Oletteko huomanneet, aloitteiden määrä (asialliset miehet) arjessa romahtanut, me-too takia ei uskalla enää työtilanteissa flirttailla
Ennen me too kampanjaa suurin osa suhteista alkoi työpaikalta, harrastuksista jne arjen tilanteista. Mies jolla on hyvä työpaikka ei uskalla enää seurausten pelossa tehdä aloitteita kuin Tinderissä.
Kommentit (426)
Luin eilen autossa istuessani kommentin, joka luultavasti oli tässä ketjussa, mutta en sitä nyt jaksa lähteä etsimään. Siinä kerrottiin miehestä, joka oli samalla työpaikalla ja yhtäkkiä, ilman että oli sanaakaan aikaisemmin vaihtanut naisen kanssa, pyysi tätä treffeille.
En tiedä, montako kertaa olen eri keskusteluissa sanonut, että nimenomaan EI noin. Ei töksäytyksiä, ei työpaikalla, ei kadulla, ei kahvilassa, ei baarissa. Ei treffikutsuja ylipäänsä. Vaan jutellaan siellä työpaikalla. Aloitetaan moikkaamalla, seurataan toisen sanatonta ja sanallista viestintää, heittäydytään juttelemaan enemmän, kysytään miten viikonloppu meni, mitä suunnitelmia on kesälomalle, mikä milloinkin on luontevaa. Tutustutaan, rupatellaan, katsotaan viihtyykö toinen seurassa, onko yhdessäolo luontevaa ja hauskaa. Jos on eikä sillä toisella ole kiire palata töihin, niin sitten kysytään, lähtisikö hän lounaalla yhdessä syömään tai jopa töiden jälkeen oluelle/kahville. Ei treffeille.
Ja sama periaate, jos kyseessä on kohtaaminen jossain muualla, mutta nopeutettuna. Eli jutellaan siinä tilanteessa, olkoon se vaikka kassajono. Luodaan se luonteva yhteys ja varmistetaan, että toinen haluaa jutella ja suhtautuu positiivisesti. Sitten, kun on pakko jatkaa eteenpäin, niin ehdotetaan, että jatkettaisiinko juttua jossain myöhemmin ja jos vastaus on myönteinen, niin tarjotaan omia yhteystietoja.
Ensin se luonteva, rento, hauska yhteys, sitten vasta ehdotus tapaamisesta eikä silloinkaan pyydetä treffeille vaan kahville, kaljalle, lounaalle, lenkille tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä halutaanko asia tahallaan käsittää väärin vai ovatko nämä kirjoittajat oikeasti niitä ahdistelijoita? Metoo-asia koskee myös miehiä, siis uhreina. Kevin, Corey, toinen Corey. On miesuhreja, on pikkupoikia joita on ahdisteltu. Ahdistelija voi olla mies, aikuinen, nainen. Ahdistelu on aina väärin eikä flirtillä ole sen kanssa mitään tekemistä.
Ahdistelu on epämiellyttävää ja sitä ei pidä harrastaa. Minä vastustan tuota. Mutta vastustan vielä enemmän #meetoo kampanjaa ja sitä kuinka oikeusvaltioperiaate ohitettiin ja ihmisiä maalitettiin vain syytösten perusteella. Noin ei ainakaan minua saa mukaan taistelemaan ahdistelua vastaan. Päinvastoin.
Mitenkäs itse olet taistellut?
En ole ahdistellut ketään. Tuo tuli ensimmäisenä mieleen.
Mitalinko tuosta taistelusta ansaitset?
En ollut hakemassa tunnustusta. Entäs te täällä palstalla meuhkaavat naiset. Kuinka monen miehen kuvittelette muuttaneen käytöstä teidän takia? Entäs kuinka monessa tapauksessa suhtautuminen ja käytös naisiin on parantunut tiedän vaikutuksesta ja kuinka usein suunta on toiseen suuntaan?
Fakta on että pieni joukko miehiä kohtelee naisia kusipäisesti. Tuon kun pystyisitte tunnustamaan, niin olisi helpompi saada myös miehet tukemaan tavoitetta.
Pieni joukko miehiä kohtelee naisia kusipäisesti. Muut taas ovat niin kivoja ja kunnioittavia, että he ovat ehkä valmiita tukemaan naisiin kohdistuvan ahdistelun loppumista SILLÄ EHDOLLA, että naiset ottavat jatkuvasti heidän tunteensa huomioon ja pitävät huolen ensisijaisesti siitä, että heille ei tule syyllistetty olo eikä heille puhuta ikävään sävyyn. Jos näille "hyville miehille" tulee keskustelusta hyökkäävä tai epäreilu kuva naisten puhuessa ahdistelusta omasta kokemuksestaan, niin onhan se aivan ymmärrettävää, että seksuaalisen ahdistelun uhrit eivät enää kiinnosta ja suhtautuminen naisiin ylipäätään huononee. Vau.
