Raha-asiat uusperheessä

Meillä on yksi yhteinen lapsi ja miehen kaksi vuoroviikkolasta. Ruuat ja muut maksetaan puoliksi niillä viikoilla kun ollaan kolmistaan, omilla lapsiviikoillaan mies maksaa isomman osan. Ei nyt tietenkään mitenkään sentilleen, vaan on laskettu tähän pohjautuen ne summat mitkä kumpikin siirtää kerran kuussa yhteiselle tilille. Mies maksaa asumiskuluista hieman isomman osuuden, koska hänen lapsilleen on omat huoneet mitkä ovat puolet ajasta tyhjillään. Meillä on se periaate, että käsitellään raha-asiat aikuisten kesken, eikä lasten kuullen mietitä kuka maksaa mitäkin tai mikä vanukaspurkki kenellekin kuulu.u

Vierailija kirjoitti:

Oma lähtökohtani on, että luonnollisesti lapsettomassa suhteessa asumismenot ja ruoka maksetaan puoliksi. Jos toisella olisi lapsi, joka on koko ajan hänen luonaan, pitäisin kohtuullisena, että hän maksaisi 2/3. Jos lapsi olisi joka toinen viikko pois, niin sitten ehkä hieman vähemmän, koska lapsi kuluttaisi vähemmän ruokaa. Sen sijaan asumiskulut olisivat käytännössä samat, koska asumistaso olisi valittu sen mukaisesti, että lapsi asuu yhteisessä kodissa.

Yhteiseltä taloustililtä maksetaan sitten ne yhteisen lapsen kulut, tietysti. Eli osuudet eivät muutu mutta silloin molemmat tallettavat enemmän rahaa yhteiselle tilille. Jos hoitovapaat jaetaan puoliksi, mitään kompensaatiota ei tarvita puolin eikä toisin, mutta jos tavalliseen tapaan äiti kantaa yksin vastuun hoitovapaista niin silloin isän on niiden aikana maksettava isompi osuus taloustilille.

Kuviteltuna esimerkkinä:

Vuokra + sähkö + netti 900 e/kk, ruokaan 300 e/kk. Toisella on lapsi, joka viettää joka toisen viikonlopun etävanhemmallaan mutta on muuten kotona:

- lapsen vanhempi maksaa asumiskuluista 600 e ja ruoasta 200 e

***

Sama tilanne, mutta lapsi on vanhemmallaan vain joka toinen viikko:

- lapsen vanhempi maksaa asumiskuluista 600 e ja ruoasta esim. 175 e

Ja meillä on yhteiset tilit.

Meillä uusperhe, jossa molemmilla omia lapsia, ei yhteisiä. Osa lapsista asui koko ajan, osa kävi silloin tällöin.

Olemme naimisissa.

Me olemme sinne päin - ihmisiä raha-asioissa. Varsinkin mies. Meille riitti, että minä maksan laskut ja mies maksaa ruoat. Vuokra meni puoliksi. Molemmat maksoivat omat autot.

Nyt vuosien jälkeen meillä on käytännössä yhteiset rahat. Vain yksi lapsi asuu enää kotona kokoaikaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jos ostan jugurttia kaappiin niin ostanko yhden tölkin että tässä Pekan ja Paavon ja toisen joka on Maijan ja Miisan. Siis haluaisin ihan käytännön esimerkkejä.

Ap

No esim. puoliso voi laittaa lasten lapsilisät yhteiseen talouskassaan. Elareista ja omasta tilistä maksaa muut lapsien kulut, vaatteet harrastukset.

Sinkkuna helppoa kun ei tarvitse tällaisilla asioilla päätä vaivata. Olen tietoisesti lapseton ja lapsia ei tule kohdalleni tietoisesti.

Molemmilla omat tilit joille palkka tulee, niistä siirretään prosentuaalisesti sama summa yhteiselle taloustilille, josta maksetaan kaikki kulut (ruoka, asuminen, auto, elatusmaksut, laskut, vapaa-aika yms.)

Eli ei tarvitse laskeskella jogurttipurkkeja tai leffalippuja.

Rahaakin pulmallisempaa on se, jos mies syö lasten vanukkaat.

Vierailija kirjoitti:

Jos mun miehellä ois lapsi edellisestä suhteesta niin kohtelisin häntä tasapuolisesti oman lapsemme kanssa ja lapsen meillä ollessa ostaisin hänelle ruokaa yms. siinä kuin omallenikin. Pyrkisin myös asiallisen ystävällisesti vaikuttamaan lapsen äidin kanssa tämän asioista ja toivoisin häneltä samaa vastavuoroisuutta, jos joskus sisarukset menisivät hänen ja mahdollisen uuden perheensä kanssa johonkin.

