Ajattelemisen aihetta perhevapaista

kotona oman vanhemman kanssa. Tarvitseeko sen sitten olla aina äiti? Tähän naisten huonommuuteen työmarkkinoilla olisi todella helppo ratkaisu olemassa: jokaisesta VAKITUISESSA Työsuhteessa olevasta äitiyslomalle jäävästä naisesta pitäisi työnantajalle maksaa tuntuva korvaus, siis vaikka 20% yli todellisten kulujen. Eiköhän alettaisi synnytysikäisiä naisia vakinaistaa. Ja kulut ei todellakaan olisi edes mitenkään päätähuimaavat, samoin potti sietäisi kerätä kaikilta työnantajilta, koska kyllä tässä maassa keskimäärin kaikkien alojen edustajat niitä lapsia saa. Mutta lapsen oikeuksiin ei työnantajien tähden sovi kajota, keinoja on niin paljon muitakin.

Potti nousisi miljardeihin. Sullekko se lasku lähetetään? Tuolloin naiset voisi hankkia vielä enemmän lapsia. Joka maksaisi taas lisää. Millään maalla ei ole varaa tuollaiseen. Eikä se olisi edes oikeudenmukaista.

vaihdoin hoitovapaalla alaa ja olen tehnyt ihan virassa töitä hoitovapaan jälkeen kohta 15 vuotta. Olen jopa edennyt ns. uralla sen verran, mitä alalla on mahdollista ilman isompia ponnisteluja.



Tosin sain lapseni siinä vaiheessa, jossa töihinpalanneelta ei enää kysytty, tuleeko lapsia lisää. Ikä asetti tietyt esteet.

Jos työnantaja tietäisi, että vauvalomasta perhevapaalle lähtevästä koituvat kulut korvataan valtion pussista täysmääräisinä, ei työnantajalle olisi mitään väliä, lähteekö joku vauvavapaalle vai ei. Urakehityskään ei tyssäisi, koska naisia uskaltaisi palkata vapaasti tarvitsematta pelätä heidän lisääntymisestään koituva kuluja.



Ratkaisu on halpa ja se on olemassa eli vapaista koituvien kulujen jakaminen kaikkien työnantajien kesken eikä vain niiden, joilla on lisääntymisikäsiä naisia töissä. Mutta jostain syystä työnantajat eivät tähän suostu!

Loppujen lopuksi kuitenkin valtaosa ihmisistä on muunlaisissa töissä kuin kiivaassa uraputkessa. On selvää, että firmassa ei voi kovin monta johtajaa olla, vaan myös niitä varsinaisia työntekijöitä tarvitaan. Esimerkkinä voi ottaa vaikka taannoisen paperialan lakon. Vastaava tilanne tulisi, mikäli ihmiset eivät tyytyisi niihin " huonompiin" hommiin vaan kaikki pyrkisivät uraputkeen. En myöskään tajua, mitä haittaa siitä on, jos osa ihmisistä jää muutamaksi vuodeksi kouluttamattomana kotiin hoitamaan lapsiaan..? Suomessa on kuitenkin edelleen melko korkea työttömyysprosentti, joten puheet siitä, että työntekijöitä ei riitä, ovat puppua. Kuvittele tilannetta jos kaikki Suomen kotiäidit lähtisivät uraa metsästämään! Työttömyysprosentti nousisi ja valtion menot kasvaisivat järjettömiksi. Minimi äitiyspäiväraha/kotihoidontuki (jota ne kouluttamattomat ja työttömät saavat) on vähemmän kuin työttömyystuki. Lisäksi kaikille lapsille pitäisi järjestää hoitopaikat. 1 hoitopaikka kunnan järjestämässä päivähoidossa maksaa 2-3 kertaa enemmän kuin kotihoito, eli sekin olisi aika huima summa valtion maksettavaksi... Ei ole kotiäitien vika, että naisten asema on huono. Vika on yhteiskunnan arvoissa ja asenteissa, eikä tilanteeseen tule parannusta ennenkuin naiset oppivat hyväksymään ja arvostamaan toisiaan ja antamaan tukea myös erilaisille ratkaisuille. Samaa kaavaa on käytetty aina miesten toimesta; mitä tahansa miehet tekevätkin, syy vieritetään jollakin tavalla toisille naisille ja saadaan naiset tappelemaan keskenään samalla kun miehet ovat pelanneet omaan pussiinsa ja parantaneet asemaansa. Hoitovapaan nimeäminen sukupuolen mukaan tarkoittaisi tasa-arvon heikkenemistä. On myös muistettava, että on olemassa paljon muitakin kuin ydinperheitä. Lesket, yh:t, homoliitossa olevat jne. jäisivät täysin tukiverkon ulkopuolelle, mikä ei tosiaankaan ainakaan paranna naisten asemaa! Ainut toimiva keino on jakaa lasten saamisesta koituvat kustannukset kaikkien alojen kesken. Lapsella on isä ja äiti, miksi vain äidin työpaikan pitää maksaa lapsensaannista koituvat kulut?? Valitettava totuus on, että valtaosa naisista ei ole valmiita taistelemaan asemansa puolesta vaan sulautuvat tähän miestenmaailmaan ja ovat valmiita tarvittaessa puukottamaan toisia naisia selkään. Yhteiskunta ei muutu, ennenkuin naisten arvostus omaa sukupuolta kohtaan muuttuu. Vierailija:

