Lue keskustelun säännöt.
Sanooko lastenne isä koskaan lapsille rakastavansa heitä?
21.11.2014 |
Siinä se tulikin. Mun miehen en oo koskaan kuullu sanovan lapsille, että rakastaa. Tämä vaivaa mua ja kun oon kysyny sitä niin kertoo osoittavansa rakkautensa muutoin. Sehän on toki hienoa, mutta toivon lapseni oppivan myös mallin että toiselle voi myös kertoa rakastavansa. En haluu heidän miettivän vanhana, että 'isä ei kyllä koskaan kertonu rakastavansa...' Lapset 3 ja 4 v.
Kommentit (47)
Miehet osoittavat rakkautta usein ilman sanoja ja höpöttelyjä eli teoin ja olemuksellaan läsnäollessaan, naiset taas sanomalla ja höpöttämällä, mutta toki myös teoilla yms, (mahdollisuuksien ja omien luonteittensa mukaan molemmat). Ap, suotta patistat miestäsi sanomaan, että rakastaa, jos näet ja koet, että tekee sen käytännön teoin ja osoittaa olevansa hyvä isä. Miehet ovat erilaisia. Sallitaan heidän olla miehiä, isiä, ilman vaatimuksia.
Itse olen aikani yrittänyt saada mieheni minulle sanomaan, rakastaako minua, mutta hän on vastannut, että hän näyttää sen teoillaan. Ja on myös näyttänyt! Vuosien mittaan olen alkanut arvostaa sitä, mitä on, kun mies rakastaa teoin! Sanat (omani myös) tuntuvat paljon mitättömämmiltä kuin rakkauden teot! Toki ihmisellä on suu sitä varten, että sillä puhuu, ja paljon joutavampiakin puhutaan, jopa loukkauksia lauotaan, joten ihan hyvä, jos puhuu, mutta parempi, jos teoin osoittaa!!!
Kukaan lapsistani ei muista sitä, jos pelkin sanoin vakuuttelen rakastavani, mutta jos osoitan teoin rakastavani, sen he muistavat aina, ja siitä kasvaa heillekin elämään arvopohja ja hyvä malli. Tekoja ovat myös halaukset, se, että leikit lapsen kanssa, ystävällinen kohtelu, pienet, mukavat jutut, esim jonkun nätin vaatteen ompeleminen lapselle tai lettukestien järjestäminen lapselle kavereineen. Loputtomasti voi keksiä, mitä hyvää voi lapsille tehdä! Ja näkee silloin myös lasten säteilevän onnea! Rakkaus menee perille tekoina! Myös sanoina, mutta ilmankin niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka päivä sanotaan meidän perheessä, sekä äidin että isän taholta, lapsille että rakastetaan heitä. Sen sanomisesta tulee itsellekin hyvä mieli, lapsista puhumattakaan.
En usko että on sanonut, ei ole mullekaan sanonut vaikka ollaan jo 14 vuotta oltu yhdessä, 10 naimisissa. Ei osaa sanoa sellaisia asioita, mullekin on ollut vaikeaa, en ole pahemmin esikoiselle sanonut joka on jo aikuinen, nuorimmille olen yrittänyt sanoa, en varmaan niillekään sano sitten enää kun ovat jotain kouluikäisiä. En muista että äitinikään olisi niin sanonut ääneen koskaan mulle, tai miehelleen, en tiedä sanovatko toisilleen kahdestaan ollessaan, en usko. Isäni hokee kännisoittojen aikana että rakas tyttö, ei paljon tee vaikutusta kun ei ole häntä kohtaan mitään tunteita, korkeintaan sääliä. Ei se vaan ainakaan pohjalaiselle tule luonnostaan, kun sen sanoo ääneen, se kuulostaa jotenkin teennäiseltä, kuin amerikkalaisesta elokuvasta, mutta vaivaannuttavasti.
Joka päivä ja monta kertaa. Näyttää myös teoillaan. Loistava isi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sano mies, enkä minä. Ei tulisi mieleenkään sanoa noin itsestäänselvää asiaa. En ole koskaan sanonut miehelläkään ja yli 10 vuotta jo yhdessä oltu. Minun mielestäni tuollaiset latteudet eivät sovi suomalaisten suuhun. Kuulostaisi naurettavalta.
