen takia täällä onkin kovin paljon tuppisuita, jotka vaikenevat kaikilla kielillä. :P 

Aion yhä jatkaa tankeroenglantini, kuten muitakin vieraiden kielten käyttöä vajavaisine taitoineni. Tosin myös kertailen kielitaitoa toisinaan, sanokoot muut mitä sanovat. 

Jaa, ap oli näköjään kommentoinut sillä aikaa, kun rustasin omaa kommenttiani. 

- 14 - 

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:00"]

Hyvä asenne vieraan kielen opetteluun kaikilla muilla paitsi ap:lla. :) Vajavaiselle kielitaidolle naureskelu ja muu dissaaminen on huonotapaista. Suomessa tämä taito osataan. Valitettavasti. Sen takia täällä onkin kovin paljon tuppisuita, jotka vaikenevat kaikilla kielillä. :P 

Aion yhä jatkaa tankeroenglantini, kuten muitakin vieraiden kielten käyttöä vajavaisine taitoineni. Tosin myös kertailen kielitaitoa toisinaan, sanokoot muut mitä sanovat. 

[/quote]

Minusta ymmärsit muun paitsi et ehkä ap:tä, joka ei naureskellut, vaan kirjoitti tuon kaiken hilpein mielin:) Ymmärrrän toki silti tosikkojakin;)

Hymyä lauantai-iltaan, otsarypyt sileiks!

- ap -

Oma ykkösvinkkini englantia puhuvalle suomalaiselle on: unohda geminaatat. Siis kaksi samaa konsonanttia peräkkäin. Englannin "taken" ei äänny "teikkön" vaan "teikn". Kakkosvinkkini on panna puhtia sanan aloitttavaan konsonanttiin. Kun puhuttelet Paulaa, p:n pitää ihan paukahtaa.

Tuo suora kääntäminen tuottaa kyllä ongelmia. Vähän aikaa sitten luin palstalta, että "weather (vai oliko se "air") is like bride". Sitä se ei englanniksi ole. 

Yleisin vaikeus, jonka olen kohdannut englannin ja skandinaavisissa kielissä on, ettei eroteta maskuliinia (he, han) ja feminiiniä (she, hon). Meillä kun on vain se hän. Mike voi olla "she" ja Margit "han". Ranskassa ja saksassa pronominit ovat niin erilaisia, että eivät mene yhtä helposti sekaisin. 

Myös artikkelien käyttö tuottaa monille vaikeuksia, koska suomi ei ole artikkelikieli siitäkään huolimatta, että se-sanalla on artikkelimaista käyttöä eritoten puhekielessä.

Tosiaan, suomalainen aksenttikin kuulostaa kivalta useimmille ulkomaalaisille, vaikka se suomalaisista olisi kuinka junttia. Ja puhumalla siitä voi myös oppia pois. Olen itsekin joskus puhunut tankeroa, kun olin liian ujo ja epävarma yrittämään muista erottuvasti ääntämistä. Siitä sitten itsevarmuus kasvoi kun opiskelin lisää ja kävin ulkomailla jne. Yläkoulusta eteenpäin jostain on tullut jonkinlainen sujuva sekoitus ehkäpä britti- ja jenkkiaksentteja, jolla nykyään puhun.

[quote author="Vierailija" time="22.11.2014 klo 17:08"]

Oma ykkösvinkkini englantia puhuvalle suomalaiselle on: unohda geminaatat. Siis kaksi samaa konsonanttia peräkkäin. Englannin "taken" ei äänny "teikkön" vaan "teikn". Kakkosvinkkini on panna puhtia sanan aloitttavaan konsonanttiin. Kun puhuttelet Paulaa, p:n pitää ihan paukahtaa.

[/quote]

Monissa sanakirjoissa on myös tarkkein ilmaistut (foneettiset) ääntämisohjeet. Kun niiden äännearvot oppii pääpiirteissään, niin ääntäminen (tav. IPA) sujuu kohtalaisen mallikkaasti.

Kannattaa katsoa englanniksi kaikenlaista niin pitäisi hyvin oppia sitä ääntämistä. Olen koko nuoruuteni viettänyt englannin kielen parissa, joten ihan itsestäänselvinä on tullut suurin osa ääntämissäännöistä siinä opiskelun sivussa videoita katsellessa ja pelejä pelatessa. Helppo uudestakin sanasta sanoa, miten se äännetään.