Ja jos on siivooja, sh, kaupan kassa, bussikuski tms. niin eipä edessä muutenkaan ole mitään urakehitystä eikä työtä haittaa useankaan vuoden kotonaolo. Ja tutkittu faktahan on, että kotiin vuosikausiksi jäävät ovat useimmiten vähän jos ollenkaan koulutettuja ja harvalla on työtä saati mitään uraa odottamassa. Sen takia onkin niin väärin, että näiden takia myös urakeskeisten ja työstään kiinnostuneiden naisten asema työmarkkinoilla on huono. Eli myös sellaiset, jotka eivät halua lapsia tai jotka aikovat olla kotona vain vanhempainvapaan, jos edes sitä, joutuvat kärsimään syrjinnästä työhönotossa ja työssä sekä vastaavaa miestä huonommasta palkasta. Ja kun tämän syrjinnän seurauksena, naiset tienaavat vähemmän kuin miehet, perheet valitsevat kotiin jääväksi vanhemmaksi nimenomaan naisen ja oravanpyörä pahenee. Tuo synnyttävän naisen työnantajan palkitseminen voisi olla toimiva apu. Samoin osan hoitovapaasta nimeämisestä ainoastaan isän käytettäväksi.

Valta ja vastuu on samassa paikassa. Jos sinä haluat saada lapsen sinä maksat hinnan. Jos sinä haluat hoitaa lasta, sinä maksat hinnan.

Valtion tehtävä ei ole hoitaa sinun aiheuttamia ongelmia. Älä hanki niitä lapsia jos sinulla ei ole niihin varaa. Pitää olla oikeus erottaa raskaaksi tuleva. Pitää olla myös velvollisuus kertoa työhaastattelussa jos on raskaana.

Työnantajan pitää olla varma että työntekijä ei lähde äitiyslomalle tai edes tule raskaaksi.

Miehet eivät tule raskaaksi. Joten miesten ei siitä tarvitse maksaa. Miehet eivät yleensä halua jäädä hoitamaan lasta, joten heidän ei siitä pidä maksaa. Eikä niitten naisten jotka ei lapsia halua.

Ottakaa vastuunne niistä lapsista. Lapsettomien ei tarvitse kärsiä niistä.