Päästään selkeästi askel eteenpäin. Eli ainoastaan pieni joukko miehiä käyttäytyy kusipäisesti naisia kohtaan. Tästä olemme samaa mieltä.
Mitä minun olisi pitänyt tehdä enemmän? Ystäväpiiriini ei kuulu kusipäisiä miehiä, eikä työpaikallani ole ahdistelua, vaan kaikki vaan painaa duunia, sukupuolia huomioimatta.
#meetoo:ta en silti tue. Ahdistelu ei ole maailman vakavin asia ja sitäkin on eri tasoista. Omat kokemukset menevät ehdottelusta, fyysiseen kiinnipitämiseen, pomon valta-aseman väärinkäyttöön ja pahin tapaus jossa nainen lupasi kyydi mutta vei väkisin asunnolleen. Silti nuo ovat mielestäni vähemmän vakavia asioita kuin oikeusvaltioperiaatteen ohittaminen, maalittaminen sekä kansallisen tason kiusaaminen. Eli jos noista kahdesta pahasta pitää valita mitä vastustaa, niin vastustan jälkimmäistä.
PS. Et vastannut kysymykseeni ja lähdit olettamuksesta että neutraali keskustelu on miehen tunteiden tukemista.
Sinä olet malliesimerkki juuri sellaisesta miehisyydestä, josta koko ongelma kumpuaa. Miehen "kunnia" ja maine tulee lähtökohtaisesti ennen potentiaalisen uhrin kokemusta. Ja minkäänlaista vilpitöntä kiinnostusta naisiin ei ole ihmisinä, vaan maailmaa ja sukupuolien välisiä suhteita hahmotetaan vain oman navan ja kokemuspiirin kautta. Teitä riittää.
Voisitko perustella tarkemmin päättelyketjuasi.
Jos et ole näistä sinulle suunnatuista viesteistä tajunnut mikä omissa päättelyketjuissasi mättää, niin luulen että mikään määrä rautalankaa ei asiaa muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä halutaanko asia tahallaan käsittää väärin vai ovatko nämä kirjoittajat oikeasti niitä ahdistelijoita? Metoo-asia koskee myös miehiä, siis uhreina. Kevin, Corey, toinen Corey. On miesuhreja, on pikkupoikia joita on ahdisteltu. Ahdistelija voi olla mies, aikuinen, nainen. Ahdistelu on aina väärin eikä flirtillä ole sen kanssa mitään tekemistä.
Ahdistelu on epämiellyttävää ja sitä ei pidä harrastaa. Minä vastustan tuota. Mutta vastustan vielä enemmän #meetoo kampanjaa ja sitä kuinka oikeusvaltioperiaate ohitettiin ja ihmisiä maalitettiin vain syytösten perusteella. Noin ei ainakaan minua saa mukaan taistelemaan ahdistelua vastaan. Päinvastoin.
Mitenkäs itse olet taistellut?
En ole ahdistellut ketään. Tuo tuli ensimmäisenä mieleen.
Mitalinko tuosta taistelusta ansaitset?
En ollut hakemassa tunnustusta. Entäs te täällä palstalla meuhkaavat naiset. Kuinka monen miehen kuvittelette muuttaneen käytöstä teidän takia? Entäs kuinka monessa tapauksessa suhtautuminen ja käytös naisiin on parantunut tiedän vaikutuksesta ja kuinka usein suunta on toiseen suuntaan?
Fakta on että pieni joukko miehiä kohtelee naisia kusipäisesti. Tuon kun pystyisitte tunnustamaan, niin olisi helpompi saada myös miehet tukemaan tavoitetta.
Pieni joukko miehiä kohtelee naisia kusipäisesti. Muut taas ovat niin kivoja ja kunnioittavia, että he ovat ehkä valmiita tukemaan naisiin kohdistuvan ahdistelun loppumista SILLÄ EHDOLLA, että naiset ottavat jatkuvasti heidän tunteensa huomioon ja pitävät huolen ensisijaisesti siitä, että heille ei tule syyllistetty olo eikä heille puhuta ikävään sävyyn. Jos näille "hyville miehille" tulee keskustelusta hyökkäävä tai epäreilu kuva naisten puhuessa ahdistelusta omasta kokemuksestaan, niin onhan se aivan ymmärrettävää, että seksuaalisen ahdistelun uhrit eivät enää kiinnosta ja suhtautuminen naisiin ylipäätään huononee. Vau.