Sanoo usein, sekä lapsille että minulle. Minulle sen sanominen on paljon vaikeampaa mutta olen siihen tietoisesti opetellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei myöskään sano, enkä oikeasti ole ihan varma että pelkillä teoilla on lapset vakuuttanut rakkaudestaan. Mä kyllä tiedän, että lapset on hänelle rakkainta maailmassa, mutta joskus itsekseni surkuttelen, ettei lapset tiedä sitä. Mä kyllä viljelen joka ilta ja usein pitkin päivääkin lapsille, että äiti rakastaa heitä, ja toivon että he huomaavat sen myös mun teoistani. Mulle mies sanoo kyllä rakastavansa, mutta luulen että se on vaan sellanen "hyvää yötä, rakastan sua" fraasi, joka jäi tavaksi. Toisaalta tiedän, että mies yrittää teoillaan rakkauttaan osoittaa, mutta mua vaan ei vakuuta aamulla valmiiksi kuppiin kaadettu kahvi, kun sitten niissä tilanteissa, joissa tarvitsisin jonkun tukemaan ja lohduttamaan, hän kääntää selkänsä. Niinkuin tänään, kun selvittelin yhden lapsen kaverisotkuja, ja sen jälkeen surkuttelin miten mulle tuli ihan epäonnistunut olo kasvattajana kun tämmöistä joutuu setvimään, ja mies siihen tokaisi, että jaa, ja lähti huoneesta. Mulle jäi sellainen olo että mies oli sitä mieltä, että mä olen huono kasvattaja, vaikka olisin tarvinnut sitä että hän sanoo, että älä nyt pikkujuttuja ota noin vakavasti. Oikeasti oli kyse pikkujutusta, lapsi oli sanonut kaverilleen jotain ja kaveri oli loukkaantunut kun oli ymmärtänyt väärin, ja sitä sitten setvittiin. Eikä ne tosiaan aina ole ollut näin pikkujuttuja kun mies on selkänsä kääntänyt, on jäänyt paha maku suuhun raskauksista, synnytyksistä, lasten terveysongelmissa, mun omissa terveysongelmissa, mun läheisten kuolemien yhteyksissä, oikeastaan joka tilanteessa kun olisin tukea kaivannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sanoo, ei päivittäin mutta ehkä viikottain. Itse en kuullut sitä koskaan omilta vanhemmiltani ja se vaivasi silloin ja edelleenkin, joten omille lapsilleni haluan usein sanoa rakastavani heitä. Ei lapsi välttämättä teoista ymmärrä, että vanhempi rakastaa, joten paljon parempi on sanoa se ääneen.
Hahhaa, itse kerron lapsille monta kertaa päivässä rakastavani heitä ja hekin jo osaavat käyttää sitä sanaa puhuessaan tunteistaan esim. toisiaan kohtaan. Mies kertoo aina silloin tällöin lapsille rakastavansa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh. Tulipa mieleen - en muista lapsuudessani ja nuoruudessani kuulleeni kertaakaan vanhempieni sanovan minulle noin. Ei mikään ihme, etten itsekään osaa sanoa sitä.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:20"]Minusta 'rakastaa' on niin iso sana, että se särkee suun. Ei meidän perheessä puhuta rakastamisesta, tykkäämisestä kylläkin, kehutaan lapsia ja käytetään hellittelysanoja. Niin mies kuin minäkin. [/quote] Tuollainen ajattelu on surullista. Jotkut eivät parisuhteessakaan koskaan kuule toiselta rakkaudentunnustusta. Kyllä soisi lapsen sentään kuulevan. Miten lapsi itse oppii sen koskaan sanomaan, jos ei esimerkkiä näytetä? Rakkaus-sana ei särje suuta, vaan vapauttaa, voimauttaa ja lempeyttää. Käyttäkää sitä!
[/quote]
Hyhhyh, mikä sana; voimauttaa.