Jos työnantaja tietäisi, että vauvalomasta perhevapaalle lähtevästä koituvat kulut korvataan valtion pussista täysmääräisinä, ei työnantajalle olisi mitään väliä, lähteekö joku vauvavapaalle vai ei. Urakehityskään ei tyssäisi, koska naisia uskaltaisi palkata vapaasti tarvitsematta pelätä heidän lisääntymisestään koituva kuluja. Ratkaisu on halpa ja se on olemassa eli vapaista koituvien kulujen jakaminen kaikkien työnantajien kesken eikä vain niiden, joilla on lisääntymisikäsiä naisia töissä. Mutta jostain syystä työnantajat eivät tähän suostu!

Ratkaisu ajaisi Suomen samaan tilaan kuin Kreikka. Kukaan ei saisi enää töitä.

Minkä takia työnantaja jolla ei ole lisääntymisikäisiä naisia töissä pitää maksaa lastenhoidon kustannukset? Ongelma on myös suurempi kuin raha. Ei osaavia työmtekijöitä löydy tuosta vain. Ne pitää myös kouluttaa.

Kulut niille jotka ne aiheuttaa. Niin yksinkertaista se on.

Urakehitys heikkenee kuitenkin. Koska jos olet kuukausia tai jopa vuosia pois töistä niin se jo itsessään heikentää sun urakehitystä. Luuletko että saat ylennystä jos olet ollut kaksi vuotta pois? Kun vaihtoehtona on sellainen joka on tehnyt koko ajan työtä?

Pitää valita: työ vai lapset? Kummassakin ei voi menestyä

Itse olen luonut hyvän uran ennen lasten syntymää. Ainakin itselläni halu pyrkiä urakehitykseen heikkeni lasten synnyttyä. Ei löydy enää sitä draivia mitä oli ennen raskautta. Ajatukset suuntautuvat enemmän niihin pieniin lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Mielestäni työnantaja/esimiehet eivät saa syrjiä tuoreita äitejä työelämässä heidän äitiytensä takia. Sanonpahan vaan, että se voi olla myös äidin oma tahto, että hän tekee lyhyempiä työpäiviä ja ei pyri sen hetkistä tehtävää vaativampiin tehtäviin. t: asiantuntijatehtävissä työssä oleva äiti

Kovin monelta äidiksi tulleelta kalpenee uran merkitys lasten rinnalla. Äitiys kun oikeasti antaa niin paljon enemmän kuin työura. Itse ainakin joudun ajoittain kieltäytymään ylennyksistä ja vaativammista tehtävistä kun oikeasti tiedän miten ne veisivät aikaa perheeltäni. Sitä uhrausta en ole valmis tekemään, vaan paljon mielummin vietän aikaani jalkapallokentän reunalla ja lukemalla kirjoja lapsilleni.

miten esimerkiksi päivähoidossa, kotihoidossa tms. luodaan uraa? Miten sieltä tiputaan kärryiltä pitkien perhevapaiden jälkeen? Pätkätöitä siellä on, oli perhevapaita tai ei.



Herää pahvi todellisuuteen, suurin osa naisista tekee työtä jossa ei ole mitään muuta uraa kuin aamulla töihin, illalla kotiin, tilille palkka kerran kuussa.

Itse olen luonut hyvän uran ennen lasten syntymää. Ainakin itselläni halu pyrkiä urakehitykseen heikkeni lasten synnyttyä. Ei löydy enää sitä draivia mitä oli ennen raskautta. Ajatukset suuntautuvat enemmän niihin pieniin lapsiin ja heidän hyvinvointiinsa. Mielestäni työnantaja/esimiehet eivät saa syrjiä tuoreita äitejä työelämässä heidän äitiytensä takia. Sanonpahan vaan, että se voi olla myös äidin oma tahto, että hän tekee lyhyempiä työpäiviä ja ei pyri sen hetkistä tehtävää vaativampiin tehtäviin. t: asiantuntijatehtävissä työssä oleva äiti

Kovin monelta äidiksi tulleelta kalpenee uran merkitys lasten rinnalla. Äitiys kun oikeasti antaa niin paljon enemmän kuin työura. Itse ainakin joudun ajoittain kieltäytymään ylennyksistä ja vaativammista tehtävistä kun oikeasti tiedän miten ne veisivät aikaa perheeltäni. Sitä uhrausta en ole valmis tekemään, vaan paljon mielummin vietän aikaani jalkapallokentän reunalla ja lukemalla kirjoja lapsilleni.