Päästään selkeästi askel eteenpäin. Eli ainoastaan pieni joukko miehiä käyttäytyy kusipäisesti naisia kohtaan. Tästä olemme samaa mieltä.
Mitä minun olisi pitänyt tehdä enemmän? Ystäväpiiriini ei kuulu kusipäisiä miehiä, eikä työpaikallani ole ahdistelua, vaan kaikki vaan painaa duunia, sukupuolia huomioimatta.
#meetoo:ta en silti tue. Ahdistelu ei ole maailman vakavin asia ja sitäkin on eri tasoista. Omat kokemukset menevät ehdottelusta, fyysiseen kiinnipitämiseen, pomon valta-aseman väärinkäyttöön ja pahin tapaus jossa nainen lupasi kyydi mutta vei väkisin asunnolleen. Silti nuo ovat mielestäni vähemmän vakavia asioita kuin oikeusvaltioperiaatteen ohittaminen, maalittaminen sekä kansallisen tason kiusaaminen. Eli jos noista kahdesta pahasta pitää valita mitä vastustaa, niin vastustan jälkimmäistä.
PS. Et vastannut kysymykseeni ja lähdit olettamuksesta että neutraali keskustelu on miehen tunteiden tukemista.
Sinä olet malliesimerkki juuri sellaisesta miehisyydestä, josta koko ongelma kumpuaa. Miehen "kunnia" ja maine tulee lähtökohtaisesti ennen potentiaalisen uhrin kokemusta. Ja minkäänlaista vilpitöntä kiinnostusta naisiin ei ole ihmisinä, vaan maailmaa ja sukupuolien välisiä suhteita hahmotetaan vain oman navan ja kokemuspiirin kautta. Teitä riittää.
Voisitko perustella tarkemmin päättelyketjuasi.
Jos et ole näistä sinulle suunnatuista viesteistä tajunnut mikä omissa päättelyketjuissasi mättää, niin luulen että mikään määrä rautalankaa ei asiaa muuta.
Eipä yllätä henkilöön kohdistuva hyökkäys argumentoinnissa, ilman perusteita. Noudattaa aikaisempaa keskustelun tasoa.
Vierailija kirjoitti:
Luin eilen autossa istuessani kommentin, joka luultavasti oli tässä ketjussa, mutta en sitä nyt jaksa lähteä etsimään. Siinä kerrottiin miehestä, joka oli samalla työpaikalla ja yhtäkkiä, ilman että oli sanaakaan aikaisemmin vaihtanut naisen kanssa, pyysi tätä treffeille.
En tiedä, montako kertaa olen eri keskusteluissa sanonut, että nimenomaan EI noin. Ei töksäytyksiä, ei työpaikalla, ei kadulla, ei kahvilassa, ei baarissa. Ei treffikutsuja ylipäänsä. Vaan jutellaan siellä työpaikalla. Aloitetaan moikkaamalla, seurataan toisen sanatonta ja sanallista viestintää, heittäydytään juttelemaan enemmän, kysytään miten viikonloppu meni, mitä suunnitelmia on kesälomalle, mikä milloinkin on luontevaa. Tutustutaan, rupatellaan, katsotaan viihtyykö toinen seurassa, onko yhdessäolo luontevaa ja hauskaa. Jos on eikä sillä toisella ole kiire palata töihin, niin sitten kysytään, lähtisikö hän lounaalla yhdessä syömään tai jopa töiden jälkeen oluelle/kahville. Ei treffeille.
Ja sama periaate, jos kyseessä on kohtaaminen jossain muualla, mutta nopeutettuna. Eli jutellaan siinä tilanteessa, olkoon se vaikka kassajono. Luodaan se luonteva yhteys ja varmistetaan, että toinen haluaa jutella ja suhtautuu positiivisesti. Sitten, kun on pakko jatkaa eteenpäin, niin ehdotetaan, että jatkettaisiinko juttua jossain myöhemmin ja jos vastaus on myönteinen, niin tarjotaan omia yhteystietoja.
Ensin se luonteva, rento, hauska yhteys, sitten vasta ehdotus tapaamisesta eikä silloinkaan pyydetä treffeille vaan kahville, kaljalle, lounaalle, lenkille tms.
Miehenä allekirjoitan näkemyksesi.
Loppuiko #meetoo tunne näin lyhyeen? Kun faktat tulivat esiin, ei keskustelu enää kiinnostanut?
Voisitko perustella tarkemmin päättelyketjuasi.