*vaahtokarkkeja valuu korvistani*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille se on ihan arkipäivää. Joka aamu kun mies lähtee viemään lasta päiväkotiin ja minä taas menen bussipysäkille, niin huikkaan "rakastan teitä!" ja mies vastaan "niin mäkin sua!". Joskus kun lapsi kiukuttelee hän voi sanoa "en tykkää äidistä/isästä" niin vastaamme "sepä kurjaa, mutta minä rakastan sinua silti". Iltaisin nukutamme lapsen vuorotellen ja aina ennen kuin lähdemme huoneesta sanomme halien ja pusien kera että rakastamme häntä, yleensä itse ainakin kerron myös kuinka ihana poika hän on ja lapsi on silmin nähden onnellinen ja sanoo yleensä "ihana, ihana äiti, rakastan sinua". Mies ei ehkä kehu ja hellittele poikaa sanoin yhtä paljon kuin minä mutta pitää kyllä sylissä ja muuten osoittaa rakkauttaan. Miehen kanssa olemme ainakin hetken sylikkäin tai suukotamme joka ilta (jos ei muuta jaksa) ja sanomme rakastavamme toisiamme. Meille tulee ensi keväänä yhteiseloa 13 vuotta.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:26"]Ei, enkä sano minäkään. Sana "rakastan" kuulostaa niin rumalta ja lause "minä rakastan sinua" niin teennäiseltä, että käytän mieluummin sanaa tykkään.
[/quote]
Sun pitäisi päästä tuosta yli. Omalle miehelleni ei kukaan ollut koskaan sanonut, että häntä rakastetaan. Kun itse sen aikoinani sanoin, niin mieheni alkoi itkeä ja murtui ihan täysin. Nykyisin meillä on yhteinen, ihana perhe, jossa rakkaus-sanaa viljellään päivittäin.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:37"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:20"]Minusta 'rakastaa' on niin iso sana, että se särkee suun. Ei meidän perheessä puhuta rakastamisesta, tykkäämisestä kylläkin, kehutaan lapsia ja käytetään hellittelysanoja. Niin mies kuin minäkin. [/quote] Tuollainen ajattelu on surullista. Jotkut eivät parisuhteessakaan koskaan kuule toiselta rakkaudentunnustusta. Kyllä soisi lapsen sentään kuulevan. Miten lapsi itse oppii sen koskaan sanomaan, jos ei esimerkkiä näytetä? Rakkaus-sana ei särje suuta, vaan vapauttaa, voimauttaa ja lempeyttää. Käyttäkää sitä!
[/quote]
Hyhhyh, mikä sana; voimauttaa.
*vaahtokarkkeja valuu korvistani*
[/quote]
Mikä sua vaivaa? Onko sun mielestä kaikki ihana ja positiivinen klisestä, noloa ja teennäistä?
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:42"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 21:26"]Ei, enkä sano minäkään. Sana "rakastan" kuulostaa niin rumalta ja lause "minä rakastan sinua" niin teennäiseltä, että käytän mieluummin sanaa tykkään. [/quote] Sun pitäisi päästä tuosta yli. Omalle miehelleni ei kukaan ollut koskaan sanonut, että häntä rakastetaan. Kun itse sen aikoinani sanoin, niin mieheni alkoi itkeä ja murtui ihan täysin. Nykyisin meillä on yhteinen, ihana perhe, jossa rakkaus-sanaa viljellään päivittäin.
[/quote]
Miehesi ei ole varmaan muutenkaan kokenut lapsuudessaan olevansa rakastettu, joten tuon sanan sanominen laukaisi tunnepadon kyynelinä. Ihana hänelle, että sai sinusta tavallaan tuon rakkausvajeen täyttäjän ja sittemmin tasapainoisen perheen. Esimerkilläsi olet osoittanut, kuinka hyvyys vaikuttaa hyvää!
Isä ei, isäpuoli sanoo päivittäin :) Lapsi sanoo usein isälleen puhelimessa tai kun hän tulee isältä että "heippa! olet rakas ja rakastan sua!" Isä ei sano koskaan takaisin kuin "heippa" :(
Ei sano. Ei ole minullekaan sanonut rakastavansa minua kuin joskus nuorena, eli 15 v sitten. Kuitenkin uskon että lapset tietävät isän rakastavan heitä. On tosi rakastava isä.
Itse sanon lapsille että he ovat rakkaita. En koskaan käytä lausetta "minä rakastan sinua". Olen aivan varma että lapset tietävät että heitä rakastetaan.