Kerroit juuri suurimman syyn naisten huonompaan menestykseen työmarkkinoilla. Miehet eivät ole valmiita luopumaan ylennyksistä jne. naiset ovat. Perheen takia ja siitä syystä että ei haluta erottua työporukasta. Tai ei haluta vastuuta. Naisille on tärkeämpää kiva työ ja paljon vapaa-aikaa. Hyvä yhteishenki ja työn varmuus. Miehille raha, raha ja valta.

Miten voi olla mahdollista, että vieläkin pidetään itsestään selvänä, että se on aina nainen, joka jää kotiin?



Vain äitiysvapaa on se, jota ei voi käyttää kuin äiti, muut isyys-, vanhempain- ja hoitovapaat voi käyttää myös isä.



Miksi ei sitten käytä? No kun miehellä on niin paljon parempi palkka. Mutta verotus pienenisi, ehkä kahdelta vuodelta jos vapaa jakautuisi eri verovuosille. Jos isä olisi välillä vuoden vanhempain- ja kotihoitovapaalla ja äiti töissä, hän voisi ottaa vaikka vuorotteluvapaata, jonka korvaus on paljon parempi kuin kotihoitotuki.

miten esimerkiksi päivähoidossa, kotihoidossa tms. luodaan uraa? Miten sieltä tiputaan kärryiltä pitkien perhevapaiden jälkeen? Pätkätöitä siellä on, oli perhevapaita tai ei. Herää pahvi todellisuuteen, suurin osa naisista tekee työtä jossa ei ole mitään muuta uraa kuin aamulla töihin, illalla kotiin, tilille palkka kerran kuussa.

Elämä on juuri tuollaista koska ei ole uraa. Mutta tossakin tilanteessa he heikentävät tilannettaan. He eivät saa niitä pätkätöitä. He myös heikentävät eläkettään. Ei kannata samalla valittaa tulojen puutteesta ja samalla siitä että haluaa olla kotona. Kun ne ovat toisensa poissulkevia asioita.

Miten voi olla mahdollista, että vieläkin pidetään itsestään selvänä, että se on aina nainen, joka jää kotiin? Vain äitiysvapaa on se, jota ei voi käyttää kuin äiti, muut isyys-, vanhempain- ja hoitovapaat voi käyttää myös isä. Miksi ei sitten käytä? No kun miehellä on niin paljon parempi palkka. Mutta verotus pienenisi, ehkä kahdelta vuodelta jos vapaa jakautuisi eri verovuosille. Jos isä olisi välillä vuoden vanhempain- ja kotihoitovapaalla ja äiti töissä, hän voisi ottaa vaikka vuorotteluvapaata, jonka korvaus on paljon parempi kuin kotihoitotuki.

Kun isät eivät halua edes perheissä missä nainen tienaa enemmän. Kun miehet haluavat olla työelämässä eikä tuhlata elämäänsä kotona. Se myös heikentää mahdollisuuksia uran nousuun tai uusiin töihin. Kenenkään ei pidä jäädä kotiin. Töihin niin nopeasti kuin mahdollista

miten esimerkiksi päivähoidossa, kotihoidossa tms. luodaan uraa? Miten sieltä tiputaan kärryiltä pitkien perhevapaiden jälkeen? Pätkätöitä siellä on, oli perhevapaita tai ei. Herää pahvi todellisuuteen, suurin osa naisista tekee työtä jossa ei ole mitään muuta uraa kuin aamulla töihin, illalla kotiin, tilille palkka kerran kuussa.