Kamalaa lapsia kohtaan, jos tuolla tapaa eriarvoistetaan. Olen itse uusperheessä kasvanut ja mua on kyllä isä- ja äitipuolet kohdelleet kohtalaisen tasapuolisesti. Olisi tuntunut aika kurjalta, jos olisi jääkaapissa ollut omat jogurttipurkit tms. paskaa. Kuulostaa aika sairaalta touhulta suoraan sanottuna.

Entäs jos sulla on 1 pieniruokainen tyttö ja puolisolla 3 teinipoikaa, jotka syö kuin hevoset ja myös kaikki jugurtit ja vanukkaat päälle.

Vierailija kirjoitti:

Molemmilla omat tilit joille palkka tulee, niistä siirretään prosentuaalisesti sama summa yhteiselle taloustilille, josta maksetaan kaikki kulut (ruoka, asuminen, auto, elatusmaksut, laskut, vapaa-aika yms.)

Eli ei tarvitse laskeskella jogurttipurkkeja tai leffalippuja.

Elatusmaksutkin maksettaisiin yhdessä??

Meillä ei ole yhteisiä lapsia, mutta vuoroviikko-lapsia kummallakin. Rahat tulee omille tileille ja se maksaa kummalla on rahaa, minä maksan lainan lyhennyksen, koska talokin minun, myös suurimman osan asumiskuluista. Viisi lasta, joilla kaikilla suhteellisen kalliit harrastukset, joten mitään ei oikeastaan koskaan jää tilille, mutta pärjätään. Tingimme omista menoista, jotta lapset saavat harrastaa. En pystyisi itse elämään niin, että kaikki laskettaisiin ja menisi aina tasan, voi olla että oma elintasoni olisi korkeampi, jos olisin vain omien lasteni kanssa, mutta elämä on opettanut aika rankalla kädellä, ettei raha todellakaan tuo onnea.

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen taloustili, jonne kumpikin laittaa sovitun summan, niin ei tarvitse jääkaappiin omia hyllyjä tai laskeskella kassalla, kuka maksaa minkäkin jätskin.

Meillä noin. Minulla on 2 lasta, joten laitan taloustilille 75% ja mies laittaa 25% kuukausimenoista. Asumisen maksamme puoliksi, koska omistamme asunnon puoliksi. Tämä on reilu tapa molempien mielestä etenkin kun saan elareita yli 300 e/kk.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis täh, lasketteko te ihan oikeasti jotain prosentteja ja pohditte, kuka ostaa mitäkin?? Mä en jaksais todellakaan, vaan ostaisin sitä mitä pitää, ja kunhan kaikki työssäkäyvät osallistuu, niin asia on ihan fine.

Toisella ei lapsia ja toisella kolme poikaa. Jos ruokamenot on kuussa noin 800 (mikä on vähän), siitä on poikien ja heidän vanhempansa osuus ainakin 500. 500 x 12 on 6 000 vuodessa. Ei mikään pikkusumma.

Jos muutetaan yhteen, niin perheen kulut ovat yhteiset. Ennen yhteenmuuttua kannattaa sopia miten kukin uusperhe meinaa toimia. Itse en jaksaisi laskea minkä verran kukakin jääkaapista syö. 

Hämmästyttävän moni jakaa kuluja prosenteilla tai osuuksilla. Nyt varmaan järkytytte. Meillä tilanne se että minulla kaksi lasta ennestään ja samoin miehellä kaksi lasta. Yhteisiä lapsia yksi. Yhteen muuttaessamme olin vielä kotona hoitamassa lapsia ja se ei ollut mikään ongelma miehelle. Hän maksoi reilusti suuremman osan kuluistamme. Myös asunto valittiin niin että siellä on molempien lapsille yhtä hyvin tilaa, vaikka suurimman osan asumiskuluista maksaa mies. Nyt omat lapseni ovat meillä vuoroviikoin ja mieheni lapset joka toinen viikonloppu. Hoidan yhteistä lastamme kotona ja mies siis käytännössä maksaa suurimman osan kuluistamme. Ja tämä on hänelle ok ja hän itse haluaa että meillä on yhteiset rahat.

Ruoan suhteen meillä tehdään niin, että lastensa (2) viikolla mies käy kaupassa ja hoitaa ruokapuolen, sitten meidän yhteisen (1) lapsen ollessa kotona yksin eli sisarpuolet ovat äidillään, minä käyn kaupassa.

Ja sitten sellaiset harvinaisempaa hankinnat ostetaan sitä mukaa kun havaitaan puute; esim jos pyykkipulveri/WC paperi loppu, se ostaa kenen kaupassakäyntiviikko sattuu olemaan. Huomasin yhdessä vaiheessa näidenkin kaatuvan minun niskaani, johtuen siitä ettei mies vain huomaa eikä suunnittele päivää pidemmälle, niin aloin jakamaan tasaisemmin ja muistuttamaan miestä ostamaan niitä omalla vuorollaan. Hyvin toimii eikä kellään ole pahaa mieltä.

Mies maksaa omat laskunsa, minä omani ja yhteisen lapsemme muut kulut maksamme suurin piirtein puoliksi: mitään kirjanpitoa ei pidetä mutta esim minä maksan päivähoidon, mies taas maksaa oman puoliskonsa verran enemmän asumisesta ja lomareissuilla. Jne.

Meillä on omat autot, joiden kulut kumpikin maksamme yksin. Minä maksan mökin kaikki kulut, mies omakotitalon. Maksan toki miehelle osan asumisesta mutta en puolia vaan ehkä 1/3 tai 1/4 verran koska a) miehen lapset asuvat kuitenkin täällä sen 50% ajasta ja joskus enemmänkin ja b) mies tienaa nettona 2x enemmän kuin minä. Lisäksi asunto on miehen nimissä yksin.

Ei riidellä rahasta paljoa.

Kun näitä lukee niin täytyy todeta, että sairas on maailma.

Laskukoneen kanssa lasketaan jokurttipurkkeja.

Voi hyvänen aika!

Onneksi on itse, ja lapset myös, saanut elää täysipäisten fiksujen ihmisten kanssa.

Eipä ole koskaan tullut mieleeni, että kohtelisin ”bonuslapsenlapsiani” arjessa jotenkin huonommin. Kyllä he käyvät yökylässä luonani aivan kuten biologiset lapsenlapsenikin. Ostan heille joulu- ja syntymäpäivälahjat.

Perintö on ainoa jossa teen poikkeuksen. Bonukset perivät omat vanhempansa ja isovanhempansa, minun lapseni ja lapsenlapseni minut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei vastaa kysymykseesi, mutta itse hoidin asiat hyvin yksinkertaisesti:

Minulle ei tullut mieleenkään avoliitto niin pitkään kuin itselläni (tai miehellä) oli kotona asuva lapsi. Parisuhteessa voi olla myös asumalla erikseen.

Sama ratkaisu täällä. Yhteisen katon alle sitten kun lapset aikuistuu. Tämä on lapsille kaikin puolin paras ratkaisu, jos ajattelee uusperheen heidän kannalta.

Parisuhde voi myös paremmin näin. Kotityöt jakaantuu automaattisesti reilusti. Käytännössä lapset on olleet yhtä aikaa ex-puolisoilla, jolloin saa olla kahdestaan jomman kumman luona.

Meillä on yhteinen tili mihin kumpikin laittaa rahaa suhteessa tuloihin. Mä laitan vähemmän koska on pienemmät tulot. Ruoasta mä maksan enemmän, mies hakee aina välillä tarvittavaa tai antaa mulle rahaa millä hakea. Mä bongailen alesta lihoja, kalaa, kanaa niin siinä säästää pitkän pennin. Taloudessa nykyään mun ja miehen lisäksi mun teini-ikäinen lapsi koska miehen lapsi muutti jo pois.

Vierailija kirjoitti:

Jos ostan jugurttia kaappiin niin ostanko yhden tölkin että tässä Pekan ja Paavon ja toisen joka on Maijan ja Miisan. Siis haluaisin ihan käytännön esimerkkejä.

Ap

Ostat pari litran purkkia niin ei tarvi miettiä kuka syö.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyttävän moni jakaa kuluja prosenteilla tai osuuksilla. Nyt varmaan järkytytte. Meillä tilanne se että minulla kaksi lasta ennestään ja samoin miehellä kaksi lasta. Yhteisiä lapsia yksi. Yhteen muuttaessamme olin vielä kotona hoitamassa lapsia ja se ei ollut mikään ongelma miehelle. Hän maksoi reilusti suuremman osan kuluistamme. Myös asunto valittiin niin että siellä on molempien lapsille yhtä hyvin tilaa, vaikka suurimman osan asumiskuluista maksaa mies. Nyt omat lapseni ovat meillä vuoroviikoin ja mieheni lapset joka toinen viikonloppu. Hoidan yhteistä lastamme kotona ja mies siis käytännössä maksaa suurimman osan kuluistamme. Ja tämä on hänelle ok ja hän itse haluaa että meillä on yhteiset rahat.

Vaikka mies miten haluasi, että meillä on yhteiset rahat, en suostuisi. Haluan pitää omat rahani, toki osallistun yhteisiin menoihin sovitulla tavalla.

Mies hoitaa talouden kaikki kulut, kun tienaa niin hyvin. Minä saan pitää omat rahani. Maksaa myös lasten kaikki kulut, vaikka eivät ole hänen. Saan pitää myös exän maksamat elarit.

Omien rahojeni turvin pidän itseni kunnossa ja tyylikkäänä, sekä säästän itselleni tuntuvaa lisäeläkettä.

Mies ei halua lapsia, kun häntä ällöttää muodottomaksi turpoava nainen ja jatkuvat yöherätykset vauva-arjessa.