Elämä on juuri tuollaista koska ei ole uraa. Mutta tossakin tilanteessa he heikentävät tilannettaan. He eivät saa niitä pätkätöitä. He myös heikentävät eläkettään. Ei kannata samalla valittaa tulojen puutteesta ja samalla siitä että haluaa olla kotona. Kun ne ovat toisensa poissulkevia asioita.

ei kaikille ole se ehkä mahdollinen eläke 35 vuoden päästä ainut ajatus elämässä. Pätkätöitä saa jokainen hoitoalalla oleva joka töitä haluaa tehdä. Ja kuka on valitellut tulojen puutetta hoitovapaalla??

miten esimerkiksi päivähoidossa, kotihoidossa tms. luodaan uraa? Miten sieltä tiputaan kärryiltä pitkien perhevapaiden jälkeen? Pätkätöitä siellä on, oli perhevapaita tai ei.

Herää pahvi todellisuuteen, suurin osa naisista tekee työtä jossa ei ole mitään muuta uraa kuin aamulla töihin, illalla kotiin, tilille palkka kerran kuussa.

Jos ja kun suurin osa naisista tyytyy sellaisiin työpaikkoihin, joissa ei muuta uraa ole, niin se on sitten ihan oma valinta.

Hankalampaa on se, jos nainen ei kelpaa upseeriksi, papiksi, metsänhoitoyhdistyksen tai pankin toiminnanjohtajaksi vain siksi, kun sattuu olemaan nainen.

On olemassa paljon miehiäkin, jotka eivät välitä ylennyksistä vaan haluavat mieluummin olla hyviä juuri siinä työssä ja sillä tasolla, jolle ovat tarkan harkinnan jälkeen kouluttautuneet.

Mieluummin eläkeikään asti hyvä palomies kuin palopäällikkö, hyvä rekkakuski kuin ajojärjestelijä tai muu rekkafirman pomo, tai hyvä opettaja eikä rehtori.

Että kun lapsia tulee niin ne lapset on naiselle yleensä tärkeämpiä kuin ura jolloin naisen mielenkiinto on ymmärrettävästi muualla kuin työelämässä.



Toinen ongelma on se ihan sieltä kotoa löytyvä mies ja sen ura ja se että miehen on niin mahdotonta pitää prrhevapaita kun perhe ei pärjää naisen palkalla(vaikka miehen palkalla pärjättäis hyvin) ja vaikka pärjäis niin miehen työ on niin törkeää ja kiireistä ja pomo katsoo kieroon jolloin miehen ura vaarantuu jos on muutaman kuuakuden lapsen kanssa kotona

Että kun lapsia tulee niin ne lapset on naiselle yleensä tärkeämpiä kuin ura jolloin naisen mielenkiinto on ymmärrettävästi muualla kuin työelämässä.



Toinen ongelma on se ihan sieltä kotoa löytyvä mies ja sen ura ja se että miehen on niin mahdotonta pitää prrhevapaita kun perhe ei pärjää naisen palkalla(vaikka miehen palkalla pärjättäis hyvin) ja vaikka pärjäis niin miehen työ on niin törkeää ja kiireistä ja pomo katsoo kieroon jolloin miehen ura vaarantuu jos on muutaman kuuakuden lapsen kanssa kotona

ne, jotka haluaisivat olla kotona ja silti kehittyä urallaan - miten se tehtäisiin helpommaksi?

Eikös tässä ole ikään kuin kaksi asiaa, jotka sulkevat toisensa pois? Ne eivät voi toteutua yhtä aikaa.

Vai tarkoitatko kenties, että jonkun toisen pitäisi tehdä se ura sille kotona olevalle naiselle ilman mitään omaa yritystä?

Toinen ongelma on se ihan sieltä kotoa löytyvä mies ja sen ura ja se että miehen on niin mahdotonta pitää prrhevapaita kun perhe ei pärjää naisen palkalla(vaikka miehen palkalla pärjättäis hyvin) ja vaikka pärjäis niin miehen työ on niin törkeää ja kiireistä ja pomo katsoo kieroon jolloin miehen ura vaarantuu jos on muutaman kuuakuden lapsen kanssa kotona

On vielä yksi syy, miksi miehet pysyvät töissä: naiset edellyttävät mieheltään tiettyä tulotasoa. Se on osa sanatonta sopimusta, joka on perhettä käynnistettäessä tehty. Mies toki saa jäädä hoitovapaalla, kunhan edelleen kantaa totutun rahamäärän kotiin - eli ei.

Miten voi olla mahdollista, että vieläkin pidetään itsestään selvänä, että se on aina nainen, joka jää kotiin? Vain äitiysvapaa on se, jota ei voi käyttää kuin äiti, muut isyys-, vanhempain- ja hoitovapaat voi käyttää myös isä. Miksi ei sitten käytä? No kun miehellä on niin paljon parempi palkka. Mutta verotus pienenisi, ehkä kahdelta vuodelta jos vapaa jakautuisi eri verovuosille. Jos isä olisi välillä vuoden vanhempain- ja kotihoitovapaalla ja äiti töissä, hän voisi ottaa vaikka vuorotteluvapaata, jonka korvaus on paljon parempi kuin kotihoitotuki.

Kun isät eivät halua edes perheissä missä nainen tienaa enemmän. Kun miehet haluavat olla työelämässä eikä tuhlata elämäänsä kotona. Se myös heikentää mahdollisuuksia uran nousuun tai uusiin töihin. Kenenkään ei pidä jäädä kotiin. Töihin niin nopeasti kuin mahdollista

Ollaan molemmat duunareita, mutta mulla parempi palkka.

Mieheni on ollut kaikista lapsista vanhempainvapaalla, mä olen palannut työelämään, kun vauvat ( 3 kpl yhteensä) ovat olleet puoli vuotiaita. On ollut hoitovapaalla useamman vuoden ja nyt osittaisella hoitovapaalla 6. vuotta (itsekin olen).

Ja hän nimenomaan on kotona ja perheen kanssa viihtyvää laatua, eikä koe "tuhlaavansa" elämäänsä ollessaan kotona.

työelämään edessä. Palasin kyllä töihin, kun lapsi oli 9kk, mutta ajattelen itse niin, että kun on työelämää tosiaan vuosikymmenet edessä, niin muutaman vuoden perhevapaa ei tunnu missään. Ise suunnittelen nyt, kun lapsi on 3 vuotta jääväni osittaiselle oitovapaalle.

tämä teille "ihmisille" jotka vaahtositte ettei lapsensaannin kustannuksia tarvitse jakaa kaikkien kesken. Niin taivaaltahan me kaikki ollaan tipahdettu? Ei oo teitä tarvinnu hoitaa, ruokkia, tehdä uhrauksia että olette kasvaneet isoiksi "fiksuiksi" ja ah niin tärkeiksi miehiksi tekemään sitä uraa ja rahaa tahkomaan? Kun te kerta ootte ittenne luoneet niin eipä tokikaan teidän tarvitse muiden kersojen elättämiseen osallistua? Ja kun vanhenette, varmaan otatte sen armopiikin kankkuun ettei niiden isoiksi kasvaneiden kersojen joidenka kouluttamiseen ette rahojanne ole halunneet haaskata, tarvitse teitä hoitaa?



Vitsit miten tyypit on ihan siriukselta!! Naiset/työelämä/lapset-kombinaatio on tällä hetkellä monilla akateemisilla aloilla oikeasti hankala -koska vanhempainvapaiden kustannuksia ei jaeta kaikkien työnantajien kesken, kuten tehdään vaikkapa naapurimaassamme Ruotsissa. Minä väitän, että tässä on kyse vain ja ainoastaan puhtaaksiviljellystä itsekkyydestä, "saavutetuista eduista" joidenkin osalta. Se jotkut eivät ole naiset akateemisilla aloilla ja heidän lapsensa -jotka aikanaan ovat aikuisia, tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Me kaikki olemme osa yhteiskuntaa, josta emme eroon pääse ennenkuin kuolemme.